Miniwii Luxus

10.10.2012 kuulumisia omistajan kirjoittama

Viikari muutti meille Luxusista tallin lopettaessa. Muiden ponien mukana Viikari matkasi oikein kiltisti ja saapui Suomesta tänne meille hyväkuntoisena ja virkeänä. Nyt kun kotiutuminen on tapahtunut, ei Viikari enää olekaan ihan niin kiltti, vaan aiheuttaa päänvaivaa sekä ratsastajille, että tallityöntekijöille. Mielettömän söpö poniori on kuitenkin jo monen ratsastajan suosikki, hieman hankalasta ratsastettavuudestaan huolimatta. Viikari sai pian astua ensimmäisen tamman, oman tallin Frostien. Tuleva varsa menee myyntiin ja pääsee toivottavasti myös kisaamaan kenttää, kuten vanhempansakin.

Viikari saa jatkaa ihan kelvosti alkanutta kenttäuraansa jo tänä vuonna, nyt pidetään pientä taukoa aktiivisesti treenaten.

1.11.2012 esteitä omistajan kirjoittama

Hyppäsin tänään Aleshan valmennuksessa esteitä Viikarilla. Alkuverryttelyssä Viikarin motivoiminen oli vähän hankalaa, se olisi paljon mieluummin nuuskutellut nurkkia tai vaihtoehtoisesti ravannut häntä pitkällä ja pää katossa. Kun saimme alkaa hyppäämään, tilanne kuitenkin parani ja Viikari alkoi keskittymään hommiinkin. Hyppäsimme tänään lähinnä pituusesteitä, ja oli tosi kiva mennä Viikarilla! Se hyppäsi nätisti ja sen kanssa oli helppoa pysyä tasapainossa pitkän hypyn ajan. Valmennuksen loppuun saimme vielä hypätä muutaman korkeushypyn tavallisella pystyesteellä, ja vaikka Viikari vähän jäikin noista muista yli metriä hyppäävistä poneista, saimme kuitenkin kehuja hienoista lähestymisistä ja tasapainoisesta menosta.
t. Bethy

Kouluvalmennus 3.3.2013, jonka piti Wortel, ratsastajana Kitta

Tältä ratsukolta ei menoa ja meininkiä puuttunut sitten ollenkaan! Alkuverryttelyssä Viikarilla oli vauhtia, mutta kun Kitta sai orin aisoihin, alkoi se kulkea nätisti. Pysähdyksissä Viikarin mielestä oli kiva vain peruuttaa, vaikka avut pyysivät sitä eteenpäin. Välillä nurkassa oli jotain liian kiinnostavaa, jota orin piti jäädä tutkimaan. Kitta sai hermostua Viikarille kunnolla kerran raipan kanssa, niin kyttäämiset jäivät pois. Temmonmuutokset olivat erittäin selkeät ja hyvät! Laukassa oli pientä hätäisyyttä, mutta vähän vahvemmalla pidätteellä ori oli taas kuulolla. Vastalaukat sujuivat hyvin, alun ristilaukoista huolimatta. Kitan olisi voinut palkita kärsivällisyyspalkinnolla! Kitta teki mahtavasti töitä selässä, jotta poni liikkuisi oikeinpäin.

Maastoesteillä 24.3.2013, ratsastajana Kitta, valmentajana Alesha Ryder

Hymyilin kuin Naantalin aurinko suloisen poniorin selässä istuessani. Hymyni ylsi korviini asti siksi, että olin saanut maastoestevalmennukseen ratsukseni rakkaan hoitoponini pojan, maailman suloisimman Viikarin! Mahtavan emän lisäksi orin isä oli aikanaan myös kaikkien ihailema kenttäponi, pieni, mutta kokoonsa nähden aivan uskomattoman kapasiteetikas. Olihan tuo otus palkittu laatuarvostelussa ja kantakirjattukin. Kyllä minun kelpasi, kun näin vahvasti kenttäradoille sukunsa puolesta painottuvalla ponilla sain mennä!

Aluksi lähdimme ratsastamaan maastoesteille jonossa. Viikari tuli heti jonossa toisena Aleshan ja Karrin perässä, jolloin se pysyi ravissakin hyvin rauhallisena. Ensimmäisen kerran, kun Alesha edellämme huusi sanan ”laukka”, hypähti Viikari ainakin puoli metriä ilmaan ja sinkosi sitten vauhdikkaasti suoraan Karrin takalistoa päin. Edellä menevä ori huiskautti kiukkuisesti häntäänsä, jolloin Viikari yritti tietysti lähteä ohittamaan tuota häntäänsä huiskivaa otusta edellämme. Pidin orin kuitenkin istunnallani melko lyhyessä laukassa, kunnes leveällä tiellä sain päästää sen vähän lujempaan vauhtiin Aleshan kehottaessa kaikkia päästelemään täysillä. Ihan täysiä Viikari ei päässyt pinkomaan, mutta kauas emme siitä jääneet.

Vihdoin saavuimme aukiolle, jossa oli muutamia perusesteitä. Aloitimme tehtävät matalalla tukilla, jolle Viikari kiihdytti epäilyttävästi vauhtiaan. Ennen estettä se kuitenkin laskelmoi hieman ja jarrutti, jolloin saimme hyvän ponnistuspaikan. Alesha käski pistämään poniin seuraavalla kerralla vähän enemmän painetta, jotta touhu ei menisi ihan lasketteluksi näin alkuun. Sitten kun rytmi löytyy, voi vähän hellittää. Toisella kerralla pidin itseni melko pystyssä ponin selässä ja jännitin hieman vatsalihaksiani, mutta samalla pyysin sitä pohkeilla vähän eteenpäin. Viikari otti kierroksia nopeasti ja innostui vähän loikkimaan. Orin loikat olivat kuitenkin ihanan pieniä ja hieman kömpelöitä, joten niissä istuminen ei tuntunut miltään emäänsä verrattuna. Yhteinen sävel hyppyihin löytyi nopeasti ja myös sarjaeste sujui hyvin. Viikari ylitti esteen toisensa jälkeen erittäin tyylikkäästi.

Seuraavaksi harjoittelimme laavua, tai nousuestettä, kuten Alesha sitä kutsui. Viikarin mielestä kyseinen este oli todella jännittävä, ja alkuun se liioittelikin esteellä melko paljon. Pistin hölmöilyt nuoren iän ja kuitenkin vielä vähäisen kokemuksen piikkiin, enkä ihmetellyt sen kummemmin, vaikka liisimmekin ilmassa aina iäisyyden nousuestettä ylittäessä.

Pituusesteelle tullessa pidin pohkeet kiinni, sillä Alesha varoitteli, että hauta saattaisi olla hieman jännittävä. Viikari ei vaivautunut edes vilkaisemaan estettä, ja hetken jo luulin, ettei se edes hoksannut tukin alla olevaa hautaa. Viime hetkellä se kuitenkin ponnisti ja teki melko pystysuoran hypyn, jolloin itse irtosin satulasta. Alastulo oli melkoista ryminää Viikarin kolauttaessa takasensa haudan reunaan ja minun roikkuessa kyydissä. Heti hypyn jälkeen korjasin jalustimet paremmin ja tulin haudalle uudelleen. Tällä kertaa pyysin oria liikkumaan hieman enemmän eteenpäin, jotta hyppy sujuisi paremmin. Ja sujuihan se, ei enää ylös-, vaan eteenpäin, kuten oli tarkoituskin.

Viimeiseksi hyppäsimme risuestettä, joka oli todella kapea ja vaati tarkkaa lähestymistä. Viikari ei kiemurrellut ollenkaan vaan hyppäsi esteen hyvin ja olisi vielä mielellään jatkanut bankettia kohden. Jarruttelin orin kuitenkin pois banketilta, jolloin se jäi pettyneenä odottamaan, että saisi tulla tarkkuusesteen uudelleen. Toinen kerta sujui ihan yhtä hyvin, ja kun kaikki olivat hypänneet esteet, taivuttelimme poneja hetken ennen matkaa tallille. Viikari oli suloinen oma itsensä ja ravaili innokkaana tallille. Mahtava poni sai mahtavan määrän herkkuja kotitallillaan ennen kuin se jäi iloisena mussuttamaan päiväheiniään.

1.4.2013 kuulumisia omistajan kirjoittama

Viikari on osoittanut kenttätaitonsa upeasti ja kerännyt muutamassa kuukaudessa 40 sijoitusta. Nyt ori jättäytyykin pois kisaradoilta, vain kenttäcupeissa tullaan piipahtamaan. Cupeja ajatellen myös treenauksesta on edelleen pidettävä huolta, jotta kunto säilyy hyvänä ja jotain mahdollisuuksia on pärjätä siellä. Toiveissa olisi, että Viikarille löytyisi myös muutama uusi tammakumppani, joiden kautta hienosti kentässä kisannut suku saisi jatkua. Myös oma hoitaja on hakusessa, mutta jostain syystä kukaan ei vielä ole lämmennyt Viikarin omaksi ihmiseksi! Kummallista.

Ryhmävalmennus maastoesteillä 12.9.2013, ratsastajana Vatukkatassu, valmentajana Wendy Bairfort

Kävelin maastoradalla söpön pikkuviikarin kyydissä. Poni puhisi innosta, jonka se hassulla tavalla puhisten ilmoitti. Kun aloitimme ravaamisen sai Viikari hassun idean siitä, kuinka voisi olla ihmisten tavoin yleisurheilija. Poni hyppäsi kolme pitkää laukkapomppua kolmiloikan tyyliin. Onneksi ne oli vain nämä kolme loikkaa ja Viikari ravasi oikein hyvää ja nättiä, eteenpäin vievää ravia. Vastaamme tuli pieni puro, jonka virtaus sai osan poneista pörhistämään rintaansa ja taivuttamaan kaulansa korvat hörössä kohti pelottavaa vettä. Viikarilla ei kokeneena kenttäratsuna esiintynyt vesikammoa, joten jatkoimme kulkuamme. Meillä oli kiipeämisharjoituksia, jonka jälkeen otimme pitkän pätkän laukkaa. Lopulta olimme jo melkein tallilla ja hidastimme käyntiin. Lopetimme treenin taputtamalla ponejamme ja laskeutumalla satulasta.

30.10.2013 Oma hoitaja! omistajan kirjoittama

Nyt se on tapahtunut: Viikari sai vihdoin oman hoitajan! Jonsku aloittaa Viikarin hoitajana, kunhan ehtii tulemaan tallille. Aivan mahtavaa, kyllä on meidän vikuri-Viikari oman ihmisensä ansainnut. Onhan ori toki saanut maistaa hoitajien hellyyttä osallistumalla hoitajille järjestettyihin ryhmävalmennuksiin, mutta ei se ole sama, kuin jos olisi ihan ikioma hoitaja. Jonsku tulee varmasti pitämään Viikarin hyvässä kunnossa ja huolehtimaan muutenkin ponin terveydestä ja hyvinvoinnista. Toivotetaan siis Viikarille ja Jonskulle hyviä, pitkiä ja monia hoitopäiviä!