KÄRMENIEMI
est 2007

Haminasta Hossaan

Kärmeniemen historia meidän silmiemme alla on jo kymmenvuotinen, ja siinä ajassa on ehtinyt tapahtua paljon: Kärmeniemi on nähnyt erilaisia tiluksia eri paikoissa, erilaisia toimintamuotoja eri hevosilla, erilaisia ihmisiä eri rooleissa. Talli on toiminut niin pienenä kotitallina kuin suurena ratsastuskoulunakin, ja sittemmin omistajaperheensä milloin mitäkin mieltymyksiä palvelevana unelmana.

Tarina kertoo, että Kärmeniemi perittiin aikoinaan sukutilana isältä pojalle ja myöhemmin isältä tyttärelle. Kolmas sukupolvi astui vallan alkukantaiseen Kärmeniemeen: oli ränsistynyttä pikkutallia ja mutaisia tarhoja, pihamaa täynnä autonromuja ja neljä hevosta tapittamassa tulijaa syötyjen aitojen takaa. Silloin tallissa asui tammat Tossavaisen Tosi-Ihku ja Suortuvatar sekä orit, jotka edelleenkin miellän kenttäkärmeniemeläisten aluksi, minun ajatuksissani melkein legendoiksi: Kilimanjaaro ja Topias.

Ajan saatossa myös termi koti on saanut uusia käsitteitä. Ensin koti oli syntymäkylä Vallila, pieni lintukoto aivan Suomen ja Venäjän rajalla, ja yksi ihminen. Sitten koti oli Hamina kirkkaan veden äärellä itse rakennettujen seinien sisällä, toisen ihmisen kanssa. Ja lopulta, koti oli kolme ihmistä ja kunnon maalaisrakkautta hehkuva, entinen karjatila Öllörin rannalla, puhumattakaan raikuvasta naurusta, jonka Öllöri-järven nimi aiheutta nuorimmassa Kärmeniemessä.

On tultu pitkä matka viiden karsinapaikan röttelöstä köynnöskasvien peittämään, kuudentoista hevosen kivitalliin. Mutaisista tarhoista ja repaleisista sähkölangoista vehreisiin laitumiin ja valkoisiin lankkuaitoihin. Pienestä, lahoaitaisesta kentästä avaraan maneesiin ja loputtoman tuntuiseen ulkokenttään. Hölmöistä, voitonhimoisista nuorista takapihalla kirmaaville varsoille nauraviksi aikuisiksi.

Kärmeniemi on ennen kaikkea kasvutarina, ja sellainen se tulee olemaankin: aina siellä, missä sen halutaan olevan, ja aina sitä, mitä sen tarvitaan olevan.


© Andrew Smith, Kelly Kiine, JPalmu

Kärmeniemi & Kärmeniemi CO.

Kärmeniemen kokoinen talli pyörii useamman ihmisen voimin, mutta kuitenkin perheyrityksen mitoissa. Koko sirkusta pyörittävät Julia ja Tomi, venäläisjuurien vahvistamat Vallilan kasvatit, jotka viettivät lapsuutensa suomivenäjää sujuvasti puhuen ja jotka ajelivat piskuisina teineinä traktoreilla kirkoille.

Nyttemin ensimmäinen on estepelkoinen jänishousu ja vannoutunut suomenhevosratsastaja, joka on täyspäiväinen kotiäiti paitsi kouralliselle elikoita niin myös yhdelle pikkupojalla ja avovaimo sille isommalle pojalle. On se kolmekymppinen vaikka niin ei sen just ja just satakuudenkytäkolmen sentin varresta, pinkeisiin KL-pissispöksyihin ahdetusta ahterista ja luvattoman kurittomasta hiuspehkosta uskoisi. Tuohon mieheensä se saattoi olla pississä jo räkäsenä teininä: olihan Tomi ihan hiton cool kun se veteli tallipihalla röökiä jonkun autonromun alla pari öljytahraa finnisessä naamassaan.

Se jälkimmäinen, tämä edellämainittu finninaama, onkin nykyään tallin kantava voima: se lappaa paskaa, korjaa autot ja kaiken muunkin, hyppää, tuuppaa, punttaa selkään, koputtelee tilsoja vartin välein suojasäillä, nostaa satulat ylätelineisiin, puhuu ja pussaa. Niin, ja sitten tämä räkäteinistä keskivartalopyöristyneeksi isäksi kasvatnut renttu potee keski-iän kriisiä, haaveilee salaa satuponista tai valjakkoshettiksistä, suunnittelee niitä yhä pitämättömiä häitä, miettii niin kunnon parran kasvatusta kuin toisen lapsenkin hankkimista. Vaikka se ei olekaan ihan syntyperäinen kärmeniemeläinen, niin ainakin kärmeniemeläisen pettämätön pessimistin asenne ja kuiva huumorintaju löytyvät!

Kolmas ja samalla nuorin kärmeniemeläinen toimii toistaiseksi ehkä enemmän haitaksi kuin hyödyksi: se kun on aina menossa ja mielellään täysiä, ensimmäistä opittua lausettaan ei mua pelota hokien. Vanhemmat, saatika sitten aina välillä lapsenvahdiksi passitettu ratsuttaja, eivät meinaa pysyä nassikan perässä, ja kaikki ovat salaa vähän iloisia siitä, että ensi vuonna se menee vihdoin ja viimein eskariin. Äitinsä vallattoman ruskean hiuspehkon ja isänsä tummanruskeat silmät perinyt pentu kantaa nimeä Petja, mutta rakastavien perheenjäsenten suussa se taipuu milloin miksikin pikkuperkeleeksi. Äänekäs ja temperamenttinen laps kun mieluummin kiukuttelee tahtonsa läpi, luovuttajaluonne se ei ole missään nimessä. Tykkää kärrytellä, on startannut jo ravi- ja puomiluokkiakin, mutta lempipuuhaa on kannella isille äidin uusista heppojenostosuunnitelmista.


© Emma H.

Vallila-aikoina meillä oli Karla ja Kassu vakioapureina. Karla tuli tiimiin jo faijan aikana, nykyään se on tärkeä järjenääni takaraivossa, maanpinnallepalauttaja sekä perseellepotkija. Oikea kunnia-Kärmeniemi. Nyt jo parikymppinen, muutti juuri pääkaupunkiin yliopistoilemaan—vierailee viikonloppuisin ja loma-aikoina moikkaamassa paitsi kummipoikaansa niin myös hevosia! Aina silloin tällöin eksyy myös kilpailuavuksi joko maasta käsin tai ihan ratsastajana. Tuntee vanhemmat hevoset kuin omat taskunsa. Kassu, Karlaa vuotta nuorempi venäläispoika, on varalapsista toinen. Asuu yhä Vallilassa eikä vieraile yhtä usein välimatkan takia, mutta kovin ikävöity silti. Kova ajamaan, omistaakin nyt lv-ravurinalun, jonka kanssa aikoo huipulle. Ihan okei ratsastajakin, mutta sydän sykkii enemmän hevosten kanssa puuhastelulle ja kärryissä istumiselle. Ja tietenkin kanssakuskien kera bissellä istumiselle.

Onneksi Haminasta löytyi Hossaan asti mukana matkannut Salli, jonka juuret ovat jossain eteläisessä Amerikassa: välillä tallista kuuluu ärhäkkää espanjaa. Rönsyvällä huumorintajulla ja no bullshitting -asenteella varustettu päättäväinen mimmi. 24-vuotias, keskellä ratsuttajanopintojaan. Manaa usein kopukat alimpaan helvettiin nopealla espanjalla ja vannoo, ettei enää ikinä aio itse hevosenomistajaksi... Kummasti vaan käy tallilla melkeinpä päivittäin ja tykkää erityisesti Kollista. Ennen Kärmeniemen tiimiin astumista omisti tulisen ja tappuraisen puoliveritamman, jonka kanssa kilpaili esteillä kunnes hevosen jalkoihin tuli muutoksia. Ei vieläkään täysin suokkiratsastaja, mutta Julia aivopesee kovaa vauhtia. Tärkeä osa tiimiä, joka hoitaa tätä nykyä melkeinpä kaikki nuorten hevosten sisäänratsastukset ja peruskoulutukset sekä aktiivisesti treenaa lajissa kuin lajissa. Monilahjakas tapaus! Kotona asuvien hevosten lisäksi Salli on vastuussa tallin kilpailutuksessa olevian kasvattien treeneistä ja kilpailuista kenttäratsastuksen saralla. Kärmeniemen uutuuttaan hohtavan hevosrekan, jonka rattiin kumpikaan tallin omistajista ei uskalla, vakiokuski.

Tämä on virtuaalitalli/virtuaalihevonen. Otsikkokuvien c_osett & Cherie (CC BY-NC 2.0).
Kärmeniemi 2007-2017.