KÄRMENIEMI

____________

Kärmeniemen Ohi-O

KERJ-I SV-II
nimi Kärmeniemen Ohi-O "Ohio" Meriitit
25.4.17 KERJ-I (10 + 40 + 25 + 20 + 15 = 110)
20.7.16 SV-II (6,8 + 10 + 10 = 26,8)

Jälkeläiset
o. Kärmeniemen Tennessee VH17-018-0527
t. Nupun Suklaatiikeri VH17-018-0147
t. Kärmeniemen Suruhaiku VH17-018-0444
o. Kärmeniemen Toledo VH16-018-1977
rekisterinumero VH16-018-1981
rotu, sukupuoli suomenhevonen, ori
väri, säkä vrn, 155cm
syntynyt 15.7.2016 (9-vuotias) 3v 10.8.16
omistaja Kärmeniemet vrl-00816
kasvattaja Kärmeniemi
koulutustaso heB/120/100 (helppo)







© talli & Hippos (rakenne)

Ohiosta

Ohio on kerrassaan mieletön hevonen. Se jätti muhun lähtemättömän vaikutuksen heti syntymähetkellään, ja mä jouduin soittamaan jo maha-asukin ostajaksi tarjoutuneelle tyypille, että sori, tämä vaaleanruunikko ruttuturpa jää kyllä kotiin. Jo sen hoippuvista ensiaskelista mä vaistosin, että mulla oli käsissä jotain kultaakin kallimpaa: loistava urheiluhevonen.

Ja oikeassa olinkin.

Ohio on siihen mennään eikä meinata -kastiin kuuluva, emänsä tapaan suorastaan katoavan kapealta alla tuntuva hevonen. Se tuntuu olevan yhtä jalkaa ja vänkyrää kaulaa kahden ohjan välissä, ja aina silloin tällöin tuntuu siltä kuin koko kopu katoaisi alta—ohjan ja pohkeen väliin ratsastaminen tämän saippuapalan kanssa onkin sitten vähän haastavampi juttu. Ruunikko antaa muutenkin helposti ponimaisen vaikutelman siron rakenteensa puolesta. Isohan se ei ole muutenkin, mutta se on kapea ja kaikin puolin sporttimallia noin niinkuin muutenkin, mikä aiheuttaa heti hallinnollisia ongelmia jos kyydissä on vähänkään holtiton, heinäsäkkimallinen heiluja kuin meikäläinen.

Onneksi luonteeltaan Ohio on kuitenkin ihan passeli: ihmisrakas ja reipas, vaikkakin kova häsäämään ja utelias kuin mikä. Se tylsistyy todella nopeasti ja jos sille ei kehitä aktiviteettia niin voit olla varma, että se muuten kehittää sitä sitten itse itselleen. Karsinassa kolisee yötä päivää kaltereihin sidottu, vanha kokispullo, johon on survottu kauraa: se ropisee ja rapisee ja on ehdottomasti Ohion lempijuttu! Tämän lisäksi arvon herralle raahataan talvisin havukimppuja ja kesäisin kuivattua horsmakerppuja, ja heinätkin nostetaan heinäverkkoon. Ihan vain, että sillä olisi tekemistä. Ja ihan vain, ettei meillä olisi tekemistä jos se joku päivä tylsistyksissään kekkaisi vaikkapa karsinan lukkomekanismin jujut. Tähän mennessä ollaan kaikki osapuolet oltu tyytyväisiä tämänhetkiseen järjestelyyn!

Hoitoponina ori kelpaa kelle tahansa. Se on kasvanut orilauman pohjimmaisena, eli se on nöyräksi näykitty ja lällyksi luimittu. Hevosystävien kanssa se on sellainen kaikkien kaveri, tai ainakin niiden kaveri, jotka haluavat sen seuraansa. Bestikseksi on kuitenkin osoittautunut meidän bordercollie! Buugi lähtee usein lenkeille mukaan kun bongaa Ohion lähtövalmiuksista, ja usein ne rallittavat laitsan sivua aitojen omilla puolilla kuin kovatkin kilpajuoksijat. Ihmisetkin on ihan kivoja, ja kuten sanottu, Ohiota voi laittaa kenet tahansa hoitamaan. Se on niin lempeä ja kiinnittää kyllä mielellään kaiken huomion ihmiseensä niin hoito- kuin muissakin käsittelytilanteissa. Se ei ryttyilekään ikinä vaan kunnioittaa aina ihmistä ja ihmisen omaa tilaa, eikä se tule iholle ilman lupaa. Hoitotoimenpiteetkin sujuvat ongelmitta aina eläinlääkärikäynneistä kengityksiin asti: Ohiolle kun käy kaikki.

Ratsastus onkin sitten vähän eri juttu.

Estehevosenahan Ohio on vailla vertaa, niin maastossa kuin kentälläkin. Emänsä lailla se hyppää 120-ratoja ilman ongelmia, kotosalla joskus treeneissä peräti 130-tehtäviä eikä näytä tekevän kamalasti tiukkaakaan! Vauhtia löytyy, mutta niin myös ponnistusvoimaa, ja se tapa, jolla tämä kerää koipensa kasaan?? En ole ennen nähnyt suomenhevosta, jolla on hyppytekniikka näin kohdallaan. Mä en muista, että Ohio olisi koko ikänsä aikana pudottanut yhtäkään puomia, ikinä, missään tilanteessa. Se pysyy aina irti kuitenkaan hyppyään liioittelematta, eli on sillä järkeäkin päässä: se ei tee liikaa, vaan juuri tarpeeksi. Vauhdinsäätelyn ongelmat näkyvät etenkin vapaammalla maastoesteradalla, mutta kun tietää, että hevonen suorittaa kaikki estetyypit huolellisesti niistä irti pysyen, niin ei siellä kyydissä tarvi pelätä.

Sileänmeno onkin sitten eri juttu.

Ohio ei ole kouluhevonen. Ei missään nimessä. Estetreeneissä se voisi hyppiä samaa innaritehtävää vaikka maailman loppuun asti, mutta koulutreeneissä sen kärsivällisyys loppuu viimeistään kolmannen toiston jälkeen. Sileällä joutuu siis ratsastaja vähän kikkailemaan, sillä tylsistyessään Ohio aloittaa hurmaavan kuolainten kolisuttelun ja siinä vaiheessa hevosen ja ratsastajan välinen kontakti ottaa kyllä osumaa. Kaikkein parasta lääkettä tähän on muutos: paljon erilaisia tehtäviä erilaisissa paikoissa eri askellajeissa eri suuntiin. Kyllä siitä ihan passelin hevosen saa ratsastettua, kunhan ei ratsasta liikaa. Ohio on vähän sellainen, että sitä saa tietyn ajan ratsastaa siihen oikeaan pisteeseen, mutta siitä on niin helppo ratsastaa yli—raja on niin hiuksenhieno. Kisoissa tämä on elintärkeää: jos verkassa ratsastat liikaa, hevonen on kiukkuinen laahustelija radalla, tai jos ratsastat liian vähän, se on löysä säntäilijä.

Kultainen keskitie on se juttu Ohion kanssa.

Sukuselvitys

Ohio ei ole tarjolla jalostukseen.

Mörkövaaran Reivi
KERJ-I ERJ-I SV-II KV-II
Mörkövaaran Rähinä
KERJ-I ERJ-I KRJ-I YLA1
Vadelmaniityn Röhnö
KERJ-I ERJ-I KRJ-II SLA-I* YLA2
Riihi-Leija
ERJ-I KRJ-I KERJ-II SLA-I
Taikakuun Pikku-Wiivi
KERJ-I ERJ-I KRJ-I KTK-II YLA1
Myrskymerkki
KERJ-I ERJ-I KRJ-I KTK-II SLA-I YLA2
Pikku-Wenla
KTK-III
Kärmeniemen Alaska
KERJ-I KRJ-I ERJ-I SLA-I KTK-III YLA1 SV-I
Joogin Elämännälkä
KERJ-I ERJ-I KRJ-III SLA-I KTK-II YLA1 SV-I
VIR MVA Ch Koijjari
KERJ-I ERJ-I KTK-II SLA-I YLA2
Hepulin Amalia
ERJ-II ERL-III SLA-II YLA3
Tuuliviiri BRE
SLA-I
Raudan Routa
VPA2
Silmukan Tuulikello

* = tarinakilpailu

kenttäratsastus (39)

12.04.17 KERJ helppo: 1/30
09.04.17 KERJ helppo: 1/40
06.04.17 KERJ helppo: 3/40
04.04.17 KERJ helppo: 3/40
04.04.17 KERJ helppo: 3/40
02.04.17 KERJ helppo: 3/40
30.03.17 KERJ helppo: 3/30
26.03.17 KERJ helppo: 4/30
24.03.17 KERJ helppo: 5/30
23.03.17 KERJ helppo: 4/24
19.03.17 KERJ helppo: 1/50
18.03.17 KERJ helppo: 2/30
18.03.17 KERJ helppo: 2/26
16.03.17 KERJ helppo: 3/30
16.03.17 KERJ helppo: 2/26
15.03.17 KERJ helppo: 1/30
15.03.17 KERJ helppo: 2/30
15.03.17 KERJ helppo: 3/30
14.03.17 KERJ helppo: 4/30
12.03.17 KERJ helppo: 2/30
11.03.17 KERJ helppo: 1/50
08.03.17 KERJ helppo: 1/30
08.03.17 KERJ helppo: 3/30
07.03.17 KERJ helppo: 3/30
07.03.17 KERJ helppo: 1/30
07.03.17 KERJ helppo: 2/30
05.03.17 KERJ helppo: 1/30
05.03.17 KERJ helppo: 4/30
05.03.17 KERJ helppo: 5/30
04.03.17 KERJ helppo: 1/30
01.03.17 KERJ helppo: 2/30
01.03.17 KERJ helppo: 5/30
01.03.17 KERJ helppo: 5/30
27.02.17 KERJ helppo: 2/50
24.02.17 KERJ helppo: 3/28
23.02.17 KERJ helppo : 3/28
22.02.17 KERJ helppo: 6/50
16.08.16 KERJ helppo: 6/40
06.08.16 KERJ helppo: 1/30
03.08.16 KERJ helppo: 1/30

esteratsastus (40)

23.03.17 ERJ 110 cm: 5/30
23.03.17 ERJ 110 cm: 4/30
20.03.17 ERJ 120 cm: 1/25
19.03.17 ERJ 110 cm: 1/30
18.03.17 ERJ 120 cm: 4/40
17.03.17 ERJ 120 cm: 1/25
15.03.17 ERJ 120 cm: 4/25
15.03.17 ERJ 110 cm: 5/30
14.03.17 ERJ 110 cm: 2/30
12.03.17 ERJ 110 cm: 3/30
11.03.17 ERJ 110 cm: 1/30
10.03.17 ERJ 120 cm: 2/25
10.03.17 ERJ 120 cm: 5/40
08.03.17 ERJ 120 cm: 1/40
08.03.17 ERJ 110 cm: 1/30
07.03.17 ERJ 110 cm: 3/30
06.03.17 ERJ 120 cm: 2/40
06.03.17 ERJ 110 cm: 3/30
05.03.17 ERJ 120 cm: 5/25
05.03.17 ERJ 120 cm: 5/40
05.03.17 ERJ 110 cm: 5/30
04.03.17 ERJ 110 cm: 4/30
02.03.17 ERJ 120 cm: 4/41
02.03.17 ERJ 120 cm: 4/40
01.03.17 ERJ 120 cm: 6/40
01.03.17 ERJ 110 cm: 3/39
27.02.17 ERJ 110 cm: 5/39
26.02.17 ERJ 110 cm: 2/35
26.02.17 ERJ 110 cm: 3/39
24.02.17 ERJ 120 cm: 2/41
19.02.17 ERJ 100 cm: 1/30
17.02.17 ERJ 100 cm: 3/30
17.02.17 ERJ 100 cm: 2/30
16.02.17 ERJ 120 cm: 1/30
13.02.17 ERJ 120 cm: 5/30
11.02.17 ERJ 100 cm: 4/30
11.09.16 ERJ 100 cm: 1/16*
11.09.16 ERJ 80 cm: 1/6*
30.07.16 ERJ 100 cm: 1/30
30.07.16 ERJ 100 cm: 3/30

kouluratsastus (9)

07.05.17 KRJ helppo C: 1/40
03.05.17 KRJ helppo C: 6/40
01.05.17 KRJ helppo B: 5/69
01.05.17 KRJ helppo C: 1/40
19.03.17 KRJ helppo C: 5/100
15.03.17 KRJ helppo B: 1/100
16.02.17 KRJ helppo B: 1/40
14.02.17 KRJ helppo B: 4/40
31.12.16 KRJ Cup helppo B: 1/1*

1. Itsekseen romahtanut väliseinä

Olin ilmoittanut Ohion ainoana Metsälammen ratsutallilla järjestettäviin, pienehköihin estekisoihin. Ja se riittikin, Ohiossa kun tuntui olevan sinä päivänä hevosta useamman kaakin edestä. Muun muassa trailerin väliseinä oli kaatunut ihan omia aikoinaan ja omaa ratsuaan lastannut nainen oli ilmoittanut trailerista kuuluneesta kolinasta Tompalle, joka oli sitten käynyt katsomassa tuhoja vaikka itse tuholainen ei ollut enää edes paikalla!

Mä en ollut ihan varma miten reagoida kun avasin trailerin oven. Ohio seisoi siellä tukka pystyssä kuin MAALIPENSSELIN harjakset ja sillä oli sellainen enminämitääntehnyt-ilme, joka sai mun kulmakarvat nousemaan hiusrajaan. Viimeksi kun se oli sporttanut kyseistä ilmettä, höyhen suunpielessä, oli se onnistunut nappaamaan pahaa-aavistamatonta KORPPIA peräsulista kiinni!

Tutkin epäilevänä traileria hevosen tapittaessa mua ruskeilla silmillään, ja KELASIN jo pahinta: jotainhan se oli tuhonnut, upouudesta trailerista, pakkohan sen oli. Huokaisin jo valmiiksi: eihän tässä mitään POHATTOJA ollut itse kukaan.

"Mikä kestää?" mies huuteli takasillan avattuaan, ja mulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin peruuttaa varmasti pahojaan tehnyt ruunikko ulos kopista. Mies huomasi kurtun mun kulmissa ja hörähti: "Miksi sulla on tollanen MURHAAJAilme?"

Mä jupisin sille omiani ja keskityin kaivamaan Ohion harjoja esiin. Suomenhevonen oli tavallista polleampi, sellainen jokseenkin itseensätyytyväinen, ja harjaukset päätökseen saatuani mun oli pakko käydä vielä mietiskelemässä siellä trailerissa. Josko siellä nyt vaikka olisi jotain vialla.

Ei siellä ollut. Mutta jotain se koni oli varmasti tehnyt.

Kilpakentältä raikasi Frendien TUNNUSMUSIIKKI ja mä loikkasin selkään edelleenkin epäileväisenä. Ohio kiersi aluetta tyytyväisenä käynnissä, vähän nivelkuolaimiaan kalisutellen, mutta kuitenkin epäohiomaisen kärsivällisesti.

Me odoteltiin verkan ja kisakentän erottavalla portilla meidän valmistautuvaa vuoroa kun mieheke tuli aidan taakse hodari kädessä. Ohio höristi korviaan ja vilkaisi sitä.

"Ohio oli sitten irrottanut koko väliseinän paikoiltaan", se totesi muina miehinä, "oli vissiin tahtonut enemmän tilaa. Aika YKSILÖKESKEISTÄ. Individualisti, vai mitä ne sanoo."

Mä mulkaisin hevostani, joka napsautti tiukasti katseensa suorittavaan ratsukkoon. Tuhahdin ja pukkasin sen pohkeilla liikkelle heti kun portti aukesi, olen yli miehelle vielä jupisten: "Egoisti se on. Idiootti."

ERJ:n alaiset tarinakilpailut 11.9.16 Metsälammessa. Sijoitus 1/6 (luokka 2). Tehtävänantona oli kirjoittaa tarina, joka sisälsi annetut sanat. Tuomarin kommentti: Olipa mukavaa vaihtelua, kun teksti ei kertonut itse kisasuorituksesta vaan kisapaikalle saapumisesta! Kaikki tehtävänannossa vaaditut sanat oli ujutettu onnistuneesti tekstin sekaan, eikä mikään niistä hyppinyt sieltä silmille. Hymyt korviin nostattava tarina, johon oli selvästi panostettu! :)

2. Muistilappu

Samoissa kekkereissä tuli väsättyä itselle kisasuorituksen jälkeen muikkari:

1. En enää ikinä katso mieheni takapuolta, vaikka se kuinka näyttäisikin hyvältä uusissa khakishortseissa, kisasuorituksen aikana.
2. Aina ennen radalle ratsastusta muistan tarkistaa, että omien housujen vetoketju on esimerkiksi kiinni eikä vilauttele iloisenpinkkejä alushousuja.
3. En enää koskaan syö suklaavanukasta ennen kisasuoritusta, sillä mitä suurimmalla todennäköisyydellä olen istunut sen kannen päälle. Ja nimenomaan niillä valkoisilla kisahousuilla.
4. Seuraavilla kerroilla muistan ratsastaa myös maaliviivan yli enkä kaartaa ulos radalta juuri ennen.
5. Ensi kerralla hevoseni saa tuta jos se nappaa kaatamaansa estettä kasaavalta tallitytöltä lippiksen päästä.
6. Jatkossa kilpailen vain ja ainoastaan kotona. Itseni kanssa. Poissa muiden katseiden alta. Ja varsinkin kuvaajien, jotka onnistuvat taltioimaan sitten kaiken. Ja todella tarkoitan, että KAIKEN.
7. Muistan ikuisesti miten noloa oli, kun ratsastaa epähuomiossa päin esteen sivussa olevia koristeita (katse missäs muuallakaan kuin siellä oman miehen pyllyssä) ja sitten rotkahtaa minitalon päälle kun poni innoissaan viipottaa niistä yli.

ERJ:n alaiset tarinakilpailut 11.9.16 Metsälammessa. Sijoitus 1/16 (luokka 3). Tehtävänantona oli täydentää valmiiksi annetut lauseenalut. Tuomarin kommentti: Tarkat ja "perustellut" täydennykset tekivät vastauksista yksilöllisiä ja persoonallisia. Lauseiden täydennyksessä oli käytetty mielikuvitusta ja sopivasti huumoria ;)

3. KRJ Cupin kür-mestarit

Vuoden viimeiset kilpailut eivät sujuneet kommelluksitta vaikka voitto tulikin:

Villiä melskettä, helinää helskettä, ja niin edelleen. Laita perunalaatikko imeltymään, maksa talliyrityksen mätkyt ja käskytä mies hoitamaan joulukuun kilpailuilmoittautumiset. Vaikka se olikin vähän naureskellut helppo B -kürille, oli se kuuliaisena naputellut osallistumisen menemään kun olin viskannut sitä perunalaatikon koevedoksessa uineella patakintaalla.

Kaunis, instrumentaalinen versio Frozen-elokuvan hittikappaleesta ei ollut Ohion mielestä mikään kummoinen raita. Aivan liian hidas alun kauniine vapaakäynteineen sekä siisteine harjotusravikaarteineen ja voltteineen, eikä edes komea koko rata leikkaa lisätyssä ravissa musiikin rakentuessa paljoa saanut pojan loukattuja tunteita paikattua. Silti viikkotolkulla se puksutti helppoa, mutta B-tasoiselle hevoselle tarpeeksi näyttävää ohjelmaa läpi treeni treenin jälkeen.

Kappale oli hienoisesti leikattu versio, alun pianonpimputtelua leikattu ja näin jätetty enemmän tilaa reippaammalle laukkaohjelmalle ja mahtaville ravilisäyksille. Se oli ihan kelpo veisu, kaunis kuin mikä ja sopisi puuterilumen peittämään maisemaan kuin nakutettu.

Maneesissa kaikui edeltävän kilpailijan kappale, ja Ohio pärskähti tyytymättömänä. Se ei ollut niinkään klassisen musiikin ystävä--mikä onni, ettei se ollut syntynyt GP-hevosena vaan pienenä ja pippurisena suomenhevosena. Tänään se näytti kuitenkin poikkeuksellisen kovatasoiselta kouluratsulta: sen tavallisesti ranskalaisittain letitetty musta harja seisoi tiukoilla sykeröillä lumihiutalein koristellut lenksut paksuja jouhia kasassa pitäen, neliöhuopa hohti valkoisuuttaan ja, no, okei, ehkä klipperin terien jälkeensä jättämät lumihiutalekuviot sen lautasilla vähän söivät uskottavuudesta.

Mutta ei siinä, meidät kuulutettiin maneesiin ja tutun kappaleen ensisoinnut kajahtivat ilmoille Ohion ravatessa sisään radalle. Tervehdystä varten musiikki taukosi, ja tiesin hiljaisuuden olevan tarpeeksi pitkä ohjien rauhassa keräilylle. Vaan ei. Yhtäkkiä kaiuttimista kuului biitti.

Minä vilkaisin katsomossa ripsiään viattomasti räpyttelevään mieheeni.

Päivän opetus: Let It Go taipuu instrumentaalisena paitsi kür-ohjelmaksi niin myös trap remixsiksi, johon yhden pienen ja pippurisen menosuomenhevosen askeleet sopivat just ja melkein.

KRJ:n alaiset CUP- tarinakilpailut joulukuussa 2016 Ventoksessa. Sijoitus 1/1 (luokka 11). Tehtävänantona oli kirjoittaa kürin sujumisesta. Tuomarin kommentti: Tykkäsin tästä tarinasta paljon ja sen takia harmittikin, ettei tämä osallistuminen päässyt kunnolla oikeuksiinsa yhden osallistujan luokassa. Mutta ehdottomasti ansaitsee kuitenkin saadun ykkössijan! Toit tarinaan mukavasti mukaan joulun tuntua ja ajankohtainen Let It Go oli nappivalinta. Ja huumori iski ehdottomasti tähän tuomariin!

4. Lempihevonen

Joskus aikoinaan kuin kaikkien aikojen hienoimman orini Väinön, Joogin Elämännälän, otsaan alkoi ilmestyi valkoisia karvoja, ajattelin, että ei hitto: tässä mun elämäni hevonen nyt vanhenee ja lopulta rapistuu pois. Sitten tuli Alaska, Väinön reipas ja rempseä tytär, ei ulkoisesti mutta sisäisesti kuin ilmetty isänsä: villi ja vapaa sielu, jonka päämäärä elämässä oli tehdä siitä elämisen arvoista hauskaa pitämällä. Alaska astui ykkösratsun saappaisiin hienosti, ne oli kuin isänsä tyttärelleen suutaroimat. Sitten tamma menehtyi viimeistä varsaansa synnyttäessään, ja mä en tiennyt mitä tehdä.

Seuraavana päivänä olin juoksuttanut Alaskan vuotiasta poikaa. Ohio piti aluksi myydä pois—sille oli ostaja jos toinenkin, mutta jokin varsan olemuksessa oli saanut minut pitämään siitä kiinni kynsin ja hampain, siltojen polttamisesta viis veisaamatta. Mutta se oli jäänyt: maitovarsasta on pitkä matka ratsuksi.

Tänään lumipeiton pehmentämällä kentällä hyppäsin 6-vuotiaan Ohion kanssa 110-senttisen okserin yli, nauraen ja hevosta roimasti esteen jälkeen kehuen.

Ohio on kaikkea sitä mitä sekä Väinö että Alaska olivat, mutta Ohio on myös paljon enemmän: se on jatkoa hienolle linjalle elämäni hevosia, ollen siten yksi niistä itsekin.

Tämä on virtuaalitalli/virtuaalihevonen. Otsikkokuvien c_osett & David Humpohl.
Kärmeniemi 2007-2017.