Juhannuskalmo

nimi	Juhannuskalmo "Jusu"	Meriitit - Jälkeläiset
rekisterinumero	VH17-018-1184
rotu, sukupuoli	suomenpienhevonen, tamma
väri, säkä	trt, 138cm
syntynyt	23.6.2017 (4-vuotias) 4v 23.7.17
omistaja	Kärmeniemet vrl-00816
kasvattaja	Susiraja
koulutustaso	heC/90/90 (tutustumisluokka)

Jususta

Sanon ihan suoraan, että Jusu on persoona ja oikein isolla P:llä, mieluiten Microsoft Wordin koossa 72. Heviharjainen poni näyttää ihan söpöltä aina joskus ja juhannuksena, ainakin etäältä. Se on pienikokoinen ja juuri sopivan pyöreä, ja sillä on kauniit tummat silmät ja ihanan ponimainen katse, enkä kuulkaa edes aloita sen pienistä tötterökorvista tai turpaa komistavasta pinkistä pisteestä. Jusua sopii ihailla kauempaa ja miettiä, miten sillä voi olla niinkin hirveä lempinimi kuin Jusu.

Sitten astut lähemmäs ja huomaat, että jahas, sillähä on tanssikengät mukana. Jusu ei yhtään siedä hänelle ryttyilyä. Ryttyilyksi lasketaan muun muassa laitumilta töihin hakeminen, hänen tuijotus, hänen rapsuttelu jos hän ei ole sitä varta vasten pyytänyt, kavereiden rapsuttelu jos hän on sitä varta vasten pyytänyt, hänen liika huomioiminen, hänen ignooraminen ja sanoinko jo, että ihan jo vain hänen suuntaansa liian kauan katsominen menee ihan yli hilseen. Ei sillä, Jusu tanssikenkineen on ihan huvittava: sen lempiliike on sellainen erittäin uhkaava, lapa edellä steppaaminen ja kirahvin lailla kohteen mulkoileminen pää korkeuksissa. Vielä kun poni tajuaisi olevansa alle 140 senttiä ja ihan naurettava.

Ei Jusu kuitenkaan mitään pahaa tarkoita, kunhan pitää vähän uhoa ja muistuttaa, että kuka täällä on pitävinään jöötä. Nopeasti se yleensä muistaa, että aivan, täältä sai safkaa sun muuta, nou hätä. Lauhkea kuin lammas on ehkä väärä sanonta, mutta kyllä Jusustakin näkee, että on ihan kivaa kun joku huomioi häntä ja vain häntä. Hoitaessa se on ihan passeli kaveri (kunhan tamman on ensin saanut siis tarhasta kiinni, se on ulkoilmaponi henkeen ja vereen, ja sen mielestä sisäilma on huonoksi meille kaikille ja sisälle ei ikinä kannata mennä suosiolla) kelle tahansa, pysyy kiltisti paikoillaan eikä turhia muuleile kuin ehkä joskus kettumaisuuttaan ei nostele jalkojaan.

Fiksu se kuitenkin on, ja fiksuthan ei tunnetusti siedä tylsyyttä sitten yhtään. Kiltteydestä viis kun Jusu yrittää keksiä tekemistä! Milloin se nakertaa riimunnaruaan, milloin hoitajan pyllyä, milloin omaa etujalan suojaansa. Ehdoton ykkösjuttu on kuitenkin tavaroiden kaatelu ja pudottelu. Kaikki lattialle vaan, sinne ne sopii Jusun mielestä kaikista parhaiten. Varsinkin karsinanovitelineessään nököttävä satula ja ehdottomasti ratsastaja. Se varsinkin kuuluu lattialle. Tai, no, maahan.

Poni on aina poni, oli se sitten suomenhevonen tai ei. Jusu on kohtuullisen vinkeä ja virtaviivainen otus, joka tarvittaessa kyllä kiihtyy nollasta sataan kuin lihapullan mallinen meteori. Joskus ihan vaikka ei tarvitsisikaan. Myös sellaiset perinteiset poniviat kuin tikittävät ja hätäiset raviaskeleet ja ajoittain pohjaan jummittunut pukkilaukkanappula löytyvät ihan tosta vain. Hauskaa Jusun kanssa aina on, ja siellä kyydissä tuppaa aina muistelemaan niitä itsepäisiä shetlanninponeja, joilla on aikoinaan pakertanut hiki hatussa sellainen 90-luvun leukasuojallinen samettikypärä silmillä heiluen.

Mutta niin vaan Jusustakin tuli kenttäponi aivan kuten sen kasvattajat olivat luvanneet. Se ei ehkä ole mikään kenttätaivaan kirkkain tähti, mutta ei se kilpatovereilleen häviäkään. Kouluratsastus on mitä on, kiitos överöityneiden ponipiirteiden ja harvoin löytyvän kärsivällisyyden (eleganssista nyt puhumattakaan), mutta esteillä Jusu on ihan kova luu! Pieni poni kääntyy vaikka penninpyörylän päällä, ja näin nopealla kiihtyvyydellä ponnistukset lähtevät myös lyhyemmillä teillä. Jos joku joskus koituu Jusun esteuran kohtaloksi, niin se on ponin maha. Ruoka meinaan maistuu.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan & Kärmeniemi

Sukuselvitys

Jusu on siitoskäytössä. Orin tulee olla niinikään menestynyt, 2-polvinen suomenhevonen.

kenttäratsastus (13)

22.09.17 KERJ tutustumisluokka: 4/30
21.09.17 KERJ tutustumisluokka: 5/30
18.09.17 KERJ tutustumisluokka: 5/30
18.09.17 KERJ tutustumisluokka: 5/30
16.09.17 KERJ tutustumisluokka: 5/30
16.09.17 KERJ tutustumisluokka: 4/30
14.09.17 KERJ tutustumisluokka: 1/30
13.09.17 KERJ tutustumisluokka: 2/30
12.09.17 KERJ tutustumisluokka: 5/30
29.08.17 KERJ harrasteluokka: 2/15
22.08.17 KERJ harrasteluokka: 1/15
21.08.17 KERJ harrasteluokka: 1/15
31.07.17 KERJ Cup tutustumisluokka: 3/88

esteratsastus (6)

20.08.17 ERJ 90 cm: 1/30
19.08.17 ERJ 90 cm: 1/30
18.08.17 ERJ 90 cm: 1/30
15.08.17 ERJ 90 cm: 3/30
10.08.17 ERJ 90 cm: 1/30
02.08.17 ERJ 90 cm: 3/30

kouluratsastus (17)

10.09.17 KRJ helppo C: 6/40
06.09.17 KRJ helppo C: 1/40
29.08.17 KRJ helppo C: 1/30
26.08.17 KRJ helppo C: 4/30
23.08.17 KRJ helppo C: 1/30
18.08.17 KRJ helppo C: 4/30
08.08.17 KRJ helppo C: 1/30
07.08.17 KRJ helppo C: 5/50
07.08.17 KRJ helppo C: 2/30
06.08.17 KRJ helppo C: 5/30
04.08.17 KRJ helppo C: 1/30
03.08.17 KRJ helppo C: 2/30
03.08.17 KRJ helppo C: 4/30
02.08.17 KRJ helppo C: 3/30
18.07.17 KRJ helppo C: 4/23
14.07.17 KRJ helppo C: 1/30
11.07.17 KRJ helppo C: 4/23

1. Kärmeniemen ponitila

"Mikä helvetti toi on??" Tomi kiekaisi heti ensimmäisenä noustessaan autosta. Mä olin ollut kovaa vauhtia kädet halausvalmiudessa lähestymässä koko alkuviikon mökillä ollutta avokkiani, mutta sen tuima kulmakurttu sai mut seisahtumaan. Miehen katsetta oli helppo seurata laitumelle, jonka aidalla nökötti mitäs muutakaan kuin salakavalasti kasvanut ponilauma.

"No Susirajalla oli juhannusvarsoja..." mutisin.

"Siis sä ostit ponin?? Taas?? Monta niitä nyt jo on??? Mitä toi on, metrin korkunen, häh?"

"No se kasvaa vielä, eihän sillä oo ikääkään!"

"Mihin se tosta muka kasvaa? Korkeintaan vatsa kasvaa. Niinku poneilla aina. Jösses", Tomi pudisteli päätään ja meni lähemmäs pällistelemään tummanrautiasta tammaa, joka näytti vähän siltä, että sillä oli kyllä tanssikengät mukana jos Tomi halusi aloittaa jotain. Jusu oli vähän kipakka tapaus, jolla meni nopeasti tunteisiin sellainen turha älämölö. Mitä mä nyt olin Jusua muutaman päivän ajan tuntenut, olin oppinut, että tamma oli kova steppailemaan ja mulkoilemaan eikä sitä juurikaan kiinnostanut muiden tunteet.

Tomi kädet shortsiensa taskuissa pällisteli tammaa silmästä silmään päkijöillään keikkuen. Jusu mulkoili sitä vähän siihen malliin, että menes siitä muualle pällistelemään, ja tarjosi pari steppiliikettä lapa koreasti edellä. Mies hörähti jotain, että pieni ja pippurinen, ja veisari, että tuskinpa tuo kasvaa hirveästi yli kentällä Ohion treenien jäljiltä olevan, 120-senttisen esteen.

"Onneksi sä olet ainoa, joka sillä edes voi ratsastaa", rakas avokkini totesi kävellessään mun ohi, "älä tuu sit itkemään." Mä tapitin sitä uhmakkaasti ja kurottauduin mottaamaan sitä käsivarteen. Jusu ei ehkä ollut ideaalein ponihankinta, tai hankinta, tai oikeastaan edes poni: pippurinen tummanrautias oli kompakti ja hevitukkainen pörrö, jonka vatsanympärys oli varmasti enemmän kuin kaikki sen jalat yhteensä. Mutta susirajalaiset olivat kilpaa luvanneet, että siitä tulisi kenttästara, ja mikäs minä olen sellaisten raudanlujien ammattilaisten kuten susirajalaisten analyysejä kiistämään En yhtään mikään.

2. Mikä kenttäponi?

Jusu on aivan onneton kenttähevonen.

Olen tullut tähän päätelmään sitä kautta, että joka ainoissa jumalan kenttäkilpailuissa me ollaan oltu (tai, siis, mä olen ollut) rähmälläni jossain banketin ja risuesteen välissä tai vaihtoehtoisesti vesiesteessä. Yksissä kisoissa oli jopa elävää vettä, jossa piti tempuroida rantaviivaa pitkin, niin eikös tuo mokoma heittänyt mut heti ensitekijöikseen sinne aallokkoon. Mun upouusinta pamahtavanlaatuista teknologiaa oleva turvaliivi poksahti pelastusliivin lailla heti vedenpintaan osuessani, ja toimihenkilöt saivat kalastella mun epätoivoisena pinnalla räpiköivää ja vaarallisesti aavaa merta kohti ajautuvaa olemusta hetken jos toisenkin kunnes loppuverryttelyjään suorittanut täti suurine puoliverisineen kahlasivat mut pois sieltä.

Alan jo vähän uskoa, että susirajalaiset olivat puhuneet palturia. Toisaalta taas, Jusun on vetässyt esteiltä komiat neljä voittoa ja kaksi kolmatta sijaa mitä se nyt on kerennyt esteradoilla käydä. Ja vastoin kaikkia odotuksia, meidän helppo C -startitkin ovat saaneet hyväksyttyjä tuloksia. Me jopa voitettiin yhdet kisat! Kyllä! Me! Tuomarilla oli varmaan joku roska silmässä.

Mutta niin. Menestystä on kuitenkin. Että ehkä se kenttäratsastussijoitusten pyöreä nolla muuttaa vielä siitä muotoaan. Ehkä.