Frostbell Luxus

13.5.2012 Kevätmaastoilua

Sunnuntaiaamu oli niin kaunis, että lähdin heti aamupalan jälkeen tallille. Matkalla soitin myös Tonille ja Natalielle varmistaakseni, että he varmasti olivat myös matkalla. Sovimme nimittäin jo perjantaina, että jos sunnuntaina paistaa aurinko, nappaamme ponit mukaan ja käymme maastolenkillä.

Tallilla kysyin Aleshalta, mitkä ponit saisimme ottaa ja hän lupasi meille Frostien, Berryn ja Sessan. Tiesin Tonin haluavan ratsastaa Sessalla ja ettei Nataliella puolestaan ollut niin väliä kenellä menisi, joten valitsin itselleni sitten Frostien. Harjailin mustaa tammaa rauhassa siihen asti, että Toni ja Nata saapuivat tallille, minkä jälkeen pistimme vauhtia töppösiin ja ponit olivat ratsastuskunnossa hyvin pian.

Maastolenkillä minä ja Frostie pidettiin perää ja joukon hitain Sessa sai mennä ensimmäisenä. Laukkasimme muutaman pätkän rentoa laukkaa, muuten matka taittui kevyessä ravissa. Frostie oli hyvätuulinen ja pirteä, ihan oma itsensä!
t. Danna

30.5.2012 Estevalmennus Luxuksessa

Olimme matkanneet Luxukseen, Frostien kasvattajan tallille valmentautumaan luxuslaisten omassa estevalmennuksessa. Nuoren Frostien kanssa on jo kilpailtu, joten luonnollisesti myös aktiivinen harjoittelu on osa tamman arkea. Pirteänä Frostie steppaili hieman noustessani sen selkään, mutta rauhoittui ja rentoutui sitten alkukäyntien aikana. Alkuverryttelyn avotaivutukset olisivat voineet sujua paremminkin, Frostie ei näissä ole kamalan hyvä vaan poikittaa helposti liikaa, mutta kuten Kitta meitä neuvoi, tämän harjoituksen tarkoituksena olikin vain saada poni kuulolle, ja siinä onnistuimme. Kerran, kun juuri ravasimme ovipäädyssä puomien yli, joka kolautti siellä oikein kunnolla, ja siitähän Frostie veti herneen kauniiseen sieraimeensa, nosti päänsä taivaisiin ja rupesi ravaamaan minkä ehti. Hetkisen sainkin käyttää tamman kokoamiseen ja rauhoittamiseen. Laukkojen aikana Frostie viimeistään tuli taas täysillä kuulolle.

Alkaessamme hyppäämään ei kukaan onneksi enää kolistellut, vaan saimme hypätä rauhassa. Matalahkot verryttelyesteet ylittyivät leikiten ja Frostie keräsi vähän kierroksiakin turhautuessaan helppoihin hyppyihin. Onneksi saimme pian lisähaastetta, sillä verryttelyhyppyjä seuraava kaarevan linjan sarjaeste tuotti jo vähän päänvaivaa ja askelten laskemista. Vielä ennen pidempää käyntitaukoa hyppäsimme pitkähköä kontrollitehtävää, joka muodostui haasteelliseksi Frostien innokkuuden takia. Sen laukka olisi kasvanut kasvamistaan, joten sain ihan tosissani pidättää ohjilla ja istunnalla esteiden väleissä. Hyvää harjoitusta ainakin! Saimme Kitalta käskyn suorittaa tehtävän vielä toiseen kertaan vähän korkeampana, ja jälkimmäisellä kerralla ponini taas muisti, että tässähän ollaan töissä eikä hurvittelemassa, ja vastasi pidätteisiin jo vähän paremmin.

Seuraavassa tehtävässä oli kaikkea jännää: vesimatto, trippeli, kurveja ja okserisarja. Frostie ei aloittelevana kenttäratsuna vettä pelkää eikä vesimattoeste tuottanutkaan meille ongelmia, mutta okserisarjalla sain kyllä taas ihan tosissaan keskittyä ja vaatia Frostieltakin keskittynyttä tekemistä. Estekorkeus ei enää noussut, meille riitti hyvin nuo metrin korkuiset esteet. Ihan vimpaksi hyppäsimme vielä kerran läpi radan, jossa oli pystyeste pääty-ympyrällä, sitten vesimatto, okserisarja, pystyeste, okseri ja trippeli. Ihan totista ratsastamista siis! Radan jälkeen Frostie olikin jo aika puhki, emmekä olisikaan jaksaneet paljon mitään muuta kuin loppukäynnit alkukesän maastossa.