Topi laukkasi vihreämmille laitumille kesäkuussa 2022
☆ HistoriaSe onkin hauska tarina, miten Topi löysi tiensä meille Kastehelmeen. Ruunan isä Satulinnan Lenni on minun vanha hevoseni, joka asui aikoinaan Tuiskulassa. Snillin omistaja Meeri kyseli joskus, saisiko hän käyttää Lenniä tammalleen, eikä minulla ollut tietysti mitään sitä vastaan. Varsa syntyi ja eleli Snillissä, näin sitä joskus kilpailuissa ja luin omistajan sivuilta kuulumisia, mutten mitenkään erityisemmin seurannut. Peruskiva musta ori, hyppää maastoesteitä ja menee koulua, juuri kuten monipuolisen suomenhevosratsun kuuluukin. Meerin kanssa welsh-ori Artusta kauppoja hierossa Topi tuli puheeksi, suomenhevosiakin kun oli tarkoitus tallista vähentää. Topin orilinjasta löytyy Tuiskulan ensimmäinen kasvatti Sankari, sekä hirmuisen rakas Lähestymiskieloja, eikä minulle jäänyt Lennistä yhtäkään varsaa tätä linjaa jatkamaan sen menehdyttyä äkillisesti. En miettinyt oikeastaan hetkeäkään ja Topi matkusti kotiin samalla kyydillä Artun kanssa. Ne ovat edelleen hirmuisen hyvät kaverit keskenään. ☆ LuonnekuvausSnillin Lentolähetti eli Topi on aina ollut niin kiltti ja leppoisa otus, ettei ole kerta eikä kaksi, kun joku on erehtynyt luulemaan sitä ruunaksi. Nykyäänhän se onkin ruunattu tallin arjen helpottamiseksi, oreja kun alkoi olla paljon ja tarhaaminen meni vähän hankalaksi. Söpön ulkomuodon ja tasaisen luonteen alta paljastuu kuitenkin pesunkestävä kilpahevonen, joka toimii niin este- kuin kouluradoillakin, unohtamatta kenttäratsastusta. Kotioloissa Topi on kuitenkin se tapaus, jonka karsinaan voi mennä manaamaan huonoa päivää ja se vain laskee päänsä ihmisen olkapäälle kuin lohduttaakseen. Hoitaessa Topi on poikkeuksetta hyvin ongelmaton. Se viihtyy ihmisten seurassa mainiosti, mutta ei niinkään hae huomiota, vaikka tarhassakin mielellään hakeutuu aidalle katselemaan työn touhussa olevia ihmisiä. Topi on varsin ahne ja se maistaa mielellään kaikkea mahdollista - tumppuja, harjoja, vetoketjuja... Se lopettaa tämän kyllä komennuksesta, mutta muistaa joka kerta yrittää uudelleen. Mikään hoitotoimenpide ei ole ongelma tämän mustan hurmurin kanssa, se suhtautuu maltilla niin kengitykseen kuin raspaukseenkin. Taluttaessa kävelee mielellään hieman ihmisen takana, katsellen ympärilleen ja höristen hevoskavereilleen. Reipas askel, mutta ei ryntäile ja kunnioittaa ihmisen omaa tilaa. Ratsuna energinen ja kulkee luonnostaan letkeällä, matkaavoittavalla askeleella. Osaava koulupuolella, mutta vaatii vaihtelevia tehtäviä ettei tylsisty ja ala mennä siitä mistä aita on matalin. Mielenkiinnon pysyessä yllä Topi on varsin näyttävä ratsu, oikea satuhevonen mustine harjoineen ja kauniine liikkeineen. Siihen nähden miten iso ravi orilta löytyy sen selässä on kuitenkin mukava istua ja sen laukka on jotain aivan uskomattoman mukavaa ratsastajalle. Estepuolella aavistuksen reippaampi kuin sileällä, mutta pysyy aina ja kaikkialla käsissä, ei ryntäile tai riehu, kunhan pidentää hieman askeltaan ja selvästi imee esteille. Hyppää hyvällä tekniikalla, mutta käännökset meinaavat venähtää jos ratsastaja ei kunnolla keskity siihen mitä on tekemässä. Esteilläkin pätee se, että Topi menisi mielellään vaikkapa aidan alta, jos ratsastaja ei saa sitä motivoitua tehtäviin. Maastopuolella ruuna on ehkä parhaimmillaan: se on erittäin rohkea, varmajalkainen ja kuuliainen. Vauhtia löytyy tarvittaessa ihan reippaasti, mutta myös pidättävät avut menevät läpi ilman keskusteluja. Maastoesteillä toimii hienosti, tämä hevonen ei juuri koskaan epäröi hypätä erikoisiakaan estevirityksiä ja ratsastajan kannustamana menee minne vain. Kisapaikkojenkaan vilinä ei saa sitä pois tolaltaan, se on yhtä leppoisa ja rauhallinen kuin aina ennenkin, vaikka ympärillä häärii kymmeniä kilpakumppaneita ja hermostuneita ihmisiä. Itse asiassa Topi pysyy yleensä niin rauhallisena, että ratsastajankin jännitys laantuu. Verryttely ennen varsinaista suoritusta ei saa olla liian pitkä, sillä helposti kyllästyvänä hevosena Topin kiinnostus touhuun saattaa muutoin lopahtaa kesken kisaradan. © Ireth ☆ Sukutaulu & jälkeläiset
☆ Kilpailukalenteri
☆ Varusteet© Equestrian PRO, OddPixel & Kreivittären Varusteliike ☆ PäiväkirjaPäiväkirjamerkintä 27.01.2021, kirjoittanut Veera R. Topi oli onneksi helppo tarhakavereidensa joukosta tunnistaa. Kaikki ruunat olisivat matkaani ilmeisesti halunneet lähteä, mutta vain Topin pystyin tällä kertaa ottamaan. Topi vaikutti taluttaessa todella leppoisalta tyypiltä, eikä mielipiteeni hoitaessa sitä kuntoon muuttunut. Ruuna koitti kyllä kovasti auttaa harjojen valinnassa ja kääntyi aina tarkistamaan, että minkä harjan pakista valitsin, mutta muuten se seisoskeli rauhassa. Topille piti maastoon ohjeiden mukaan laittaa joka jalkaan suojat, jotka laitoin ensimmäisenä ennen satulaa ja suitsia. Varustin myös itseni ennen suitsien päähän laittoa, jotta pääsimme heti lähtemään ulos, kun hevonen oli valmis. Nousin Topin selkään tallin pihasta korokkeelta. Onneksi karsinassa säätämäni jalustimet olivat sopivan mittaiset, joten kokosin vain ohjat käteeni ja pääsimme matkaan. Matka alkoi rauhallisessa käynnissä, mutta kylmän alkaessa tunkeutumaan vaatekerrosteni läpi, otimme hieman ravia, jotta lämpenisin taas. Maasto oli hieman epätasaista, joten otimme ravia vain hyvillä pätkillä ja muutoin kävelimme. Otin jalkani pois jalustimista aina käyntipätkillä, että sain pyöriteltyä nilkkojani, etteivät varpaani jäätyisi. Lenkillämme oli hankea joissain kohdin Topilla lähes polviin saakka, mutta muutoin pohja oli hyvä kulkea, kun valitsi siihen sopivan askellajin. Reitin varrella oli myös metsätiepätkä, joka oli jostain syystä aurattu auki. Tässä uskalsin pyytää ruunaa hieman laukalle. Topin laukka oli yllättävän ison tuntuista ja maisemat vaihtuivatkin nopeasti. Kun edessämme läheni mutka, siirsin ruunan ravin kautta käyntiin. Hevonen pärski todella tyytyväisenä ja laski päänsä rapsuttaakseen sitä etujalkaansa. Tässä kohtaa huomasin, että toinen putsi oli tippunut! Katselin taaksemme, mutta en nähnyt sinistä putsia suoralla. Totesin, että parempi mennä samaa lenkkiä takaisin tallia kohti, jolloin putsi hyvällä tuurilla löytyisi. Emme toiseen suuntaan enää laukanneet, mutta ravasimme kyllä. Koitin kovasti katsella puuttuvan putsin perään, mutta sitä ei koko paluumatkallamme näkynyt. Vasta laskeutuessani Topin selästä huomasin, että se oli hionnut melko reippaasti hangessa tarpomisesta. Nostin jalustimet ja vein ruunan karsinaan. Hämmästyin suuresti, kun huomasin, että puuttuva putsimme oli karsinan nurkassa! Naurahdin vähän asialle, mutta onneksi oli tallessa. Riisuin ruunalta varusteet, harjasin sen karvat suoraksi ja laitoin sille kaksi kaulakappaleellista fleeceä päälle. Topi sai jäädä sisään kuivamaan, ettei se tulisi pihatossa kipeäksi ollessaan hiestä märkä. Hoidin ruunan varusteet paikoilleen ja lahjoin sen vielä leivänpalalla ennen lähtöäni. |
ulkoasun © VRL-05175 ☆ virtuaalihevonen ☆ kuvien © Stjarna & VRL-04000