09.02.2021 Valjakkoajovalmennus, kirjoittanut Iina
Oli ilo päästä tapaamaan Annabelia ja Arttua valjakkovalmennuksen tiimoilla. Annabel valjasti käytävällä steppaavaa Arttua. Mitä siinä hieman ennätimme jutustelemaan, päätimme harjoitella valjakon kanssa kouluosuuden käännöksiä. Lähdin tallista hieman ennen Annabelia ja Arttua, jotta ennättäisin kokoamaan pienen radan kartioilla. Annabel kapusi kyydille ja laittoi malttamattoman orin liikkeelle. Arttu lähti etenemään liidokkain liikkein korvat hyrränä pyörien. Valjakko vaihtoi vielä kertaalleen suunnan, jonka jälkeen aloitimme varsinaisen tehtävän. Tarkoituksena oli tulla pituushalkaisijalle ja kääntyä päädystä toiseen kierrokseen. Heti kulmasta oli käännettävä lävistäjä ja tehdä ennen kulmaa täyskaarto. Päätyyn oli tarkoituksena tulla ympyrä ja kääntää ympyrältä nelikaariselle kiemurauralle. Annabel nauroi kyydissä ja totesi, että saisin huikkailla kuvioita tehtävän edetessä, ja niinhän minä teinkin.

Kaksikko lähti etenemään tehtävää ravissa ja pituushalkaisija onnistui erittäin hyvin. Kääntyminen toiseen kierrokseen tuli hieman yllättäen, joten Annabel sai olla tosissaan hereillä. Lävistäjä onnistui erinomaisesti ja Arttu säilytti hyvin tahdikkaan temponsa. Ennen kulmaa tehtävä täyskaarto meinasi mennä vähän tiukille, mutta siitä huolimatta suoritus sujui yhtenäisenä ja tahti hyvänä. Arttu kuunteli yllättävän tarkkaavaisesti kyydissä istuskelevan neidon ohjeita, ja päädyssä tehtävä ympyrä sujuikin ratsukolta vallan mainiosti! Nelikaarisella kiemurauralla tuli hieman häslinkiä, sillä kaarteet jäivät hieman erisuuruisiksi. Tämän takia viimeinen käännös jäi hyvin tiukaksi. Vaihdoimme kierroksen ja tulimme tehtävän vielä kertaalleen toisesta suunnasta. Tällä kertaa myös nelikaarinen kiemuraura sujui erittäin hyvin ja kaarteet olivat sopusuhtaiset. Loppuun otimme pari laukka-ravi-laukka siirtymää, joissa Arttu taisi hieman kuumahtaa. Laukka oli kuitenkin mukavan tasaista, eikä ori lähtenyt turhia kiihdyttelemään tai sprinttailemaan. Raviin siirtymiset näyttivät alkuun olevan vähän työn ja tuskan takia, mutta toistot helpottivat siirtymiä huomattavasti. Pienistä haasteista huolimatta loppuraveissa ori taipui kivasti ja näytti olevan hyvin hereillä. Tätä kaksikkoa oli palkitsevaa valmentaa, sillä koko valmennuksen ajan meno vain parani ja ori näytti suhtautuvan tehtäviin suurella innolla.

31.10.2020 Mountain & moorland -ponien näyttely Vinterdalissa, kirjoittanut omistaja

Halloween ei oo koskaan ollut mikään varsinainen pyhä tai juhlanaihe mulle. Yksi jenkkivillitys muiden joukossa. Se ei silti poista sitä faktaa, että salaa vähän innostuin Stuteri Vinterdalissa järjestettävästä halloween-teemaisesta Mountain & moorland -ponien show näyttelystä. Osallistuvat ponit meiltä löytyi kaikkiaan neljään luokkaan, joten pestävää ja kiilloitettavaa ei ollut ollenkaan liikaa. Tuomariksi näyttelyyn oli lupautunut ponikantakirjastakin tuttu JP, jolle vien ilomielen ponit näytille. Saavuimme näyttelypaikalle anivarhain, koska shetlanninponiluokka alkoi heti kahdeksalta. Päivä oli melkoisen pitkä, mutta mukava, sillä welsh part bredien luokka oli vuorossa viimeisenä iltapäivällä kolmelta. Näyttelypaikan kantiinin buffet oli todella positiivinen yllätys ja ehdimme sinne loistavasti ennen iltapäivän welsh-luokkia.

C ja D sektioiden welshit oli niputettu samaan luokkaan, joka olikin todella kovatasoinen. Vaikka Arttu onkin ulkomuodoltaan varsin kiva ja itseäni miellyttävä rotunsa edustaja, ei se kuitenkaan ole kaikkein näyttävimmästä päästä ja varsinaiset show-ponit kiilasivat sen eteen tänään. Arttu jäikin II-palkinnollaan luokan viimeiseksi, mutta sai tuomarilta erityismaininnan "Päivän symppis". Kehässä yhtäaikaa oli myös Artun kasvattaja Meri-tammansa kanssa, olipa mukava nähdä pitkästä aikaa ja vaihtaa kehän jälkeen kuulumisia! Luokan voitti täysin ansaitusti Mandelbacken nuori ori Rhediad Hael Mawrth, joka oli tulosten mukaan pärjännyt hienosti myös BIS kehässä.

Tässä vielä Artun arvostelu: "Hyvä rotutyyppi, mutta puutteellinen orileima. Hyvänmuotoinen, pitkä kaula. Pitkä selkä ja melko suora lanne. Kiverä kinner. Kauniit jouhet."

22.03.2020 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Kesällä 2019 huomasin myynti-ilmoituksen upeasta rautiaasta welshorista, joka paljastui silmäteräni Amaethonin varsaksi. Vaikka eläkepäiviään serkkuni luona viettävästi Tonystä jäi yhdeksän varsaa, olivat ne kaikki muuttaneet asumaan ympäri maan enkä tyhmänä ollut tajunnut jättää itselleni yhtäkään varsaa. Kai ajattelin Tonyn elävän ikuisesti ja niin se teräspappa taitaa tehdäkin. Snillin kasvatti Arthfael kuitenkin herätti kiinnostukseni ja Meerille soittaessani koinkin karvaan pettymyksen.. Orista oli joku muu jo kiinnostunut ja oli lähdössä hakemaan sitä koeajalle. Viikot ja kuukaudet kuluivat, keskyttyessäni kilpailemaan ja valmentautumaan hevosillani palasi Arthfael aina alitajuntaani. Kevättalvella 2020 sain kuulla, että ori palautuu koeajalta kasvattajalleen. Ei se kuulemma ollut "heidän hevosensa". Mikä onni! Minun hevoseni se olisi, tiesin sen! Meeri oli jo ehinyt unohtaa kiinnostukseni, mutta opin taas, että aina kannattaa avata suunsa. Saimme sovittua kaupat pikaisesti ja lähdin riemuissani hakemaan oria sen uuteen, loppuelämän kotiin. Isänsä jalanjäljissä Artun kanssa on tarkoitus jatkaa monipuolista ja aktiivista kilpailemista, laatuarvosteluja unohtamatta. Yllätyksekseni emän suvussakin on minulle tuttuja hevosia, nimittäin isän ja isänisän lisäksi olen omistanut aikanaan myös emänisänemän Iowan!