Päiväkirja ponille Ellie's Percival, "Vallu"
Selaa tekstejä
19.8.2014 - Syksy on tullut!Ja Nuuskamuikkunen lähtee pois. No ei kuitenkaan, vaan tämän kesän...
23.7.2014 - Helle ei ole kaveriHelle ei todellakaan ole mustan ponin kaveri. Olen koko heinäkuun aja...
13.6.2014 - Kesäloman alkuKesäloma alkoi kyllä jo yli viikko sitten, mutta vietin tämän viik...
11.5.2014 - ÄitienpäiväTänään äitienpäivän kunniaksi saavuimme äitini kanssa Sävelsal...
5.4.2014 - Kevättä rinnassaAika Vallun kanssa on jäänyt nyt hieman vähemmälle, kun minulla al...
12.3.2014 - Vallu on paras!Käytiin helmikuussa Vallun kanssa Kouluratsastusjaoksen laatuarvostel...
3.2.2014 - LumimöyrintääOnneksi tänne Pohjanmaalle plussakeli ei yltänyt, joten saimme nautt...
4.1.2014 - Uusi vuosiJoulun olimme viettäneet herkkuja syöden, joita Vallu sai mukavan mÃ...
1.12.2013 - Ensimmäinen adventti ja kuukausi SävelsalossaTänään pääsin vihdoinkin tallille. Vallu muutti Sävelsaloon kesk...
Lumimöyrintää
Onneksi tänne Pohjanmaalle plussakeli ei yltänyt, joten saimme nauttia Vallun kanssa upeasta -3°C pakkasesta! Ori oli todella innoissaan nähdessään minut, ja oikein ravasi luokseni, kun hain oria puoli kolmen aikaa tarhasta. Pienten paijausten jälkeen oli harjauksen vuoro, eikä aikaakaan, kun Vallun karva kiilsi taas. Vielä muutaman pusun jälkeen (kamala mikä halipula orilla on!) hain valjaat ja valjastin Vallun. Valjastus meni tapaansa mukaan helposti, kun Vallua kiinnosti enemmän päästä pihalle ja liikkeelle kuin kiusata minua pullistelemalla. Kun valjaat olivat paikalla, irrotin Vallun riimunnaruista ja talutin sen pihalle, jossa ori joutui taas kiinni narunpäähän. Nyt ei Vallukaan enää malttanut pysyä paikoillaan, kun toin reen orin perään. Olin saanut ostettua alennusmyynneistä upouuden punaisen talvireen, jota en todellakaan voinut jättää kauppaan. Tiedä sitten, säästinkö ollenkaan, kun ostin niin hienon reen, hinta kun ei alennuksesta huolimatta ollut mitenkään erikoisen edullinen.
Rekiretki alkoi tallin vieressä olevalta pellolta, jossa ei onneksi ollut lunta niin paljon, joten Vallulla ei ollut suurempia ongelmia liikkua hangessa. Ori kuitenkin innostui kunnolla, kun nostin laukan, ja menetin hetkeksi hallinnan ja otteeni ohjista. Onneksi Vallu on sen verran pösilö, että se ei aina huomaa kommelluksiani, ja matka jatkui tavallisen turvallisen tapaan. Huomaa kyllä, että orille on ikää kertynyt, sillä jo puolen tunnin lumimöyrinnän jälkeen Vallun vauhti hiljeni. Ohjasin orin pois pellolta ja kävelimme rauhallisesti maastotietä pitkin. Hitaampi tahti näytti olevan Vallulle mieluisampi, joten kävelimme metsässä noin toiset puoli tuntia. Tulimme takaisin tallille henki höyryen ja posket punasina. Vallu sai kiitokseksi mahtavasta päivästä pusuja ja haleja, sekä muutaman herkkupalan. Ystävänpäivänä ori kuitenkin näkisi minut taas, olinhan innostunut leipomaan hevosherkkuja!
Tarina on kirjoitettu 3.2.2014 ja siinä on 255 sanaa eli 510s§.
Kommentit
Kirjoita kommentti
Kirjaudu sisään kommentoidaksesi omalla nimelläsi ja kuvallasi!