24.12.2020 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Pitkän ja hienon uran tehnyt Riiviöiden Roomeo alkoi olla elämänsä ehtoopuolella ja minä havahduin siihen tositilanteeseen, ettei minulle jää orista yhtäkään varsaa. Tuiskulan aikaiset kasvatit on myyty ja suomenhevoskasvatuksen kuihtuessa kasaan, ei orilla ole varsoja kuin neljä. Mietin omia tammojani ja vaikka Kastehelmessä on suomenhevosia enemmän kuin alunperin piti olla, en oikein keksinyt minkä tamman olisin Roomeolla astuttanut. Pulla olisi tietysti sopiva, mutta se oli juuri varsonut Pentistä ja muutenkin ikätasoaan jäljessä. Tein kuitenkin nopean ratkaisun ja päätin astuttaa Pullan varsakiimaan. Ehtii se kilparadoille myöhemminkin, eikä se ole maailmanloppu jos tammalta jää pari-kolme kautta väliin. Ei siitä mitään kansallisen tason ratsua kuitenkaan tule. Pullan odotettiin varsovan joulun tienoilla, mutta kaikkien yllätykseksi varsominen käynnistyi juuri jouluaattona! Varsominen sujui hyvin ja Pulla hoiti varsaa tottuneesti, olihan sillä kokemusta jo yhdestä varsasta. Mustalla orivarsalla oli piirto, täplä turvassa ja muutama matala sukka. Se vaikutti alusta asti hirmuisen määrätietoiselta ja rohkealta ja saikin lempinimekseen nopeasti Pomon. Virallisen nimen päättäminen sen sijaan oli vaikeaa, mutta joulun hengessä Pomeranssi sopii paremmin kuin hyvin!

28.11.2020 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Elviira oli jo täydessä työntouhussa, kun löntystin tallille puoli kahdeksan maissa. Olisin voinut kerrankin nukkua vähän pidempään ja pitää vapaapäivän tallitöistä, mutta sisäisen kelloni herättäessä huomasin, että ensilumi oli satanut maahan! Minun oli tarkoituksena treenata tänään nuorison kanssa, mutta vallitseva säätila lähestulkoon vaati lähtemään pitkälle maastolenkille. Sain Elviiran yllytettyä mukaan, kun autoin häntä tarhaamaan hevoset ja lupasin auttaa myös karsinoiden kanssa, että hän pääsee lähtemään kotiin aikanaan.

Ratsuksi valitsin itselleni Roomeon. Herra kun on ollut aktiivisesta treenaamisesta eläkkeellä jo pidemmän aikaa ja jäänyt vähän muiden, enemmän vaativien, hevosten varjoon, tekisi sille hyvää päästä maastolenkille. Elviira taas mietti kauan Topin ja Mussun välillä, mutta päätyi kuitenkin valitsemaan Mussun. Se kun oli eilen ollut Eemelin melko rankalla hyppytunnilla, niin palauttava maastolenkki tulee tarpeeseen ja nyt minä ehtisin ratsastaa tänään sen tilalla jonkun muun hevosen.

Ei mennyt kauaakaan, kun rautiaat orimme olivat heijastinloimin varustettuna tallinpihalla valmiina lähtöön. Pakkasta oli muutama aste, aurinko paistoi ja lunta oli juuri sen verran että ensilumeksi sanoa saa, mutta voi miten hienolta se tuntuikaan kaiken marraskuisen synkkyyden keskellä! Lähdimme rauhallisesti matkaan niitä näitä rupatellen, eikä hevosillakaan tuntunut olevan kiire mihinkään. Otimme muutamia hitaita ravipätkiä, mutta etenimme lähinnä käynnissä. Roomeo on maastossa yksin vähän arvaamaton, mutta Mussun seurassa se oli rento ja rauhallinen. Elviira oli oikein tyttyväinen hevosvalintaansa, Topi kun olisi näin rauhallisella lenkillä voinut ruveta keksimään vähän omaa viihdettä. Ylävirran metsäpolku oli aika petollisessa kunnossa, kun vesilätäköt olivat jäätyneet ja peittyneet lumen alle, mutta pettivät hevosten jalkojen alta. Jouduimme tarpomaan polun vierellä metsän puolta pitkän matkaa, ettei hevosilla olisi vuohiset haavoilla kotiin palatessa. Autoja ei tullut vastaan yhtäkään, eikä oikein näkynyt jälkiäkään. Koko maailma tuntui pysähtyneen, vain kaunis valkoinen maisema, ja meidän vielä kauniimmat rauiaat orit.

Palasimme tallille tuntia myöhemmin ja lenkille tuli noin kahdeksan kilometriä mittaa. Juuri sopivasti starttaamaan päivä ja lisäämään vähän energiavarastoja. Tallityöt eivät valmistu itsestään, joten Roomeon ja Mussun hoitamisen jälkeen oli palattava pikaisesti niiden pariin, mutta ensin kahvia!

25.03.2017 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
>Alkuvuodelle odoteltiin lähes kymmentä uutta Tuiskulavarsaa, joiden jokaisen syntymää hämmästeltiin kuin kyseessä olisi ollut kasvattajatädin ensimmäiset varsat. Olkia kului varsomiskarsinoissa siihen tahtiin, että lähialueen karjatilalliset soittelivat huolissaan ja ihmettelivät, millä he eläimensä kuivittavat koko lopun pitkän vuoden! Unet ovat myös jääneet melko vähäisiksi, kun tallissa on saanut rampata katsomassa tilanteiden kehittymistä ja varsomiskameran tarkkuudessa ja kuvanlaadussa on hieman havaittu puutteita. Ja nyt näin maaliskuun loppupuolella ollessa, tallissa on kasvamassa yhdeksän toinen toistaan lupaavampaa varsaa, joiden kanssa on nähty myös melkoinen värien kirjo. Ilman eläinlääkäriäkin selvittiin suurimmassa osassa tapauksista.

Vuoden 2017 kuudes varsa oli yhdistelmästä Riiviöiden Roomeo - Villahaan Aamu. Tässä varsassa yhdistyy mielestäni kivasti vähän vanhemmat ja uudemmat sukulinjat. Isä on uskomaton löytö Alegresta ja luultavasti Tuiskulan ensimmäinen ja viimeinen I-palkinnolla kantakirjattu suomenhevonen. Orin aiemmat kaksi varsaa ovat jo vanhempia ja oikein kivan oloisia, joten odotukset olivat taas korkealla. Emä on suoraan kasvattajalta meille viime syksynä muuttanut ja sen kanssa on keskitytty lähinnä kilpailemiseen. Varsa oli emän ensimmäinen ja vaikka itse varsominen sujuikin hyvin, oli jälkeisten kanssa ongelmia. Jälkeiset eivät nimittäin meinanneet millään irrota ja jouduimmekin soittamaan eläinlääkärin paikalle. Vakilääkärimme oli naapurikunnassa lehmätilalla hoitamassa kriittisessä tilassa olevaa potilasta, mutta onneksi saimme toisen lääkärin kiinni ja hän pääsi paikalle nopeasti. Oksitosiinihoidon avulla jälkeiset irtosivat ja hengenvaaralliselta myrkytystilalta selvittiin! Varsan vointi oli koko ajan hyvä ja lopulta niin myös tammankin.