Pentti laukkasi vihreämmille laitumille lokakuussa 2021
Jeilin Pullapitkopentele sai heti saapuessaan perisuomalaisen, tukkimetsältä ja piipputupakilta kuulostavan lempinimen Pentti. Siitä olisi toki voinut tulla myös Pulla tai Pena, mutta Pulla on liian pullamössöä ja sitähän tämä ori ei ole, ja Pena taas kuulostaa likaiselta röiukolta. Pentillä on luonteiltaan vähän erikoislaatuiset vanhemmat, eikä se itse kalpene yhtään kyllä niiden rinnalla. Orissa ei ole mitään vikaa, mutta monta erikoista ominaisuutta. Yleisesti käsitellessä Pentti on ihan siedettävä, se harvemmin puree tai potkii - mutta tilanteen tullen kyllä rynnii ja häipyy halutessaan kokonaan paikalta. Vähintään ketjuriimunnaru, mutta mielummin orikuolain käyttöön kun poistutaan vähääkään tarhanporttia kauemmas. Käytävällä ori jaksaa seistä hiljaa tasan kaksi sekuntia, sen jälkeen lattia saa kavioniskuja ja ihmisten korvat särkyy huudosta. Hartaasti jaksoin ensimmäiset pari vuotta uskoa, että kyllä se siitä tasaantuu ja rauhoittuu, mutta kun ori kääntyi nelivuotiaaksi ja pelleili edelleen entiseen malliin, lakkasin uskomasta yhtään mihinkään. Edes joulupukkiin ei meidän talossa uskottu sen jälkeen. Jostain syystä Pentille on ollut todella vaikea löytää pitkäaikaista ihmistä, joka haluaisi valmentautua ja kilpailla sen kanssa. Muille tallin suokkioreille kyllä on löytynyt kuskeja melkein jonoksi asti, mutta Penttiä riittää yleensä kertakokeilu. Tai kaksi, jos joku muu on laittanut sen ensimmäisellä kerralla valmiiksi. Se onkin todella sääli, sillä kun orille antaa mahdollisuuden, se yllättää positiivisesti. Ratsuna Pentti on reipas, kuuliainen ja liikkuu omalla moottorilla. Se on vieraiden ratsastajien kanssa ja vieraissa paikoissa aluksi vähän levoton ja jännittynyt, mutta rentoutuu kyllä ajan kanssa. Pitkät verryttelyt ja hyvissä ajoin kilpailupaikalle saapuminen auttavat sen kanssa. Sileällä ori on tasainen puurtaja, joka tekee mukisematta sen mitä pyydetään, muttei kyllä yhtään sen enempää. Esteillä sitten taas ori pystyy korjaamaan ratsastajan pieniä virheitä ja kuljettaa turhankin rehellisesti ratsastajan läpi ihan mistä vain kehtaa pyytää. Mikään erityisen nopea hevonen Pentti ei ole, mutta sen kanssa kannataakin keskittyä tarkkuuteen ja huolellisuuteen niin koulu-, kuin esteradoillakin. Kengittäjän ja eläinlääkärin kanssa Pentti tulee vähän vaihtelevasti juttuun. Kengitykseen ori on välillä rauhoitettu ja välillä aina kokeillaan ilman, mutta rauhattomuus ja kyvyttömyys seistä paikoillaan on aika huonoja ominaisuuksia kun seppä yrittää laittaa kavioita kuntoon. Rokotuksia ja raspausta kummempaa tuttavuutta ei ole ainakaan toistaiseki tarvinnut eläinlääkärin kanssa tehdä ja toivottavasti tilanne myös pysyy niin. ☆ Sukutaulu & jälkeläiset
☆ Kilpailukalenteri
☆ Päiväkirja22.04.2021 Päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja) 07.03.2021 Maastoestevalmennus (kirjoittanut Veera R.) Ratsukko keskittyi alkukäynneissä kävelemään ristiin rastiin esteiden välillä, että Pentti pääsi tutustumaan esteisiin, ettei myöhemmin tarvitse niitä ihmetellä. Ori vaikutti hieman jännittyneeltä, eikä tuntunut tietävän miten päin olisi. Esteistä Penttiä tuntui eniten kiinnostavan niihin sijoitellut havut ja oljet, joille ori suoritti makutestin. Kun ratsukko oli esteisiin saanut tutustuttua, ottivat he vielä vähän reippaammin käyntiä edestakaisin ennen raviin siirtymistä. Ravissa ori eteni alkuun hieman tikittäen, sillä ratsastajaa tuntui hieman jännittävän. Annoin ratsukolle aikaa ravailla rauhassa niin, että kumpikin rentoutui hieman. Laukkaan siirryttäessä annoin ohjeeksi alkuun mennä kumpaankin suuntaan muutaman kierroksen reunoja pitkin ja sitten ottamaan hieman laukassa ympyröitä ja laukanvaihtoja ravin kautta. Pentti tuntui innostuvan laukkaan siirryttäessä, joten ratsastaja sai ratsastaa todella apujaan läpi, jotta ori saatiin kuulolle. Ratsukolla kummallakin ollessa sopiva hikipinnassa, aloitimme muutamalla helpolla verkkahypyllä pienellä tukkiesteellä. Pikkuhypyt sujuivat todella nätisti ja isolla ilmavaralla. Muutaman yksittäisen esteen jälkeen tuli tukin jälkeen hypätä myös pieni lankkueste perään. Pentin laukka oli todella hyvän näköistä ja pienet esteet se suoritti helposti, ratsastajan tarvitsi oikeastaan tässä vaiheessa vain ohjata. Siirryimme seuraavaksi vähän erikoisemmille esteille, nimittäin pienistä olkipaaleista kasatulle esteelle ja sen perään tuli hypätä risuesteemme, jonka ylle oli tuoreita havuja laitettu. Pentti oli kyseiset esteet aiemmin tarkistanut, joten ei niitä aristellut lainkaan. Estekorkeuden noustessa ratsastajakin joutui jo töihin ja kehotin tätä hieman säätelemään ja laskemaan askeleita esteiden välillä, vaikka Pentti näyttikin nyt hyppäävän millaisella lähestymisellä vain. Otimme seuraavaksi tynnyriesteen ja kaksi tarkkuusestettä. Tynnyriesteellä Pentillä kävi joku moka, jolloin se kopautti takakaviotaan hieman puutynnyrin kylkeen sen kumahtaen maneesissa. Tästä ori otti pienet ylimääräiset koikkaloikat, mutta ratsastaja selvisi tilanteesta hyvin. Rauhoitimme tilanteen, otimme tarkkuusesteet ja niiden perään tynnyrin uudelleen, jolloin ori muisti takajalkojaan nostaa kunnolla. Näin olimme saaneet käytyä läpi tällä hetkellä maneesista löytyvät esteet. Loppuun kerroin ratsastajalle esteistä suunnitellun radan, jotka kyllä esteiden vierellä olevista numeroistakin pystyi katsomaan. Ratsukko sai tulla nyt itsenäisesti kerran radan, jonka jälkeen vasta kertoisin korjauskohdat ja toisella kierroksella ohjeistaisin. Ratsukon suoritus meni vähän niin ja näin - Pentti se tuntuu vievän yli mistä vain, jos se sille suoraan ohjataan. Tarkkuusesteelle tullut kielto johtuikin ihan vain siitä, että Pentti luuli ensiksi, että siitä mennään vain ohi, kun ratsastajalla ei ollut pohkeet kunnolla kiinni ja ohjatkaan eivät turpaa suoraan esteelle ohjanneet. Korjasimme näitä virheitä toisella kierroksella ja ratsastaja korjasi todella hienosti ratsastustaan saamillaan ohjeilla. Lopuksi ratsukko sai hypätä muutaman haluamansa yksittäisen esteen ennen loppuverryttelyihin siirtymistä. Ratsukko halusi hypätä tarkkuusesteet ja olin samaa mieltä, että kapealle esteelle tuleminen olisi harjoiteltava asia. Jouduin ratsukon häätämään ulkokentälle kävelemään, sillä seuraava ratsukko jo kolkuttelikin ovella, kun en ollut kelloa seurannut lainkaan. 19.09.2019 Päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja) "Tästä jos saat toimivan hevosen niin kannattaa laittaa samoilla tulilla lotot ja eurojaskat vetämään. Crimis ei kehtaa ees kahtoo ja Serena toivottaa hymyillen onnea tulevaisuuteen. Jälkimmäisen idea, ei kannata kysyä miksi." Tällaisen myyntipuheen ja Pullapitkopentele nimen nähtyään normaali-ihmisellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sulkea nettiselain ja mennä vaikka töihin, mutta mitä tekee Felicia? Nappaa puhelimen käteen ja huutaa linjaa pitkin, että "MINÄ HALUAN SEN, TULEN HETI HAKEMAAN!!1". Vahvasti susirajalaista perua oleva suku takaa monipuoliset käyttöominaisuudet ja kenkkumaisen luonteen. Kuulostaa aikalailla puoliksi sellaiselta hevoselta, jolle Kastehelmessä on käyttöä. Tämän orivarsan mahduttaminen talliin vaati pienen pihattorakennuksen tekemistä ja ponitammojen hylkäämistä sinne susien, tuiskun ja viiman armoille, mutta se nyt ei ole mitään uutta Kastehelmen tiluksilla. Kovasti yritetään tehdä orivarsasta toimiva hevonen ja päästä joskus vaikka kilpailemaankin. |
ulkoasun © VRL-05175 ☆ virtuaalihevonen ☆ kuvien © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan