Koistilan Hattumaakari

nimi	Koistilan Hattumaakari "Niiko"	Meriitit - Jälkeläiset
rekisterinumero	VH17-018-0624
rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkä	vkko, 153cm
syntynyt	23.2.2017 (5-vuotias) 3v 23.3.17
omistaja	Kärmeniemet vrl-00816
kasvattaja	Koistila
koulutustaso	heB/90/90 (tutustumisluokka)

Niikosta

Niiko on aivan kamalan hauska tapaus. Se on oriksi ihan hirveä lälly ja herkkis, ja sen sielunelämä järkyttyy äärettömän helposti. Yleisin reaktio voikkoon onkin sympatia ja naurunpidättely, eikä voi kuin ihmetellä, miten se jaksaa tehdä kaikesta paljon hankalampaa kuin sen tarvitsisi olla. Onneksi pienillä tsempeillä—oli ne sitten pikaiset säkärapsuttelut selästä käsin ja rohkaiseva taputus kaulalle tai edessä kävelevä, vähän rohkeampi ihminen tai hevoskaveri—pääsee yli niistä kaikista kuumottavimmistakin hetkistä.

Siinä on ehkä vähän sellaista mammanpoikavibaa. Ei mennyt kuin pari viikkoa Niikon kärmeniemeläistymisestä kun ymmärrettiin, että se on yhden ihmisen hevosen ja että se oli valinnut omaksi ihmisekseen minut. Tietenkin se tulee toimeen muidenkin kanssa: sitä voi oikeastaan käsitellä kuka vain vauvasta vaariin kunhan sitä käsittelee hellällä, mutta jämptillä asenteella. Mutta minä olen se, jonka kanssa se uskaltaa rentoutua ihan sulaksi vahaksi ja jonka kanssa sen ei tarvitse pelätä mitään, koska se luottaa muhun niin paljon tilanteessa kuin tilanteessa. Raukka on joskus jättänyt Tomin lumihankeen keskelle metsää ja pinkonut itse kotiin kun harjun juurelta oli sujahtanut peura, mutta me ollaan metsäretkillä kohdattu niin peuroja kuin hirviäkin—etäisyydeltä totta kai, mutta aina se on tyytynyt vain tuijottamaan niitä sydän tykyttäen ja keinahtanut liikkeelle pohkeiden rohkaisemana aivan kuin sen sydän olisikin yhtäkkiä rohkea kuin leijonan.

Voisi luulla, että ratsuna tällainen hevonen on vaativa, mutta Niiko on oikeastaan aika vaivaton. Se on ratsutettu samalla otteella kuin sitä käsitellään—hellästi, mutta jämptisti—ja Niiko onkin vähän sellainen naistenhevonen. Sen pää ei oikein kestä kovia otteita tai jatkuvia toistoja, sillä silloin se helposti hermostuu kun se ei enää ymmärrä mitä siltä halutaan ja yhtäkkiä avut muuttuvatkin sen mielessä ihan kamalan stressaavaksi sotkuksi. Mutta Niikoa kun ratsastaa kevyin ottein ja muistaa kehua sitä niin rapsutuksilla, sanoilla kuin pitkin ohjin käydyin välikäynneinkin, on se mitä miellyttävin ratsu.

Kouluhevosena Niiko on todella edustava. Sillä on kolme hyvää askellajia, ja kaikkiin vielä kaupan päälle hienot keskiaskellajit, joihin se saa työnnettyä vaikka kuinka paljon voimaa takaosastaan. Ori on kyllä kova tekemään duunia siinä mielessä, ettei se oikein osaakaan himmailla. Toiset hevoset löntystelevät menemään jos niitä ei pyydä liikkumaan eteen, mutta Niikon perusasenne liikkumiseen on aina eteenpäin. Siitä sitä voi sitten ratsastaa ylös, tai vaihtoehtoisesti hidastaa hiljaisemmaksi höntsäilyksi ihan oman mielensä mukaan, mutta oletus on se, että Niiko liikkuu mielellään reippaasti hyvässä tahdissa ja suorittaa siltä pyydetyt tehtävät niin hyvin kuin se pystyy. Paljon on tietenkin kiinni ratsastajasta—Niiko osaa just niin paljon kuin satulassa istuva ratsastajakin.

Estehevosena taas, Niiko on ehkä vähän pliisu. Sillä ei ole sellaista räjähtävää poltetta esteille kuten muutamalla muulla meidän hevosella on: se ei kulje pää martingaaleja riuhtoen pystyssä kohti seuravaa ylihypättävää kohdetta. Siinä on sellainen pieni dilemma, että esteet ovat vähän vapaampaa, revittelyluontoisempaa menoa, ja Niiko on ihan kamalan ujo! Se on aina apuja vailla, aivan kuin se ei osaisi tai uskaltaisi tehdä liikettäkään ilman ratsastajan tukea. Kunhan sitä muistaa ratsastaa jatkuvasti, selviää radasta kuin radasta vailla ongelmia. Se on ihan kelpo esteillä tekniikaltaan, mutta se hölmö kun ei vain uskalla unohtaa rajoituksiaan ja vain mennä.

Niin, sanoinko jo, että Niiko on vähän mammanpoika?

© ET, kasvattaja & Cherie (CC BY-NC 2.0)

Sukuselvitys

Niiko on jalostuskäytössä. Tamman tulee olla niinikään menestynyt, 2-polvinen suomenhevonen.

kenttäratsastus (40)

18.09.17 KERJ tutustumisluokka: 5/30
16.09.17 KERJ tutustumisluokka: 1/30
15.09.17 KERJ tutustumisluokka: 5/30
14.09.17 KERJ tutustumisluokka: 2/30
12.09.17 KERJ tutustumisluokka: 2/30
04.09.17 KERJ tutustumisluokka: 3/30
01.09.17 KERJ tutustumisluokka: 2/30
21.08.17 KERJ tutustumisluokka: 2/26
30.07.17 KERJ tutustumisluokka: 5/28
29.07.17 KERJ tutustumisluokka: 4/28
25.07.17 KERJ tutustumisluokka: 4/28
23.07.17 KERJ tutustumisluokka: 2/28
20.07.17 KERJ tutustumisluokka: 2/23
16.07.17 KERJ tutustumisluokka: 1/23
13.07.17 KERJ tutustumisluokka: 4/23
09.07.17 KERJ tutustumisluokka: 4/23
07.07.17 KERJ tutustumisluokka: 2/23
06.07.17 KERJ tutustumisluokka: 4/23
04.07.17 KERJ tutustumisluokka: 3/23
24.06.17 KERJ tutustumisluokka: 2/22
13.06.17 KERJ tutustumisluokka: 3/22
12.06.17 KERJ tutustumisluokka: 1/22
03.06.17 KERJ tutustumisluokka: 3/22
02.06.17 KERJ tutustumisluokka: 4/22
17.05.17 KERJ tutustumisluokka: 1/27
15.05.17 KERJ tutustumisluokka: 4/27
12.05.17 KERJ tutustumisluokka: 5/27
10.05.17 KERJ tutustumisluokka: 3/27
05.05.17 KERJ tutustumisluokka: 3/29
29.04.17 KERJ tutustumisluokka: 5/27
28.04.17 KERJ tutustumisluokka: 1/27
25.04.17 KERJ tutustumisluokka: 1/27
22.04.17 KERJ tutustumisluokka: 1/30
20.04.17 KERJ tutustumisluokka: 2/30
18.04.17 KERJ tutustumisluokka: 4/23
09.04.17 KERJ tutustumisluokka: 1/40
09.04.17 KERJ tutustumisluokka: 5/33
03.04.17 KERJ tutustumisluokka: 3/40
27.03.17 KERJ tutustumisluokka: 5/30
12.03.17 KERJ tutustumisluokka: 4/28

esteratsastus (6)

20.08.17 ERJ 90 cm: 2/30
17.08.17 ERJ 90 cm: 4/30
20.07.17 ERJ 90 cm: 5/30
17.07.17 ERJ 90 cm: 3/30
30.06.17 ERJ Cup 90 cm: 2/126
02.05.17 ERJ 90 cm: 1/54

kouluratsastus (26)

09.09.17 KRJ helppo B: 6/40
29.08.17 KRJ helppo B: 4/30
13.08.17 KRJ helppo B: 3/30
12.08.17 KRJ helppo B: 5/30
10.08.17 KRJ helppo B: 3/30
09.08.17 KRJ helppo B: 1/40
08.08.17 KRJ helppo B: 3/30
08.08.17 KRJ helppo B: 1/30
08.08.17 KRJ helppo B: 3/30
07.08.17 KRJ helppo B: 3/40
05.08.17 KRJ helppo B: 4/30
05.08.17 KRJ helppo B: 7/50
04.08.17 KRJ helppo B: 4/50
03.08.17 KRJ helppo C: 4/50
02.08.17 KRJ helppo B: 5/30
02.08.17 KRJ helppo B: 6/40
01.08.17 KRJ helppo B: 1/30
15.07.17 KRJ helppo B: 3/30
11.07.17 KRJ helppo B: 4/30
16.06.17 KRJ helppo B: 2/49
15.06.17 KRJ helppo B: 2/49
12.06.17 KRJ helppo B: 4/49
07.05.17 KRJ helppo C: 5/40
04.05.17 KRJ helppo C: 6/40
01.05.17 KRJ helppo B: 4/69
18.03.17 KRJ helppo B: 1/100

1. Tapaus Kuorma-Auto

Me olimme tänään nauttimassa ensimmäisestä kevätmaastosta Niikon kanssa. Tiedättehän: hokit uppoavat pehmeään hiekkatiehen ja puista tipahtelee sulanutta lunta vesipisaroiden muodossa ja aurinko paistaa silmiin ja käsissä on talvihanskojen sijaan vanhat kunnon rökkelit. Fiilis oli kaikin puolin hyvä, eikä mua edes haitannut talvikarvojaan pudottavan voikot irtokarva mustien ratsastushousujen haaroissa. Niiko pöristeli menemään korvan tötteröllä, ja sen ravi tutuilla maastopoluilla oli kuin hienommalla kouluradalla. Kierrettiin reipas lenkki niin ravia kuin laukkaakin ratsastaen, ja mulla tuli melkein kuuma softshell päällä.

Tunnelma oli suorastaan euforinen. Kunnes.

Meilläpäin ei juurikaan liiku rekkoja tai kuorma-autoja tai mitään muutakaan isoa kulkuvälinettä. Traktorit ovat kaikille meidän hevosille tuttu juttu—onhan meilläkin kaksi traktoria, jotka parhaina päivinä joutuvat hätistelemään liian lähelle tulleita hevosia heinäpaaleja tarhaan kuskatessaan. Traktorit ovat ystäviä, ne voi ohittaa vaikka sata lasissa. Mutta että kuorma-auto. Ei, ei meillä sellaisia.

Niiko pysähtyi jo ennen kuin mä näin koko kuormuria. Se pysähtyi, yhtäkkiä ja aivan seisaalteen, pää niin korkeella, että olin lyödä nenäni sen harjaksiin. Sitten sieltä se kuorma-auto lipui esiin: hitaasti, mutta varmasti, paikoittain sulaneella ja routavaurioituneella tiellä varovasti ajaen. Niikon huohotus sen kuin kasvoi, ja sen jokainen sydämenlyönti tuntui mun reisissä asti. Tiesin, että mulla oli tapana jännittää erilaisia tilanteita alitajuisesti, joten mä hyppäsin heti alas orin paljaasta selästä. Yleensä Niiko tuli minne vain kunhan minä kävelin sen edessä, suojellen sitä kaikelta, mutta nyt se jäi seisomaan paikoilleen, sieraimet laajina.

Suuren maansiirtoauton kuljettaja onneksi ymmärsi hätämme: hän sammutti äänekkään autonsa jo useampien kymmenien metrien päähän. Pikkuhiljaa sain maaniteltua steppailevan ja pyörähtelevän hevosen kuorma-auton luo. Kiittelin avoikkunaista kuskia ja siinä keskittymisen herpaantuessa Niiko näki tilaisuuten tulleen ja hyppäsi ojaan. Minä tuijotin hölmöä hevostani, ja kuskikin vain naurahti ja sanoi, että ei hänellä ole kiire mihinkään.

Me saatiin kävellä Niikon kanssa todella pitkään ennen kuin jossain etäällä kuulin kuorma-auton taas pärähtävän käyntiin. Niiko ei sitä huomannut, se oli jo rauhoittunut rapsuttelujen ja rentojen jutustelujen myötä. Se siitä euforiasta. Mutta kiitollisuus paikallisia kuskeja kohtaan oli ihan yhtä hyvä tunne.