Elicia DON

Kuulumisia 1.1.2011

Viime lokakuussa Elicia ja muut Bairdonissa ennen asuneet ponit muuttivat parin kilometrin päähän rakennettuun uuteen ponitalliin, B Poniesiin. Elice myös varsoi ensimmäisen varsansa täällä uudessa kodissa ja pikkutamma Breezy Celeste myytiin pian vieroituksen jälkeen uudelle omistajalle. Tamma oli Celestelle ihana äiti, ja tulee myöhemmin saamaan vielä lisää ihania ratsuponijälkeläisiä, kunhan se saa ensin lisää kokemusta kisahevosena olemisesta.

Elice on aloittanut kisauransa kenttäratsastusradoilla ja sijoittui kivasti jo ensimmäisissä kisoissaan Pjortoissa. Nyt talven aikana on tarkoitus treenata ja kisata paljon ja vakiinnuttaa kisaluokaksi kahden tähden luokka. Myös pienemmissä Elicen kanssa tullaan starttamaan, mutta isot kisat käydään aina sitten tuossa maksimiluokassa. Elice on osoittautunut hyväksi kisaponiksi, mutta vaatii vielä kehittymistä ja kypsymistä.

Kestävyysharjoittelua 15.1.2011

Mammaloman jälkeen Elicen kanssa on aloitettu kunnonkohottamiskuuri. Ensimmäiset kuukauden varsan jälkeen kuluivat lihaskuntoa kehittävillä lumisilla ja mäkisillä maastolenkeillä, jotta peruskunto saatiin kuntoon. Nyt kun Elice on jo hyväkuntoinen ja timmi pikkuhiljaa jatketaan laukkaharjoituksia ja ravimaratooneja.

Tänään kävin maastossa laukkaamassa Elicen kanssa. Aloitin treenin ensin kymmenen minuutin aktiivisella käynnillä, jonka aikana herättelin Eliceä pohkeelta ja ohjalta herkäksi. Elice oli tyypilliseen tapaansa sählä, eikä olisi millään malttanut kävellä, vaan osa ajasta mentiin kyllä puolijuoksua. Tiivis istunta ja rauhallinen käsi kyllä rauhoitti menoa hieman. Kävelyn jälkeen laukkasin Elicen kanssa hieman kumpuilevalla tiellä noin neljä minuuttia vähän kisatempoa hitaammassa laukassa. Harjoitus päättyi kymmenen minuutin ravailuun ja reiluihin loppukäynteihin.

Maastoestevalmennus 20.1.2011, valmentajana yukitora

Valmennettavanani oli nyt varsinainen sähikäinen poniksi! Jo ennen radalle päästyään tamma näytti pursuavan energiaa ja intoa niin paljon, ettei tiennyt, miten päin olisi. Jotta valmennuksesta ei heti alkuun tulisi täyttä katastrofia Elicen lähtiessä vauhtiin kuin uuden vuoden raketti, otimme radan vierellä hieman harjoituksia. Kendra ratsasti Elicellä ympyrällä, ja otti tähän parempaa tuntumaa. Neuvoin kanavoimaan ponitamman energian tasaiseen menoon ja hyviin hyppyihin totaalisen kaahottamisen sijaan. Kun Elice oli rauhoittunut hieman, päästin ratsukon radalle. Vauhtia tammalta ei puuttunut, mutta Kendra näytti tottuneen siihen, ja ratsasti Eliceä taitavasti eteenpäin. Ensimmäinen este ylittyi niin hurjassa vauhdissa, että minua hieman hirvitti ja ohjeistin Kendraa hidastamaan Eliceä hieman, jottei sattuisi ikäviä vahinkoja. Tamma hidastikin, ja vaikka se paahtoikin menemään kuin höyryjuna, huomasin, että poni kuunteli Kendraa ja molemma olivat selvästi keskittyneet siihen, mitä olivat tekemässä. Seuraavalla esteellä Elicellä ei ollut enää vauhtia niin paljon, ja laskeutuminenkin näytti tasaisemmalta. Alamäessä olevalle esteelle ohjeistin Kendraa hidastamaan tammaa enemmän, jotta se pitäisi tasaisen askelluksen eikä kompuroisi. Tyttö ohjasti tamman esteelle hienosti, ja hyppy sujui loistavasti. Loppurata sujui energisissä tunnelmissa, mutta Kendra piti Elicen hyvin kurissa ja heidän työskentelynsä sujui todella hyvin. Myös toisella kerralla rata sujui aivan niin kuin pitkin, eikä minulla loppujen lopuksi ollut juuri mitään pahaa sanottavaa ratsukon työskentelystä.

Maastoestevalmennus 26.1.2011, valmentajana Anni

Ratsukko verkkasi omatoimisesti, jonka jälkeen aloitettiin työskentely hyppäämällä risu- ja rullaestettä. Elice näytti tikittävältä aikapommilta Kendran nostaessa laukan, mutta tamman keskittyminen parantui heti, kun ratsastaja ohjasi sen kohti risuestettä. Poni hyppäsi sen varmalla, korkealla hypyllä. Rullaesteelle Elice epäröi sen pienen hetken, että hyppypaikka meni sekaisin, ja tamma kielsikin esteelle. Uusi yritys, ja Kendra sai ponin hyppäämään esteen sujuvasti.

Seuraavaksi kokeilimme tukkia ja ylöshyppyä. Tukin Elice hyppäsi pitkällä, varmalla loikalla, mutta meinasi taas epäröidä ylöshypyssä. Kendra kuitenkin kannusti tammaa hyppäämään senkin. Pyysin ratsukkoa kuitenkin ottamaan ylöshypyn uudestaan, ja toisella kerralla se sujuikin paljon paremmin. Lopuksi treenasimme vielä portaita, joihin sisältyi kolme peräkkäistä alaspäinhyppyä. "Pidätä enemmän, ja myötää juuri ennen ensimmäistä hyppyä!" ohjeistin Kendraa, kun Elice kieltäytyi hyppäämästä ensimmäisellä yrityksellä. Toisella kokeilulla poni kuitenkin rohkaistui hyppäämään jokaisen portaan tasapainoisesti, ja Kendra pysyi hyvin mukana nojaten taakse. "Hienoa", kehuin ratsukkoa ja annoin luvan loppuverryttelyyn.

Gymkhanaa 19.-20.3.2011

Löysin Elicialle lajin, joka sopii sille kuin turpa kauralaatikkoon: gymkhanan. Gymkhanassa Elician nopeus, vikkelät jalat ja energisyys pääsevät mitä parhaimmalla tavalla oikeuksiinsa. Olimme ensimmäisissä gymkhanakilpailuissamme ja ensikertalaisina osallistuimme jokaiseen luokkaan kokeilumielellä. Ensimmäisenä päivänä Elicia loisti varsinkin este-luokassa, myös sword lancers ja stepping stones sujuivat hienosti. Pariluokassa, jossa oli yhdistetty speed weavers ja flag flyers olimme parimme kanssa ensimmäisiä! Ihan huippua. Liityin myös Elicialla K&T:n gymkhanajoukkueeseen, joten lajin harrastaminen ei todellakaan lopu näihin yksiin kisoihin!

Maastoestevalmennus 31.1.2012, valmentajana alhippa

Ratsukko sai alkuun tehdä verryttelyn vapaasti kentällä muiden ratsukoiden kanssa, kunnes siirryimme koko joukkona Lumivuon maastoesteradalle. Elice oli kuin pieni raketti jolla tuntui riittävän virtaa joka ikiseen ilmansuuntaan, mutta selässä weem sai hyvin hallittua poniaan nopein puolipidättein ja rauhallisen istuntansa avulla. Tällä ponilla todella on vikkelät jalat ja vaikka tamma silmin nähden kulkee hieman hitaampaa laukkaa tuntuu silti, että jalat pyörivät mahan alla aivan vimmattua vauhtia. Ratsukko hyppäsi hyvässä yhteistyössä ja hyvällä tyylillä kaikki perusesteet joita oli ylitettävänä. Risu joka sojottaa mihin sattuu ei haitannut, eikä haitannut tukkiesteen jopa hieman kummallinen ja pimeässä kulmassa ollut paikka. Tämä poni käytännössä tuntuu vain menevän esteen yli ja jatkavan kuin mitään ei olisi juuri tapahtunut, eikä weem selässä tunnu noteeraavan yhtä lailla juuri mitään. Hieman massiivisemmille esteille weem selkeästi joutuu hieman auttamaan Elicen oikeaan ponnistuskohtaan ja ottamaan tammaa hieman kiinni juuri ennen estettä. Veden kanssa tällä ratsukolla ei ole mitään ongelmaa, pikemminkin tamma tuntuu nauttivan pikaisesta viilennyksestä. Tämän ratsukon työskentelyä on ilo katsella. Loppuverryttelyn weem ja Elice saivat tehdä itsenäisesti viereisellä niityllä.

Estevalmennus 20.2.2012, valmentajana hay

Valmiiksi lämmitelty ponineiti ravasi hieman turhankin pirteästi ympäri maneesia. Aloitimme tekemällä yksinkertaisia kontrolliharjoituksia kuten pysähdyksiä ja pohkeenväistöjä esteiden välille. Elice liikkui selkä jäykkänä ja kuumui tehtävällä melkoisen pahasti. Tamman ratsastajalla oli, kaikeksi onneksi, kevyt ja rauhallinen istunta sekä kevyt käsi, joka lopulta sai ponin rentoutumaan sopivasti. Siirryimme hyppäämään rataa. Esteet nähdessään Elice innostui, mutta säilytti rentoutensa. Pääsimme tekemään todella kauniit ja puhtaat radat, ilman turhaa kaahaamista, hienoa! Olin ratsukkoon todella tyytyväinen ja lopuksi hypytin heillä muutaman pienen ristikon jäähdyttelyä ajatellen. Erinomaista työtä!

Maastoestevalmennus 25.2.2012, valmentajana hay

Maastoesterata odotti meitä houkuttelevana metsän siimeksessä. Elice oli silminnähden todella innoissaan ja toivoin, ettei siitä olisi haittaa päivän tehtävillä. Lämmittelimme ponin ravaamalla ja laukkaamalla hieman, tehden samalla asetuksia ja taivutuksia. Poni liikkui tänään rennommin kuin edellisellä kerralla, siitä olin mielissäni. Ensimmäiseksi pyysin ratsukkoa hyppäämään yksinkertaisen, muutaman hypyn radan. Elice oli omassa elementissään ja yllätyksekseni tamma jaksoi keskittyä hurjasta vauhdistaan huolimatta. Jatkoimme pidennetylle ja suuremmalle radalle, jonka kanssa ei pahemmin tullut vaikeuksia. Lukuunottamatta kahta kieltoa jonkinlaisella puskaesteellä, koska maa oli liukas ja ratsastaja jännitti näitä kohtia. Ongelma korjaantui pienen vakuuttelun jälkeen ja loppu sujui leikiten. Ei tässä sen ihmeempiä kommentteja enää tule, eli onnea teille jatkon kanssa!

Estevalmennus 1.3.2012, valmentajana Maijunen

Tästä alkaisi kolmipäiväinen valmennusrysäys hennon ja hiljaisen Sarahin sekä myös ehkä hennon näköisen, mutta luonteeltaan kuulemani mukaan kaikkea muuta kuin hiljaisen Elicen kanssa. Ensimmäisenä päivänä ohjelmassa oli esteitä. Olin rakennellut maneesiin lävistäjälle tavallistakin tavallisemman jumppasarjan, jolla mittaisin ratsukon suorituksen tahdikkuutta ja kykyä säätää laukkaa esteiden välillä. Vaaleaverikön Sarahin tervehdittyä minua ujosti sai poniratsukko aloittaa alkuverryttelyt valvovan silmäni alla. Tyttö ratsasti ponia rauhallisin ottein, ja energiaa tihkuva, hädin tuskin pöksyissään pysyvä Elicekin tuntui hiljalleen ottavan hieman vaikutteita Sarahin rauhallisuudesta. Rauhallisuutta kesti aina kavalettikokoisten esteiden hyppäämiseen saakka, mutta ponin energialataus räjähti esteiden noustessa maanpinnasta hieman enemmän, ja Sarah-raukka meinasi olla solmussa sinkoilevan ponin kanssa. Huultaan purren tyttö kuitenkin rauhoitti sinnikkään, aina silloin tällöin napakoita apuja pikkupukeilla protestoivan ponin alta aikayksikön, ja moisen kurin alla Elice työskentelikin lopputunnin kuuliaisesti, ehkä jopa hieman hämillään. Sarah ratsasti ponia kulmat kurtussa selvästi hieman suuttuneena Elicen loikkiessa aste asteelta kohoavaa jumppasarjaa korvat hörössä ja edelleen erittäin tarmokkaasti laukaten. Kun sitten sopivassa vaiheessa kiitin ratsukkoa ja pyysin ottamaan loppuraveja, kuulin vain: "Nytkö jo, vastahan me päästiin seittemäänkymppiin!" Naurahtaen lupasin maastokerralle hieman suurempia esteitä.

Kouluvalmennus 2.3.2012, valmentajana Maijunen

Tänään ratsukolla oli edessään kouluvalmennuskerta, eikä ajatus tottapuhuen näyttänyt pahemmin innostuttavan kaksikon kumpaakaan osapuolta; Sarah laahusti tytöstä vaikutteita ottava mököttävä poni perässään mulkaisten esteetöntä kenttää ja perästä minua, joka tietysti ainakin nuoren ihmisen logiikalla olin täysi syypää koulutreeneihin ja kaikkeen muuhunkin huonoon sillä hetkellä. Tyttö pomppasi kuitenkin kuuliaisesti ponin selkään ja aloitti alkuverkat - käyntien aikana koitin viritellä pientä smalltalkia, mutta taisi jäädä ainakin tällä kertaa monologiksi joko sen takia, että Sarah toden totta vihasi minua tulevan varalta jo valmiiksi tai sitten yksinkertaisesti vain siksi, että sattui olemaan niin hiljainen tapaus. Neitosta säästelemättä alkuverryttelyjen jälkeen otin kuitenkin riskin tytön ikuisesta vihasta ja käsky kävi sillä tavalla, ettei jalustimia tarvittaisi tällä tunnilla. Jalustimet nostettiin siis kaulalle ja onnistuneen alkuverryttelyn jälkeen aloitimme työskentelemään tunnin varsinaisen sisällön kanssa. Halusin nähdä kuuliaisen ponin ja reaktionopeutta siirtymissä ja muissa tilanteissa, joita kouluradalla voisi tulla vastaan. Elice oli kumman rauhallinen ainakin verrattuna eiliseen, ja silmieni iloksi se oli suunninnut kaiken puhtinsa tarmokkaaseen peräänantoon ja voimakkaasti työskenteleviin takajalkoihin. Siirtymätreenin ja erilaisten kuvioiden ratsastamisen ohella keskityin nalkuttamaan ponin muodosta - vaikka se työskentelikin jaloillaan hyvin, muoto olisi voinut yleiskuvaltaan olla hieman korkeampi. Aika meni kuin siivillä, ja pian olikin aika lopettaa ja sopia vielä kohtaamispaikka huomisia treenejä varten.

Maastoestevalmennus 3.3.2012, valmentajana Maijunen

Tänään, valmennussarjan kolmantena päivänä, oli tarkoitus kuluttaa aika uutta oppien ja vanhaa kerraten maastoesteiden parissa. Tänään sitä oltiin Sarahin puolelta niin monta kertaa iloisemmalla naamalla kuin eilen, etten edes osaa laskea niin pitkälle. Ujoksi tapaukseksi osoittautunut, tänään erittäin leveästi hymyilevä tyttö löytyi tuulen tuivertaman ponin selästä kentältä, jossa ratsukko oli sopimuksemme mukaan suorittanut kevyen alkulämmittelyn ennen maastoon lähtöä. Lähdimme vieretysten kävelemään läheiselle pellolle, josta löytyi erilaisia maastoesteitä - juuri sopivia tämänpäiväiseen käyttötarkoitukseemme. Päivä oli melko tuulinen, ja minua hieman huolestutti, kuinka jo lähestulkoon valmiiksi lentoon lähdössä oleva ja tuulesta entistä enemmän virtaa saava Elice tulisi pysymään Sarahilla käsissä. Sarah ravaili vielä Elicen kanssa hetkisen ja otti muutaman laukkapätkän ponin hallittavuuden parantamisen vuoksi, mutta pian aloitimme jo hyppäämisen. Ensin kokeilimme ratsukon taitoja perus tukki- ja havuesteiden avulla, niistä Elice loikki sieraimet suurina ja korvat höröllään innostuksesta hirmuisella ilmavaralla. Ratsastus oli kuitenkin siistiä, joten en alkanut ratsukkoa sen kummemmin moittimaan mistään seikasta, pyysin vain Sarahia työntämään käsiään enemmän ponin korvia kohti hypyn aikana - varsinkin kun se nyt tuntui hyppäävän niin kamalan kokoisilla ilmavaroilla. Lopuksi oli minun vielä lunastettava lupaukseni hieman suuremmista esteistä, joten suuntasimme läheiselle maastolenkille, josta löysimme Sarahille mieluisen vesiesteen lisäksi haastavamman tukkiesteen. Niiden kanssa puuhatessa loppuaika meni nopsaan, ja pian oli jo aika lähteä kotiin. Kiitosta tuli mukavasta tunnista, ja myös minulla oli aihetta kiittää ratsukkoa kärsivällisesti ja taitavasti hoidetusta treeniputkesta!