Vähäpellon Suvisuukko

nimi	Vähäpellon Suvisuukko "Sulo"	Meriitit 20.8.17 KTK-II (19 + 18 + 19 + 18 = 74) Jälkeläiset o. Liljan Unikuva t. Kärmeniemen Lapinsuvi t. Ponipalleron Hallanvaara VH17-018-0000 o. Ruunilan Ilopusu VH17-018-0000
rekisterinumero	VH17-018-0734
rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkä	trt, 164cm
syntynyt	30.3.2017 (8-vuotias) 3v 30.4.17
omistaja	Kärmeniemet vrl-00816
kasvattaja	Vähäpelto
koulutustaso	heA/110/105 (CIC1)

Sulosta

Meillä olisi sellanen Suvisuukko, VP sanoi vähän vihjailevasti, mutta kuitenkin niin yleismaailmallisesti, että sitä ei voinut suoraan syyttää vihjauksesta. Mä katsoin sitä silmät sirittäen pillimehuani posket lommolla ryystäen, ja sitten katsottiin kuinka joku hevosineen roiskaisi läheisen tukkiesteen yli ja jatkoi sitten kovaäänisen kannustuksen kanssa kohti vettä. Aijaa, vastasin, emmä voi ottaa. VP ei edes katsonut muhun, katsoi vain vimmoisasti vedessä loiskivan suomenhevosen jälkeensäjättämiä roiskeita. Onko se tamma? hellyin vähän ajan päästä kysymään. Ei, VP sanoi, se on ori. Ori, jonka nimi on Suvisuukko? Mua nauratti: Vähän nolo. Mä otan sen.

Sulo tuli meille pitkäkoipisena hongankolistajansa vaikkei se loppupeleissä sitten ollut edes niin valtavan suuri—meillä oli isompia tammojakin. Mutta Sulon ego ja luontainen, ryhdikäs charmi saiva sen vaikuttamaan suuremmalta kuin mitä se on. Kaikki nolous, jonka mä olin jo ennen hevosen tapaamista assosioinut sen nimeen, oli kadonnut kuin tuhka tuuleen tummanrautiaan (miten siitä olikaan tullut rautias, kahdesta ruunikosta??) pakittaessa trailerista ulos.

Ulkoisesti Sulo on näyttävä hevonen, ja moni saattaakin ihmetellä, miten hitossa noin komeaa suomenhevosta kutsutaan Neiti Kesäheinäksi. Sulossa on vähä pölvästin vikaa ja kaiken lisäksi se on mieletön herkkis. Nuija ja Tosi Nuija -duosta Sulo edustaa onneksi kuitenkin vain sitä nuija-puolta, olisi kovin ikävää jos tallista löytyisi kaksi tosi nuijaa. Sulo on jotenkin se operaation aivot aina kuin hän ja hänen paras ystävänsä/ottoveljensä/aisaparinsa/toinen aivosolunsa Ants lähtevät toteuttamaan ideoitaan. Musta tuntuu, että Sulo osaa ajatella (ainakin aina välillä) edes vähän turpaansa pidemmälle. Se on kova tarkkailemaan ympäristöään ja se onkin erittäin tarkkaavainen elikko.

Tarkkaavaisuus on vähän iinä ja iinä, että milloin se menee yli, ja Sulolla se yleensä menee yli. Se kuulee ja näkee kaiken! Harvemmin ori oikeastaan säikähtää mitään—mikään ei pääse yllättämään sitä—mutta kyttäilee sitäkin enemmän. Rohkea Neiti Kesäheinämme ei missään nimessä ole: yhtäkään maastoretkeä ei päästä ilman useampia neuvotteluita, että voiko tämän kiven/puskan/postilaatikon/tienkyltin/lätäkön nyt varmasti ohittaa. Onneksi Suloon saa valettua sitä itsevarmuutta reippaasti juttelemalla ja hevosen ympärillä tukevasti istuen. Kyllä se luottaa loppupeleissä ihmiseen yli kaiken.

Kenttäratsulle tällainen neitikesäheinämäisyys ei ole mikään top 5 -listan ominaisuus, mutta se tuo omat hauskat elementtinsä suoritukseen. Pääsääntöisesti koulukoe on sujuvin ja helpoin osakoe: aitojen sisällä on vähän katseltavaa ja se vähä katseltava on yleensä ehditty kyttäämään jo ennen suoritusta. Rataesteillä on vähän sama juttu jos osaa käyttää verryttely- ja radalla valmistautumisajan hyödykseen. Sulo on kapasiteetikas ja virtaviivainen hyppääjä, jolta löytyy kyllä skouppia ja halua hypätä. Sillä on siisti tekniikka ja se pysyy mielellään irti puomeista, enkä muista, että se olisi ikinä pudottanut yhtäkään estettä! Kielloista ei sitten puhuta...

Mutta maastoesteillä vasta tuleekin se hauskin osuus! Sulo rakastaa maastoesteitä, rakastaa täyttä laukkaa ja matkalle osuvia esteitä. Kyllä, ristiriitaista, tiedän! Ristiriita ilmenee mitä huvittavimmalla tavalla: Sulon tiet eivät ole suoria. Se säikähtää milloin mitäkin puskaa, oksaa, kiveä, huomioliivistä henkilöä, estettä... You name it! Maastoesteradalla se vaan ei halua pysähtyä kyttäämään, joten se tekee näppärän sivuloikan ja jatkaa matkaansa. Tomi, joka pääosin ratsastaa ja kilpailee Sulolla, on jo vallan haka pysymään orin kyydissä sen siksakkailessa pitkin metsiä!

© vrl-10105

Sukuselvitys

Sulo on jalostuskäytössä. Tamman tulee olla niinikään menestynyt, 1-polvinen suomenhevonen.

kenttäratsastus (41)

29.06.17 KERJ CIC1: 1/30
19.06.17 KERJ CIC1: 1/30
18.06.17 KERJ CIC1: 5/30
14.06.17 KERJ CIC1: 4/30
11.06.17 KERJ CIC1: 2/30
04.06.17 KERJ CIC1: 3/30
30.05.17 KERJ Cup CIC1: 1/37
30.05.17 KERJ CIC1: 4/30
29.05.17 KERJ CIC1: 1/30
27.05.17 KERJ CIC1: 4/30
27.05.17 KERJ CIC1: 1/30
26.05.17 KERJ CIC1: 1/30
26.05.17 KERJ CIC1: 4/30
23.05.17 KERJ CIC1: 4/30
19.05.17 KERJ CIC1: 3/30
19.05.17 KERJ CIC1: 2/30
19.05.17 KERJ CIC1: 1/30
19.05.17 KERJ CIC1: 4/30
17.05.17 KERJ CIC1: 5/30
17.05.17 KERJ CIC1: 3/30
17.05.17 KERJ CIC1: 4/30
15.05.17 KERJ CIC1: 1/30
15.05.17 KERJ CIC1: 1/30
11.05.17 KERJ CIC1: 5/30
11.05.17 KERJ CIC1: 3/30
10.05.17 KERJ CIC1: 5/30
09.05.17 KERJ CIC1: 1/30
09.05.17 KERJ CIC1: 1/30
08.05.17 KERJ CIC1: 4/31
06.05.17 KERJ CIC1: 4/30
05.05.17 KERJ CIC1: 5/30
05.05.17 KERJ CIC1: 3/30
04.05.17 KERJ CIC1: 1/30
03.05.17 KERJ CIC1: 5/30
02.05.17 KERJ CIC1: 1/30
02.05.17 KERJ CIC1: 4/30
01.05.17 KERJ CIC1: 3/30
27.04.17 KERJ CIC1: 5/30
26.04.17 KERJ CIC1: 3/30
25.04.17 KERJ CIC1: 1/30
24.04.17 KERJ CIC1: 3/30

esteratsastus (40)

10.05.17 ERJ 110 cm: 2/40
10.05.17 ERJ 110 cm: 6/40
10.05.17 ERJ 110 cm: 3/40
09.05.17 ERJ 110 cm: 4/40
09.05.17 ERJ 110 cm: 3/40
09.05.17 ERJ 110 cm: 6/40
08.05.17 ERJ 110 cm: 4/40
08.05.17 ERJ 110 cm: 3/40
08.05.17 ERJ 110 cm: 6/40
08.05.17 ERJ 110 cm: 1/40
08.05.17 ERJ 110 cm: 4/40
06.05.17 ERJ 110 cm: 4/40
06.05.17 ERJ 110 cm: 1/40
06.05.17 ERJ 110 cm: 5/40
06.05.17 ERJ 110 cm: 4/40
05.05.17 ERJ 110 cm: 1/40
05.05.17 ERJ 110 cm: 4/40
05.05.17 ERJ 110 cm: 5/40
05.05.17 ERJ 110 cm: 1/40
04.05.17 ERJ 110 cm: 3/40
04.05.17 ERJ 110 cm: 1/40
04.05.17 ERJ 110 cm: 5/40
04.05.17 ERJ 110 cm: 2/40
03.05.17 ERJ 110 cm: 3/40
03.05.17 ERJ 110 cm: 1/40
03.05.17 ERJ 110 cm: 3/40
02.05.17 ERJ 110 cm: 5/40
02.05.17 ERJ 110 cm: 1/40
02.05.17 ERJ 110 cm: 5/40
02.05.17 ERJ 110 cm: 3/40
02.05.17 ERJ 110 cm: 1/40
02.05.17 ERJ 110 cm: 5/40
01.05.17 ERJ 110 cm: 2/40
01.05.17 ERJ 110 cm: 3/40
01.05.17 ERJ 110 cm: 4/40
01.05.17 ERJ 110 cm: 2/40
01.05.17 ERJ 110 cm: 4/40
01.05.17 ERJ 110 cm: 3/40
01.05.17 ERJ 110 cm: 3/40
01.05.17 ERJ 110 cm: 3/40

kouluratsastus (0)

-

1. Ykkösen ykkönen

Sulo oli neitimaineestaan huolimatta miesten hevonen. Se oli raameiltaan suuri hevonen, ja vaikka se ei vaatinut kovia otteita ratsastaessa, se halusi kuitenkin aina vähän neuvotella ratsastajansa kanssa. Kyllähän Sulo naisellakin meni: minä ratsastin sillä usein sileällä, mutta en tosissani. Ja siihen Sulo sopi minulle, naiselle. Se kuljetti minut mukisematta minne pyysin niin kauan kuin oli helppoa ja mukavaa. "Olipa Sulo taas ihana ratsastaa", saatoin hehkuttaa Tomille tunnin humppailun jälkeen, ja Tomi ei voinut kuin hörähtää.

Jännitin kaksikon puolesta Bailadorin harvinaisen tutuksi käyneen maastoesteradan varrella. Olin itse jäänyt sivuun toukokuun CUP-kinkereistä, joissa Salli ratsasti sekä Hugon että Fatin ja Tomi sitten Sulon. Mä olin mukana vain päällepäsmäröimässä, ja sitä olinkin tehnyt nähtyäni kuin viulunkielen lailla jännittyneen hevosen kouluradalla. Tomi oli hampaat irvessä kertonut, kuinka pojat olivat vähän neuvotelleet juuri ennen aitojen sisään pääsemistä. Mä olin pyöräyttänyt silmiä miehelleni ja vaihtanut Sulon kanssa pikapusut ennen kaksikon esteradalle suuntaamista.

Neuvottelut oli tällä kertaa käyty ihan koko kansan nähden: Sulo oli enemmän tai vähemmän rynninnyt kohti esteitä ja hyökkinyt niiden yli, Tomi oli enemmän tai vähemmän (onneksi enemmän!) yrittänyt pysyä kyydissä koko näytöksen ajan. Yleisö henkäili ja huokaili, ja ajanottajan nostaessa lipun uusintaa varten, näytti poikien neuvottelutkin tulevan päätökseen—uusinta oli teknisesti puhdas ja silti hurjan nopea suoritus, josta näki, että mies ja ori olivat kuin samasta puusta veistettyjä mieliä.

Perushyvien koulupisteiden, päivän melkeinpä parhaan esteradan ja puhtaan, vähän ihanneajan alle jääneen maastokokeen jälkeen ei voinut kuin ihailla tuomaria kättelevää avokkia ja sen alla steppailevaa suomenhevosta. Tai, no, ihailin siihen asti kun Neiti Kesäheinä päätti valtavan voittoruusukkeen olevan too much. Hän nimittäin otti taidokkaan 360-pyörähdyksen (kyllä, 360 astetta), siihen vielä 180 astetta päinvastaiseen suuntaan ja sitten hän lähti katselemaan ihan muita maisemia Tomin huudellessa anteeksipyyntöjä tuomaristolle ja palkinnonjakajille.

No. Kai Suvisuukosta sopii silti olla ylpeä.

2. Kuka pelkää vettä? Ei Ulpu ainakaan

Kesä on vihdoin saapunut Hossaankin ja kaikki kärmeniemeläiset tietävät, että se tarkoittaa tasan yhtä asiaa: uimakausi on alkanut!! Toki hevosista fiksuimmat ovat palautelleet uimataitoja mieleen ihan oma-aloitteisesti (Ohio taituroi itsensä laitumen sähkölangan ali viereiseen puroon piehtaroimaan ja Ulpu oli eräs päivä portilla vastassa kaikki neljä jalkaa tukevasti vesiastiana toimivassa kylpyammeessa), mutta se ensimmäinen ryhmäreissu rantaan on aina kaikista odotetuin, ihan sama vaikka vesiestettä olisi treenattu läpi vuoden ja viimeksi juuri samana aamuna. Kyllä se elävä vesi on Se Juttu.

Ainakin joillekin. Mukaan lähti vallan värikäs sakki: minä satuponi-Fiallani, Petja-poika takuuvarmalla Molli-ponilla, Tomi rohkeasieluisella kesäheinä-Sulolla, Salli pinkeällä Ants-voikolla ja kesälomastaan nauttiva Karla oli valinnut itselleen "rentoutumismielessä" Ulpun. Sitten se mokoma oli vielä ihmetellyt kun me muut aikuiset käkätettiin yhdistelmälle Ulpu ja rentoutuminen.

Matka rantaan oli leppoisa. Petja kuusvee johti letkaa uimahousut Mollin pyöreää selkää vasten kahisten, minä ja Fia hyvänä kakkosena, mun takana melkein niskaan kärsimättömyyttään hönkivä Ulpu kyydissään Karla, ja heidän perässään innokkaat mutta kuitenkin kohteliaat ja kärsivälliset herrasmiehet eli Sulo ja Ants, jota Salli hellin sydämin on alkanut kutsua myös Anteroksi. Rantaan asti selvittiin hengissä. Mutta sitten.

Ulpu taisi bongata tutun ranta-aukeaman ensimmäisenä, eikä edes sen kyydissä selkä lysyssä ja yksi käsi ohjissa kiinni istunut Karla ehtinyt muuten reagoida kuin tarrata mamman harjasta kiinni ja toivoa parasta. Molli pysähtyi niille sijoilleen ja tuijotti korvat tötteröllä ohi harppovaa ruunikkoa, jonka leväperä lähestyi rantaa uhkaavalla vauhdilla. Hetken mua huoletti, että Molli ottaisi ja lähtisi myös, mutta hetken ihmeteltyään poni vain huokaisi ja jatkoi keinuvaa käyntiään kohti rantaviivaa kuin mitään ei olisi sattunut. Fia seurasi ponitoveriaan yhtä rauhallisin elkein, mutta oripojat mun niskan takana piirtelivät pehmeään tiehen donitsejä silmävalkuaiset vilkkuen. Että se siitä kohteliaisuudesta ja kärsivällisyydestä. Miehillähän tunnetusti joukossa tyhmyys tiivistyi, eikä meidän Nuija ja Tosi Nuija -kaksikko ollut yhtään sen järkevämpi kuin ihmismiehet. Olin aika varma, että niiden molempien aivoissa oli yksi aivosolu, joka etsi sitä toista sieltä toisen aivoista.

Ulpu oli siis vedessä ensimmäisenä, ja rauhallinen Molli tyytyi kahlaamaan rantavedessä edestakaisin. Fiaa sai taivutella veteen vaikka ja kuinka, ja mä olin jo melkein maistanut onnistumisen siinä rantaviivassa, tumman tamman varpaiden hipoen vettä, kunnes pari valopäätä olivat rynnineet ohi kuin eivät olisi ikinä päässeet uimaan. 160-senttiset orhet aiheuttivat siinä jokseenkin roiskeita, eikä asiaa auttanut vähän sivummalla autuuttaan ravitseleva Ulpu—Fia oli syvästi loukkaantunut ja hän ei varmasti ikinä menisi veteen. Paitsi jos hänet talutti sinne tarpeeksi kaukana muista vesipetotyhjäpäistä. Tyhmä ja tyhmempi nimittäin aiheuttivat ihan vain jonkin verran aallokkoa siinä vedessä riekkuessaan, normaalisti aisaparista järkevämpi Sulo oli jopa päättänyt kokeilla, että mitenköhän tää etupää nousee täällä vedessä. Tomi tiesi aaltoihin molskahtaessaan kertoa, että ihan näppärästi nousi muuten. Ja tietenkin mitä toinen edellä, sitä toinen perässä: Ants yritti samaa, hämmentyi viimeistään ponnistusvaiheessa ja mulahti koko voikko veden alle kun vesifysiikka ei toiminutkaan niin kuin tyhjäpää oli kuvitellut. Kaikkea sitä.