Breezy Swirl

ERJ-tarinakilpailut Demo Yozorassa 18.9.2012, sijoitus 1/2

Ruskeavalkoläikikkään pullapitkoponini ja ratsastusmestariminäni mielipidetaisto alkoi jo kilpailuesteradan valkokirjavaksi ruiskumaalatulla lautaportilla. Uljaimmista uljain kirjokeinuhevoseksikin kutsuttu hyrräpyrräratsuni loikkahyppäsi lautaportin yli, eikä tuomariaitiossa istunut estekilpailutuomaristo katsonut tätä yhtään hyvällä. Saatuamme vihdoinviimein aloitusmerkin, liikaa valkosuklaa-maitosuklaakermatäytekakkuja syöneeltä näyttävä plösömahaponini ei sitten enää niin vain suostunutkaan korkeusestehyppäämään. "Eikötästäpuhuttukotonasenkinpienilaikkukasa", murisin suupielestäni, ja tämän kuultuaan ei ponini ei jättänyt yhtään pystyestettä ylittämättä. Sini-puna-valkoraidallisen okseriesteen kompuraryssimme totalitaarisesti, mutta hyväksytyn kilpailusuorituksen saimme silti jotenkutakuinkin aikaiseksi. Ensimmäiselle palkintosijalle emme yllätyksettömästi kurotelleet, mutta kauniin keltahapsupalkintoruusukkeen saimme.

Tehtävänanto: Kirjoita tarina kilpailusuorituksestasi ja käytä mahdollisimman paljon ja pitkiä yhdyssanoja, sekä mahdollisimman pitkiä sanoja. Järkeä saa käyttää, älä kirjoita kaikkia sanoja yhteen.

Voitto tuli!

Estevalmennus 10.11.2012, ratsastajana Petra, valmentajana Elde Tronnes

Heti valmennuksen alussa sain Hyrrästä aktiivisen ponin kuvan. Ori oli kiinnostunut kaikesta ja kaikista. Energiaakin ponilta löytyi roima määrä. Pyysin Petraa kiinnittämään verryttelyssä huomiota erityisesti laukan tempoon, sillä jos Hyrrä päästelisi kaikki höyrynsä ulos esteillä, ei illalla myöhään rakentamastani radasta olisi todennäköisesti jäljellä muuta kuin kahtia katkenneet puomit. No, helpotuksekseni Petra sai jo lämmittelykavaleteilla temmotuksen kohdalleen ja pystyi säilyttämään huomattavan hienosti kontrollin. Kehuttuani ratsukkoa siitä pyysin Petraa vielä taivuttelemaan ponia hieman kaikissa askellajeissa seuraava harjoitetta varten. Aluksi Hyrrä taipui aika kankeasti jos ollenkaan, mutta parin yrityksen jälkeen olin tyytyväinen lopputulokseen. Pyysin heitä aloittamaan ensimmäisen lähestymisharjoituksen: suoran uran ratsastaminen 1. ja 2. esteen välillä. Laukka-askelia tulisi laskea. Kiinnitin ratsukon huomion myös siihen, että Hyrrää ratsastaessa olisi luultavasti järkevintä lyhentää laukkaa esteiden välillä. Petra vakuutti ratsastaneensa ponia ennenkin joten annoin heille lähtömerkin. Ratsukko ampaisi esteelle kuin tykin suusta ja tempo unohtui täysin. Hypyn jälkeen Petra näytti hieman nololta ja pyysi saada yrittää uudelleen. Nyökkäsin hitaasti ja muistutin uudestaan pidätteistä. Toisella yrittämällä hyppy luonnistui jo paremmin. Kehuin ratsukkoa ja kehotin heidät pääty-ympyrälle valmistautumaan seuraavaan tehtävään.

Noin vartin kuluttua pyysin ratsukon uudestaan radalle. Nyt olisi vuorossa kaareva lähestyminen 4. ja 5. esteen välillä. Huomasin että Hyrrä oli jo hieman rauhoittunut ja hypystä tulisi luultavasti paljon helpompi ja vaivattomampi kuin edellisistä. Ja toden totta, hypyt osoittautuivat suorastaan mainioiksi. Ohjasin ratsukon suoraan radalle ja selitin huomionarvoiset kohdat. Radan alku näytti vauhtinsa puolesta suorastaan katastrofilta, mutta ensimmäisessä kaarevassa lähestymisessä Petra sai ponin kuriin. Uusinta meni jo paljon paremmin, vaikka vauhti todellakin huimasi korvia. Valmennus meni kokolailla hyvin, mutta ensikerralla voisit vaikka käydä vähän maastossa kävelemässä ennen valmennusta energian vähentämiseksi.

Kouluvalmennus 10.12.2012, ratsastajana Petra, valmentajana Billy De Witt

Kun pääsin tallille, vaihdoin ratsastushousut farkuista. Kävelin reippaasti Hyrrän luo, joka odotti minua valmiina varustettuna. Nappasin orin mukaani ja talutin sen isoon maneesiin. Len ja Billy odottelivat meitä siellä. Katselin hiukan hämmentyneenä ympärilleni, kun en nähnyt muita ratsastajia. Säädin jalustimiapari reikää alaspäin ja kiristin satulavyötä. Nousin orin selkään ja katsoin jalustimet sopivankokoisiksi.

Billy käski hiukan lämmitellä ensin ja sitten tehdä pääty-ympyröitä, kolmikaarisia kiemurauria ja pysähdyksiä. Askellajeina olivat käynti ja kevyt ravi. Annoin hiukan pohkeita torille, että saisin siihen vähän vauhtia. Hyrrä innostui liikaa jaoli vähällä sännätä eteenpäin. Pidätin oria ja sain sen hidastamaan. Istuin syvemmälle satulaan ja yritin saada oriin yhteyden. Hyrrää ei kuitenkaan kiinnostanut ja se odotti lihakset jäykkinä, milloin se pääsisi ryntäämään. Billy yritti neuvoa minua, vaikka en edes kuunnellut miestä. Tein puolipidätteen saadakseni Hyrrän hallintaan, mutta Hyrrä alkoi tehdä pientä kiemuraa. Billy neuvoi minua suorittamaan orin ja nostamaan kevyen ravin tehden pääty-ympyröitä. Hyrrä lähti vastahakoisesti liikkeelle, mutta totteli. Pystyin rentoutumaan, kun ori ei enää painanut kuolaimelle yrittäen sännätä matkaan. Sitä myötä Hyrräkin rentoutui siitä tuli nöyrempi. Pääty-ympyrät, kiemuraurat pysähdykset alkoivatonnistua ja saimme Billyltä positiivista palautetta.

Len kutsui minut maneesin toiseen päähän ja kiinnitti liinan Hyrrän suitsiin. Hyrrä liikahti aluksi epävarmana siitä, mitä nyt piti tehdä. Len käski minun ohjata ori ensin ympärille, jonka jälkeen mies voisi ottaa orin hallintaansa. Len käski minun ensin yrittää puhtaita siirtymisiä. Annoin orille hieman pohkeita, ja se lähti liikkeeseen. Hyrrä yritti rynnätä, mutta pidätin sitä hiukan, ja se oli taas muodossa. Len kehui hieman saattoi lisää ohjeita. Pienen harjoittelun jälkeen hän käski minua laittaa kädet sivuillaan ja tehdä niin siirtymisiä. Olin aluksi hieman epävarma. Epävarmuuteni tarttui oriin ja ori alkoi liikehdellä levottomasti. Sain Hyrrän takaisin itsevarmuuteensa ja laitoin kädet sivuille. Len oli vannonut minulle huolehtivansa ohjauksesta. Siirtymiset onnistui ja niin myös tasapainoharjoittelut. Minut valtasi onnistumisen tunne ja se sai minut hymyilemään. Hymyillessäni se sai Leninkin hymyilemään.

Len irrotti liinan Hyrrän suitsista, ja ohjasin Hyrrän Billyn luo maneesin toiseen päätyyn. Billy käski meidän ensimmäisenä tehdä etuosakäännöstä, jonka jälkeen tavoitteena oli tasaiset liikkeet ja suora poni. Viimeisenä oli tarkoitus tehdä laukanvaihtoja ravin kautta ja askeleessa. Käänsin Hyrrän ympäri ja aloin tekemään sen kanssa käännöstä. Hyrrä oli hiukan kankea askelissaan, joten sain tarkkailla orin askelia. Billykin huomautti, että minun piti tarkkailla Hyrrän askelia. Saimme käännöksen onnistumaan ja kehuin Hyrrää. Teimme vielä muutaman käännöksen, jonka jälkeen aloimme tavoitella tasaisia liikkeitä ja suoraa ponia. Billy käski nostaa ravin, laukan ja hidastaa käyntiin. Hyrrä liikkui hyvin, eikä yrittänyt ryntäillä. Löysimme pian tasaiset liikkeet ja jouduin yrittää pari kertaa suoristaa oria, mutta pian ori oli suorassa ja liikkui tasaisesti. Viimeisenä Billy käski nostaa ravin ja tehdä laukanvaihtoja. Hyrrä lähti aluksi hiukan kömpelösti liikkeelle, mutta pian laukanvaihdot alkoivat onnistua, ja oli loppuverryttelyjen vuoro.

Billy käski tehdä omaan tahtiin voltteja ja ympyröitä hakien rentoa, pyöreää ponia. Nostin Hyrrällä ravin ja tein voltteja. Hyrrä oli aluksi hieman kankea ja jännittynyt, mutta ori rentoutui pian ja sain sen kulkemaan. Hyrrä kulki hyvin ja sain sen tekemään pyöreitä voltteja ympyröitä. Verryttelyn lopuksi vielä kierros käyntiä pitkin ohjin ja kaartoon. Laskeuduin alas Hyrrän selästä ja kiitin sitä mukavasta valmennuksesta. Talutin Hyrrän talliin ja hoidin siltä varusteet pois päältä.

Estevalmennus 20.1.2013, valmentajana Hilla

Ihmettelin, että missä se ori ja Jeff oikein olivat, mutta Jeff laukkaili jo kentällä minun sinne mennessäni hän oli kasannut esteetkin, joita viime kisoissa ori oli pelännyt. Niissä roikkui paitoja ja vaikka mitä, mutta nyt ori ei edes tuijotellut sinne päinkään. Jeff lämmitteli vielä hetken ja sitten aloitti ratansa. Ensimmäinen este oli vaaleanpunainen jonka Swirl hyppäsi reilulla ilmavaralla, mutta seuraava rupesi jo peltotamaan vasta kun ori hyppäsi sen yli. Pyysin Jeffiä painamaan pohkeet kiinni ja Swirl hyppäsi erittäin hienosti esteen yli. Pyysin Jeffiä ratsastamaan uudelleen oria samalle esteelle, mutta ennen estettä antamaan kunnolla pohkeet. Näin ori hyppäsikin loistavasti yli. Ori rupesi myöskin jo myötäämään radan lopussa, orilla on loistava hyppy taktiikka, muutta ei voi oiken sanoa. Loppukäyntejä Jeffin tehdessä hän ratsasti oria reippaasti kävelemään eteen tehden pysähdyksiä ja katselemaan esteitä.

Maastoesteillä 24.3.2013, ratsastajana Amanda, valmentajana Alesha Ryder

Seisoskelimme pellolla. Olimme Hyrrän kanssa nipin napin päässeet elävinä perille. Pari kertaa oli lähellä tilanne, jossa ori vetäisi minua satanolla harja hulmuten tiheässä ryteikössä - näin ei kuitenkaan käynyt, onneksi. Alesha kertoi pikaisesti, mitä tänään olisi tarkoitus tehdä, jonka jälkeen aloitimme tukkiesteen pomppimisella. Hyrrä vauhkosi hullun lailla, vaikkei sen vuoro ollut vielä vähään aikaan. Ravuutin oria sivuummalla, jottei se höyryisi vuoronsa tullessa niin kovasti… Tämä oli tosin vain toiveajattelua. Vuoromme tullessa Hyrrä oli entistä innokkaampi ja valmiina kiihdyttämään vauhtinsa nollasta sataan hetkenä minä hyvänsä. Ylitimme kuitenkin tukkiesteen melko mallikkaasti. Hyrrä tosin piti estettä aivan liian matalana, ja loikkasi sen yli melko rimaa hipoen. ”Ahaa, Hyrrä se selvästikin ei viiti vaivautua nostamaan koipiaan näin pienten esteiden takia”, Alesha hymähti Karrin selästä. Tukkisarjan loikkiminen sujui hieman kehnommin, koska Hyrrä ei meinannut malttaa ottaa sitä kahta laukka-askelta vaan pyrki yhden jättimäisen harppauksen jälkeen jo loikata, jolloin sen täytyi kyllä ojentaa itsensä varsinaisen pitkäksi – ja minun vastaavasti myödätä aivan julmetusti – jotta meillä oli edes toivoa ylittää toinen tukkieste.

Seuraavaksi oli vuorossa nousueste. Olin saanut rauhoiteltua Hyrrää sen verran, että tämän esteen loikkiminen hoitui mallikkaasti. Saatoin nyt antaa Hyrrälle jopa omaa harkinnanvaraa vauhdin säätelemisessä, koska olin saanut sen kuulolle avuilleni. Nousuesteen loikkiminen muutaman ilopukin kuorruttamana onnistui hienosti. ”Sitten hypitään muutaman kerran tota hautaa tuolta. Se on vähän sillain, että nää jotkut poniset vähä jännittää sitä, mutta kuha ite ootte menossa yli niin kyllä ne ponitki hyppää”, Alesha sanoi osoittaessaan kauempana olevaa estettä. No, Hyrrälle hauta ei ollut ongelma eikä mikään. Ponipoika loikki oikein mielellään estettä. Välillä niinkin innoissaan, että meinasi se kuuluisa jarru unohtua aivan kokonaan.

Viimeisenä loikimme vielä kapeaa tarkkuusestettä, jossa meinasimme Hyrrän kanssa lentää kuonolleen. Poniherra kun ei malttanut kuunnella suoristavia apujani ollenkaan vaan päätti jyrätä esteen yli. Onneksi pelkällä säikähdyksellä selvittiin. Eihän siinä muuta käynyt kun ponin hypätessä esteen aivan väärästä suunnasta, kolauttaessaan lapansa yhteen esteessä sojottavasta tolpasta ja tullessaan vielä erittäin huonosti alas minä lensin kauniissa kaaressa ponin kaulalle. Siinä sitten hetken taiteiltuani pääsin kuin pääsinkin suoristautumaan ja istahtamaan takaisin satulaan laikukkaan ponin nelistäessä allani. Molemmat siis selvittiin naarmuitta.

Lopuksi teimme vielä pari rentoa loikkaa tukkisarjan yli, minkä jälkeen loppuravuutimme ponit aukiolla. Hyrrä malttoi askeltaa oikein nätisti eteenpäin, vaikkakin alituinen pään keikuttelu ja kuolaimen venkslaus suussa sai minut jonkin verran hermostumaan. ”No niin, eiköhän lähetä sitte takasi talliin!” Alesha huudahti. ”Sama järjestys kun tullessa.” Hidastin Hyrrän käyntiin ja ohjasin orin kävelemään Mipen taakse.