Breezy Neomerle

Lue Neon hoitajan kirjoittamaa päiväkirjaa.

22.2.2012 Mamma on ylpeä! (omistajan kirjoittama)

Neo on aloittanut kenttäuransa tykittämällä! Se aloitti kilpailemisen lokakuussa, ja on nyt vähän reilu neljän kuukauden aikana sijoittunut lähes jokaisissa kilpailuissa, ellei jokaisissa, joihin sen kanssa on osallistuttu. Viisi kertaa ollaan jopa juhlittu voittoa ja yksi sijoitus on KERJ:n cupista! Ihan mahtavaa, kyllä mamma saa olla ylpeä kultamussukastaan. Tästä nuorukaisesta kuullaan kyllä varmasti vielä, sillä tässä samalla kun kilpailen sen kanssa kenttäratsastuksessa, starttaamme myös koulu- ja estekilpailuissa. Tavoitteenahan Neon kanssa on jokaisen ratsastuslajin laatuarvostelu, näin vaatimattomasti.

1.3.2012 Maastoestevalmennus, valmentajana Toffe

Neon ja Staceyn yhteistyö tuntui olevan suurimman osan tunnista täysin hakusessa. Stacey ei tuntunut uskaltavan komentaa poniaan kunnolla, josta seurasi huonoja lähestymisiä maastoesteille. Lukuisten rohkaisuyritysten jälkeen Stacey vihdoinkin otti Neon kunnolla komentoonsa, ja hypyt alkoivat vähitellen sujua. Portaat näyttivät sujuvan ratsukolta parhaiten, Neo hyppäsi kaikki neljä hyppyä hyvin molempiin suuntiin ja ratsastajakin pysyi hyvin menossa mukana. Hautaesteestä Neo innostui ja meinasi jälleen lähteä viemään Stacey'ä, ja aluksi se siinä onnistuikin. Stacey kuitenkin otti nopeasti ponin jälleen hallintaan ja ratsasti hetken voltteja saadakseen Neon kuuntelemaan itseään. Vaikka poni ei kovinkaan hyvin rentoutunut, se kuitenkin kuunteli ratsastajansa apuja. Hypytkin sujuivat tämän jälkeen ainakin kohtalaisesti. Valmennus ei mennyt kaiken kaikkiaan kovin hyvin, mutta uskon harjoituksen parantavan ponin ja ratsastajan yhteistyötä. Molemmat ovat ehdottomasti kehityskelpoisia!

5.3.2012 Maastoestevalmennus, valmentajana farga.

Päädyimme tämän ponitytön ja Neo-ponin kanssa harjoittelemaan maastoesteitä. Radaksi olin suunnitellut kaksi risuestettä, kaksi tukkiestettä ja loppusilauksena kolaamani lumivalli. Kendra ja Neo olivat jo lämmitelleet maneesissa kun annoin lähtöluvan. Neo pinkaisi täyteen laukkaan suoraan kohti ensimmäistä risuestettä. "Kendra, myötää, kantapäät kunnolla alas ja ole valmiina!" huusin esteen jälkeen kun tyttö istui selässä jäykkänä kuin rautakanki, kantapäät sojottaen kohti taivasta kun poni olikin ponnistanut turhan kaukaa. Loppuvalmennus sujuikin mukavasti, eikä Neo pelännyt edes korkeaa kamalaa lumivallia.

1.4.2012 Estevalmennuksessa (omistajan kirjoittama)

Oltiin tänään Aleshan pitämällä estetunnilla. Alkutunnista Neo sähläsi ihan hirveästi, ja Alesha komensi meidät tekemään pienenpieniä voltteja sekä suuria kaaria rennoilla siirtymisillä. Hitto kun inhoan sitä, että poni yrittää karata alta... Noh, sitten kun lopulta saimme luvan liittyä hyppyharjoituksiin, oli pyörimiset sen arvoisia. Neo kuunteli kivasti pidätteitä ja ohjautui esteille melkein itsekseen. Itseltäni meni muutama hyppy "ohi" enkä päässyt niihin kunnolla mukaan, kun Neo päätti hypätä toooodella kaukaa. Alesha muistutti minua seisomaan hieman jalustimilla ja olemaan siten istunnalta enemmän irti. Näin pääsin taas pitkän hyppytauon jälkeen mukaan hyppyihin, ja Neokin oli tyytyväisemmän oloinen. Lähestymisharjoittelut menivät siis tänään vähän puihin, mutta ainakin Neolla oli hyvä fiilis. Ehkä ensi kerralla on sitten minullakin, kunhan taas murtuman jälkeiseltä sairaslomalta kunnolla palaudun.
t. Julie

8.4.2012 Estevalmennuksessa (omistajan kirjoittama)

Halusin mahdollisimman pian taas hyppäämään Neolla, ja kysyttyäni asiaa pääsinkin. Alesha oli tainnut suositella sitä Wendylle, sillä koskaan ennen en ole saanut esteillä sitä ponia, mitä olen toivonut. Noh, tänään harjoiteltiin Aleshan opastuksella parin muun ratsukon kanssa sarjaa, jossa molemmat esteet olivat oksereita. Jipii, ahtaita välejä ja pitkiä liitoja, just sitä mitä halusinkin... Olen tässä viikon aikana muutamaan otteeseen ratsastanut Neolla ja saanut jotain rotia sen alkusähläykseen. Niinpä me sitten pääsimmekin hyppäämään jo samaan aikaan kuin muutkin, mikä rauhoitti Neon mieltä varmasti. Noh, okserisarjan hyppäämisessä tavoiteltiin hyvää tasapainoa ja ytimekkäitä välejä. Tällä viikolla Neon kanssa tehtävässä onnistuttiin kerta toisensa jälkeen, eikä mahtumisessakaan ollut mitään ongelmaa! Keskivartalotreenit ovat tehneet terää omalle tasapainolleni, ja siten sais myös ponioria tasapainoon. Ainut asia, mistä Alesha muistutti kerta toisensa jälkeen oli tehtävän jälkeinen ratsastaminen, en kuulemma saisi niin innolla aina olla kiittämässä. Neo kuulemma nopeasti oppii siitä kisaradoillakin, ettei loppuun asti tarvitse tehdä, kun vähän vähempikin riittää. Mutta kun olin niin innoissani, kun onnistuimme!
t. Julie

7.5.2012 Maastoestevalmennus, valmentajana alhippa

Valmennuksen alkajaisiksi päätti Neo pistää parastaan ensin pukkilaukassa, josta selässä istuva Kendra selvisi vain säikähdyksellä. Mikä lie nuoreen oriin meni, mutta kumman rauhallinen ori tämän jälkeen kuitenkin oli. Alkuun otimme pienet laukkaharjoitukset mäkisessä maastossa, jossa tarkoitus oli laukata hallitusti, niin ylä- kuin loivaan alamäkeen. Neo toimi alusta alkaen hyvin ja tasapainoisesti nuoresta iästään huolimatta. Annoin ratsukolle muutamia vinkkejä kotiharjoitteluun juurikin kestävyysharjoittelun suhteen, johon tämäkin harjoitus perustui. Varsinainen hyppyteeni aloitettiin parilla pienellä tukkiesteellä, joiden kanssa ratsukolla ei ollut ongelmaa. Selkeästi tukit olivat tuttuja ja ori ylitti nämä näppärästi ja tyylikkäästi ratsastajan ollessa selässä täysin ajantasalla. Seuraavana vuodossa oli pienet portaan ylämäkeen, joihin tutustuminen aloitettiin ensin ravissa. Alkuun Neo oli hieman jännittynyt, mutta Kendran pysyessä tyynenä ja rohkaistessa oria sopivasti etenemään alkoi portaat sujumaan. Siirtyessämme portaiden laukkaamiseen oli ori selkeästi jo paremmin sujut tämän esteen kanssa, mutta harjoitusta Neo kaipaa, niinkuin nuoren orin kuuluukin kaivata. Portaiden jälkeen siirryimme vielä hetkeksi pienen sianselän pariin, johon ori oli tarkoitus ohjata hallitusti, mutta sopivan reippaalla temmolla. Ensimmäiset hypyt otettiin hieman varovaisemmin, mutta kun varmuutta tuli hieman lisää sai ratsukkokin lisätä tempoa hieman jo reippaampaan. Neo on selkeästi lahjakas ori, jonka selkään Kendra sopii oikein mainiosti.

13.6.2012 Maastoesteillä (omistajan kirjoittama)

Olin tänään viiden maastoestetunnilla Neon kanssa. Neo oli jo karsinassa sählä tavalliseen tapaansa, eikä meinannut seistä hetkeäkään paikallaan, että olisin saanut bootsit laitettua. Noh, Wendy oli meitä ja muita ratsukoita varten suunnitellut todella rankan treenin, joka alkoi heti alkuverryttelyiden jälkeen kivasti portaita kiipeillen. Huokaisin helpotuksesta, näistä me Neon kanssa tykätään ja saisin orin ehkä jopa keskittymään seuraaviin tehtäviin, kun se ensin vetäisi itseään piippuun portailla. Yllättävän nopeasti sainkin ponskin hallintaan jo portailla, joten kun sitten siirryimme ylämäkeen hypättävälle tukkiesteelle, oli Neo jo tosi kivasti kuulolla. Sain siis hyvin säädeltyä laukkaa. Ja Wendy jopa kehui meitä, vaikka siltä naiselta niitä saa usein vähän turhaan odotella (jos Wendy luet tätä, niin älä loukkaannu!). Tallille palatessamme ei Neo jaksanut touhuta enää ollenkaan, vaan otti kylmän suihkunsa vastaan kuin mies konsanaan.
t. Julie

25.11.2012 Kouluvalmennus, valmentajana Hilla

Toni oli lämmitellyt oria hetken ravattuaan kentällä. Se meni täydellisessä muodossa, hiukan kuitenkin höntsäillen kentällä. Kuitenkin pyysin Tonin ratsahtamaan Neoa hiukan vielä eteen. Hetken mietittyäni, että mitää tehdään, pyysin Tonia siirtämään käyntiin ja siitä laukka nostoja ja taas käyntiin. Neoa ei ilmeisesti ollut helppo ratsastaa kuitenkaan hitaasti tempomaan, jonka takia tehtiin vain nostoja. Tonilta lähti ohjat kädestä orin laukatessa niin voimakkaasti. Pyysin tyttöä vain istumaan kyydissä ja rauhassa kerätä ohjat, ei kannattaisi hötkyillä. Näin tyttö kumartui rauhassa ottamaan ohjat käteensä. Päätin, että ehkä lopettettaisiin ja siirryttäisiin ravailemaan loppu raveja. Neon pintan tuli hiukan hikeä, mutta ei pahasti. Ori esitteli reippaita askelia ja heitteli jalkoja eteenpäin. Loppu käynnit pitkin ohjin Toni hoiti pienellä metsälenkillä

30.10.2012 KERJ CUP, tarinaluokka CCI/CIC2, 3/17

Lokakuun KERJ Cupin tarinaluokassa oli tehtävänanto seuraava: Penkin alle menneen kenttäkilpailun jälkeen olet valmis myymään ratsusi. Kirjoita rehellinen myynti-ilmoitus, sillä mielentilalla, kuin se olisi kirjoitettu heti kilpailun jälkeen. Tee ilmoituksesta mahdollisimman ytimekäs ja lyhyt.

Tuomareiden kommentit:
Lyhyt ja ytimekäs hieno ilmoitus, josta tulee heti selville kaikki oleellinen. Vaan epäilen silti, mahtaako tämäkään kauhuponi mennä kaupaksi.. Wolf
Lyhyt, mutta sitäkin ytimekkäämpi! alhippa

Minun myynti-ilmoitukseni: Myydään kimo ratsuponiori. 10-v. Ei kisakäyttöön, syö tuomarit ja kaataa esteet, mutta jalostusarvo hyvä. Soita ja kerro, milloin tuodaan pihaan.

Maastossa 24.11.2012, ratsastajana Vatukkatassu

Kävelin tutuksi tullutta, jäistä tietä pitkin kohti B-poniesia. Kello oli vasta viittä yli yhdeksän, mutta Wendy oli pyytänyt kaikkia tulemaan yhdeksän jälkeen, ja ennen puolta kymmentä, joten tulkaamme sitten kaikki tarpeeksi ajoissa. Olin pukenut ihanan vaaleanpunaisen toppatakkini, ja lämpimät talvikenkäni, jotta pärjäisin vaikka tekisimme pitkän ja tylsän käyntilenkin. Wendy oli onneksi kuitenkin luvannut laukka- ja ravipätkiä.

Kävelin tallitietä pitkin eteenpäin, talliin asti. Menin perhosia vatsassa katsomaan toimistosta, ilmoitustaululta minkä ponin sain.
”NEO!” huusin huoneessa.
”Vähän hiljempaa, kiitos” Wendy sanoi ja hiljenin nopeasti. Kerrankin sain ratsastaa jollain muullakin ponilla kuin Shawnilla. Lähdin ulos toimistosta etsimään Neon karsinaa.

Kuljin orisiivellä ja etsin Neon karsinaa. Se löytyikin nopeasti, ja Neo oli jo sisällä odottamassa hakijaansa. Avasin oven ja menin karsinaan. Neo yritti heti näykkäistä minua.
”Aika kiltti tervehdys, eikö?” puhelin Neolle, ja uhkailin puolestani sitä näykkimällä korvanjuuressa. Lähdin ulos karsinasta hakemaan Neon harjoja.

Tulin takaisin harjat mukanani ja aloitin harjauksen. Neo yritti välillä näykkäistä, mutta tein sille selväksi kuka on pomo. Neo hiljeni, eikä enää jaksanut. Kavioita puhdistaessani Neo kuitenkin yritti taas näykkäistä. Tällä kertaa en tehnyt mitään, ja Neo lopetti. Kun olin puhdistanut kaviot olin harjauksen osalta valmis. Lähdin kävelemään kohti varustehuonetta, kun Wendy tuli muistuttamaan heijastinliiveistä, ja ponien heijastimien laitosta. En reagoinut sen kummemmin vaan jatkoin kävelemistä.

Otin varustehuoneesta Neolle satulan ja suitset, sekä suojat, joissa oli päällä heijastinkangasta. Otin samalla kypäräni ja heijastinliivini mukaan. Menin takaisin Neon karsinalle, ja laitoin satulan heti selkään. Neo luimisteli, ja sillä oli koko ajan nyrpeä naama, mutta se kesti kuitenkin satulavyön kiinnityksen kuin mies, eikä edes sortunut tyhmyyksiin. Otin myös suitset, ja laitoin ne päähän. Sen jälkeen laitoin Neolle suojat jalkoihin. Ne oli helppo laittaa, eikä Neoa kiinnostanut ollenkaan mitä sille jalkoihin laitettiin.

Inhosin ajatusta heijastinliivistä, mutta laitoin sen päälleni, kun ymmärsin minkä takia ne laitettiin. Kiinnitin myös kypärän päähäni ja lähdin ulos Neo perässäni. Ulkona ei ollut vielä muita, lukuunottamatta labradorinnoutaja Benjaminia. Kiristelin satulavyötä, joka aikana lähes jokainen maastoon lähtijä oli tullut ulos. Ponin selkään nouseminen oli yllättävän helppoa, joka saattoi kyllä johtua siitä, että olin tottunut isompaan poniin. Säädin jalustimet sopiviksi ja kiristin satulavyön.

Kello kymmenen järjestäydyimme jonoon. ”Onko kaikki mukana?” Wendy kysyi. Nyökkäsimme melkein jokainen. ”Hyvä, sit mennään!” Wendy sanoi. Lähdimme iloisilla mielillä kohti suurta seikkailua. Ponit olivat virkeällä tuulella, jotka kaikki kulkivat korvat hörössä. Heti kun tutut maisemat olivat jäämässä taakse, pomppi tiellä pupuja, jotka eivät halunneet väistää, edes sillä uhalla, että hevonen astuisi niiden päälle. Pupuista päästiin kuitenkin pian eroon, ja oli aika jatkaa matkaa.

Myöhemmin ravasimme ja laukkasimme jonossa, jotkut päästelivät 'riemunkiljahduksia', eikä mikään ihme, se olikin todella hauskaa. Hidastimme kuitenkin käyntiin, kun Wendy huomasi rekan. Rekka hidasti kohdallamme, mutta silti joku poni hyppäsi puskaan, mitään ei silti sattunut. Jatkoimme matkaa pienelle metsäaukiolle, jossa oli lampi, joka oli tietenkin jäätynyt pakkasessa.

Aukiolla oli Bill, joka istui nuotion ääressä. Nuoremmat ponit vähän säikähtivät savua, mutta Neo ei ollut moksiskaan, kun kiinnitin sen jonkinnäköiseen paaluun. Menin sormet kohmeessa hakemaan Billin autosta juomista ja pari makkaraa. Kävin taittamassa kepin, josta poltin huonot bakteerit pois. Sitten laitoin toisen makkaran keppiin, ja aloin kärventämään sitä nuotiolla.

Kun olimme kaikki paistaneet ja syöneet makkarat, oli jälkiruuan hetki ; nuotiossa paistetut vaahtokarkit. Rohmusimme vaahtokarkkipusseista sisällön, ja paistoimme niitä nuotiolla. Juttelimme siinä syödessämme, eniten tietysti hevosista.

Pian oli kuitenkin jo aika jatkaa matkaa. Kapusimme uudestaan poniemme selkään, ja tällä kertaa jatkoimme matkaa ravissa. Ravasimme aika pitkän matkan, kunnes maisemat alkoivat erottua tutuiksi. Viimeisen kilometrin kävelimme vapain ohjin.

Tallin pihassa olimme väsyneitä, ja myös hiljaisia. Veimme ponit talliin ja hoidimme ne lähes täydessä hiljaisuudessa. Kun poni oli hoidettu ja jätetty karsinaan, lähdin tallitupaan, jossa rohmusin keksejä ja torttuja, ja join teetä. Wendy kiitti meitä, ja kehotti kirjoittamaan jotain retkestä.

22.1.2013 Kouluvalmennus, valmentajana Rousa

Alkuverryttelyksi Neo ja ratsastajana toimiva Ann, saivat tehtäväkseen kahdeksikkokuvion ja siinä takajalkojen siirtäminen ulos. Neo oli jo alkuun hyvin kuulolla ja Ann sai ponin toimimaan vielä paremmin. Kehotin tekemään myös erinäisiä temponvaihteluita, jotka ratsukolta sujuivat hyvin. Kun Neo askellus alkoi olla vertynyt ja poni muutenkin lämmennyt, kehotin ratsukkoa tekemään avotaivutuksia pitkille sivuille ja sen lisäksi laukkaympyrän kumpaankin päähän. Aluksi avotaivutukset olivat kankeita, mutta Ann sai sen hyvin korjattua. Laukat sujuivat hyvin ja kehotin Annia tekemään tässäkin erilaisia temponvaihteluita. Seuraavaksi tehtävänä oli tehdä sulkutaivutusta aloittaen pitkän sivun lopusta ja lopettaen sen seuraavan pitkän sivun alkuun. Sulku toimi alusta asti hyvin ja Ann sai pidettyä orin juuri sopivassa linjassa. Muutin tehtävää sillain, että toinen sulku jäi väliin ja sen sijaan sulusta suoristuksen jälkeen nostettiin laukka ja kokorataleikkaa ensin vain laukassa. Pikkuhiljaa kokorataleikkaan keskellä alettiin tehdä laukanvaihto. Aivan aluksi se tuntui olevan hankalaa molemmille, mutta jo toisella yrityksellä vaihto tapahtui hyvin. Pari pientä virhettä vaihdon yhteydessä tuli, mutta kokonaisuutena se onnistui hyvin. Vielä parin onnistuneen väistön jälkeen Ann ja Neo saivat tehdä itsenäisesti loppuverryttelyn.

30.1.2013 Kouluvalmennus, valmentajana nasu

Valmennettavanani oli tänään ratsuponiori Breezy Neomerle "Neo" ja nuori taitava kouluratsastajan alku Ann. Ratsukko oli verkkailemassa, kun saavuin maneesiin. Pyysin heitä tulemaan lähemmäs ja käytiin läpi hieman ponin luonnetta ja Ann sai kertoa vähän itsestään. Päästiin nopeasti työntouhuun ja ensimmäiseksi otettiin avotaivutusta käynnissä. Ann ratsasti siististi ja Neo oli avuilla hyvin. Avojen jälkeen pyysin ratsukkoa siirtymään raviin ja tekemään paljon voltteja. Ann ratsasti Neon ajoittain hieman liian pakettiin, joten jouduin siitä huomauttamaan, että päästää Neon hieman rennompaan muotoon. Volttien jälkeen siirryttiin pohkeenväistöön, ne menivät hyvin. Ratsukon meno näytti sulavalta ja he toimivat yhteistyössä.

Laukkatyöskentelyssä tehtiin yksi laukanvaihto pitkillä sivuilla, joten toinen maneesin puolikas mentiin aina vastalaukassa. Aluksi Neolla oli hieman vaikeuksia vastalaukan kanssa ja vaihtoikin aluksi oikeaan laukkaan. Ann korjasi kuitenkin hyvin ja otti ponin paremmin avuille. Laukanvaihtojen jälkeen pyysin vielä tulemaan isolle ympyrälle laukassa. Ympyrällä tehtiin temmonvaihteluita, jotka onnistuivat todella hyvin. Ratsukko sai siirtyä raviin ja jäädä itsenäisesti loppuverkkailemaan. Kerroin Annille vielä vinkkejä miten parantaa tiettyjä osa-alueita. Lähdin sitten heipat sanottuani kotiin päin.

2.2.2013 Ansaitulle puolieläkkeelle (omistajan kirjoittama)

Neon kanssa kisataan yhä, mutta lähinnä herran mielenvirkistykseksi. Hienoahan olisi, jos ori vielä pärjäisi este- ja koulukisoissa yhtä hienosti kuin kentässä, mutta saas nyt nähdä. Neon hienouden ovat huomanneet muutkin kuin minä, ja se onkin saanut astua vielä viime kevään jälkeen yhden tamman. Katsotaan, jos tulevan KERJ:n laatuarvostelun jälkeen morsmaikkuja riittäisi vielä, omasta puolestani Neo saisi vielä muutaman tamman astua. Neo on kyllä lunastanut sydämestäni sille kuuluvan suuren paikan, on se vaan niin kaikin tavoin onnistunut poni!

10.3.2013 Iki-ihana hoitoponi, vain sittenkään? (hoitajan kirjoittama)

Saavuin tallille äitini kyydillä. Hänen mielestään oli hyvä päästä autolla kun tuli ensimmäisen kerran. Olin ehtinyt hoitamaan oman ponini ja nyt oli jännittävää päästä tutustumaan uuteen hoitoponiin. Saavuimme tallinpihaan ja ihastelin hienoa isoa tallirakennusta.
- Heippa kulta. Tulen hakemaan kun soitat, äiti vilkutti ja lähti. Lähdin kävelemään tallia kohti. Kun avasin tallin oven hämmästyin suunnattomasti karsinoiden paljoudesta. Etsiskelin hetken aikaa Neon boksia kunnes säikähdin takaani tulevaa ääntä: - Etsitkö Neoa? Käännähdin ympäri ja näin pienikokoisen, vaalean arviolta 38 vuotiaan naisen.
- Säikäytinkö, anteeksi…, nainen pyyteli anteeksipyyntöjä.
- Ei hän tuossa mitään… öh juu Neoapa hyvinkin.
- Se on pihalla, voin näyttää. Olen muuten paikan omistaja Wendy Bairfort, wendy lisäsi.
- Minä olen Alexsandra Demach, tutummin vain allu…, keskeytin lauseen kun näin tarhassa kauniin kimon ponin.
- Tuo on Neo. Se on ratsuponi ori, wendy kertoi.
- Kaunis, vastasin hiljaa. Menimme portille ja Wendy kutsui Neoa. Neo vähät välitti kutsusta.
- Huoh. Niin tyypillistä, wendy huokaisi. – Pärjäätkö tästä? wendy lisäsi.
- Kaippa minä pärjään, vastasin hieman epävarmasti, mutta varmasti.
Katselin kimoa ponia tarhassa joka seisoskeli, toisessa viereisessä tarhassa majailevan ponin lähellä. Otin maasta riimunnarun ja pujahdin sisään tarhaan. Neo katsahti minuun, korvat käännettynä uuteen tulokkaaseen. Lähestyin ponia hitaasti, mutta varmasta. Menisin Neon kanssa tänään pyöryläaitaukseen ja yrittäisin saada yhteyttä hevoseen. Nyt olin Neon kohdalla. Ori ravasi kauemmaksi ja heilautti päätään. Menin takaisin portille ja katselin muualle kun en huomaisikkaan. Neon uteliaisuus voitti. Tunsin selässäni turvan hamuamisen. Käännähdin salaman-nopeasti ympäri ja nappasin hölmistyneen ponin. Kiinni oli! Nyt vain talliin.

Tallissa vein Neon lähimpään hoitoboksiin. Etsiskelin hetken satulahuonetta. Siellähän seli muiden huoneiden kanssa. Pienen etsinnän jälkeen löysin Neon harjat. Otin harjalaatikon ja kävelin takaisin kärsimättömän orin luokse. Rauhoittelin hieman oria ja otin sitten harjat. Pyörittelin sukaa Neon karvaapitkin. Aluksi Neo pokaisi seinää ja kalisutteli hampaitaan, mutta hetken kuluttua se seisoi ihan rauhallisesti hoitoboksissa. Selvitin harjan ja hännän ja putsasin kaviot. Neo nosteli kaviot kiltisti aina kun pyysin. Kävin hevosen vielä läpi ja koettelin vuohisten ja jänteiden lämpöä, sekä paksuutta jotta oppisin tuntemaan ponin. Neo hermoili jo liian pitkään kestäneistä hoitotoimenpiteistä ja huomasin sen purevan muovisia suojia hoitoboksin ketju kiinnikkeiden ympäriltä. Kilpsasin Neon riimunnarun riimuun ja lähdin taluttamaan sitä pyörylä aitaukselle. Hain vielä juoksutusliinan ja raipan. Annoin ponin ensin juosta hieman molempiin suuntiin. Kumpiinkin suuntiin tuli Neolta pieni pukkisarja. Se oli innoissaan. Otin juoksutusliinan irti ja tein muutamia yksinkertaisia harjoitteita. Sen jälkeen Neo seurasi perässäni ja peruutti kun peruutin. Yritin saada hieman yhteyttä Neoon, muttei onnistunut. ”Yritätkö” yritin puhua hevoselle. Ensimmäinen elekieli. Tämä ei ollut helppoa. Jonkin ajan päästä jouduin mutkaan ja Neo alkoi olla epävarma. Huomasin sen eleissä jotain; ”En ymmärä” se tuli hevoselta suoraan. ” Juuri noin” jatkoin. ”En ymmärä” Neo oli taas umpikujassa. Ehkä kannattaisi kokeilla toistan juttua ajattelin, mutta ensin antaisin Neon levätä ja ajatelle. Päätin ratsastaa hieman vielä. Neo oli todella virkeä. Talutin sen talliin ja hoitoboksiin. Menin varustehuoneeseen ja hain suojat, satulan ja suitset. Varustelin Neon ja talutin sen kentälle. Nousin kyytiin. Ensin menimme hieman käyntiä Neo käveli reippaasti eteen ja kuunteli kiltisti apujani. Orin askeleissa oli energiaa joka tuntui mukavasti allani. Rupesin ravailemaan aluksi hieman hitaammin ja vähitellen tahtia reipastaen. Tein voltteja ja ympyröitä. Kokosin välillä hieman Neoa ja se kuunteli kiltisti apujani. Otimme pari laukan nostoa ja sitten pohkeenväistöjä. Neo haki ensin vähän askelia, mutta löysi ne pian. Ponilla ratsastus sujui oikein mukavasti. Löysäsin satulavyötä ja laskeuduin alas ratsailta. Taluttelin Neoa hetken ennen kuin vein sen talliin.

Otin suitset, satulan ja suojat pois. Pyyhin ponia hieman märällä sienellä satulan kohdalta, vyön, hännän alta, suojien kohdilta ja suitsien hiertymistä. Kuivasin ponia vähän pyyhkeellä ja laitoin sille talliloimen. Talutin Neon karsinaan ja vein varusteet varustehuoneeseen. Pyyhin satulan kostealla rätillä ja irrotin huovan, sekä vyön. Pesin kuolaimet huolellisesti ja ristitin suitset naulakkoon. Pyyhin suojien kovan puolen sienellä ja hevosta vasten tulevalta puolelta harjasin lian ja karvat pois.
- Miten ratsastas sujui? wendy kysyi, joka oli ilmaantunut varuste huoneen ovelle.
- Ihan kivasti. Neo oli tosi kiva, vastasin ja pyyhin hikistä otsaani.
- No hyvä. Voit muuten viedä neon vielä pihalle, neuvoi wendy ja lähti odottamatta vastausta. Hänellä mahtoi olla kiire pähkäilin. Suljin varustehuoneen oven perässäni ja loimitin Neon toisella loimella. Talutin sen pihalle, ja se riemastui vetämään pienet pukkiloikat. Talsin takaisin tallille ja päätin puhdistaa Neon karsinan. Hain lantakärryt ja talikon. Siivosin Neon jätökset ja märät purut. Toin tilalle uusia kuivia puruja. Jaa-a eiköhän nyt olisi viimein aika soittaa äidille. Pirautin hänelle ja hän lupasi tulla heti hakemaan. Odotellessani kävin vielä Neon luona katsomassa oria.

11.3.2013 Uusi tuttavuus (hoitajan kirjoittama)

Saavuin tallille kävellen. Matka oli lyhyt ja nyt kun tunsin sen oli minun helpompi mennä kävellen sinne. Kesällä voisin tulla polkupyörällä ja matkaan menisi vaivaiset viisi minuuttia. Saavuin tallipihaan, mutta ennen kuin ehdin ottaa suuntani kohti talli, tuli läähättäen häntä vispaten minua kohti tehokas tallivahti. Se oli tallikoira Benjamin. Wendy oli viimekerralla hieman kertonut siitä minulle. Otin lelun ja viskasin sen noin parinkymmenen metrin päähän. Benjamin lähti rakettina kohti palloa. Menin ensin tallitupaan ja vein kaappiin tavarani. Olin ottanut eväitä sillä en ehtinyt syödä illallista vielä. Menin sen jälkeen talliin ja päätin siivota Neon karsinaan. Haen lantakärryt ja talikon. Alan siivota Neon karsinaa ja kuuntelen samalla puolella korvalla tallissa kuuluvaa radiota. Siivoan lantakikkareet ja märät kuivikkeet. Kippaan kärryt ja haen hieman uutta purua. Sitten vien lantakärryt takaisin paikoilleen. Otan riimun varren ja päätän lähteä hakemaan Neoa. Kello näyttää kuutta, joten Neon valmennus alkaa tunnin kuluttua. Pistän töppösiini vauhtia. Neo seisoskelee tarhassa hieman tylsistyneen näköisenä. Menen tarhaan ja yritän taas kommunikoida Neon kanssa. ”Lähdetkö tallille?” kysyn Neolta. Lähestyn Neoa rauhallisesti, mutta varmasti. Sitten kuulen ensimmäisen vastauksen ”En” se on kylläkin kielteinen. Neo vetää pienen pukkisarjan. ” Tulisit nyt, mulla voi olla sulle jotain hyvää” Se oli liian vaikeaa. Huomaan Neon olevan Hieman kysyvä. Otan Neon kiinni ja lähden taluttamaan talliin. Matkalla kysyn: ” Haluaako tarhaan” Se on selkeä ja Neo ymmärtää. ” Valmennukseen” Jee! siinä on meidän ensimmäiset edistys askeleet. ” Sinne pääset” kommunikoin hevosen kanssa mahdollisimman selkeästi. ”Kuka?” Kysyy poni minulta. Vihdoinkin se on kiinnostunut. ” Hoitajasi” vastaan ja silitän Neoa vähän. Kun saavumme talliin vien Neon hoitoboksiin ja haen sen harjat, sekä varusteet.

Harjaan Neoa ensin kumisualla, jotta saan sen lihakset lämpiämään ja veren kiertämään. Meistä tulee vielä hyvä pari kunhan Neo tutustuu minuun ensin. Harjaan seuraavaksi pölyharjalla lian pois ja sitten vielä loppu viimeistely. Selvitän harjan ja hännän. Pyyhin sienellä sieraimet ja rähmät silmistä. Ja toisella sienellä hännän alta. Sitten puhdistan kaviot ja panen kavioiden pintaan kaviorasvaa, joka on hoitajien yhteisessä käytössä. Laitan pinteli patjat ja käärin joka jalkaan pintelin. Neo steppailee jo ihan hermostuneena. ”pääsenkö?” Seuraava edistys askel. Neo kysyy itse asiaa. ”kohta” vastaan. Poni näyttää tyytyväiseltä. Satuloin ja suitsin Neon, koska on pakkaspäivä päätän laittaa satulan päälle vielä neon talliloimen. Lähden taluttamaan Neoa ulos. Vilkaisen kelloa. Kymmentä vaille seitsemän juuri ajoissa jotta voin lämmittää ponia talutellen maneesin edustalla. Neo on vähän vilkas ja energinen tänään, kerron ratsastajalle, jonka olen juuri avustanut Neon selkään. Hän lähtee ravaillen verryttelemään Neoa, josta näyttää pursuavan energia. Päätän hakea evääni ja syödä niitä samalla kun katselen ja autan jos tulee autettavaa.
- Hei! Kukas sinä olet. Olen Ann. juuripaikalle saapunut tyttö kysyy.
- Öh… allu, nämä tilanteet eivät ole alaani.
- Minä ratsastan tuolla mustalla, ratsastatko sinä? hän jatkaa.
- En, itse asiassa olen hoitaja. Hoidan Neoa. Aloitin kauan sitten, lopetin ja aloitin vähän aikaa sitten uudestaan sen hoitajana, nyt lauseet suorastaan pursuavat sisältäni.
- Moikka, oli kiva tutustuu, mut mun pitää mennä, Ann sanoo ja lähtee.

Lähden hakemaan eväitäni. Otan kaapista samalla toppatakkini ja vedän sen ylleni. Ulkona paikallaan ollessa saattaa tulla kylmä. Menen takaisin maneesille ja suoraan katsomoon. Tietämättäni takana läähättävä karvaturri seuraa. Sille kelpaisi myös eväät. Istuudun ja alan syödä toista leivistäni. Seuraan samalla valmennusta joka on jo alkanut. Ratsukot harjoittelevat laukan vaihtoja. Neon yli energia tuottaa pieniä pukkeja aina välillä. Poni puksuttaa tasaisesti eteenpäin ja en huomaa, että eräs joka on seurannut minua ottaa toisen leivistäni, joka on hyvin pakattu eväs pakkiini. Käännyn ottaakseni toisen leivän ja huomaan sen kadonneen. Katson ympärilleni etsivästi ja huomaan viattoman ilmeen kasvoilleen ottaneen Benjaminin.
- Noh olkoon sitten menneeksi. Se on sinun tuttavuus lahja. sanon koiralle.
Valmennus on loppunut ja menen hakemaan Neoa. Laitan hiestä likomärälle Neolle loimen ja alan taluttaa sitä. Noin viidentoista minuutin jäähdyttelyn jälkeen talutan ponin vihdoin talliin. Otan siltä varusteet ja vien pesuboksiin. Huuhdon Neoa hieman haalealla vedellä ja laitan sitten kuivan loimen. Laitan jalkoihin hieman linimenttiä ja vien sitten ponin karsinaan. Vein kamat varustehuoneeseen ja pyyhin satulan, sekä otan huovan ja vyön irti. Pesen kuolaimet ja ristitän ne. Käärin pintelin ja putsaan harjoista karvat. Kello on noin puoliyhdeksän. Iltaruokia on lähdetty jakamaan ja saan luvan antaa iltaruuat Neolle. Annan ponille heinät ja muut erikoisrehut. ”Heippa” kommunikoin vielä ponille ennen kuin lähden, mutta se on liian keskittynyt ruokiinsa.

15.8.2013 KERJ:n laatuarvostelussa (omistajan kirjoittama)

Neo arvioitiin tänään Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelussa. Poju sai huimat 91 pistettä ja oli niillä tilaisuutensa paras! Palkinnoksi tuli upea KERJ-I. Kyllä on kasvattaja ja omistaja melkoisen ylpeä kultapojustaan, täytyy sanoa. Hiljaa mielessäni toivoinkin ykköspalkintoa, mutta ihan ei kuitenkaan usko siihen riittänyt. Niinpä näin huipputulos yllätti kyllä melkoisesti. Neo täyttää reilun viikon päästä 17 vuotta, ja aloittaakin sitten samantien laiskan herran touhut. Enää ei olla menossa kilpailuihin, näiden näyttöjen jälkeen ei ole tarvetta!