Waicktia

Lue Vilman hoitajan kirjoittamaa päiväkirjaa.

KERJ Cupissa 30.5.2013 1. sija!

Vilma voitti tänään oman luokkansa KERJ Cupissa! Kyllä oli sekä omistaja, että ex-omistaja/hoitaja todella ylpeitä tästä kauhukakarasta. Ei voi muuta sanoa, kuin että huippusuoritus!

Vilma ei edes voittanut yhtään osakoetta, vaan sijoitus tippui jokaisessa hieman. Ensin se oli toinen, sitten kuudes ja viimeiseksi maasto-osuudella kahdeksas. Maasto-osuudelle lähdettäessä hyvä sijoitus oli jo arvailussa, mutta näin upeaa tulosta ei kyllä odottanut kukaan! Tammakonkari saakin nyt sitten jäädä kisaeläkkeelle, ja vain nauttia kepposten tekemisestä.

13.3.2013 Kouluvalmennus, ratsastajana Kitta, valmentajana Billy De Witt

Billyn ilme oli näkemisen arvoinen, kun musta ponitamma heitti alkukäynneissä kuskinsa alas kauniin pukkiloikkasarjan höystämänä. Hieman nolona kapusin takaisin otuksen selkään ja yritin tällä kertaa pysyäkin siellä, vaikka Vilma vielä vähän loikkikin suuntaan jos toiseen.

Harjoitusravissa lähdimme tekemään pysäytystä lyhyen sivun keskelle ja keskiympyrää pitkälle sivulle. Vilma poukkoili ravissa melko lailla, eikä Billy oikein meinannut saada meihin mitään kuria. Milloin olimme kenenkin edessä ja toisen hännässä. Yksikään pysäytys ei tullut täsmällisesti lyhyen sivun keskelle, vaan sen sijaan milloin pysähtyminen jäi kokonaan välistä ja milloin se osui ”sinne päin” lyhyttä sivua ilman minkäänlaista kontrollia. Pidin pääni kylmänä, ja samaa yritti Billykin kaahotustamme katsellen.

Seuraavaksi tultiin kiemurauraa ja volttia kootummassa ravissa. Vilma ei kyllä antanut koota itseään yhtään, vaan joka kerta kun otin kovemmin ohjasta, se pysähtyi. Täsmällisesti siihen merkkiin tietenkin, kun tarkoitus ei enää ollut pysähtyä. Yritin ratsastaa ravia kootummaksi istunnalla, ilman ohjan käyttämistä, mutta silloin Vilma vain lisäsi vauhtia ja teki ravissa istumisesta kamalaa. Kiemurauralla se oikoi joka kulmaa tai vaihtoehtoisesti heitti takapäänsä voltilta ulos. Lopulta Billy käski minun tulla vain normaalissa ravissa, koska koottu ravi oli kaikkea muuta kuin koottua ja erittäin jäykkää ja hankalaa. Rentoutin itseäni ja pyysin pohkeilla vähän rennompaa ravia. Vilma ymmärsi vinkin väärin ja jatkoi kiemurtelua ravaten tikuttaen Party Rock Anthemin tahtiin. Liekö kuunnellut radiota illalla?

Seuraavaa tehtävänantoa meille kertoessaan Billy katsoi pitkään minua ja Vilmaa. Välttelin miehen katsetta, mutta tehtävälle lähtiessä ymmärsin, miksi katseen kohteena olimme juuri me. Vilma ei todellakaan ymmärtänyt, miksi kolmikaarisella kiemurauralla pitäisi tehdä jokin typerä laukanvaihto, käynnin kautta varsinkaan. Iloisena se laukkasi kolmikaarista kiemurauraa ympäri jatkuvasti vauhtiaan kiihdyttäen. Kiemurauran päässä se jarrutti ja pitkällä sivulla venkoili ja vaihtoi laukkaa jatkuvasti. Kun sitten tehtävällä yritin saada laukkaa vaihdettua, ei jarruista ollut enää mitään jäljellä. Lopulta Billy käski ohjata ponin päin seinää, jotta saisin sen jarruttamaan ja siten laukan vaihdettua. Vilman mielestä idea ei ollut ollenkaan mukava, sillä tajutessaan, että sitä ajettiin päin seinää, päätyi se vain pukittelemaan paikoillaan.

Billy kiristi hampaitaan, mutta laittoi meidät sitten pääty-ympyröille. Toiselle ympyrälle tuli tammat ja toiseen päähän orit. Vilman mielestä ajatus ympyrällä laukkaamisesta oli erittäin typerä, sillä joka kerta se karkasi ympyrältä ja laukkasi villisti orien ympyrälle. Saimme tehtyä yhden ympyrän kokonaan vasta sitten, kun Billy seisoi talikko kädessä keskellä maneesia ja hänen sivuillaan oli puomeista rakennettuja suuria esteitä. Ensin olin varma, että Vilma laukkaisi vain läpi puomien tai mikä pahempaa, läpi Billyn, mutta ehkä se alkoi jo siinä vaiheessa olla niin väsynyt, ettei se yrittänyt temppuilla.

Loppuravit teimme rennossa ravissa. Vilman rento ravi muistutti enemmän villisian juoksua, mutta keventelin selässä rauhassa ja yritin vältellä Billyä, joka yksinään mumisten kirosi mustaa ponia maan alimpaan rakoseen. Loppukäyntien jälkeen hävisin nopeasti talliin Vilman kanssa. Musta poni näytti erittäin tyytyväiseltä omaan itseensä ja hienoon suoritukseensa maneesissa. Poni jäi pirteänä karsinaansa iltaruokiaan odottelemaan. Tosin mikäli se Billystä olisi kiinni, en ollut enää niin varma, saisiko tuo otus iltaruokia ollenkaan.

7.1.2013 Estevalmennus, ratsastajana Kitta, valmentajana Wendy Bairfort

Tammikuu oli alkanut kevyessä pakkassäässä ja ensimmäisen viikon jälkeen ponit olivat monellakin tapaa hieman virkeitä. Olin ilmoittautunut Vilmalla mukaan ryhmävalmennukseen, jossa hyppäisimme hieman esteitä. En edes muistanut milloin viimeksi olisin hypännyt ihkaoikeita esteitä, joten Wendy lupasi, että saisin aloitella kevyesti, mutta rankasti. Vielä en tiennyt mitä tuo virke mahtoi tarkoittaa, mutta tiesin sen selviävän viimeistään siinä vaiheessa, kun lopulta istuskelisin Vilman selässä isossa maneesissa.

Kun olimme muiden valmennettavien kanssa saaneet ponit kuntoon ja sisälle maneesiin, oli Wendy jo siellä meitä odottelemassa. Kapusimme vuorotellen rampilta ratsujemme selkään ja lähdimme sitten kiertämään vastalanattua maneesia käynnissä. Muutaman kierroksen jälkeen Wendy toitotti maneesin reunalta askellajin vaihtuvan pykälää reippaamaksi, ja niinpä kiristin ohjia ja pyysin Vilmaa nostamaan ravin.

Kevyessä ravissa oli tarkoitus ratsastaa pääty-ympyröitä ja loivaa kiemurauraa. Vilma oli tänään melko taipuisalla tuulella ja sain ohjattua sitä todella pienin avuin. Muiden ratsukoiden meno näytti ihan hyvältä siinä missä meidänkin, eikä Wendykään kommentoinut menoa sen kummemmin. Kerkesin melkein jo ajatella, että valmennus sujuisi hyvin, vaikka tiesin vallan hyvin, että vauhtia tulisi piisaamaan viimeistään silloin, kun olisi aika laukata.

Laukkaverryttely tosiaan alkoi pienellä pukkisarjalla ja ratsastajan testailulla. Wendy käski minun tulemaan ravissa verryttelyesteen ja nostamaan sitten laukan vasta pääty-ympyrän kohdalla. Sain toden teolla taistella, jotta sain tahtoni läpi. Vilma ei tehnyt verryttelystä helppoa, vaan se yritti jokaisella askeleella tehdä jotain, joka voisi herpaannuttaa keskittymiseni pois jarruttamisesta.

Vauhdikkaan verryttelyn jälkeen kävelimme hetken ja katselimme esteitä kantavia ponityttöjä. Nopeasti maneesiin oli pystytetty neljä estettä, joita jokaista tulisimme harjoittelemaan valmennuksen aikana. Vilma tuntui, jos mahdollista, innostuvan vielä enemmän nähdessään esteet, ja jouduin jo välikäyntien aikana rauhoittelemaan sitä ympyröillä ja pienillä väistötehtävillä.

Itse esteiden ylitys sujui meiltä yllättävän ruusuisesti. Ensimmäisellä kerralla päädyn pystyesteelle ratsastaessani epäröin vain hieman, mutta Vilma hoiti homman tyylillä ja nopeasti pääsin itsekin rytmiin mukaan. Nautin täysin rinnoin vauhdin hurmasta ja ihanista tehtävistä, joissa oli sopivasti haastetta, mutta joihin mahtui mukaan myös onnistumisia.

Lopuksi hyppäsimme vielä esteradan, joka ei meidän osaltamme mennyt ihan putkeen. Vilma päätti heittää pukkirodeot sarjaesteen VÄLIIN, eikä ollut esteiden hajottaminenkaan enää kaukana, kun lopulta pääsimme esteiden välistä liikkumaan muuallekin kuin ylös tai alas. Otimme sarjan uudelleen ja toisella yrittämällä Vilma jopa suostui ylittämään molemmat osat mukisematta, vaikka jouduinkin muksaisemaan sitä melko kovasti kantapäillä ennen b-osaa. Sen seurauksena sain hypyn jälkeen taas muutamat pukkiloikat, mutten antanut sen häiritä ohjatessani tammaa seuraavaa estettä kohti. Loppurata sujui suunnilleen sinne päin ja Wendy päästi meidät jäähdyttelemään muun ryhmän mukaan kevyessä ravissa. Ensimmäinen yhteinen valmennus sujui kiitettävän hyvin ja seuraavaa on mukava odotella hyvin mielin!

1.12.2012 Voitto KERJ Cupissa!

Eilen oltiin poniporukalla KERJ Cupissa. Vilma suoritti tasaisesti koko päivän, hyvää keskitasoaan oikeastaan. Hieman myrskyinen sää kuitenkin haittasi useimpia ratsukoita, joten Vilman tasaiset suoritukset olivatkin yllättävän hyviä luokan tasoon nähden, Vilma kun ei myrskystä sen enempää hermoillut, mitä nyt heitteli omat tavalliset pukkisarjansa silloin tällöin. Silti oli kyllä pienoinen yllätys, kun viimeisen osakokeen jälkeen voittajaksi julistettiin meidän Vilma!

Ei sitä oikein vieläkään jaksa uskoa. Vai että meidän Vilma, kenttäradoilla muuten vielä hieman kokematon ja vasta muutama kuukausi sitten ykköseen noussut pirullinen ponitammamme. Huhhuh. Pitää varmaan vielä parin yön yli nukkua, ennen kuin tämän uskoo todeksi.

Päiväkirja edelliseltä omistajalta

27.05.2012 - Kisaponi Vilma

Vilman kanssa olemme taas kisanneet ahkeraan malliin ja paljon. Kisasijoituksiakin alkaa olla jo kasassa hyvät määrät. Itseasiassa koulukentiltä ei enää edes sijoituksia tarvittaisi! Esteiltä vielä tavoitteena 15 sijoitusta ja kenttäpuolelta sitten myös jonkun verran. Kaikin puolin, Vima on kuitenkin ollut kiva ja kiltti tammamma nyt. Ehkä varsominen on rauhoittanut ponia, kenties! Pitänee kokeilla ja teettää tammalle vielä muutama jälkeläinen tälle vuodelle.

Tarinakisat Luxus Poniesissa 26.05.2012, sijoitus 1/2

Tuomarin kommentit: "Tätä lukisi mielellään vielä vähän pidemmästikin. Lopussa omistajaa kohtaan tuntee väkisinkin sympatiaa."

Kiukuttelin. Kiukuttelin minkä kerkesin, sillä se oli yksi ainoita ilojani kisaponin asemassa. Omistajaani potutti selässäni, mutten antanut sen häiritä. Ei ollut häneltäkään reilu teko ottaa taaaas minut mukaan kisoihin. Olinhan ollut reippailemassa kisoissa viime viikollakin, ja vieläpä voittanut! Omistajani potkaisi minua napakasti kantapäillään, kun en liikkunut. Vinkaisin mielenosoituksellisesti ja heilautin häntääni. Minuahan ei potkita, hmph! Omistajani kiristi otettaan ohjaksista ja määrätietoisin askelin kävelin kisaradalle. Eriväristen esteiden kirjo meinasi saada minut pois tolaltani. En olisi millään malttanut vain seisoa ja odottaa lähtömerkkiä, mutta tiukka ohjastuntuma piti minut aisoissa. Yritin hieman steppailla, jotta saisin luvan singota eteenpäin, mutta yritykseni ignoorattiin taas täysin ja jouduin vain seisomaan harmissani paikoillaan. Lopulta tuomari vihelsi pilliinsä ja omistajani puristi pohkeillaan. Minua ei tarvinnut kahta kertaa käskeä, kun räjähdin jo laukkaan. Ensimmäinen este kiilteli edessäni ja hyppäsin sen kiltisti sopivalta ponnistuspaikalta. Omistajani ratsasti tasaisella tuntumalla ja antoi minun päättää vauhdin. Se sopi mainiosti minulle, joten kiihdytin hieman vauhtiani. Ja kun jarrumerkkiä ei tullut, kiihdytin vielä hieman lisää. Ensimmäinen ja toinen este sujuivat hyvin, samoin myös kolmas este, joka oli kapea okseri. Neljännelle esteelle en epäröinyt ollenkaan, eikä viideskään tuottanut ongelmia. Kuudentena oli sarjaeste. Lyhyt lähestyminen ja harvinaisen lyhyt väli esteiden välissä. En ehtinyt miettimään sen kummemmin, vaan painoin menemään. Lyhensin hieman askelpituutta ennen estettä ja pinnistin voimani äärimmilleen. Nyt olisi pakko osua keskelle, muuten menisi plörinäksi! Tutum, pututumn, crash ja outs. "Valitettavasti ratsukon tulos joudutaan hylkäämään satulasta suistumisen vuoksi!" Omistajani katsoi minua pitkään ja kiukkuisesti. Hän nappasi toisest ohjasta kiinni ja talutti minut ulos kisamaneesista. Ulkopuolella sain kuulla kunniani. Miksi minä en koskaan muista okserin ja sarjaesteen eroa... Miksi aina minä!

Tarinakisat Mintun tallilla 01.05.2012, sijoitus 1/1

Tuomarin kommentit: "Mukava tarina jossa on hyvin mukana aiheen sima. Toivottavasti ensi vappuna parempi onni!"

Vappusimaa ei saisi juoda, ellei ole varma sen vaikutuksista. Tänä vuonna minä itse muistin sen. Jätin simapullon kotiin odottamaan kisapäivän jälkeistä iltaa. En halunnut saada aikaiseksi samanlaista kaaosta kuin edellisenä vuonna, kun tyhjensin simapullon liian reipasta tahtia ennen kuuluisan valmentajan kouluvalmennusta... Vuoden verran viisaampana jätin siis simat kotiin ennen kuin lähdin kisapaikalle ponieni kanssa. Vappukisoissa minulla olikin kovat odotukset, sillä Vilma oli nyt pitkän aikaa ollut oikein hyvä ja tasainen ratsastettava. Luokkakin oli helppo C, joten meidän oli kerrassaan pakko päästä rata kunnialla läpi. Mutta voihan vappusima, kun tyhjensin koppia kisapaikalla. Vilma odotti siellä kiltisti trailerista purkamista, muttei ihan siinä kunnossa mitä kuvittelin. Vappusimat olisi mennyt vähemmästäkin väärään kurkkuun, kun edessä seisoo poni mitä suurimmassa määrin sekavassa olotilassa. Nyt oli tainnut jäädä simapullo hieman väärän karsinan eteen aamulla odottamaan... Eihän siinä auttanut kuin lähteä kotiin huonoa oloa potemaan. Matkalla oli tosin kiukkuisen poninomistajankin haettava oma pullo simaa - tällä kertaa ihan itselle, ei ponille!

Estevalmennus, jonka meille piti Alhippa

Tänään oli vuorossa rataestevalmennus pienelle poniratsukko porukalle. Kitta ja Vilma tuntuivat olevan vauhdissa jo heti verryttelyn alkaessa, muutama ilopukkikin siinä lennähti. Pyysinkin ratsukkoa tekemään paljon siirtymisiä ja suunnan muutoksia, jotta tamma pysyisi kokoajan ratsastajan ohjeille aktiivisena, eikä kerkeäisi puuhailla niin paljon itse. Verryttelyhypytkin otettiin radalla suhteellisen itsenäisesti, mutta suosittelin muutamia esteitä joita kannattaa hypätä pariin kertaan. Sellaisia olivat muuri, trippeli ja ihan peruspysty. Verryttelyesteet pidin hieman matalempina, n. 90cm, mutta kun verryttelyhypyt oli hypätty nostin esteen 100-110cm korkeudelle. Kitta ja Vilma saivat olla ensimmäisenä vuorossa, kun yhdessä otimme vielä sarjalle pari harjoitusta + välittömästi sen jälkeen olevalle trippelille. Sarjatrippeliyhdistelmä oli radan leikkaavalla uralla ja siinä oli sopivasti tilaa liikkua. Vilma oli turhankin reipas sarjalle tultaessa ja eikä meinannutkaan mahtua sarjaväliin. Pienellä taistelulla esteestä selvittiin kosketuksella. Seuraava yritys oli selkeästi jo paljon parempi. Myös varsinaiseen radan hyppäämiseen Kitta ja Vilma pääsivät ensimmäisenä. Ensimmäinen pysty ja okseri meni ratsukolta moitteitta. Muuria tamma kyttäsi ja melkein oli pysähtymässä jo kaukaa, mutta Kitta sai hyvin kannustettua tammansa jatkamaan ja hyppäämään muurin yli. Hyppy tosin oli liioitellun suuri ja hieman epätasapainoinen. Loivan kaarteen jälkeen oli pysty-okseri sarja ja heti perään trippeli. Kitta oli harjoituksista neuvokkaasti ottanut oppia ja toi tamman sarjan ensimmäiselle esteelle hieman rauhallisemmin, jotta sarjan väliin mahdutaan. Vilma onnistui sarjalla hyvin, jonka jälkeen trippelin hyppääminen oli lasten leikkiä. Seuraavat pari okseria onnistui vaihtelevasti, ensimmäisen jälkeen Vilma meinaan heitti melkoisen rodeopukin, mutta kummasti se Kitta pysyi selässä ja selvisi seuraavankin okserin ylitse. Viimeinen pysty olikin sitten naurettavan helppo tälle parivaljakolle. Suorituksen jälkeen pyysin vielä ratsukkoa hyppäämään uudelleen kaksi irrallista okseri, jotta se pukki sieltä välistä saataisiin pois. Irrallaan radasta oksereiden ylitys onnistui mainiosti ilman pukitelua. Ratsukko sai tehdä vapaan loppuverryttelyn, seurattuaan vielä kahden viimeisen ratsukon suoritukset ja väistellen parhaansa mukaan ettei olisi tiellä.

Kouluvalmennus, jonka meille piti Assi

Jo alkulämmittelyistä tuli selville, ettei Kitta pääsisi mustan ratsunsa kanssa tunnista helpolla. Vilma pyöritteli tuuheaa häntäänsä jo alkuraveissa, ravatessaan jalat lähes suorina hieman kuolainta vasten. Lähdimme hakemaan tämän ratsukon kanssa alkuun vähän rennompaa liikettä nopeuttamalla Kitan hieman hitaita pohkeita ja säilyttämällä kevyen mutta tasaisen tuntuman edestä. Ravin keventyessä pääsimme tunnin aiheeseen eli laukkatyöskentelyyn. Vilmalla oli vähän eriäviä mielipiteitä rytmistä, ja Kitta pääsikin todenteolla suurkuluttamaan puolipidätteitä ja istuntaansa, jotta laukka olisi muokattavissa ja sopiva toiseen harjoitukseen. Laukanvaihdoissa käytimme avuksi vastakaartoa, mikä ainakin teidän kohdalla oli hyvä valinta. Vilma nimittäin esitti laukanvaihdossa monta hienoa pukkia, mutta lähestyvä seinä hidasti ponia ja Kitta ehti saada neidin uudelleen ruotuun. Kaiken kaikkiaan tunti meni teidän osalta vauhdikkaasti pukeilla höystettynä, mutta verrattuna alkutuntiin Vilma kulki kivasti lopussa ja pari todella onnistunutta pätkääkin mahtui mukaan!

Estevalmennus, jonka meille piti Riikka

Häntä viuhtoen Vilma kiersi maneesia Kittan alla ja minä jo mietin, että onneksi meillä on vain kolme tammaa maneesissa. Itsenäisessä verryttelyssä totesin tammalla olevan aivan muut mielessä kuin treenaaminen, sen verran tarmokkaasti se tikkasi pientä ravia eteenpäin. Tarkoituksena oli harjoitella laukan pituuden säätelyä kavaleteilla ja puomeilla ja mietin jo valmiiksi, minkälaista laukkaa tulenkaan näkemään. Päätin ottaa tulikokeeseen ensimmäisenä Vilman siitä syystä, että tamma näytti keräävän nopeasti painetta itseensä ja näin se pääsisi suurimmista höyryistä ensimmäisenä. Maneesin toiseen päätyyn olin asettanut ympyrälle 10 puomia, joilla ensin lähdimme lyhentämään ponin laukkaa. Kitalla ei ollut ongelmia saada Vilma tulemaan ympyrälle nätisti hyvässä ja oikein kootussa laukassa. Jatkaessamme matkaa toiselle pääty-ympyrälle, jossa laukkaa piti pidentää, meinasi tulla puomeihin sekaantumista. Vilman laukka on luonnostaan hyvin lyhyttä, joten askelten venyttäminen tuottaa sille ajoittain vaikeuksia. Kun laukkaa saatiin venymään riittävästi puomien välissä, korotin puomit kavaleteiksi tehtävän idean hiukan muuttuessa. Kavaletit oli aseteltu viiden laukka-askeleen väleillä, mutta tarkoituksena oli tulla ensin kierros kuudella askeleella ja sen perään kierros neljällä askeleella. Minimaalinen korkeuden kasvatus sai taas aikaiseksi hännän pyörittelyä ja nähtiinpä muutama pukkikin, joihin Kitta selvästi on tottunut Vilman kanssa. Lyhentäminen väleissä sujui hyvin ja tamma haki ponnistuspaikat itse, mutta venyminen osoittautui edelleen ongelmaksi. Jotta en olisi tammaa liiaksi kiusannut, laskin ratsukon välillä menemään muutaman kierroksen lisättyä laukkaa koko maneesin mitalta. Pukki-laukka-pukki-kaksi laukkaa sarjan alkaessa näyttää turhan ratsastajaa koettelevalta otin ratsukon loppuun ympyrälle yhdelle lyhentävälle kierrokselle, jolla Vilma saatiin kasaan ja hyvillä mielin lopettamaan harjoitus. Vilman kanssa jatkossa olisi hyvä treenata laukan venyttämistä, sillä aina esteradoilla ei voi ottaa ylimääräisiä askeleita esteiden välissä. Toisaalta toiset nelijalkaiset viihtyvät paremmin ulkokentillä kuin maneeseissa ja voin kuvitella Vilman venymässä maastoesteillä aivan toisella tavalla.

27.04.2012 - Valmennuksessa!

Kuten huomaatte, kävimme Vilman kanssa alkukuusta valmentautumassa. Kouluvalmennuksessa oli ratsukkoja yhteensä neljä, ja sekös meidän pikkutammaa sitten kiukutti, kun ei saanukaan riekkua maneesissa yksin ja oman mielen mukaan! Ollaanhan me oltu useinkin kisoissa verryttelyalueella muiden keskellä, mutta jostain syystä tämä kouluvalmennus oli hankala kaikin puolin. Lopulta yhteinen sävel löytyi kyllä, mutta töitä sen eteen sai tehdä ja kunnolla! Vilman kanssa on kisailu jatkunut taas koko kuukauden. Koulupuolelta sijoituksia löytyy jo kiitettävä määrä, 40 alaista sijoitusta! Esteiltä löytyy puolet halutusta määrästä, eli 20 sijoitusta. Kenttä- ja maastoestepuolella on vielä paljon edessä, molemmista löytyy keskimäärin 10 sijoitusta. Jatkuva kisaaminen jatkuu siis, kunnes täydet sijoitukset löytyy joka lajista!

Kouluvalmennus, jonka meille piti Riia Lehtonen Järviluodossa

Kitta ja Vilma tuntuivat olevan melko vauhdikas pari, ja tunti alkoikin heillä sen mukaisesti, kun Vilma otti pari tai ehkä hieman useammankin spurtin säikkyessään katolta tippuvia lumia. Kitta sai poninsa kuriin kiitettävän nopeasti, ja kun oikea tuntuma löytyi, molemmat keskittyivät vastalaukka tehtäviin hyvin intensiivisesti; harjoitukset sujuivat lähes ongelmitta. Kitta sai valmennuksen aikana ponista paljon irti ja osasi työskennellä pienistä pukkisarjoista huolimatta Vilman kanssa erittäin määrätietoisesti.

30.03.2012 - Terveisiä!

Vilma on kerennyt taas olemaan huikea aika moneenkin otteeseen. Sijoituksia on vuoden alusta kertynyt tasan 60 kappaletta, ja niistä monet ovat tarinakisoista. Vilma onkin aika haka tarinakisojen päähenkilönä... Vilmalla on ihanat kolme varsaa. Yksi näistä, Miniwii Luxus asustelee meillä, ja muut muualla. Isäoreina on oma hieno kullannuppuni Mini Cooper, upea kenttäori. Viimeisin varsa, Waikiria Luxus, on sitten Meowin hienon orin, Goldmemberin jälkeläinen. Hienoja ne ovat kaikki, ja hyvissä kodeissa. Suunnitelmissa olisi vielä noin 4-5 varsaa Vilmalle, mutta en aseta hommalle tiukkaa takarajaa, jos tamma osoittautuu hyväksi siitosponiksi vanhemalla iällä. Sen näkee sitten!

Tarinakisat Luxus Poniesissa 29.03.2012, sijoitus 1/2

Tuomarin kommentit: "Kielellisesti mahtava tarina, joka jatkuu sujuvasti, on miellyttävä lukea ja vastaa tehtävänantoa."

Tämä päivä oli kuin pahinta painajaista heti alusta alkaen. Aamuinen saippuaoopperaa muistuttava kohtaus tallissa meinasi särkeä korvani, enkä loppupäivänä saanut tinnitystä katoamaan. Ratsuni Vilma oli raivostuttavan huonolla tuulella, eikä malttanut muuta kuin pomppia ja loikkia edestakaisin takapihallamme. Ja kun Marilyn Monroeta muistuttava nainen vielä syöksyi luokseni tarjotellen minulle tupakkaa, sain tarpeekseni. Oliko liikaa pyydetty, jos edes hetkeksi saisi rauhan kisakoitokseen valmistautuessaan! Epämääräisiä kirosanoja syljeskellen kiukuttelin tieni saniteettitiloihin. Tasasin hengitystäni ja yritin purkaa stressiäni johonkin. Kun mitään muutakaan ei sattunut lähelle, tarrasin kiinni kukkaruukkuun ja aloitin sen asukin kiduttamisen. Sentti sentiltä revin sen yhtä lehteä pienemmiksi palasiksi. Ja kun lopulta jäljellä oli enää kasa lehtisilppua, päätin olevani valmis. Astelin ulkoilmaan päättäväisin mielin. Tavoitteena olisi vähintään voitto. Onneksi se olisi helppo homma. Täytyisi vain mennä ja tehdä se. Vähän kuin benjihyppyä suunnittelisi. Radalle mennessä olin edelleen innoissani ja hyvällä mielellä. Hymyillen ohjasin kiukuttelevan neitiponini läpi koukeroiden ja mutkien, kunnes rata lähenteli loppuaan. Olin jo varma voitosta ja haaveilin ruusukkeista. Vilmakin liikkui hyvin, ihme kyllä. Rymähdys takanamme aiheutui satelliittiantennin katkeamisesta. Mutta kun Vilma säikähti, niin ei ollut enää mahdollisuuksia. Sitten mentiin, ohitse tuomaritornin, kouluaitojen yli sekä vielä kentän aidan läpi. Ja ennen kuin ehdin tajutakaan, syljeskelin hiekkaa kaaosmaisen sekasorron keskellä. Jossain kaukana horisontissa viiletti mustan ponin takamus. Pieni raivostunut huokaisu huulillani suuntasin kohti saniteettitiloja. Kukkaparka, sillä ei ollut tänään hyvä päivä.

Tarinakisat KRJ-Cup 26.03.2012, sijoitus 1/1

Tuomarin kommentit: "Haha, loistava tarina jolla olisi ehdottomasti ollut sijoittumismahdollisuuksia jos muita osallistujia olisi luokkaan tullut!"

Pukki, hyppy, peruutus, pukki ja vähän villiä laukkaa ympäri maneesia. Valmista tuli! "Kiitos Kitta ja Waicktia, mutta valitettavasti suorituksenne joudutaan hylkäämään." En ymmärrä mikä meni vikaan. Olinhan kerrankin reipas poni ja liikuin kivasti eteenpäin. Pysähdyksetkin sujuivat kepeästi ja helposti, eikä ratsastajani tarvinnut edes ohjata minua! Tuhahdellen poistun paikalta tulipunainen kuski satulassani voivotellen. Kesäksi kuntoon -kampanja tuotti tulosta. Treenasin kotona joka ilta muutaman uuden pukkisarjan ulkoillessani. Kun ratsastaja istui selässäni, olin kiltisti. Eihän olisi reilua kertoa sille etukäteen uusista koululiikkeistäni. Paljon mukavampi, kun ne tulevat täytenä yllätyksenä vasta itse kisaradalla! Iltamyöhään venyttelin jalkani ja piirsin purupatjaan suunnitelman valmiiksi. Ja ennen kisailtaa hioin vielä kaikki kuntoon. Viilasin kaviot, pesin turpani vesikupissa ja ravistelin purut pois hännästäni. Sitten valmistelin vähän seuraavan illan ohjelmaa ja hymyillen painuin pehkuihin. Seuravaana aamuna olin täydessä terässä menossa kohti kisoja. "Voi Vilma, milloinkohan minä saan taottua päähäsi, etten tarkoittanut sillä kesäkuntojutulla mitään sen suurempaa... Ei se tarkoita, että olet lihava, jos sanoin, että nyt olisi oiva kesäkunnonkohotusaika. Eikä sinun tarvitse siitä hyvästä suuttua, sillä nämä pukkisarjat eivät ole mukavia koulukehissä. Anna anteeksi Vilma," omistajani sanoo. Nyrpistän turpaani. Raukka kuvittelee, että antaisin tämän anteeksi sille... Luule vaan kääkkä, ehkä ensi vuonna! Jos kesäkunto on sitten kohdillaan.

Tarinakisat Heijastuksessa 15.03.2012, sijoitus 4/5

Apua, apua ja vielä kerran apua. En tosiaankaan osannut aavistaa, mitä tuleman piti, kun valmistauduin kisasuoritukseeni radan ulkopuolella. Katselin minua edeltävää ratsukkoa radalla ja ihailin upeaa menoa. Vilma vinkui ja inisi paikoillaan kuten aina, mutta muuten mielialani oli rauhallinen. Rata oli ennestään tuttu, eikä minua edes jännittänyt. Yhtäkkiä puhelimeni soi. Tallityöntekijäni soitti minulle ja kertoi jotain, mikä muutti tilanteen täysin. Kotona tallissa oli tapahtunut jotain mullistavaa ja katastrofaalista... Se viimeinen ostamani makkaraponi oli ollut liikaa, sillä ponipaljous oli kirjaimellisesti hajottanut tallimme. Seinät irtosivat liitoksistaan ja poneja tulvi joka puolelta. Vain poneja, poneja ja poneja... Heräsin sylkemään hiekkaa suustani. Joka paikkaa kolotti, ja vaikutti sille, että olin kouluradalla... Sitten näin Vilman laukkaavan villisti pukitellen kohti tuomaripöytää. Kasa ratatyöntekijöitä juoksi hammasrivistöään esittelevää ponia karkuun henkensä edestä. Huokaisin syvään. Taasko minä olin nukahtanut kouluradalle, ei ollut totta! Se viimeinen makkara taisi olla taas liikaa...

Tarinakisat KERJ-Cup 15.03.2012, sijoitus 5/9

Tuomarin kommentit: "Tarinassa pystyi hyvin eläytymään mukana - mielestäni hyvä tunnelma."

Vilma oli tänään yhtä rakastettava oma itsensä kuin yleensäkin: aamulla se puri minua kädestä, lastatessa potkaisi minua jalkaan ja kopista ulos purkaessa ryösti minulta sekä tietenkin karkasi. Ja kun lopulta sain tamman kiinni, olin jo auttamattomasti myöhässä. Luokkani maastoesteosuus olisi ihan kohta, eikä ponini ollut enää lähelläkään kiiltävää, saatika sitten varustettu. Pikavauhdilla siis pusersin ponille kamppeet niskaan ja suunnistin kohti kisarataa. Rata lähti hyvin liikkelle, jalustimet pysyivät jalassa lähtölaukauksen tuomasta pienestä jännitysnäytelmästä huolimatta, sekä pippurisumutteenikin oli kaiken varalta takataskussa. Enhän minä voinut tietää, mitä siellä radalla tulisi vastaan... Ensimmäiset hypyt sujuivat hyvin ja kauniisti ilman kummempia ihmettelyjä, mutta viidentenä esteenä oleva epämääräinen meinasi tuottaa ongelmia. Sianselkää siinä oli selkeästi yritetty rakentaa, mutta lopputulos oli kyllä kaukana siitä. Sain todenteolla patistaa Vilmaa esteen ylitse. Korvat luimussa Vilma sitten lopulta ylitti sen ihmeellisen kasan, ja pääsimme jatkamaan rataa taas reippaassa tempossa. Radan loppuvaiheella olin jo melko varma, että selviäisimme hengissä maaliin asti. Kauniit hattarapilvet taivaalla tuijottivat meitä auringonsäteiden kurkistellessa niiden takaa suloisesti. Vilma oli jo rauhoittunut alkupään takkuisesta pomppuloikkalaukasta tasaiseen ja varmaan laukkaan, jossa oli helppo hypätä esteiden ylitse. Viimeinen este häämöttikin pian edessä. Kaunis tukkieste oli helppo pala, joten painoin vain pohkeet kiinni ja annoin mennä. Ja me liisimme ja liisimme iäisyyden esteen yllä. Vilma venyi ja venyi vailla huolen häivää. Ja lopulta tunsin maan allamme. Me selvisimme!

Tarinakisat Luxus Poniesissa 01.03.2012, sijoitus 2/7, "Ja kaikki alkoi hienosti"

Tuomarin kommentit: "Kielellisesti ehdottomasti laadukkain teksti, mutta lievä lipsahdus tehtävänannosta aiheutti sen, että voitto meni tällä kertaa sivu suun."

Vilma oli tänään ihanalla tuulella, kerrassaan! Hymyillen hääräilin tamman kanssa tallissa. Mukavaa kerrankin, kun ei jatkuvasti joutunut väistelemään hampaita tai kavioita. Sainkin Vilman varustettua nopeasti lähtövalmiiksi, kun tajusin, etten ollut muistanut ottaa jousipyssyäni mukaan. Nopea pyrähdys satulahuoneeseen ja takaisin sujui alle puolessa minuutissa, mutta harmikseni huomasin, etten ollut jousipyssynhakureissulle lähtiessäni muistanut sulkea Vilman karsinan ovea. Hikipisarat alkoivat epätoivoisesti murtautua ihosolujeni läpi kohti muutenkin punaisia kasvojani, kun juoksin pää kolmantena jalkana ulos tallista. Vilma oli kuitenkin päättänyt olla tänään fiksu ja filmaattinen, eikä ollut kaikesta kisahulinasta huolimatta karannut etupihaa kauemmas. Huh. Verryttelyalueen kaaoksesta hengissä selvittyäni ratsastin Vilman ulos maneesista ja hengitin hetken raikasta ilmaa. Tunsin mahassani miljoonien perhosten lennon, mutten antanut sen häiritä, vaan rohkeana kuin leijona suuntasin kohti kisamaneesia, jonka ovet odottivat meitä jo avoinna, valmiina imaisemaan meidät sisäänsä. Tuomari oli tervehtinyt minua ja minä häntä. Askellajina oli se kolmitahtinen ja lähtömerkkikin vihellettiin, joten vihdoin saisin ihan aikuisten oikeasti aloittaa radan. Tonttu-Tomeraa imitoiden ohjasin Vilman päättäväisin elein kohti ensimmäistä estettä. Komean punainen este oli normaali pystyeste, ei kovin korkea, mutta kuitenkn hyppäämisen arvoinen. Vilma oli selkeästi menossa kohti estettä ja valmistautui jo hyppyyn, kun tunsin sen. Sen pienen epävarman värähdyksen. Vilma ei aikoisi hypätä. Kuin hidastetussa elokuvassa näin tamman korvien kääntyvän taaksepäin. Vauhti tuntui hidastuvan ja hidastuvan radikaalisti, joten turvauduin heti häikäilemättä varakeinooni. Napsautin satulaan asennetun turvavyön kiinni, nappasin jousipyssyni olalta, ammuin imukuppinuolen maneesin seinään ja painoin punaista nappulaa. Ja ennen kuin kukaan ehti tajutakaan, liisimme jo ilmassa, esteen yllä, jousipyssyn imukuppinuoleen kiinnitetyn köyden varassa. Ja niin selvisimme, tiputtamatta estettä tai kieltäytymättä! Ovelaa, eikö?

Tarinakisat Elysessä 24.02.2012, sijoitus 1/5

Huh, kun Vilma jaksoi olla tänään hankala! Peukaloni oli aivan turvonnut, kun olin epätoivoisesti kiskonut ja jarrutellut sitä kouluradalla. Mutta ei, pieni villiponini oli päättänyt olla varsinainen vuohi ja kieltäytyi tekemästi mitään, mitä minä tahdoin. Sen sijaan se harrasti omiaan mielellään, tanssahteli kavioitaan kauniisti nostellen ja sirosti viskeli päätään joka puolelle. Huokaisin ja katsoin nopeasti, että satula oli siisti edelleen. No, olihan se, toisin kuin satulahuopa.. Suuri, vihreä kuolaläikkä koristi upeaa kiiltävänvalkoista satulahuopaa, ja hampaankuvatkin siinä näkyi! Ei voinut olla totta! Kiireen vilkkaa hyppäsin alas Vilman selästä ja kipaisin trailerille. Enkä löytänyt mitään, siis yhtään mitään satulahuovaksi kelpaavaa. Enkä tosiaankaan voinut ampaista radalle kuolaisella huovalla, hyh! Olin juuri vaipumassa epätoivon partaalle ja palaamassa alistuneena talliin, kun tajusin. Minullahan oli tänään mukanani raidalliset onnenkalsarini! Nappasin kalsongit kainalooni, ja vaikka radalla sainkin hieman oudoksuvia katseita raidallisesta huopavalinnastani, oli se sen arvoista. Sillä onnenkalsareideni ansiosta kaikki sujui aivan niin kuin piti!

Tarinakisat Elysessä 24.02.2012, sijoitus 3/15

(Vähän vaan vaikeasti) viluinen villiponini voimisteli viekkaasti voittoon!

Tarinakisat Villahaassa 21.01.2012, sijoitus 3/4, "Opimmeko tästä jotain?"

Kuuntelin Tehosekoitinta ja hyräilin tarttuvan biisin tahtiin. Olin juuri ajamassa kohti kisapaikkaa, Villahakaa, jossa kävisin hyppäämässä villiponillani Vilmalla metrikympin. Odotukset olivat korkealla, sillä harvinaista kyllä, pirttihirmuni on lähiaikoina ollut ihan äärettömän kiltti ja suloinen! Tai niin ainakin hoitajatyttöni väitti parit hampaanjäljet kädessään.. Noh, pikkuvikoja! Kisapaikalla oli jo täysi kuhina käynnissä. Hymyilin itsekseni parkkeerattuani auton, miten ihana ilma olikaan estekisoja varten! Vilmakin oli selvästi hyvällä tuulella, se hörisi ja kopisi hieman trailerissa, mutta heti saatuani sen ulos, alkoi tammallakin päässä raksuttaa ja se vain ihaili kaunista talviaamua. Ilma oli sopivan raikas, Vilma ihanan rauhallinen ja omat tavaranikin mukana. Hymyillen varustin tamman ja suuntasin sitten verkka-alueelle, jossa useat muut ratsukot ravailivat jo omaan tahtiinsa. Tunnelma oli mukavan tyyni ja uninen verrattuna normaaliin kisa-aamuun. Pieni tunne siitä, että jokin oli nyt vinossa, kalvoi vatsassani. Tuhahtaen työnsin sen pois, nyt ei olisi aikaa turhalle hermoilulle! Oli aika mennä ja lujaa! Kisaradan alussa tajusin vihdoin, mitä oli se "jotain". Istuin innosta puhkuvan Vilman selässä, hymyilin kuin Naantalin enkeli ja yritin tyhmänä miettiä, miksi takapuolessani tuntui pehmeän satulan sijaan vain kova selkäranka. Miksi valkoisen satulahuovan sijaan näinkin vain tuuheaa, mustaa karvaa. Miksi jalkani roikkuivat letkeinä sivuilla, eikä tukevasti jalustimissa. Miksi minulla ei ollut satulaa!

01.02.2012 - Kuukauden päivät

Vilma on nyt ollut meillä täällä Luxusissa kuukauden päivät. Sinä aikana on ehtinyt tapahtua paljon, on kisattu, valmentauduttu, tapeltu ja tanssittu. Vilma on melko tempperamenttinen "pirttihirmu", jonka kanssa ei tule tylsää, vaikka kuinka tahtoisi! Olen tajunnut Vilman olevan sellainen "minun poni", jonka kanssa hommat sujuu aina putkeen (tai sitten ei, mutta väliäkös sillä). Olemme kiertäneet muutamissa tarinakisoissakin onneamme koittamassa, ja hyvinhän ne ovat sujuneet. Vilma on vähän jekkuileva kaveri, mutta jos kiukkukohtaukset eivät osu kisaradalle, on neidin kanssa mukava viilettää pitkin esteratoja tukka putkella! Ja kun treenataan ahkerasti, kehittyy yhteistyökin, ja pian olemme jo olympialaisissa!