Virtuaalihevonen | A SIM-game horse

Duanin Sokerihumala

Sokru on lopetettu maaliskuussa 2022 vanhuuden vaivojen vuoksi.

Historia

"Varsa on osoittanut jo pienestä pitäen kovaa luonnetta, sille on ollut vaikea opettaa asioita kun se vain kyseenalaistaa aina kaiken. Jos se vaikka eilen kulkikin nätisti taluttaen tarhaan, tänään se saattaa keulia ja pomppia ihmistä päin. Varmasti siitä ihan kivasti käsiteltävissä oleva hevonen kuitenkin tulee, kun vain pääsee oikeisiin käsiin. Potentaiaalinen kenttäratsun alku."

Näin kehui kasvattaja reibili varsaa myynti-ilmoituksessa. Ja mitä tämän luettuaan tekee felissa? Pistää tietysti valonnopeudella viestiä varsan kasvattajalle, ennen kuin kukaan muu vaan ehtii viemään tällaisen kahjon nenän edestä. Täytyy kyllä myöntää, että ihan ensin ihastuin varsan vanhempiin ja sukuun. Sokrun suku on täynnä toinen toistaan hienompia kenttäpainotteisia ratsusuokkeja, joten kapasiteettia kilpailupuolelle pitäisi löytyä ja kyllähän me ennenkin Tuiskulassa ollaan kaikenlaisten omalaatuisten kovapäiden kanssa pärjätty. Ei ole muuten montaakaan päivää siitä, kun eräällä keskustelufoorumilla suokkikasvattajat puhuivat legendaksi muodostuneesta susirajalaisesta luonteenlaadusta. Ja mitäs sieltä Sokrun suvusta löytyykään sekä isän että emän puolelta..

Luonnekuvaus

Jos et ennen ole osannut kiroilla, voin luvata, että kun olet tehnyt töitä Sokrun kanssa muutaman päivä, sanavarastosi on laajennut ainakin kymmenellä kirosanalla, joista puolet olet mahdollisesti keksinyt itse. Sokru ei ole sellainen, joka annetaan vaikka työharjoittelijalle ensimmäiseksi tarhaan vietäväksi, saatika yhdenkään aloittelijan hoidokiksi. Tamman etu- ja takapää ovat aivan yhtä vaarallisia, ja esimerkiksi tarhaan vietäessä on hyvin suositeltavaa pitää riimunnarusta kiinni aivan leuan alta, näin Sokrun on vaikeampi yrittää upottaa hampaitaan ihmisten käsivarteen, kun se ei saa liikutettua päätään aivan yhtä helposti. Herkkähipiäinen Sokru saattaa ainakin uhkailla potkivansa muunmuassa takajalkojen läheltä vatsaa harjatessa, eikä sitä yleensä tehdäkään, ellei se ole aivan mahdottoman likainen.

Ei Sokrukaan aivan mahdoton ole, kyllä se toimii ihan kivasti tilanteessa kuin tilanteessa, jos sen sielunelämää ymmärtää ja vain antaa Sokrun olla sitä mitä se on, simputtamalla ja komentamalla tästä saisi taatusti vielä mahdottomamman ja vaarallisemman hevosen. Hoitotoimenpiteet siis kyllä sujuvat kunhan vain itse ei pelkää ja on tarpeeksi määrätitetoinen, missään asiassa ei saa antaa periksi tai Sokru kyllä käyttää tilaisuuden hyväkseen. Kuljetuskoppiin lastaaminen on loistava esimerkki siitä mitä tapahtuu jos ihminen vähänkään epäröi; tamma vain yksinkertaisesti ei suostu nousemaan kyytiin ja saattaa jopa hermostusissaan tarjota etustaan. Parhaiten lastaaminen sujuu kun ei itse jää yhtään miettimään nousisiko Sokru tänään kyytiin vai ei, vaan kävelee itse reippaasti koppiin perille asti ja sitoo tamman äkkiä kiinni.

Ratsain Sokru on mukavasti omalla moottorillaan liikkuva ja se tekee yllättävän mielellään töitä ihmisen kanssa, aavistus nöyryyttä tästäkin hevosesta löytyy. Sen eteen, että tamma liikkuisi oikein ja käyttäisi kunnolla koko kroppaansa, saa tehdä jonkin verran töitä, sillä esimerkiksi mikään liikeihme Sokru ei ole, vaan sen parhaimmat puolet joutuu kaivamaan esiin. Sen verran herkkis Sokru on, ettei se sidä lainkaan yhtään kovaa kättä tai epäselviä apuja, voit löytää itsesi maasta makaamasta, jos et tiedä kuinka hevosen selässä istutaan. Raippaa Sokrun kanssa ei tarvitse käyttää, eikä edes pitää mukana. Kouluratsuna Sokru ei ole kaikista parhaimmillaan, sillä ei yleensä tahdo hermot riittää pikkutarkkojen liikkeiden hiomiseen. Esteillä vauhtia on toisinaan jopa hieman liikaa, mikä vaatii ratastajalta tietenkin sitä, että hereillä pitää olla, Sokru kieltää helposti jos lähestyminen esteelle on ollut hitusenkaan liian huono. Sokrulla on kyllä luonnostaan kohtalaisen hyvä tekniikka hypätä, mutta tarvitsee kuitenkin jonkin verran tukea ratsastajalta. Maastoesteitä tamma rakastaa ja se on niitä harvoja hetkiä kun sen voi bongata jopa korvat hörössä iloisella mielellä, muutoin se näyttää siltä kuin olisi juuri sitruunan niellyt. Kovaluontoisen tamman etuja maastoesteillä on vauhti ja se, ettei vauhti tunnu juurikaan hyytyvän vaikka se olisi mennyt jo hieman maitohapoille, vaan jaksaa tehdä töitä loppuun asti.

© kasvattaja

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailutulokset

Päiväkirja ja valmennukset