Päiväkirja ponille Mairwen

Koiria, poni ja takatalvi.

Kun aikataulut menevät ristiin, on erittäin hankala muistaa jopa kirjoittaa jonkinsorttisia merkintöjä! Mairen kanssahan ollaan tehty vaikka mitä sen jälkeen kun Sävelsaloon muutimme. On etsitty sulhoa - sitä löytämättä - kisattukin ilman suurempaa menestystä ja nyt olisikin siis tarkoitus keskittyä tämän mokoman ponin kanssa ihan vain omistajan rentouttamiseen. Tämähän hevosnomistaja nimittäin meni ostamaan itselleen pari koiraa, jotka molemmat tietenkin tupsahtavat luokseni samaan aikaan! Kuitenkin, tämä ei nyt ole koirista, vaan Mairesta.

Ajoin tallille perinteisesti auto täynnä koiria - katumaasturissa melkein rupesi loppumaan tila kun on kolme koiraa, sekä epämääräinen kasa hevostarvikkeita - hörppäillen kahvia. Parkkeeratessani tunsin jo sen rauhan huokuvan ylitseni josta oli tullut melkein muoti-ilmiö aina kun saavuin rautiaan walesiläisen luo. Toinen ponitammani Livy kun onkin sitten kaukana Mairen leppoisasta, joten todellakin Sävelsaloon tulin hermojani lepuuttamaan. Olin jo huomannut Mairen käyskentelemässä tarhassaan ja pidempiä odottamatta vapautin hurtat - onneksi ne osaavat käyttäytyä - ja suuntasin kohti ponini tarhaa.

Höristen tuo raudikkoni saapui portille, antaen minun ottaa itsensä kiinni ennen kuin suuntasimme talliin, koirien pyöriessä ympärillä. Kaksi shetlanninlammaskoiraa ja yksi lyhytkarvainen collie oli siis kokoonpano walesiläisen lisäksi ja talliin saapuessamme olin tyytyväinen kun nuo kolme yllättäen pistivät maate. Eipähän tarttenut heitä ainakaan vielä teljetä Mairen karsinaan!

Nopeasti harjasin raudikkoni, ennen kuin päätin tehdä jotain erilaista. Pian oli Maire valjastettu kärryjen eteen ja minä olin toppautunut hieman lisää tämän mokoman takatalven takia. Kunnolla varustautuneena hyppäsin kärryille ja annoin tamman lähteä ihan omaa vauhtiaan eteen päin, samalla kun koirat pyörivät ympärillämme. Teimme tamman kanssa mukavan ja rauhallisen, pitkän lenkin. Olimme poissa jopa kaksi tuntia ja kun vihdoin palasimme talliin, olimme kaikki erittäin väsyneitä, mutta sitäkin tyytyväisempiä!

Purin tamman ja pyyhin tästä hiet nopeasti, ennen kuin tyrkkäsin hänet loimiin käärittynä karsinaansa syömään hyvin ansaittuja heiniään. Käväisin tekemässä tälle myös saavillisen melassivettä, sekä pellavamössön ja ai että sitä maiskutuksen määrää! Hymähdin lähtiessäni tallilta kohti autoa, ottaen väsyneet koirat mukanani.

Kerrankin autossa oli paluumatkalla rauhallista.

Tarina on kirjoitettu 19.3.2014 ja siinä on 306 sanaa eli 612s§.

Kommentit

Kirjoita kommentti

Nimimerkki:

Spämmiesto, mikä on viimeisen kuukauden nimi?

Kirjaudu sisään kommentoidaksesi omalla nimelläsi ja kuvallasi!