01.04.2018 Kouluvalmennus, valmentajana Sylvi Ojanne (VRL-14586)

Mörkövaaran Viimeinen, tumma suomenhevostamma ravaili kentällä omistajansa Felissan ratsastamana. Kevyisiit alkuverrytteyihin kuului suuria ympyröitä käynnissä ja ravissa, jotta tamma saatiin vetreäksi.

“Jos se tuijottelee minne sattuu niin ratsasta vain eteenpäin!” neuvoin, kun tamma nosti päätään kesken ympyrän ja katseli metsänreunaa. Meemiksi kutsuttu hevonen vaikutti topakalta pakkaukselta, se huiskaisi hännällään protestiksi, kun Felissa huomautti sitä pohkeella etenemään.

Hevonen oli lämmitelty hyväksi, vaikka täydestä rentoudesta sitä ei voinut syyttää. Tamma kuikuili kaulallaan yli kentän aitojen, kun ratsukko piti käyntitaukoa minun selittäessäni tunnin aihetta. Tänään väänneittäisiin kolmikaarisia kiemurauria. Ratsukko lähti liikkeelle ravissa, aloittaen kolmikaarisen C-päädystä. Meemi louskutti suutaan ja mutusteli kuolainta, se ei malttanut vielä keskittyä. Kolmikaarisella tärkeää olivat suuret, pyöreät tiet.

“Muista sisäpohje, hevosen pitäisi taipua sen ympärille, nyt se vähän karkaa.” Tamma oli löytänyt raviin jo hyvän ryhdin, mutta taipumisia se viivytteli. Muistutin myös suoristamisen tarkkuudesta, hevosen mielestähän se olisi ollu kivaa jos kaarteen jälkeen olisi saanut lähteä humputtamaan miten sattuu, mutta suorat ovat kolmikaarisella aivan yhtä tärkeitä kuin itse kaaretkin. Elleivät jopa tärkeämpiä, varsinkin Meemin kaltainen hevonen kaipaa jatkuvasti tekemistä, jotta se pysyy ruodussa eikä unohdu vilkuilemaan muualle.

Kun kolmikaarista oli väännetty molempiin suuntiin ravissa, lisättiin keskimmäiseen kaarteeseen hieman laukkaa. Ensimmäiseltä kaarteelta suoristellessa nostetaan laukka, joka jatkuu toisen kaarteen läpi. Raville palataan suoristuksen jälkeen, ja kolmas kaarre ratsastetaan ensimmäisen tapaan rauhallisessa harjoitusravissa. Ensimmäiset nostot olivat hankalia, Meemi protestoi hieman ja huiski takajaloillaan ilmaa. Se ei ollut aivan varma kumpaa laukkaa ratsastaja sitä pyytää, joten neuvoin Felissaa avaamaan sisäkättä reilusti. Laukannostot alkoivatkin rullata hienosti, ja siirtymiset raviin olivat täsmällisiä. Meemi syttyi tarkkaa askellusta vaativalla tehtävällä, ja kulki kauniissa muodossa tarmokkain askelin.

Hienojen pätkien jälkeen annoin ratsukolle ohjeet ravailla napakat loppuverryttelyt, Meemi kulki oikein hienosti ja saikin ratsastajaltaan paljon kehuja. Se oli rentoutunut loppua kohden, ja jaksoi keskittyä myös loppuverryttelyihin.

08.04.2018 Kouluvalmennus, valmentajana Sylvi Ojanne (VRL-14586)

Perusteellisen alkuverryttelyn kaikissa askellajeissa suoritettuaan Felissa ja ratsunsa Meemi pitivät pientä käyntipaussia. Meemi-tamma oli vauhdikkaalla tuulella, se hiipi välillä käynnistä raville salakavalasti, ratsastajan hyssyytellessä sitä takaisin hitaampaan askellajiin. Tänään edettäisiinkin suuritaosin käynnissä, sillä mikäpä mukavampaa kun takaosakäännösten harjoittelu. Satunnaisista vaativan Been kouluohjelmista ratsukolle tutun pyörähdyksen pohjustus aloitettiin hakemalla käyntiaskeleesta asteen kootumpaa.

“Tehkää voltti jokaiseen kulmaan, tarkan kokoisia! Suoralla saa sitten pyytää vähän kokoamaan, muista silti että tempo säilyy eikä saa kiirehtiä.” neuvoin Felissaa käyntitehtävälle. Meemin energia koetettiin valjastaa hyvään käyttöön, enemmän ylös kuin eteen. Se hoksasikin nopeasti mitä siltä pyydettiin, ja haki hyvää koottua askelta. “Hyvältä ja helpolta näyttää, se polkee hienosti!” kehuin ratsukkoa.

Kun askellus alkoi näyttää siltä, että takaosakäännöstä voitaisiin lähteä pyöräyttelemään, neuvoin Felissaa ratsastamaan C-päädystä keskihalkaisijalle, aivan kentän keskelle, jotta tilaa olisi mahdollisimman paljon.

“Tee käännös, ratsasta muutama askel suoraan ja tee uusi käännös. Ja rauhallisesti sitten!” Takaosakäännös on vaativa liike, jota hevonen ja ratsastaja lähtivät hakemaan kuitenkin melko varman oloisesti. Seisoin lähellä ratsukkoa, jotta näkisin kaiken tarkasti. Meemi polki hienosti sisätakajalallaan, ja Felissa ohjasi käännöstä oikeaan suuntaan. Ensimmäisen takaosakäännöksen jälkeen jatkettiin muutama askel suoraan, ja aloitettiin uusi käännös.

“Korjaa vain reilusti ulko-ohjalla, jos tuntuu että se kääntää kaulaansa liikaa.” hienosäädöin käännöstä, joka muuten näytti oikein hienolta, paketti pysyi koossa ihailtavasti.

Kun käännöksiä oli tehty oikein reilulla kädellä ja niin hevonen kuin sen ratsastajakin olivat saaneet laittaa kaikki aivonystyränsä ja lihaksensa töihin, oli aika ravailla ja laukkailla muutama ympyrä. Neuvoin Felissaa ratsastamaan tällä kertaa jokaisen sivun keskelle voltin, samalla tavalla kuin käynnissä eli kootumpaa askelta hakien. Meemi jaksoi työskennellä hienosti, siltä ei tuntunut puhti loppuvan. Meemin energia saatiin kohdistumaan koottuun askeleeseen juurikin toivotusti.

Hikinen se kyllä oli, loppuravit otettiin kevyesti ja loppukäynneistä neuvoin vain sen, että saa ja pitää kävellä oikein pitkään - ja taputtaa hevosta oikein kunnolla!

15.04.2018 Kouluvalmennus, valmentajana Sylvi Ojanne (VRL-14586)

Vastalaukka, tuo kiireisen hevosen oja ja allikko. Kerroin hevosensa Mörkövaaran Viimeisen eli Meemin kanssa valmentautumaan tulleelle Felissalle tämänpäiväisestä vastalaukkatehtävästä. Keskiympyrällä suoritetun alkuverryttelyn aikana niin kovin kiireisen oloinen Meemi-tamma kuikuili ympärilleen kentällä, kuulosteli kaiken maailman tuulia ja toisten hevosten juttuja. Vastalaukkatehtävälle alettaisiin kuitenkin; L-päädystä keskihalkaisijalle, ja voltti samaan suuntaan kuin mihin oli suorallakin ratsastettu. Voltilla tarkka laukan valmistelu ja nosto, takaisin keskihalkaisijalle laukassa. C-päätyyn tullessa suunta kuitenkin vaihtuu niin, että edetäänkin vastalaukkaa. Pitkälle sivulle ratsastetaan loiva kiemuraura vastalaukassa, ja päädyssä takaisin raviin.

Felissa käänsi tammansa L-päädystä tehtävälle ratsastaen harjoitusravia vasemmassa kierroksessa.

“Hyvä, siitä voltti ja valmistele nosto ajoissa!” neuvoin Felissaa tehtävällä. Ratsukko kääntyi voltille, Meemi reagoi omistajansa laukka-apuihin salamannopeasti hetkeäkään empimättä. Se laukkasi voimakkaasti, ohjeistin Felissaa suoristamaan tarkasti ja katsomaan jo ajoissa siihen suuntaan, mihin oli tarkoitus lähteä.

“Istu vain tiiviisti, pidä ulko-ohjan tuki! Ja siitä jatketaankin oikealle!” Meemin laukka hidastui hieman, kun se huomasi etenevänsä vastalaukkaa. Sitä piti hieman tuupata pohkella kiemurauralle, mutta ratsukko selvitti tehtävän hienosti jo ensimmäisellä kerralla.

Tehtävä tultiin vasemmassa laukassa muutamaan otteeseen, ja se onnistui myös oikeassa laukassa hyvin. Kun vain ratsastaja muisti pitää takapuolensa penkissä ja pohkeet hevosen ympärillä tiiviisti, sujui vastalaukka kuin vettä valaen. Tällainen tehtävä vaatii hevoselta paljon keskittymistä, ja vastalaukka tietenkin myös lihaksia aivan erillä tavalla kuin niinsanottu oikea laukka, loppuverryttelyt pidettiin napakoina paljon hevosta taivutellen.

9. marraskuuta 2016

Meemi muutti Tuiskulaan Aittohaarasta!