KÄRMENIEMI

____________

Kärmeniemen Ökenfink

 
nimi Kärmeniemen Ökenfink "Fia" Meriitit
-

Jälkeläiset
o. Kärmeniemen Blåsvala VH17-018-0000
o. Kärmeniemen Knölsvan VH17-018-0000
rekisterinumero VH17-018-0322
rotu, sukupuoli suomenpienhevonen, tamma
väri, säkä m, 143cm
syntynyt 31.1.2017 (5-vuotias) 4v 22.3.17
omistaja Kärmeniemet vrl-00816
kasvattaja Kärmeniemi
koulutustaso heB/90/90 (tutustumisluokka)



© talli

Fiasta

Fia on prinsessa. Sen nimi lausutaan ruotsalaisittain—sirosti, vähän laulaen, aivan kuin kahden vokaalin välissä olisikin J.

Sukuselvitys

Fia on siitoskäytössä. Orin tulee olla niinikään menestynyt, 1-polvinen suomenhevonen.

Hukanretale
KTK-III
Susperiköön Hukkaan Heitetty
Horsman Hallamarja
Turvesuon Reija Kostilan Reissumies
Päivänkakkara
Siniketun Pilfink
KERJ-I SLA-I SV-I YLA1
Rokki-Pena Penapena
Roklapsi
Siniketun Pärluggla Ei Pöllömpi
Siniketun Pärl
näyttelyt

21.07.17 NJ Kärmeniemi: 2/12 irtoSERT (t. Jannica)
12.05.17 NJ Susiraja: 3/12 irtoSERT (t. Kati)
21.04.17 NJ Moondance: BIS5 MVA-sert (t. Kati)

kenttäratsastus (34)

22.06.17 KERJ tutustumisluokka: 4/22
16.06.17 KERJ tutustumisluokka: 4/22
14.06.17 KERJ tutustumisluokka: 2/22
30.05.17 KERJ tutustumisluokka: 1/22
28.05.17 KERJ tutustumisluokka: 4/22
10.05.17 KERJ tutustumisluokka: 1/20
03.05.17 KERJ tutustumisluokka: 5/29
15.04.17 KERJ tutustumisluokka: 5/30
09.04.17 KERJ tutustumisluokka: 2/33
07.04.17 KERJ tutustumisluokka: 3/30
04.04.17 KERJ tutustumisluokka: 2/30
03.04.17 KERJ tutustumisluokka: 3/33
02.04.17 KERJ tutustumisluokka: 1/33
27.03.17 KERJ tutustumisluokka: 3/30
26.03.17 KERJ tutustumisluokka: 1/12
26.03.17 KERJ tutustumisluokka: 2/30
26.03.17 KERJ tutustumisluokka: 2/30
25.03.17 KERJ tutustumisluokka: 1/30
21.03.17 KERJ tutustumisluokka: 5/30
20.03.17 KERJ tutustumisluokka: 2/40
19.03.17 KERJ tutustumisluokka: 3/40
17.03.17 KERJ tutustumisluokka: 3/40
16.03.17 KERJ tutustumisluokka: 2/28
15.03.17 KERJ tutustumisluokka: 5/30
14.03.17 KERJ tutustumisluokka: 3/40
12.03.17 KERJ tutustumisluokka: 1/24
12.03.17 KERJ tutustumisluokka: 1/40
10.03.17 KERJ tutustumisluokka: 4/40
08.03.17 KERJ tutustumisluokka: 1/40
05.03.17 KERJ tutustumisluokka: 1/40
04.03.17 KERJ tutustumisluokka: 1/40
25.02.17 KERJ tutustumisluokka: 1/29
24.02.17 KERJ tutustumisluokka: 5/29
21.02.17 KERJ tutustumisluokka: 4/29

esteratsastus (13)

16.08.17 ERJ 90 cm: 1/30
15.08.17 ERJ 90 cm: 4/30
11.08.17 ERJ 90 cm: 1/30
02.08.17 ERJ 90 cm: 1/30
17.07.17 ERJ 90 cm: 5/30
12.07.17 ERJ 90 cm: 1/30
06.05.17 ERJ 90 cm: 2/30
05.05.17 ERJ 90 cm: 2/54
17.03.17 ERJ 90 cm: 1/30
15.03.17 ERJ 90 cm: 2/30
11.03.17 ERJ 80 cm: 4/30
05.03.17 ERJ 90 cm: 1/30
26.02.17 ERJ 90 cm: 2/30

kouluratsastus (32)

30.08.17 KRJ helppo B: 3/30
29.08.17 KRJ helppo B: 1/30
27.08.17 KRJ helppo B: 4/30
25.08.17 KRJ helppo B: 5/30
24.08.17 KRJ helppo B: 4/30
24.08.17 KRJ helppo B: 2/30
15.08.17 KRJ helppo B: 4/30
10.08.17 KRJ helppo B: 4/40
10.08.17 KRJ helppo B: 4/30
10.08.17 KRJ helppo B: 1/30
09.08.17 KRJ helppo B: 1/30
07.08.17 KRJ helppo B: 5/40
06.08.17 KRJ helppo C: 5/50
06.08.17 KRJ helppo B: 5/30
04.08.17 KRJ helppo B: 4/40
03.08.17 KRJ helppo B: 4/30
03.08.17 KRJ helppo B: 1/40
17.07.17 KRJ helppo C: 3/30
16.07.17 KRJ helppo C: 5/30
14.07.17 KRJ helppo B: 2/30
10.07.17 KRJ helppo B: 4/30
09.06.17 KRJ helppo C: 2/30
01.06.17 KRJ helppo C: 5/30
31.05.17 KRJ Cup helppo D: 5/101
04.05.17 KRJ helppo C: 1/40
02.05.17 KRJ helppo C: 6/40
01.05.17 KRJ helppo C: 3/50
19.03.17 KRJ helppo B: 6/100
18.03.17 KRJ helppo B: 10/100
17.03.17 KRJ helppo B: 7/100
15.03.17 KRJ helppo B: 10/100
11.03.17 KRJ helppo C: 9/100

1. Kenttäkuninkaallinen

Kun Fia syntyi, siitä näki heti, että se oli ja tulisi aina olemaankin hirveän pieni. Olihan meillä ollut pienhevosia aiemminkin, mutta ei noin pieniä! Pennin hellässä huomassa levännyt sirorakenteinen, mustanpuhuva varsa oli erittäin lähellä päätyä koristamaan myynti-ilmoitusta netissä, kunnes Tomi ylipuhui mut pitämään sen. Suvullisesti Fia oli järkevä lisä laumaan, ja jos siitä ei tulisi kenttähevosta niin ehkä siitä saisi kivan pienten luokkien ponin Petjalle kun lapsi pääsi siihen ikään.

Vai että lastenponi, oli Fia miettinyt selkeästi kaikki ne päivät odotellessaan satulaanlaittoa ja ratsutusta.

Me ollaan nyt käyty viisissä eri kenttäkilpailuissa, ja jokaisessa startattu tutustumisluokkaa, joka on hyvin pikkutamman mukavuustasolla. Se on aina kotona ollut tarkka ja terävä suorittaja, joka pistää mutkat suoriksi ponnistuksesta säästelemättä ja joka on aina hakkina kuuntelemassa seuraavaa käskyä. Kyllä minä tiesin, että se on hyvä ratsuhevonen (tai, no, poni), kunhan olin pienhevosrasisti—tai size queen, kuten avokkini asian ilmaisi.

Kävi ilmi, että Fia on kilpailutilanteessa sellainen poni, joka pistää sen kotona annetun sadan prosentin päälle vielä kymmenen lisäprosenttia.

Fialla on viisi ruusuketta viisistä kilpailuista, ja neljä niistä on sinivalkoisia. Ja minä melkein myin sen vain koska se on poni.

2. Salasuosikki

20-päisen hevoslauman omistajana sitä sai usein kuulla, että mahdat viettää kaikki päivät satulassa. Siihen minä, se 20-päisen hevoslauman omistaja, usein vain nauraa hörähdin ja totesin, että kuules I wish! Kun pyörittää talliyritystä, joka toimii myös erinäisten kilpailutapahtumien aktiviisena järjestäjänä, kaikki aika meni sisätiloissa tietokoneen ääressä. Joskus sain ujutettua paperihommien väliin muita tuikitärkeitä tehtäviä kuten senhetkisten maitovarsakasvattien rapsuttelua tai huolimattomasti jätettyjen suitsien niputtamista tai tallikäytävän ylenpalttista lakaisua. Mutta ratsastus, se oli auttamatta jäänyt olemattomiin.

Mulla oli Salli, joka ratsasti viidestä seitsemään hevosta joka päivä, ja usein kilpailuissa starttasi vähintään kahdella hevosella per luokka. Tomi sitten ratsasti kolme neljä hevosta päivittäin, ja yleensä hoiti ne loput startit niissä kilpailuissa. Minä sitten häärin groomin tehtävissä päällepäsmäröimässä ja suoritelemassa niin hevosten sykkyröitä kuin ratsastajien kisatakkejakin.

Mutta sitten oli Fia. 143-senttinen Fia, jonka selkään 170-senttinen vaikkakin kevytrakenteinen Salli ei ollut suostunut ja jonka jo vieressä 181-senttinen Tomi oli hauska ilmestys. Siksi se oli pitänyt alun perin myydäkin: eihän sille ollut ratsastajaa. Paitsi minä. 160-senttinen (jos sitäkään) minä. Se oli vähän itsestäänselvää alusta alkaen, että minä ratsastan Fiaa. Fia on minun nimikkoni. Ja onhan se nyt aikoinaan newforestinponilla esteuraa rakentaneelle ja ensimmäiset kenttäkosketuksensa ottaneelle, entiselle poniratsastajalle tuulahdus nuoruudesta. Fian selässä sitä tuntee taas olevansa ponijuniori ja voittamaton: hevonen kääntyy tosta noin ja ponnistaa tästä näin, ei tunnu missään kaahata uusinta-aikojen kärkeen!

Minä kolkyt-jotain ja pieni suomenponini Fia.

3. Kuka pelkää vettä? Ei Ulpu ainakaan

Kesä on vihdoin saapunut Hossaankin ja kaikki kärmeniemeläiset tietävät, että se tarkoittaa tasan yhtä asiaa: uimakausi on alkanut!! Toki hevosista fiksuimmat ovat palautelleet uimataitoja mieleen ihan oma-aloitteisesti (Ohio taituroi itsensä laitumen sähkölangan ali viereiseen puroon piehtaroimaan ja Ulpu oli eräs päivä portilla vastassa kaikki neljä jalkaa tukevasti vesiastiana toimivassa kylpyammeessa), mutta se ensimmäinen ryhmäreissu rantaan on aina kaikista odotetuin, ihan sama vaikka vesiestettä olisi treenattu läpi vuoden ja viimeksi juuri samana aamuna. Kyllä se elävä vesi on Se Juttu.

Ainakin joillekin. Mukaan lähti vallan värikäs sakki: minä satuponi-Fiallani, Petja-poika takuuvarmalla Molli-ponilla, Tomi rohkeasieluisella kesäheinä-Sulolla, Salli pinkeällä Ants-voikolla ja kesälomastaan nauttiva Karla oli valinnut itselleen "rentoutumismielessä" Ulpun. Sitten se mokoma oli vielä ihmetellyt kun me muut aikuiset käkätettiin yhdistelmälle Ulpu ja rentoutuminen.

Matka rantaan oli leppoisa. Petja kuusvee johti letkaa uimahousut Mollin pyöreää selkää vasten kahisten, minä ja Fia hyvänä kakkosena, mun takana melkein niskaan kärsimättömyyttään hönkivä Ulpu kyydissään Karla, ja heidän perässään innokkaat mutta kuitenkin kohteliaat ja kärsivälliset herrasmiehet. Puolivälissä metsäpolkuja jouduin nappaaman läheisestä koivusta oksan, jolla tökkiä Ulpun naamaa aina kun se oli tulossa niskan päälle. Siis kirjaimellisesti. Mutta rantaan asti selvittiin hengissä.

Ja voi pojat. Ulpu taisi bongata tutun ranta-aukeaman ensimmäisenä, eikä edes sen kyydissä selkä lysyssä ja yksi käsi ohjissa kiinni istunut Karla ehtinyt muuten reagoida kuin tarrata mamman harjasta kiinni ja toivoa parasta. Molli pysähtyi niille sijoilleen ja tuijotti korvat tötteröllä ohi harppovaa ruunikkoa, jonka leväperä lähestyi rantaa uhkaavalla vauhdilla. Hetken mua huoletti, että Molli ottaisi ja lähtisi myös, mutta hetken ihmeteltyään poni vain huokaisi ja jatkoi keinuvaa käyntiään kohti rantaviivaa kuin mitään ei olisi sattunut. Fia seurasi ponitoveriaan yhtä rauhallisin elkein, mutta oripojat mun niskan takana piirtelivät pehmeään tiehen donitsejä silmävalkuaiset vilkkuen.

Ulpu oli siis vedessä ensimmäisenä: se ravasi isoa honkkeliharppomisraviaan kunnes oli vedessä puolikylkeen asti ja sitten se sukelsi, ja se oli koko vesiintymisen läpi selvinneen Karlan viimeinen tikki. Koko muidu nimittäin veti kupperiskeikan tamman kaulaa pitkin ja molskahti veteen niin, että nauru vain raikui. Molli tyytyi kahlaamaan rantavedessä edestakaisin ja kun se tajusi, että Petjan mielestä kaikista hauskinta oli veden kauhominen, se oli hädin tuskin lopettanut etujaloillaan kauhomista.

Fia olikin sitten vähän eri juttu. Pikkuprinsessaa sai taivutella veteen vaikka ja kuinka, ja mä olin jo melkein maistanut onnistumisen siinä rantaviivassa, tumman tamman varpaiden hipoen vettä, kunnes pari valopäätä olivat rynnineet ohi kuin eivät olisi ikinä päässeet uimaan. 160-senttisen orhet aiheuttivat siinä jokseenkin roiskeita, eikä asiaa auttanut vähän sivummalla autuuttaan ravitseleva Ulpu—Fia oli syvästi loukkaantunut ja hän ei varmasti ikinä menisi veteen. Paitsi jos hänet talutti sinne tarpeeksi kaukana muista vesipetotyhjäpäistä.

Tämä on virtuaalitalli/virtuaalihevonen. Otsikkokuvien c_osett & David Humpohl.
Kärmeniemi 2007-2017.