Rakkausrunoja

nimi	Rakkausrunoja "RunoR*nkku"	Meriitit 25.5.17 KTK-II (17 + 17 + 18 + 18 = 70) Jälkeläiset o. Kärmeniemen Makia VH17-018-1329 o. Kärmeniemen Minuuttivalssi VH17-018-1259 o. Kärmeniemen Andrus VH17-018-0867
rekisterinumero	VH17-018-0325
rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkä	vrt, 155cm
syntynyt	18.6.2016 (10-vuotias) 4v 1.12.16
omistaja	Kärmeniemet vrl-00816
kasvattaja	Mariitta Vähäjärvi
koulutustaso	heB/95/90 (tutustumisluokka)

Runosta

Voi kun voisinkin lausua kauniita sanoja hevosesta, jolla on niin kaunis nimi! Rakkausrunoja tuli meille alunperin ratsuttajamme ja kullanarvoisen tallityöntekijämme Sallin kautta. Salli on pitänyt asiakkaitaan meidän tiluksilla noin niinkuin työsuhde-etuna jo pidemmän aikaa, ja yleensä mä olen onnistunut pitämään sormeni irti sen ratsutettavasti ihan kunnioitettavasti. Sitten tuli tämä vaalea neitokainen, jonka nimelle irtosi monia ooh- ja aah-äännähdyksiä. Runoksi kutsuttu tamma oli niin ihailtavan kaunis ja siro suomenhevoseksi!

Vaan vieläpä mitä. Ei tainnut mennä kuin päivä tai pari kun Runo alkoi hiljalleen vääntyä niinkin hienoon muotoon kuin Runkku, ja tämä nimenrumilus vakiinnutti paikkansa tamman kutsumanimenä ihan viikoissa. Kaiken kauneutensa päälle Runkku on nimittäin melkoinen villilapsi! Se on kärsimätön ihan joka tilanteessa, ja kokee aina olevansa etusijalla vaikka todellisuudessa sen paikka on pahnan pohjimmaisena. Silti se on aina tarjoamassa itseään ensimmäisenä sisään tarhasta, ruoatkin pitäisi saada ensimmäisenä ja tietenkin jos aamutallissa häntä ei tervehdi ensimmäisenä niin Hänen Korkeutensa voikin sitten mököttää koko loppupäivän.

Hoitotilanteissa tamman levottomat jalat aiheuttavat milloin mitäkin vaaratilanteita: joskus karsinankin seinät tuntuvat kaatuvat päälle kun Runkku pistää ranttaliksi kärsimättömyyttään. Periaatteessa se on ihan normaali hoitaa! Se sietää kaikki toimenpiteet ja nostaa jalatkin nätisti (kunhan ei mene liian kauan aikaa per kavio!! t: arvon hän) ja kaikkea, mutta liian kauan ei kannata kyykkiä esimerkiksi tamman jaloissa. Voin nimittäin kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa, että kun se saa kyllästymishepulin, niin sitä ei juurikaan kiinnosta onko ihminen turvassa käytävän toisella puolella vai siellä hänen rimppakinttujensa joukossa.

Miksi me sitten ostettiin Runkku Kärmeniemen vakituisesti asukkaaksi? No se on hitonmoinen hevonen!

Ratsutuksen toiveiksi omistaja oli lausunut sellaista rutiinia ratsastukseen. Runkkuhan oli meille tullessaan jo 8-vuotias aikanainen, joka oli sisäänratsastettu 4-vuotiaana ja sitten peruskoulutettu ihan ammattilaisen alla. Lisäksi omistaja oli valmentautunut sillä heti perusratsastetun tamman ostettuaan kaksi kertaa viikossa, eli asiantuntijoiden ja ammattilaisten puutteesta ei tamman mielenkiintoisen ratsastettavuuden kohdalla ollut kyse. Sen ratsutukseen tuonut omistaja oli kyllä tuntenut Runkun tipsit ja tricksit, mutta kun eteen tuli tilanne, jossa Runkun myymisestä tuli realiteetti, mukaan oli otettava ratsuttaja: Runkusta pitäisi saada sellainen kaikkien ratsastettavissa oleva hevonen. Ja vaikka meidän Salli on loistava ratsuttaja, sellaisia ihmeitä edes hän ei pystynyt suorittamaan.

Runkku on yhtä jalkaa ja kapeaa runkoa koko hevonen. Jos siellä ei istu tarpeeksi päättäväisenä mukana, niin sitten jäät matkasta. Teknisesti ottaen tamma on oikein helppo ratsastaa: vetele oikeista naruista ja nojaa paino oikeaan suuntaan, niin se tekee vaikka mitä temppuja pienin avuin! Paljon haastavampaa on keksiä sille tarpeeksi tekemistä, ettei se kyllästy ratsastukseen aktiviteettina. Pelkkä matkustelu tai "rento käyntimaasto" ei sovi Runkun aikatauluihin, ei sitten alkuunkaan: se vaatii jatkuvia pähkinöitä purtavaksi ja jos sille ei niitä luo, se kyllä keksii omaa kivaa. Ja se oma kiva voi olla mitä tahansa eilen vielä ihan normaalin maneesipeilin järkkymisestä villiin pierupukkilaukkakierrokseen pitkin maita ja mantuja. Sitä pitää muistaa vaan koko ajan ratsastaa, ihan joka ainoa askel.

Nopeatempoiset, jatkuvalla syötöllä peräkkäin tulevat tehtävät, kuten esteradat, ovat Runkun mielipuuhaa. Radalla—oli se sitten tolpista ja puomeista koottu sokkelo tai suoraviivainen maastoesterata—se voi aloittaa seuraavan tehtävän pohtimisen heti edelliseltä laskeuduttuaan, ja se saa tarpeeksi aivotyötä ilman ratsastajan panosta. Tietenkin Runkku on estehevosena muutenkin ihan mahtava: se on nopea, ketterä ja varma hyppääjä. Kiireensä vuoksi sillä ei voi ratatehtävänä suorittaa ihan sen ponnistusvoiman mukaisia tehtäviä, sillä puolet kepeistä tulisi varmasti alas, kiitos tamman virtaviivaisuuden!

Kyllä minä ihan tyytyväinen Runkun hankinnasta olen. Entinen omistaja kutsui vähän hulluksi kun usutin setelinippua sille, mutta kyllähän nyt kaksi hullua yhteen sopii.

© talli

Sukuselvitys

Runo on siitoskäytössä. Oriin tulee olla niinikään menestynyt, suvuton suomenhevonen.

kenttäratsastus (32)

25.09.17 KERJ tutustumisluokka: 3/30
14.09.17 KERJ tutustumisluokka: 1/30
28.08.17 KERJ tutustumisluokka: 3/26
21.08.17 KERJ tutustumisluokka: 5/26
24.07.17 KERJ tutustumisluokka: 1/28
18.07.17 KERJ tutustumisluokka: 2/23
17.07.17 KERJ tutustumisluokka: 2/23
14.07.17 KERJ tutustumisluokka: 2/23
12.06.17 KERJ tutustumisluokka: 4/22
10.06.17 KERJ tutustumisluokka: 4/22
05.06.17 KERJ tutustumisluokka: 1/22
31.05.17 KERJ tutustumisluokka: 4/22
28.05.17 KERJ tutustumisluokka: 1/22
16.05.17 KERJ tutustumisluokka: 1/27
11.05.17 KERJ tutustumisluokka: 2/27
11.05.17 KERJ tutustumisluokka: 3/20
09.05.17 KERJ tutustumisluokka: 4/20
07.05.17 KERJ tutustumisluokka: 1/27
05.05.17 KERJ tutustumisluokka: 3/27
05.05.17 KERJ tutustumisluokka: 1/29
01.05.17 KERJ tutustumisluokka: 5/27
26.04.17 KERJ tutustumisluokka: 3/27
22.04.17 KERJ tutustumisluokka: 2/27
19.03.17 KERJ tutustumisluokka: 4/40
18.03.17 KERJ tutustumisluokka: 4/40
16.03.17 KERJ tutustumisluokka: 1/40
16.03.17 KERJ tutustumisluokka: 2/40
15.03.17 KERJ tutustumisluokka: 1/40
14.03.17 KERJ tutustumisluokka: 5/28
13.03.17 KERJ tutustumisluokka: 4/40
10.03.17 KERJ tutustumisluokka: 1/40
07.03.17 KERJ tutustumisluokka: 4/40

esteratsastus (13)

18.08.17 ERJ 90 cm: 5/30
14.08.17 ERJ 90 cm: 5/30
13.08.17 ERJ 90 cm: 3/30
09.08.17 ERJ 90 cm: 3/30
16.07.17 ERJ 90 cm: 2/30
15.07.17 ERJ 90 cm: 1/30
07.05.17 ERJ 90 cm: 1/30
07.05.17 ERJ 90 cm: 3/30
06.05.17 ERJ 90 cm: 2/30
04.05.17 ERJ 90 cm: 6/54
02.05.17 ERJ 90 cm: 2/30
02.05.17 ERJ 90 cm: 3/30
01.05.17 ERJ 90 cm: 6/54

kouluratsastus (25)

09.09.17 KRJ helppo C: 5/40
08.09.17 KRJ helppo B: 3/30
05.09.17 KRJ helppo C: 6/40
02.09.17 KRJ helppo C: 2/40
29.08.17 KRJ helppo C: 5/30
26.08.17 KRJ helppo C: 1/30
25.08.17 KRJ helppo C: 4/30
24.08.17 KRJ helppo C: 2/30
15.08.17 KRJ helppo C: 5/30
14.08.17 KRJ helppo C: 4/30
09.08.17 KRJ helppo C: 4/30
08.08.17 KRJ helppo C: 5/27
07.08.17 KRJ helppo C: 5/30
07.08.17 KRJ helppo C: 1/30
06.08.17 KRJ helppo C: 2/30
06.08.17 KRJ helppo B: 2/40
05.08.17 KRJ helppo C: 2/30
05.08.17 KRJ helppo C: 5/27
04.08.17 KRJ helppo B: 5/40
03.08.17 KRJ helppo B: 5/40
02.08.17 KRJ helppo C: 3/27
02.08.17 KRJ helppo B: 2/50
30.06.17 KRJ Cup helppo C: 16/235
10.06.17 KRJ helppo B: 3/49
03.05.17 KRJ helppo C: 7/50

1. Ponit ja R*nkku

On asioita, joita osaa odottaa kun lähtee kilpailuihin kahden suomenponin ja yhden R*nkun kanssa. Muun muassa seuraavia asioita: viimeistä saa lastata autoon lähemmäs puoli tuntia, matkan aikana porukan pienin (Hänen Korkeutensa 143 senttiä) ujuttaa itsensä puomin ali kahdesti, porukan toinen poni eli oikeasti hevoskokoinen urheiluhevonen karkaa ekalla huoltoasemapysäkillä nyhtämään kaurapeltoa. Nämä on sellaisia ihan basic juttuja kun lähtee kyseisellä Pyhällä Kolminaisuudella liikenteeseen.

Sitten on niitä asioita, joista ei uskalla haaveilla edes niissä villeimmissä unelmissa. Kuten se, että kaikki kolme käyttäytyisivät kisapaikalla lunkisti ja kaikin puolin mutkattomasti. Tai se, että kilpailujen jälkeen auton taustapeilistä roikkuu viisi rusettia.

Siitä on aikaa kun olen lähtenyt ratsastajana kilpailuihin. Salli pyöritteli silmiään kun kysyin sitä apukädeksi Ohion, Runon ja Fian koulukilpailuihin. Jokaisella olisi kaksi starttia, tasoilla helppo C ja helppo B. Mutta mä olin kesän aikana saanut treenikärpäsen pureman ja istunut satulassa varmaan enemmän kuin viimeisenä kolmena vuotena yhteensä. Jos ei muuta, niin kesäinen koulukilpailupäivä shetlanninponien täyttämällä Härdelli-tallilla olisi ainakin kokemus.

Hevoset yllättivät kaikki. Runo oli tapansa mukaan normaalihevoseen nähden ylipirteä ja energinen, koivet vipattaen kuin tuhatjalalla. Ensimmäinen helppo C meni ihan penkin alle, ja kolmenkymmenen osallistujan luokasta liinaharja jäi miltei jumbosijoille. Pohjasuorituksen jälkeen sain onneksi ratsastettavaksi Ohion, joka oli sinä päivänä kuin ihmisen mieli, ja sen kanssa ratsastettu voittorata sai motivaatiota R*nkunkin työstämiseen.

Toinen rata parani: tamma oli keskittyneempi ja skarpimpi saatuaan matkan aikana patoutuneet hepulit pois alta. Jalka nousi tosin kauniisti aitojen sisällä loppusilauksia verkatessa, mutta itse radalla Runo jaksoi esittää parempaa kuin on. Se esitti hyvät tiet ja tarkat tehtävät, ja tasainen, virheetön perussuoritus riitti neljänteen sijaan. Neiti Nopsajalka itse ei valitettavasti päässyt palkintojenjakoon aiheuttamaan sen enempää hässäkkää, nimittäin samasta luokasta kolmannen sijan (ja aiemmin päivällä ykkössijan!) pokannut Ohio sai viedä kaiken kunnian itselleen.

Fia korkkasi vielä valkoiset rusetit kahdesta eri helppo B -luokasta, eli päivän saldoksi jäi sinisen ja valkoisen merta punaisella läikällä. Ei yhtään huono.