23. lokakuuta 2016 Kouluvalmennus, valmentaja Bris

Ties kuinka monennetta kertaa lähdin taas Tuiskulaan valmennusreissulle. Kentällä minua odotti valmiina felissa ja upean näköinen kimo Suomenhevosori Mörkövaaran Huurre. Pyysin heti aluksi felissaa keskittymään Huurteen taipumiseen volteilla ja ympyröillä ja tekemään alkuverryttelyissä paljon puolipidätteitä, ympyröitä ja voltteja. Huurre askelsi jo alussa reippaasti, joten pyysin ratsukkoa pian siirtymään raviin ratsastamaan kolmikaarista kiemurauraa ja keskittymään siinäkin taivutuksiin. Kiemurainen ura sujui felissalta ja Huurteelta erinoimaisesti, jonka takia vaihdoimme harjoitusta taas.

Nyt ratsukon piti tehdä pääty-ympyrät molemmille lyhyille sivuille vastalaukassa, jonka jälkeen laukanvaihto käynnin kautta, josta siirryttiin pitkälle sivulle tekemään avotaivutus ravissa. Huurre olisi voinut asettua ympyröille paremminkin, mutta sen laukka oli matkaa voittavaa ja irtonaista. Myös laukanvaihdoissa oli vähän hiottavaa, sillä Huurre otti aivan liian paljon käyntiaskelia. Avotaivutukset ravissa sujuivat kohtalaisen hyvin, mutta niissäkään ori ei taipunut tarpeeksi eikä sen takaosa ollut tarpeeksi aktiivinen. Pysäytin ratsukon hetkeksi ja selitin parannusohjeita. Pyysin felissaa korjaamaan jalkaa hiukan eteenpäin ja taivuttamaan Huurretta paljon rohkeammin. Uusien ohjeiden avulla ratsukon meno näytti nyt paljon paremmalta. Huurteen laukka oli taas upeaa, ja tällä kertaa se taipui koko vartalostaan tarpeeksi ympyrallä. Laukanvaihto ei vieläkään ollut aivan täydellinen, mutta paljon parempi kuin viime kerralla. Avotaivutukset ravissa onnistuivat myös hienosti ja Huurre taipui kauniisti koko vartalostaan ja käytti koko takaosaansakin liikkeen työstämiseen.

Pyysin ratsukkoa siirtymään kevyeen raviin ja tekemään vielä muutamia voltteja ja puolipidätteitä, jotta Huurre olisi viimeiseen hetkeen asti kuulolla. Kiitin ratsukkoa vielä onnistuneesta valmennuksesta ja lähdin sitten takaisin kotiin.

24. toukokuuta 2015 Estevalmennus, valmentaja kasvattaja

Ihastuttava oripoika Huurre saapui tänään valmennettavakseni Mörkövaaran esteiden pariin omistajansa felissan kanssa. Pitkään aikaan en tästä parivaljakosta ollut mitään kuullut, joten oli mukava päästä näkemään heitä, vaihtamaan kuulumisia ja katsomaan, kuinka Huurre on kevään mittaan kehittynyt. Alkuverkassa ori oli todella reipas, se paineli isoin askelin tahdikkaasti menemään, felissan hakiessa vielä selässä hyvää tuntumaa ratsuunsa. Taivuttelujen ja siirtymisien kautta Huurre oli nopeasti ratsastajansa avuilla, jolloin myös pienet lämmittelyesteet ylittyivät ratsukolta moitteitta.

Tänään kävimme läpi perinteisesti esterataa, sillä olin pystyttänyt kentälle kahdeksan estettä, joilla korkeutta oli 80-100cm. Esteet oli sijoiteltu lähekkäin niin, että saatiin vähän haastetta lähestymisiin, jolloin ratsastajankin piti käyttää päätänsä huolellisten ja suorien reittien takaamiseksi. Kun felissa oli työstänyt Huurteelle rauhallisen laukan, saivat he alkaa itsenäisesti suorittamaan rataa molempiin suuntiin, minun seuratessani heidän menoa silmät tarkkana. Alku oli ratsukolta pientä sähellystä, ponnistus tapahtui useasti liian läheltä tai liian kaukaa estettä, oli esteiden jälkeen ristilaukkaa ja vastalaukkaa ja mitähän kaikea. Kuitenkin muutaman kierroksen jälkeen heidän päästessä parempaan rytmiin ja kiinni ajatuksesta, alkoivat suoritukset ja hypyt olemaan paljon parempia, eikä ratsastaja löysäillyt selässä enää yhtään. Erityisesti niihin lähestymisiin felissa keskittyi loppua kohden hienosti, joten niissä ei kyllä ollut mitään ongelmaa, ei edes tiukkojen käännösten jälkeen. Tasaisessa tahdissa ylittyi yksittäisten pystyjen lisäksi niin sarjaesteet kuin myös nousevat trippelit, jotka itseasissa sujui tältä parivaljakolta erittäin hienosti. Vasta valmennuksen lopussa ratsukolle tuli pieniä ongelmakohtia mukaan, sillä hevosen väsyessä ei jalka enää noussut niin hyvin, kuin olisi toivottu.

Tunnin työskentelyn jälkeen lähdimme siirtymään loppuverkan pariin, jonka ratsukko sai suorittaa itsenäisesti ravissa. Koska Huurre oli melko puhkipoikki, oli loppurutitus heillä asteen verran kevyempi, joten piakoin ratsukko sai lopetella pitkien ohjien kera. Ratsukko teki koko tunnin ajan kovasti töitä, vaikka alku oli vähän vaikea, parani suoritukset loppua kohden huimasti. Huurre oli selvästi taitava ja innokas hyppääjä, eikä felissakaan liiemmin selässä möhlinyt, päinvastoin. Kasvattaja oli enemmän kuin tyytyväinen näkemäänsä!

18. lokakuuta 2015, kirjoittanut felissa

Ensimmäinen Mörkövaaralaiseni muutti talliin lokakuun lopussa. Kasvattimyynnistä bongatulla rautiaaalla orilla oli monipuolinen yleispainotteinen suku, joten tulevaisuudessa sillä pitäisi olla mahdollisuuksia vaikka mihin lajissa kuin lajissa. Myös vanhempien nimet Unihiekka ja Hallava kiinnostivat ja keksin heti useampia talviteemaan ja vanhempien nimiin liittyviä nimiä varsaa varten. Tvisha suostui mielihyvin myymään nuoren orin meille ja niin se matkusti vieroituksen jälkeen Tuiskulaan. Ori sai nimekseen Mörkövaaran Huurre ja mikä parasta, varsakarvan vaihtuessa alkoi joukosta paljastua valkoista karvaa. "Se kimoutuu! Se kimoutuu sittenkin! Huurre kimoutuu!" kuului pikkutyttömäinen huuto tallin pihalla. Mistään värijalostuksesta ei missään nimessä ole kyse, tai hevosen hankkimisesta pelkän värin perusteella, mutta kyllähän kimo ori tuo vähän vaihtelua niin kovin tasaisen rautiaaseen suokkilaumaani. Ja näin orin nimi Huurre sai toisenkin merkityksen rautiaan värin huurtuessa.