30.7.2012 Eläkkeelle

Pari päivää sitten Vera sijoittu KERJ:n cupissa, ja itselleni tämä oli merkki siitä, että tähän on hyvä lopettaa kisaaminen. Vera on tehnyt upean uran ja saavuttanut yli neljäkymmentä sijoitusta kenttäratsastuksessa ja sen lisäksi vielä paljon sijoituksia yksittäislajeissa. Kasvattajana ja omistajana olen tammasta hurjan ylpeä. Onhan se jättänyt monta kaunista jälkeläistä, jotka kaikki ovat päätyneet myös kenttäratoja valloittamaan. Tästä eteenpäin Vera saa viettää eläkepäiviä tarhaillen ja kevyellä liikutuksella. Ne se on tosissaan ansainnut!

Maastoestevalmennus 20.2.2011, valmentajana Mari H

Kendran ja Veran kanssa harjoiteltiin maastoesteitä. Alkuverryttely tehtiin pellolla, missä ratsastaja sai tehdä ympyröitä sekä siirtymisiä ja liikkeellelähtöjä. Vera oli kuuliainen ja totteli ratsastajan apuja lähestulkoon välittömästi. Pellolla otettiin myös muutama reippaampi laukkapätkä ja sitten aloiteltiin. Kaikki esteet oli sijoiteltu pellolle, jotta ohjeistaminen olisi helppoa. Ensimmäiseksi Vera sai käydä tutustumassa kaikkiin esteisiin. Hyppääminen aloitettiin menemällä muutamia kertoja pienempi tukkieste sekä vähän isompi tukkieste. Vera hyppäsi molemmat hienosti ja epäröimättä. Muutamien verryttelyhyppyjen jälkeen, aloitettiin kapealla tarkkuusesteellä. Este ei ollut iso, mutta todella kapea. Ensimmäiset lähestymiset olivat aika huonoja, joten se johti kieltäytymiseen. Kun Kendra sai Veran lähestymään estettä suoraan ja keskelle, hyppy onnistui mainiosti. Ratsukko tuli tarkkuusesteen vielä muutamaan kertaan ja sitten siirryttiin jo seuraavalle tehtävälle, joka oli alas- ja ylöshyppy. Ensin treenattiin vain ylöshyppyä, joka sujui Veralta mainiosti. Alashyppy sen sijaan tuotti alkuun hankaluuksia, kun Veraa hiukan pelotti alas hyppääminen. Se aloitettiinkin pienemmällä harjoitusesteellä, mistä selvittyään Veran itseluottamus kasvoi ja myös isompi alas hyppy onnistui. Kendra pysyi hyvin mukana, vaikka Vera välillä vähän temppuilikin. Alashyppyä harjoiteltiin muutamaan kertaan, ja kun se sujui, siirryttiin banketille. Banketin päällä oli n. 80cm korkea tukkieste. Veralta banketti sujui hienosti ja ilman ongelmia. Ennen radan hyppäämistä, laukattiin muutaman kerran vesieste, sekä siihen kuuluva ylös- ja alashyppy. Veralta vesieste sujui hyvin, ja se näytti nauttivan veden roiskeesta. Ennen rataa Vera sai kävellä pitkin ohjin ja levähtää. Rataan kuului kaikki edellä mainitut esteet, sekö muutama muu este. Korkeus vaihteli 80cm ja 100cm välillä. Radan alku sujui ratsukolta hienosti ja Vera eteni tasaista tahtia. Banketilla tuli pieniä ongelmia alashypyssä, kun Vera hiukan epäröi, mutta Kendran rohkaisut auttoivat ja tamma suostui hyppäämään alas. Loppurata sujui sitten hienosti ja Vera hyppi iloisesti ja ilmavasti eteen tulleiden esteiden yli. Radan jälkeen oli loppuverryttelyjen aika.

Maastoestevalmennus 4.10.2010, valmentajana Aatsi

Aloitimme valmennuksen kevyellä verryttelyllä kentällä, jonka aikana weem ja ratsunsa treenasivat ravisiirtymisiä. Vera vaikutti kentällä hieman uneliaalta ja keskittymättömältä, joten en suoraan sanoen odottanut tammalta kovin paljoa. Maastoon päästessämme Veraan kuitenkin tuli odottamatonta intoa, enkä voi kuvailla sitä säihkeen määrää sen silmissä kun saavuimme aukealle jossa ensimmäinen estesarja sijaitsi.

Ensimmäinen estesarja koostui 80cm korkeista kiinteistä pystyistä, jotka eivät osoittautuneet ruunikolle vaikeaksi purtavaksi. Aluksi tamman ajatus kuitenkin harhaili omilla teillään ja viereisen kuusen nokassa rääkyvä korppi kiinnosti ruunikkoa enemmän kuin ratsastajan antamat avut. Käskinkin ottaa ääniavut ahkeraan käyttöön, kun ratsastajan suusta kuuluva 'mennään mennään' toi tamman mielenkiinnon takaisin ratsastajaan. Ongelma osoittautuikin siis kovin yksinkertaiseksi ja silloin kun sait pidettyä Veran kiinnostuksen itsessäsi se hyppäsi kadehdittavan ketterästi. Silloin tällöin maapuomin puuttuminen esteen edestä hämäsi tammaa ja se hyppäsi esteen liian läheltä, mutta korjasit ruunikkoa hyvin kun huomasit edessä odottavan ongelmakohdan.

Muovikukilla ja liikkuvilla osilla hirmuisen pelottavaksi tehty taloeste ei tehnyt tehtäväänsä vaan Vera suoritti tehtävän yllättävän rauhallisesti. Halusin varmistaa että tammalla riittäisi vauhtia myös viimeiseen tehtävään, joten ratsukko sai hypätä myös pari korkeampaa estettä jotka onnistuivat tehtävässään ja saivat Veran sopivan pörheäksi.

Banketin ylöshypyt ratsukko hyppäsi juuri sopivassa tahdissa, mutta ennen alashyppyä weem joutui hillitsemään Veraa sen verran että sai sen taas kuulolle. Jostain kumman syystä Vera upposi omiin mielenkiintoisiin ajatuksiinsa aina ylöshypyn jälkeen ja weem joutui taas käyttämään kovaa ääntään. Karjaisu riitti varmistukseksi, että poni pysyi kuulolla loppuvalmennuksen ajan. Parin onnistuneen hypyn jälkeen lopetimme valmennuksen ja ruunikko sai palkinnoksi pitkät ohjat ja makoisan kävelyn syksyisessä maastossa.

1.10.2010 Ensimmäiset startit

Nyt on Veran kenttäratsun ura alkanut ihan todenteolla. Pjortoissa ratsastetuissa kilpailuissa osallistuin Veran kanssa tutustumisluokkaan, eli tamman tasoon nähden todella pienillä esteillä. Vera oli ensimmäisistä kenttäkisoistaan tietenkin ihan into piukeana ja tavallistakin sählääväisempänä, mutta jotenkin se vähän terästäytyi radoilla. Lopullinen sijoituksemme olikin hienosti toinen! Ette voi uskoa, kuinka ylpeä mamma oli pienestä tammastaan. En lopettanut kakkossijanhehkuttamista sitten millään, vaikka sain vierailtakin jo vähän sellaisia katseita, että olisi pitänyt tajuta lopettaa.

3.7.2010 Uimassa

Nappasin tallitytön Sellalla mukaani ja lähdimme näin äiti-tytär-seurueella uimaan läheiselle metsälammelle. Päivä oli helteinen, vaikkei taivas aivan pilvetön ollutkaan. Lähestyimme lampea ilman satuloita ravaillen ja ponit olivat ihmeellisen pirteitä näin kuumaksi päiväksi. Kaipa ne tiesivät, että pian olisi vuorossa jotain mahtavaa. Annoimme ponien uida sydämensä kyllyydestä itse parhaamme mukaan märissä selissä pysyen. Lopuksi irrotimme vielä kuolaimet ja annoimme ponitammojen syödä metsän ruohoa, samalla kun itse kuivattelimme auringonpaisteessa. Liian pian oli aika lähteä takaisin tallille, mutta tänne tultaisiin kyllä kesän aikana vielä uudestaan!

Maastoestevalmennus 31.3.2010, valmentajana feiarth

Talutit maastoesteradalle ruunikon ponin, Guinevere DONin, jonka kanssa olitte jo ehtineet verrytellä kentällä. Poni oikein puhkui intoa ja tarmoa. Kerroit hieman tamman ongelmista ja olinkin huomaavinani, ettei se aivan täydellisesti kuunnellut apujasi. Koska rataesteet olivat Veran valtti, päätin, että aloittaisimme sarjalla, jonka esteet muistuttivat ulkomuodoltaan hieman rataesteitä. Esteet olivat kooltaan melko pieniä maastoesteille, joten ehkä niillä saataisiin poni hämättyä oikeaan vireystilaan.

Lähestymisessä ei ollut ongelmia, mutta juuri ennen ensimmäistä estettä poni kiinnitti huomionsa minuun ja menetit siihen yhteyden. Esteet se kyllä hyppäsi, muttei kovin sujuvalla tyylillä. Kehotin sinua lähestymään ensimmäistä estettä käynnissä, jotta Vera saisi tutkia hieman estettä ja näkisi minut esteen vieressä. Sen jälkeen oli vuorossa uusi lähestyminen. Tällä kertaa poni oli hallinnassa koko sarjan ajan, pysyit itse esteillä mukana ja suorititte tehtävän muutenkin ihan mallikelpoisesti. Korotin hieman esteitä ja lisäsin ensimmäiselle esteelle kukka-asetelman, jonka olin siirtänyt siitä hetkeksi sivummalle. Hämäykseni ei vaikuttanut suoritukseenne mitenkään, vaan eteneminen oli hallittua, ponnistukset hyvin ajoitettuja ja alastulot tasapainoisia.

Seuraavana oli vuorossa jo paljon edellistä massiivisempi tukkieste. Se sijaitsi keskellä aukeaa, eikä sen puolesta ollut mitenkään vaikea tapaus. Esteestä teki kuitenkin vaikean se, että tukkia ympäröi hiekka, ja jos ponnistus ajoittuisi väärin, joutuisi hevonen joko ponnistamaan tai laskeutumaan hiekalle. Neuvoin teitä lähestymään melko reippaassa laukassa estettä, sillä liian hidas vauhti tiesi tällä esteellä varmaa katastrofia. Lähestyminen oli huolellista ja reipasta, ponnistuspaikka hyvä, mutta Veran hyppy jäi harmittavan lyhyeksi, joten laskeutumisalustana toiminut hiekka sai molempien tasapainon horjumaan. Toinen ja kolmas kerta menivät huomattavasti paremmin ja päätimme siirtyä seuraavalle esteelle.

Kokeilimme nurmikentällä olevaa taloa ja trippeliä. Ne olivat peräkkäin, mutta kuitenkin riittävän kaukana toisistaan, jotta väliin ehti ottaa muutaman nopeammankin laukka-askeleen. Tarkoituksena olikin harjoitella palautumista reippaasta laukasta, sillä esteet eivät näöltään tai kooltaan olleet mitenkään vaativia Veran tasoiselle ponille. Lähestyitte taloa hyvin, eikä se arvatusti tuottanut ongelmia. Annoit tammalle pohjetta ja kiisitte valtavaa vauhtia kohti seuraavaa estettä, palautuminen ei tapahtunut aivan hallitusti, sillä poni menetti keskittymiskykynsä vilkaistessaan muualle. Se joutui ponnistamaan ihan liian läheltä trippeliä, mutta loistavilla hyppylahjoillaan Vera venytti esteestä nätisti yli. Olit horjahtanut ponnistusvaiheessa vähän kaulalle, mutta korjasit itsesi hyvin liitovaiheen aikana ja alastulo oli tasapainoinen.

Teitte harjoituksen vielä muutaman kerran uudelleen. Veralle tuotti selkeästi vaikeuksia kuunnella sinua reippaan laukan jälkeen, mutta suorituksenne parani kerta kerralta, kunnes se hipoi täydellisyyttä. Kilpailuissa mahdollisuuksia on kuitenkin vain yksi, joten neuvoin teitä harjoittelemaan juuri tämänkaltaisia tilanteita hyvin. Taputin ponia kaulalle ja toivotin teille menestyksekästä tulevaisuutta.

1.3.2010 Ensimmäistä kertaa maastoesteillä

Tänään lähdettiin valmentajan kanssa ensimmäistä kertaa maastoesteille. Aloitettiin ihan vain tutustumalla ja tutkimalla esteitä lähietäisyydeltä, ja Verahan nuuhkutteli jokaisen läpikotaisin. Kun se oli rentoutunut, tein sen kanssa esteiden ympäri ravissa ympyröitä, ja pian olimme valmiita aloittamaan. Esteenä oli todella pieni tukki hyvällä, suoralla lähestymisellä, sopivasti pehmeällä pohjalla. Nostin laukan ja ohjasin Veran esteelle, lähempänä estettä Veran korvat kääntyivät eteenpäin, sen keho terästäytyi ja este ylittyi valtavalla loikalla, johon onneksi pääsin hyvin mukaan. Tulimme vielä muutamia hyviä hyppyjä tällä samalla esteellä, ja sitten totesimme valmentajan kanssa tämän riitävän näin ensimmäiselle kerralle.

1.1.2010 Uuden vuoden lupaus

Vera on kehittynyt tasaisesti ja nyt sillä on jo ensimmäisiä kertoja ratsasteltu. Lupauksena vuodelle 2010 voin tehdä, että Veran kanssa harjoitellaan ahkerasti kouluratsastuksen ja esteiden alkeita, ja kunhan ne on hallussa, lisätään joukkoon myös maastoesteillä harjoitteleminen ja kestävyysharjoittelu. Jaosten alaiset kisat ovat tauolla, mutta yritetään silti aloittaa Veran kisaura tämän vuoden aikana. Lisäksi Veran ensimmäisen varsan aika tulee tämän vuoden aikana, ehkäpä jo loppukeväästä. Veran sähläävä luonne on asettanut koulutukselle omat haasteensa, mutta kun kouluttaja on pysynyt tarpeeksi rauhallisena, ollaan vältytty suuremmilta vahingoilta. Lupaan, että loppuvuodesta Vera on hieman rauhoittunut, se on varsonut ensimmäisen ihanan varsansa ja aloittanut kilpauransa menestyksekkäästi. Aika paljon!

24.10.2009 Alkutaipaleesta

Vera on nyt osittain vieroitettu emästään, ne viettävät yönsä viereisissä karsinoissa eikä Sella enää anna Veran imeä maitoa. Mutta onhan Verasta jo kasvanutkin oikein tomera poninalku, eikä se ole moksiskaan uusista järjestelyistä, kunhan ehti tähän tottua. Veran kanssa on ahkerasti harjoiteltu ponin elämää, taluttelua ja harjailua. Tammavarsa onkin pienten vieraiden ainaisen ihailun kohde suloisine pikku piirtotähtineen, ja se saa huomiota joskus vähän enemmänkin kuin olisi ehkä hyväksi. Kunhan tamma pian täyttää kolme vuotta aloitetaan pikkuhiljaa ratsukoulutus ja käydään maastossa vähän harjoittelemassa. Onhan tästä tulossa kenttäratsu, joten pienestä asti tullaan painottamaan ulkona tekemistä.

24.8.2009 Pieni varsa tuli maailmaan

Sella varsoi tänään kauniin, ruunikon tamman. Pienokainen sai nimekseen Guinevere DON ja se tosiaan jää sitten meille loppuelämäkseen, tammasta kasvatetaan kenttäpainotteinen ponien huippu. Sella tarvitsi synnytyksessä vähän ihmisen apua ja oli varsomisen jälkeen väsynyt ja hikinen. Muutaman tunnin jälkeen, kun pikku-Vera jo nousi jaloilleen, jaksoi Sellakin hoivata uutta pienokaistaan yhtä hellin ottein kuin ensimmäistäänkin.

Nimi varsalle saatiin pyöreän pöydän ritareista kertovista taruista, joissa Guinevere-neidolla on pieni sivurooli. Meillä pikkuinen prinsessa tulee kyllä olemaan ihan pääroolissa!