22.03.2020 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Kesällä 2019 huomasin myynti-ilmoituksen upeasta rautiaasta welshorista, joka paljastui silmäteräni Amaethonin varsaksi. Vaikka eläkepäiviään serkkuni luona viettävästi Tonystä jäi yhdeksän varsaa, olivat ne kaikki muuttaneet asumaan ympäri maan enkä tyhmänä ollut tajunnut jättää itselleni yhtäkään varsaa. Kai ajattelin Tonyn elävän ikuisesti ja niin se teräspappa taitaa tehdäkin. Snillin kasvatti Arthfael kuitenkin herätti kiinnostukseni ja Meerille soittaessani koinkin karvaan pettymyksen.. Orista oli joku muu jo kiinnostunut ja oli lähdössä hakemaan sitä koeajalle. Viikot ja kuukaudet kuluivat, keskyttyessäni kilpailemaan ja valmentautumaan hevosillani palasi Arthfael aina alitajuntaani. Kevättalvella 2020 sain kuulla, että ori palautuu koeajalta kasvattajalleen. Ei se kuulemma ollut "heidän hevosensa". Mikä onni! Minun hevoseni se olisi, tiesin sen! Meeri oli jo ehinyt unohtaa kiinnostukseni, mutta opin taas, että aina kannattaa avata suunsa. Saimme sovittua kaupat pikaisesti ja lähdin riemuissani hakemaan oria sen uuteen, loppuelämän kotiin. Isänsä jalanjäljissä Artun kanssa on tarkoitus jatkaa monipuolista ja aktiivista kilpailemista, laatuarvosteluja unohtamatta. Yllätyksekseni emän suvussakin on minulle tuttuja hevosia, nimittäin isän ja isänisän lisäksi olen omistanut aikanaan myös emänisänemän Iowan!