Breezy Kiley

Lue Kileyn hoitajan kirjoittamaa päiväkirjaa.

8.1.2011

Tammamme Killjillianin laskettu aika oli vasta muutaman viikon päässä, mutta pieni ponipalleroinen sieltä tupsahti myöhään illalla lauantaina 8.1. B Poniesissa oli varsatapahtuman ensimmäinen ilta tullut päätökseen muutamaa tuntia aikaisemmin. Ehkä tulokas aavisti vauvatoveriensa läsnäolon, tai sitten Jillille tuli kiirus saada oma pallero maailmaan?

Oli miten oli, pieni ja tumma Breezy Kiley tuli maailmaan terveenä, reippaana ja iloisena.

Varsavalmennus 7.2.2011, valmentajana slingi

Saavuin B Poniesin pihalle, ja huomasin Kendran tulevan minua vastaan iloisesti tervehtien. Olin saapunut pitämään hänelle ja pienelle suloiselle varsalla Kiley, valmennusta siitä miten pienestä asti opetellaan jo asioita, jotka pitää sitten isonakin osata. Tänään kokeilisimme käytävällä seisomista, ja harjausta siinä. Ensimmäiseksi odottelin että Kendra haki tuon pienen suloisen ruunikonkimon söpöläisen, ja menin tutustumaan varsaan lähemmin. Varsa oli jo riimuihin ilmeisesti tottunut, koska ainakin sillä riimut päässä jo komeilivat, eikä taluttaminenkaan ollut sille vierasta. Pyysin Kendraa taluttamaan Kileyn talliin, jonka ovella tosin sain hiukan takaa varsaa avustaa sisälle menemään, koska varsa teki stopin ovelle. Tallissa kehotin kääntämään varsan käytävälle mutta ei vielä missään nimessä laittamaan sitä suoraan käytävälle kahdelta puolelta kiinni. Neuvoin että hän antaisi varsan ensin tutustua naruihin joihin se tulisi kiinni, Kiley oli utelias ja se haisteli narua innoissaan. Hetken päästä ehdotin että voisimme kokeilla toista puolta kiinni, mutta niin että sen saa nopeasti auki jos varsa saa paniikkikohtauksen. Ojensin Kendralle harjan, että hän voisi alkaa harjailemaan Kileytä samalla kun se oli toiselta puolelta kiinni ja toisella puolella minulla se oli riimunarussa. Kiley ei tuumannut mitään, vaikka se oli kiinni ja Kendra sitä harjasi. Ehdotin että hän kokeilisi myös pikku hiljaa varsan jalkoja nostaa, mutta lopettaa yrittämisen jos varsa siitä hermostuu. Varsa oli hiukan varuillaan mutta hyvin se jalka kuitenkin nousi, kehotin kuitenkin laskemaan jalan heti alas, ja kokeilemaan seuraavaksi uudestaan toisella kerralla. Kendra jatkoi harjailua, ja minä otin toisen käytävä narun käteeni, ja toin sen varsaa lähemmäs. Kiley oli taas innokkaasti sitä tutkimassa ja haistelemassa, eikä ollut yhtään pelokkaan oloinen siitäkään. Napsautin narun kiinni, ja varsa seisoi oikein hyvin käytävällä kiinni kummaltakin puolelta hetken, mutta sitten se alkoi päätään viskelemään ja näytti siltä, että kohta se saisi paniikkikohtauksen, joten otin pian toisen puolen irti ja lopuksi vielä toisen. Varsa rauhoittui heti, ja oli taas utelias oma itsensä. Kerroin Kendralle että tämän päivän harjoitukset saisivat nyt riittää, että seuraavalla kerralla sitten lisää harjoituksia. Hetken varsaa hellittyäni vilkutin Kendralle ja varsalle, kun lähdin tallista.

Kouluvalmennus 1.3.2012, valmentajana Kitta

Näin jo kaukaa Britneyn ilmeen saapuessani maneesiin. Tyttö ei selvästikään ollut innoissaan itsepäisen ponin kanssa taistelemisesta koulukentällä, vaan oli toivonut mieluummin jotain räväkkää menoa ja estekentillä viipottamista. Alkutunnista sainkin jatkuvasti muistutella tyttöä siitä, miten ponin selässä istutaan. Ei kiskota suusta ja potkita kyljistä, sillä vakaan ratsastajan kaipaava Kiley ei nyt sellaista vain siedä. Lopputunnista meno oli jo hallitumpaa, ja saimpa minäkin nähdä muutaman oikein onnistuneen pätkän koottua ravia ja avotaivutusta. Kiley mukautui ratsastajaansa ja liikkui energisesti, mutta Britneykin malttoi sitten istua hiljaa ja ohjata tammaa pikkutarkasti koulukiemuroiden läpi.

Estevalmennus 15.6.2012, ratsastajana Annika N, valmentajana Alesha Ryder

Talutin tamman kaartoon kentälle. Ilma oli kuuma, ja ihan hiki pukkasi pintaan ennen itse treenausta. Kello näytti viittä vaille viittä, ehtisin aloittaa alkukäynnit ennen Aleshan tuloa. Lyhensin jalustimet esteille sopivaksi, ja kiristin satulavyötä vielä kahden reiän verran, Kiley oli tallissa päättänyt pullistella oikein kunnolla. Minua jännitti, olihan tämä ensimmäinen ryhmävalmennukseni sitten B Poniesin hoitajana aloittamiseni. Kipusin kuitenkin tamman selkään, luotin edes siihen, että se johdattaisi minut läpi esteradan.

Kiley käveli reippaasti kuumasta ilmasta huolimatta, ja viiden minuutin kuluttua valmentaja, Alesha saapui kentälle. "Jahas, missäs Caro on Fizzin kanssa?" hän kysyi. En tiennyt, millä aksentilla hän puhui, mutta se särähti hieman omasta puhetyylistäni. Kohautin olkapäitäni vastaten siten naisen kysymykseen. Pian näin kuitenkin Caron taluttavan Fizziä kohti kenttää. "Caro olet MYÖHÄSSÄ!" nainen tiuskaisi, ja tyttö pyyteli varmaan tuhat kertaa anteeksi. Syynä oli kuulemma, että hän oli ajanut puuta päin pyörällään ja ketjut olivat jotenkin kummallisesti irronneet. Onneksi Alesha tuntui hyväksyvän selityksen. Caro pääsi kuin pääsikin lopulta aloittamaan alkuverryttelyitä.

"Annika, sä voit aloittaa itsenäisesti ravailun ja muutenkin alkuverryttelyn, aikaa on viisitoista minuuttia", Alesha sanoi ja minä nyökkäsin. Painoin pohkeillani kevyesti Kileyn kylkiä, ja sain kuin sainkin ponin ravaamaan. Koetin pitää katseeni edessäpäin, kantapäät alhaalla, ja koetin kantaa käsiäni edes jotenkuten irti tamman harjasta. Hiki norui kasvoilleni, kun kevensin ravissa ja ohjasin Kileyn volteille ja tein sen kanssa pysähdyksiä ja siitä suoraan liikkeellelähtöjä. Onnistuin mielestäni ihan kohtuullisen hyvin. Tein vielä muutamia tempon lisäyksiä ja hidastuksia ravissa, ennen kuin kävelin seuraavan pitkän sivun alkuun. "Hei Annika älä sie kävele siellä!" Alesha huusi. Huokaisin, kannustin Kileyn jälleen raviin, ja pitkän sivun alusta nostin laukan. Tamma meni esteiden ulkopuolelta vain hädin tuskin, sillä se taisi luulla että pitäisi hypätä. Laitoin vain kaukaisesti merkille, että Caro ja Fizzkin pääsivät aloittamaan ravi- ja laukkatehtävät. Tein Kileyn kanssa temponlisäyksiä, ja suoraan pysähdyksiä ja siitä liikkeellelähtöjä laukassa - olin laittanut merkille, että ne saivat Kileyn kuuntelemaan hyvin apuja.

Kun tamma kuunteli ainakin suhteellisen hyvin, tein kummallekin pitkälle sivulle laukassa ison ympyrän, joka ei kuitenkaan venynyt aivan pääty-ympyrän kokoiseksi jättiläiseksi. Pitkillä sivuilla koetin saada laukasta hieman enemmän eteenpäinpyrkivää (lue. reippaampaa), ja lyhyillä sivuilla Kileyn oli jälleen katsottava jalkoihinsa, jotta ympyrä onnistui. Lopulta koetin pienentää ympyrän voltiksi, se onnistui melko hyvin - vaikka Kileyn kompastuikin kerran. Tamma ei ontunut, joten jatkoimme harjoituksia. Nyt tamma näytti lämmenneen. "Okei Caro voi tulla ensin tän pystyn tässä!" Alesha komensi, ja ratsukko rupesi suorittamaan tehtävää. Jatkoin Kileyn kanssa hidasta, rentoa ravia, ja katselin, kun Fizz suoritti Caro selässään esteen hieman liian vauhdikkaasti ja puomit tipahtivat. Hidastin Kileyn käyntiin, ja otin seuraavalta pitkältä sivulta laukan. "Annika, sun vuoro!"

Tamma laukkasi voimakkaasti, reagoiden apuihin turhankin hyvin. En ollut tottunut hyppäämään muiden katsoessa, joten kävi kuten olin pelännytkin. Kiley suoritti tehtävän, pääsi esteen yli, mutta jäin hypystä niin pahasti jälkeen, että tamman päästessä esteen toiselle puolelle, minä tipahdin. Voi herranjumala, nolotti ihan kauheasti. Poskeni olivat kirkkaanpunaiset, ja Kiley katseli minua erittäin epäuskoisena. Nousin, puistelin hiekat vaatteistani, ja nousin takaisin tamman selkään. "Tuu kohta uudelleen. Caro, sun vuoro!" Alesha huudahti, ja ravasin äkkiä Kileyn kanssa pois alta. Nyt Caro sai hallittua ratsunsa todella hyvin, päästi sen juuri ennen estettä hyppäämään. Mietin, että Caro oli aivan liian hyvä ratsastaja, verrattuna minunlaiseeni. Menin vielä tippumaankin. Kiley älä anna mun pudota, ajattelin, kun kannustin tamman uudelleen laukkaan. Ohjasin sen esteelle, ja taisin laittaa silmät kiinni. En ollut varma, mutta pian olimme esteen toisella puolella, ja ohjasin tammaa eteenpäin. "Hei tuu vielä kerran, ethän sä voi pitää silmiä kiinni!" nainen kiljahti. Tunsin punastuvani jälleen, mutta käänsin tamman jälleen esteelle. Katsoin vihreä-valkoista pystyä miltei kauhun vallassa. Kiley meni kuitenkin varmasti kohti estettä, ja nousin esteistuntaan.

Me selvitimme sen! Olin niin tyytyväinen. Olimme suorittaneet ensimmäisen esteen mielestäni hyvin!

"Okei, voitte molemmat kävellä pitkin ohjin kymmenisen minuuttia!" Alesha sanoi, ehkä sittenkin pikemminkin huudahti. Pidensin ohjat, ja laskin jalkani pois jalustimista, ja heitin jalustimet kaulalle. Annoin Kileyn kävellä ihan vapaasti, nojasin sen kaulaa vasten aivan hetken, ennenkuin nousin takaisin istuma-asentoon. Ajattelin, että voisin itsekin hieman voimistella. Venytin käsiäni, taivutin kylkeäni jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan. Lisäksi nostin jalat ylös, siten, että Kileyn kaulan yläpuolella polveni koskettaisivat toisiaan. Pian olin saanut venytellyksi. Alesha palasti kahvikupin kanssa. "Jatketaan!"

Laskin jalustimet takaisin, pujotin jalkani niihin. Otin ohjat käteeni. "Okei, ravailkaa eka vähän, sitten laukkailette ja tulette vuoronperään L-kirjaimen kohdalta, teette voltin tuon okserin ympäri ja tulette tämän lila-valkoisen sarjan. Käsitittekö?" Alesha kysäisi. Molemmat nyökkäsimme, ja oli minun vuoroni aloittaa. Hyrr. Kylmä hiki valui alas selkäpiissäni, mutta kannustin Kileyn lopulta laukkaan, ja kiersimme okserin reippaassa laukassa - kuten oli tarkoituskin. Saavuimme sarjan ensimmäiselle esteelle. Nousin satulasta esteistuntaan, ja tunsin Kileyn käyttävän voimaa tämän ylittämiseen. Sain kuin sainkin ratsastettua Kileyn niin, että esteiden väliin tuli yksi laukka-askel ja tamma hyppäsi sen jälkeen toisen esteen. Tämä oli ehkä astetta matalampi, joten nyt Kiley pääsi helposti sen yli. "Hyvin suoritettu sarja, mutta muista ratsastaa reippaasti vielä esteidenkin jälkeen!" Alesha kehui.

Tarkastelin syrjäsilmin Caron ja Fizzin hyppyjä. Valkoinen poni hyppäsi varsin hienolla ilmavaralla, vaikkakin reippaasti. Alesha kehui heitä vuolaasti. Menimme kummatkin vielä kerran tähän suuntaan - onnistuneesti, ennen kuin menimme kaksi kertaa toiseenkin suuntaan. Saimme muutamia parannusvinkkejä ja saman verran kehuja. Lila-valkoinen sarja oli onnistunut siis hyvin, paremmin kuin alkutunnin vihreä-valkoinen pysty. Saimme taas kävellä, ja hieman ravailla seuraavat kaksi kierrosta, jonka jälkeen ilmassa kuului taas harvinaisen ihanan valmentajamme käsky: "C-päädystä oikeassa laukassa tolle valko-vihreelle pystylle, esteen päällä tai sen jälkeen laukanvaihto ja tuutte kelta-punaiselle okserille! Asia ymmärretty?" Nyökkäykset, ja nyt oli Caron vuoro aloittaa. Minun käskettiin pysyä poissa tieltä. Joten seisahduin hetkeksi tamman kanssa lila-valkoisten esteiden C-päädyn puolelle, suurinpiirtein M'n kohdalle. Kannustin Kileyn jälleen liikkeelle, kun Caro sai ohjattua Fizzin valko-vihreän pystyn jälkeen laukanvaihdon kautta kohti kelta-punaista okseria. Ravasin Kileyn kanssa kaksi ympyrää, ennen kuin Alesha käski meidän ruveta suorittamaan tehtävää. Kannustin Kileyn oikeaan laukkaan. Tamma lähti kuin tykin suusta.

Kiley lähestyi pystyä varmassa, reippaassa laukassa, ja hyppymme onnistui liki täydellisesti. Ainakaan Alesha ei motkottanut - vielä. Kiley vaihtoi laukkaa automaattisesti - tajusiko poni mitä sen pitää tehdä? - joten sain liki matkustaa selässä, hieman ohjaten. Lähestyimme kelta-punaista okseria. Olin hieman kauhuissani, miten mun pieni poni suorittaisi niin ison okserin? Tamma kuitenkin hyppäsi, hetki tuntui ikuisuudelta, sillä jännitin, pääseekö se ylitse asti. Ja Kiley pääsi! Ohjastin sen kääntymään vasemmalle vasemmassa laukassa, ja silloin tapahtui jotakin odottamatonta. Kiley teki nopean hidastuksen laukasta käyntiin ja mätkähdin hiekkaan kasvot edellä. Silloin Alesha, Caro ja varmasti ponitkin purskahtivat nauramaan. Ja pian nauroin itse itsellenikin.

Nousin kuitenkin takaisin Kileyn selkään, ja hyppäsimme tehtävän uudelleen Caron jälkeen. Fizz pääsi Caro selässään suorittamaan tehtävän moitteettomasti, joten he saivat kävellä hetken aikaa. Minun ja Kileyn suoritus ei ollut kuulemma tarpeeksi eteenpäinpyrkivä, joten yritimme vielä kerran uudelleen. Nyt sain kuin sainkin valettua Kileyhyn vielä sen verran vauhtia, jotta Alesha hyväksyi suorituksemme ja sain kävellä tamman kanssa pitkin ohjin kolme kierrosta. Sitten olisi viimeisen tehtävän aika. Aloitimme samaan aikaan Caron kanssa ravailun, ja menimme yhden kierroksen aktiivista laukkaa, ennenkuin pääsimme aloittamaan.

Tehtävänä oli hypätä rata. Ensin lila-valkoinen sarja, jonka jälkeen sini-punainen estesarja kaarevalla uralla. Sitten vihreä-valkoinen pysty, punakeltainen okseri ja sitten vielä lila-valkoinen sarja. Minun vuoroni aloittaa. Ohjasin tamman reippaassa laukassa lila-valkoiselle sarjalle, joka onnistui hyvin - olimmehan harjoitelleet sitä jo kertaalleen samana päivänä. Siitä ohjasin tamman sini-punaiselle sarjalle. Kaarevalla uralla se tuntui hieman helpommalta, kun estevälit olivat sen verran suuret. Sain mahdutettua väliin kaksi isoa laukka-askelta. Tämän jälkeen ohjastin tamman jo hieman väsyneenä jälleen vihreä-valkoiselle pystylle. Huomasin, että tamman kaula oli aivan läpimärkä. Taputin sitä vauhdissa rohkaisevasti kaulalle, ja ohjasin tamman jälleen puna-keltaiselle okserille. Tsemppasin tamman lopulta vielä lila-valkoiselle sarjalle. Nyt hypyt vaativat ponilta jo paljon enemmän, se kun oli käyttänyt miltei kaiken energiansa aiemmilla tehtävillä. Ja meidän pitäisi mennä vielä kerran.

Päästin Kileyn kävelemään siksi aikaa, kun Caro ja Fizz suorittivat omaa rataansa. Se sujui moitteettomasti, ja tytön ratsukaan ei näyttänyt väsyneeltä juuri ollenkaan. Heidän ratansa sujui puhtaasti, lukuunottamatta pientä puomin kolahdusta okserilla. Alesha viittoi seuraavaksi minut hyppäämään. Suoritimme radan. Minun piti tosissani valaa Kileyhyn uskoa, että tämän jälkeen ei tarvitsisi enää hypätä. Jouduin tsemppaamaan sitä jokaisella esteellä, ja miltei pakottamaan sen laukkaamaan reippaasti. Tammani alkoi osoittaa selviä väsymyksen merkkejä. Pääsimme, kuin pääsimmekin radan kunnialla loppuun. Ja Alesha kommentoi kummankin suoritusta tämän päivän valmennuksessa.

Mulla meni muuten hyvin, tosin alkuun olin kuulemma liian jännittynyt. Kunhan saisin hieman itseluottamusta, onnistuisin varmasti. Alesha kertoi, että istuntani oli hyvä, ja viimeisessä ratasuorituksessa näkyi hyvin, että tsemppasin tammaa ihan loppuun asti. Sainkin kehuja, ja luvan aloittaa loppuravailun. Kiley lähti ravaamaan, ja koetin saada ravista vieläkin aktiivista, vaikka se hieman vaikeaa olikin. En kuunnellut sanallakaan Aleshan Carolle antamia kommentteja, keskityin täysillä loppuravailuiden suorittamiseen. Kiley ravasi pian aivan reippaasti, ja tein ympyröitä molempiin päätyihin. Lopulta sain Aleshalta luvan kävellä loppukäynnit. Kiley oli tänään näyttänyt, kuinka hieno esteponi se osasi olla!

"Temppuratsastus" 26.8.2012, ratsastajana Annika N, valmentajana Len Clausson

Kiley asteli uralla varsin kiltisti, kun lyhensin jalustimia vielä yhden rei'än verran. Valmennuksessa oli muutamia muitakin ratsukoita, mutta nyt keskityin lähinnä siihen, että Kiley käveli suoraan eteenpäin, kuunnellen antamiani apuja. Lämmin syystuuli hyväili kasvojani. Vastailin laiskasti muiden osallistujien satunnaisiin kysymyksiin tai muihin, keskityin saamaan Kileyn pyöreäksi volteille ja muutimme myös kaikki suuntaa lävistäjän kautta. Samassa Len saapui kentälle ja huokaisin syvään.
"Nostakaa jalustimet kaulalle, aloitetaan ravailemalla!" hän kajautti, ja hiljaa mielessäni olin tyytyväinen, että olin tehnyt tasapainoiluharjoituksia joskus kauan sitten. Nostin jalustimet, ja painoin kevyesti pohkeillani Kileyn kylkiä, joilloin se nosti pehmeän ravinsa. Otin alkuun hieman kiinni, ja tamma pienensi askeleitaan, joka samalla pehmeytti istumista askellajissa entisestään. Tämän jälkeen sidoin ohjat kaulalle siten, etteivät ne tippuisi tamman niskaan sen ravatessa kaula pitkänä uraa pitkin. Nostin käteni vaakatasoon sivuille, ja olin tyytyväinen, kun sain siitä kehuja Leniltä - heti sen jälkeen kun olin käskenyt Kileytä eteenpäin - tamma kulki kuulemma liian hitaasti. Se siitä sitten.

Tämän jälkeen saimme ottaa ohjat takaisin, ja rupesin heti leikittelemään kädellä saadakseni Kileytä ottamaan hieman enemmän takapäätä alleen. Käskiessäni sitä eteenpäin Len kertoi jo seuraavasta tehtävästä, joka olisi pujottelu. Ennen minua oli kaksi ratsukkoa, mutta kun meidän vuoromme tuli, päätimme tehdä kaiken niin puhtaasti kuin olla ja voi. Taivutin tammaa joka käännöksessä niin, että koko poni taipui pyöreässä muodossa ja vaikka tämä olikin ns. temppuratsastusta, sain sen vaikuttamaan ehkä enemmän kouluratsastukselta. Onneksi pujottelu vaikutti sujuvan omasta mielestäni hyvin, ja Kileykin hakeutui vähä vähältä peräänantoon. Olin suhteellisen tyytyväinen. Niin taisi olla Lenkin.

Viimeinenkin tehtävä sujui osaltamme ihan hyvin, sillä Kiley oli reipas ja suoriutui joka aihealueesta varsin mallikkaasti. Viimeiseksi Len oli säästänyt kivoimman osuuden. Laukkaa kevyessä istunnassa! Tein reilun puolipidätteen, jonka jälkeen iskin pohkeeni tamman kylkiin. Valtasin kaviouran, ja Kiley kaahasikin varsin reipasta tahtia ympäri maneesia. Olin loppujen lopuksi varsin tyytyväinen tammaan, sillä silloin - noin viiden, kuuden kierroksen jälkeen - kun Len käski hidastaa raviin ja ravailla loppuverryttelyjä, ei Kiley ollut hionnut juuri ollenkaan vaan se vaikutti lähinä pirteämmältä. Loppuverkaksi tein paljon voltteja ja erilaisia kiemurauria hieman löysemmin ohjin, jotta Kiley saisi venyttää kaulaansa oikein kunnolla. Valmennus oli sujunut vallan mukavasti.

Puomivalmennus 4.11.2012, ratsastajana Annika N, valmentajana Billy De Witt

Kiley asteli reippain askelin vierelläni, kun talutin sitä pitäen kiinni ohjien päistä. Tammalla taisi olla energiaa vaikka muille jakaa, sillä vaikka sitä liikutettiin säännöllisesti, ei siltä tuntunut koskaan virta loppuvan. Maneesin ovi olikin jo auki, ja talutin tamman siitä sisään. Ilma oli ennustusten mukaan pari astetta pakkasen puolella, mutta luvatusta vesisateesta ei ollut tietoakaan. Tänään sataisi joko lunta tai räntää, mutta vedestä oli turha puhua. Keskityin nyt kuitenkin tammaani, ja päästyämme maneesiin, talutin tamman keskelle kaartoon ja kiristin satulavyötä parilla rei'ällä. Kileystä oli taas tulossa läski, sillä vyö oli vielä pari viikkoa sitten kiristynyt tämänpäiväisestä kolme reikää enemmän: Kohta pitäisi tosissaan miettiä pidemmän vyön ostoa. Naksautin vielä kypäräni leukahihnan kiinni, ja sitten säädin jalustimet sopivanpituisiksi puomitreeneihin. Tämän jälkeen työnsin jalkani jalustimeen ja nousin selkään. Kiley lähti vasta pyynnöstäni liikkeelle, ja se oli hyvä, olimme treenanneet sitä monta viikkoa. Lähdimme kävelemään uraa pitkin vapain ohjin.

Viiden minuutin kuluttua muitakin alkoi saapua maneesiin, ja olin siinä vaiheessa tekemässä pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä. Tein aina C-päädyssä myös neljän askeleen peruutuksen ja pariin otteeseen vaihdoin suuntaa lävistäjän kautta. Muiden kävellessä alkukäyntejä, minä nostin jo ravin ja siirryin ravailemaan kevyessä ravissa pieniä pätkiä. Ravasin aina pitkät sivut, ja sen jälkeen otin takaisin käynnille. Kiley kuunteli hyvin, ja sainkin ratsastettua sitä hieman enemmän takapäälle. Parin ravipätkän jälkeen siirryinkin kävelemään muiden tapaan, ratsastin Kileytä koko ajan, koettaen saada sen mahdollisimman kevyeksi edestä - ja samalla Billy saapui maneesiin.
"Okei, ohjat käteen ja siirrytään raviin!" mies huudahti heti, ja tiesin, ettei valmennuksesta tulisi helppo. Huokaisin, ja siirsin Kileyn rentoon raviin. Sillä välin, kun ravailimme uraa pitkin tehden välillä voltteja, väsäsi Billy C-päätyyn puomitehtävän. Suora linja. Se olisi helppo minulle ja Kileylle. Billy kokosi myöskin L-päätyyn pääty-ympyrälle kolmen puomin kaarevan sarjan. Siinä olisi jo haastetta, mutta uskoin, että selviäisimme Kileyn kanssa helposti.

"Okei, sitten keskiympyrälle ja ratsastetaan sitä ravissa. Teette myöskin ympyrän sisään voltin, tuliko selväksi?" Billy kysyi, ehkä aavistuksen tuimaan, mutta ystävälliseen sävyyn. Nyökyttelimme ja siirsimme kaikki ratsumme keskiympyrälle. Teimme aina kaksi ympyrää peräkkäin, jonka jälkeen jatkoimme koko uralle ravissa, siirryimme lyhyen sivun alussa käyntiin, ja pitkän sivun alussa raviin. Toistimme tehtävää muutamia kertoja, kunnes Billy käski meidät vaihtamaan suuntaa ja tulemaan jälleen keskiympyrälle. Se oli ehkä hivenen ahdas kolmelle ponille, mutta hyvin pärjäsimme.
"Nyt nostatte kaikki laukan, ja haetaan ponilta kuuliaista laukkaa tähän suuntaan! Koettakaa myös mahdollisuuksien mukaan ratsastamaan ponejanne hieman kevyeksi edestä!" Billy huudahti ja olin iloinen, että Kiley meni jo nyt peräänannossa. Siirsin ulkojalkaani hivenen taakse ja painoin pohkeeni tamman kylkiin.

Kiley nosti laukan hienosti, ja Billy kehui siirtymistä vuolaasti. Olin harvinaisen tyytyväinen. Laukassa Kiley tuppasi hieman luisua ulos ympyrästä, mutta sisäohjan ja ulkopohkeen tuella sain ratsastettua tamman miltei symmetriselle ympyrälle. Kiley kuunteli jokaista apua hienosti, ja kun Billyn mielestä kaikilla sujui hyvin, hän käski meidän siirtyä käyntiin. Annoin Kileylle vapaat ohjat, ja se sai venyttää kaulaansa ja kulkea niin reippaasti kuin itse tahtoi. Kävelimme muutaman kierroksen, jonka jälkeen Billy käski ottamaan ohjat käteen ja siirtämään ponit jälleen raviin. Juulia sai aloittaa tehtävän, ja menin heti hänen peräänsä. Ensin tultiin ravissa C-päädun puomeille, joista Kiley suoriutui vaivatta. Billyn mukaan Kiley nosteli jalkojaan kuin se pelkäisi koskettavansa maata. C-päädystä jatkoimme kohti L-päätyä, jossa tehtiin pääty-ympyrä ja samalla piti mennä puomit jotka siihen oli laitettu. Kiley meni ensin ohi puomeista, mutta Billy käski tehdä toisen ympyrän heti perään, jolloin sain asettaa tammaa hieman enemmän sisäkädellä ja nyt puomien ylitys onnistui. Kiley jopa hieman kuumui, ja sain pidättää sitä.

Teimme tämän vielä kahdesti, jonka jälkeen pääsimme edistämään tehtävää sen verran, että aina C-päädyn puomien jälkeen tuli laukannosto, ja laukka piti ottaa alas ennen ympyrälle siirtymistä. Ensimmäisellä kerralla Kiley lähti kuin tykin suusta laukkaamaan, mutta kuin ihmeen kaupalla sain laukan alas ennen ympyrää. Billy ohjeisti, että pidättäisin heti laukannoston jälkeen ja nojaisin mielummin taakse- kuin eteenpäin, jolloin tamma tajuaa, että vauhtia pitää hidastaa. Jouduimme Kileyn kanssa tekemään harjoituksen laukannostojen kanssa neljä kertaa, ennen kuin Billy antoi minun ja muiden ratsukoiden kävellä kaksi kierrosta. Ponit olivat jo hieman hikisiä, mutta jokainen porskutti menemään todella reippaasti. Ja kahden kierroksen jälkeen taas ohjat käteen ja siitä ravin kautta laukannosto.
"Nyt näitä pääty-ympyrän puomeja laukassa sitten!" kuului Billyn käsky ja minä kärkenä aloitimme tehtävän. Kiley laukkasi energisesti, mutta laukan ollessa hallinnassa tehtävä onnistui hyvin. Jatkoimme siitä laukassa pitkälle sivulle ja kiersimme kentän reippaassa laukassa. Otin Kileytä hieman kiinni, ja koetin saada sen käyttämään taas takaosaansa paremmin, jotta laukka ei olisi kovin etupainoista. Sain kuin sainkin tamman kahden kierroksen jälkeen taas kulkemaan hyvin, ja puomitehtävätkin onnistuivat Billyn mukaan täydellisesti. Nyt saimme siirtyä raviin, ja annoin Kileyn ravata rennossti uralla. Menimme harjoitusravia, sillä siten Kiley rentutui helpoiten. Tamma venytti päätään ja ravasi rennosti. Huomasin sen liikkeistä, milloin se rentooutui ja milloin jännittyi. Kahden ravikierroksen jälkeen tein vielä parit voltit ja kaksi ympyrää, jonka jälkeen saimme kaikki siirtyä käyntiin.

Valmennus oli kuulemma hyvin onnistunut ja Kiley oli kulkenut vallan upeasti silloin, kun se ei innostunut liikaa.

7.1.2013 Estevalmennus, ratsastajana Annika N, valmentajana Wendy Bairfort

Maneesissa oli melko paljon hoitajia. Kiley käveli rennosti kaviouralla, tein välillä voltteja ponin taivuttamiseksi. Maneesissa kävi iloinen puheensorina, kun muut hoitajat jutustelivat keskenään. Itse keskityin lähinnä Kileyn reippaaseen lämmittelyyn. Wendyn tullessa maneesiin iloisesti tervehtien kaikki kuitenkin hiljenivät.
"Okei, lähdetääs verryttelemään!" nainen sanoi heti alkuun. "Nostakaa kaikki kevyt ravi!" oli ensimmäinen käsky. Kokosin ohjia hieman, ja painoin pohkeeni kimon tamman kylkiin. Se lähti reippaaseen raviin, ja teimme verryttelyksi paljon voltteja, ja pääty-ympyröitä. Kiley liikkui ihan kivasti, tosin se oli hieman laiskalla tuulella. Jouduin hieman "potkimaan" tammaa eteenpäin, ja pikkuhiljaa se alkoi liikkua ihan kiitettävästi. Teimme alkuun kaikenlaisia kiemurauria ravissa, ja lopulta siirryimme tekemään pääty-ympyröitä myös laukassa. Kiley ei alkuun suostunut laukkaa nostamaan ollenkaan, joten sain siitä Wendyltä "moitteita". Pikkuhiljaa oikea tempo löytyi, ja pääsimme muiden tapaan hyppäämään verryttelyestettä, joka oli matalahko pysty. Kiley alkoi jopa lämmetä hieman, ja kolmisen kertaa hyppäsimme vuoron perään tuon lämmittelyesteen, ja sain muutamia hyviä ohjeita Wendyltä jo siinä vaiheessa.

"Okei, sitten välikäynnit! Antakaa poneille ohjaa" Wendy jatkoi, ja ohjeisti ponitytöt kokoamaan päivän esteet maneesiin. Nainen tuli vuorotellen jokaisen luokse, ja antoi palautetta esimerkiksi ponin hallinnasta, ja esteistunnasta.
"Annika, sun pitää kiinnittää huomiota jalan asentoon, sun jalka menee liian taakse. Ja sen takia sä nojaudut välillä liikaa eteen. Kuitenkin, sun myötäys on hyvä. Ja Kiley pysyy hallinnassa miltei tilanteessa kuin tilanteessa" Wendy kertoi tullessaan minun kohdalleni. Nyökkäsin, ja aloinkin miettiä oman jalkani asentoa esteillä. Toki, välillä olo tuntui hieman huteralta, mutta Kiley on aina hypännyt niin tasaisesti.

Ja jokainen vuoron perään hyppäsimme pystyä, jolle lähestymiset onnistuivat ainakin meidän osaltamme hyvin. Nyt keskityin hiukan myös jalkojeni asentoon, sillä Kiley kyllä hyppäsi. Sainkin pidettyä jalkani melko hyvin oikealla paikalla, ja istuntanikin tuntui hieman tukevammalta. Enää en edes horjahtanut. Pysty onnistui hienosti kummallakin kerralla, hyppäsimme sen kaksi kertaa. Seuraavaksi olikin luvassa okseri, jonka päällä laukan oli vaihduttava. Emme onneksi joutuneet ensimmäisiksi, ja helpotuksekseni huomasin, että parilla muulla(kin) tökki ensimmäisellä kerralla laukan vaihtaminen. Kun kuitenkin oma vuoromme koitti, katsoin tarkasti tulosuunnan. En kuitenkaan saanut Kileytä tarpeeksi lähelle estettä, ja se hyppäsi aivan liian kaukaa. Laukkaakaan en saanut vaihdettua, mutta onneksi istuntani kesti, etten lentänyt selästä puomien kolistessa alas kannattimilta. Pääsimme hyppäämään uudelleen ja uudelleen tätä okseria.

Toisella yrittämällä sain tamman tarpeeksi lähelle estettä, ja se hyppäsi puhtaalla, pyöreällä tekniikalla, mutta laukka vaihtui vasta eteen jälkeen, eikä esteen päällä. Jouduimme tulemaan vielä muutamaan otteeseen (onneksi kaikilla muillakaan ei putkeen mennyt...), kunnes vihdoin saimme laukan vaihdettua kahdella kerralla jo esteen päällä ja suorituksemme olivat puhtaita. Tämän jälkeen hyppäsimme sarjaestettä. Nostimme vuoroillamme laukan, ja meidän tullessamme sarjalle Kileyllä oli jo riittävästi eteenpäinpyrkimystä. Mietin mielessäni istuntaani, ja mietin sitä, että saisin Kileyn vietyä sarjan jo tällä ensimmäisellä kerralla puhtaasti. Tamma osasi askeltaa myös esteiden välissä oikein, joten toinenkin este ylittyi kevyesti ja reilulla ilmavaralla. Tulimme kuitenkin vielä uudelleen, ja kun kaikki olivat saaneet puhtaan suorituksen.

Lopuksi oli vielä ratana kaikki esteet. Meidän vuorollamme nostin laukan, ja kannustin Kileyn kohti ensimmäistä estettä. Tamma liikkui ihan tarpeeksi reippaasti, ja pysty ylittyi helposti. Sen jälkeen oli okseri. Tamma tuli estettä kohden hiukan laiskahkosti, se taisi olla väsynyt. Sain sen kuitenkin vietyä esteen yli, ja sitten suunnanvaihdos. Uudelleen pysty. Nyt sain tamman suhteellisen reippaaseen tahtiin, ja pystykin meni hyvin. Pieni laukkapätkä, ja pitkän sivun sarja. Kannustin tammaa loppuun asti, ja pääsimme sarjan esteiden yli kivasti, ja rata meni ilman tiputuksia. Ja vaikka Kiley oli jo hieman väsynyt ja muuttunut hieman laahaavaksi, taputin sen kaulaa ja nojauduin jopa sen kaulaa vasten. Ja kaikkien hypättyä aloitimme yhteiset loppuverryttelyt. Teimme paljon voltteja ja taivutuksia ensin kevyessä ravissa ja pikkuhiljaa jatkoimme harjoitusravissa. Teimme Kileyn kanssa todellakin paljon voltteja, sillä näin sain sen taipumaan vielä loppuun niskastakin, vaikkei se ollutkaan pääasiallinen tavoite. Ja ravasimme vielä suoralla uralla löysemmin ohjin, ennen kuin siirsimme ponimme käyntiin, ja kävelimme loppukäynnit.

Valmennukseen jälkeen talliin päästyämme katselin hieman Kileytä. Se oli järkyttävän hikinen, joten kun sain siltä varusteet pois, laitoin sille kuivausloimen niskaan. Tein terveystarkastuksen, eli tarkistin tamman jalat ja selän turvotusten varalta, ja kävin koko ponin haavojen varalta läpi. Onneksi olin siivonnut tänään karsinankin, sillä nyt Kiley pääsi puhtaaseen karsinaan. Kaikki valmennuksessa olleet jättivät poninsa talliin, ja pikkuhiljaa tammasiipi alkoi täyttyä ponitytöistä, jotka lähtisivät valmennuksiin kuudelta. Olipa taas ollut tehokas valmennus!

4.4.2013 Estevalmennus, valmentajana enni

Alkulämmittelyt ratsukko hoiti itsenäisesti. Seurasin kuitenkin sivusta, kuinka he lämmittelivät ensin käynnissä, sitten ravissa, ja vielä hetken laukassa. Kiley vaikutti virkeältä ja menohaluiselta. Kasailimme muiden ponityttöjen kanssa Dannalle ja Kileylle ensin pienen pystyesteen. Danna keskittyi ja antoi Kileylle laukkapohkeet päättäväisesti. Estettä lähestyessä vauhti oli aavistuksen liian kova, ja ponnistuskulma hieman pielessä. Kiley pudotti yhden puomin. Parantamisen varaa jäi. Kerroin Dannalle pulmakohdat, ja havainnollistin parempaa lähestymistä. Kokeilimme uudestaan. Tällä kertaa Danna sai pidettyä vauhdin sopivana, mutta ponnistus oli edelleen hieman väärässä kulmassa. Puomi ei pudonnut, mutta Kiley osui silti siihen. Siirryimme hieman suurempaan okseriin. Danna ja Kiley lähestyivät estettä suorasti, ja ponnistus osui aika lailla oikeaan kohtaan. Laskeutuminen oli hieman ontuva, mutta muuten hyppy meni hyvin. Hyppäsimme okserin vielä muutaman kerran, ennen kuin hyppäsimme vielä muutaman onnistuneen kerran aiemman pystyesteen. Loppulämmittelyiksi menimme kavaletteja.