Estevalmennus 7. tammikuuta 2017, valmentaja miivi

Kokosin maneesiin pientä esterataa felissan verrytellessä ratsunsa kanssa. Vuorossa oli päivän kolmas ja viimeinen valmennus, joka oli samalla päivän ainoa estevalmennus. Viimeinen valmennettava hevoseni oli menestyksekkään uran kenttäratsastuksessa tehnyt, nätti suomenhevostamma Rakkaus.

"Ota ekaksi tosta toi pysty pariin otteeseen verryttelyhyppynä", aloitin valmennuksen saatuani esteet kasaan. "Kiinnitä huomiota sun hevosen tahtiin, siihen että se ei kiihdytä eikä hidasta ennen estettä, sun askelsäätelyistä huolimatta. Toi este on niin pieni, että se pääsisi sen yli vaikka paikoiltaan." Ratsukon otettua muutaman verryttelyhypyn siirryimme hyppäämään päivän rataa. Se ei ollut pitkä, mutta suhteellisen haastava. Radalla oli useita kohtia, joissa felissa sai auttaa runsaasti Rakkautta, jotta rata sujui hyvin. Felissa olikin hyvin kartalla tehtävistään, ja minun tehtäväkseni jäi lähinnä huudella hänelle aivan pienistä, lähinnä hienosäätöä olevista korjauksista. Valmennus sujuikin erinomaisesti, jonka muistin mainita ratsukolle valmennuksen lopussa antamassani palautteessa.

Päiväkirjamerkintä 15. syyskuuta 2016, kirjoittanut Satu

Tuiskulaan saavuttuani, felissa ohjasi minut ruunikon tamman karsinalle. Raksu antoi lempeän katseen kohti minua astellessani sisään tamman huostaan. Tosin pian tilanne kääntyikin päälaelleen, kun tammamamma ilmoitti olevansa huonolla tuulella ja yritti napata niskastani. Kirosin itsekseni ja parhaani mukaan osoitin Raksulle pomon paikan, jonka jälkeen tämä jaksoi ainakin seistä paikoillaan.

Suomenhevosen kavioiden kopse, ääni josta ei voi koskaan saada tarpeekseen. Päätimme lähteä rauhalliselle maastokävelylle, vielä kun kelikin salli. Raksu ei vähää välittänyt puimurista keskellä peltoa eikä vastaan pyöräilevistä lapsukaisista. Tamma selkeästi tykkäsi rentoutuksesta, aivan kuten taluttajakin.Ennen lähtöäni Tuiskulan tallilta, jaoin vielä hetken ruunikon kanssa. Rapsuttelin tamman kylkeä sormenpäilläni (jestas mikä karvanlähtö!) ja hellin herkkupaloin. Vaikkei Raksu aluksi ollutkaan meikäläisestä niin innostunut, uskon että meistä tuli ihan hyvät kaverit!

Estevalmennus 13. heinäkuuta 2016, valmentaja miivi

Vuorossa oli päivän toinen valmennus. Edellisestä valmennuksesta poiketen olimme sopineet pitävämme valmennuksen rataesteillä. Valmennettavanani oli kuitenkin ensimmäisen valmennuksen tapaan suomenhevostamma. Felissan ja Rakkauden verrytellessä kokosin heille esteitä. Rata, jonka heille kokosin oli suhteellisen simppeli, mutta sieltä löytyi muutama kinkkisempi kohta. Ratsukon päästessä aloittamaan hyppäämisen, näytti heidän työskentelynsä ihan hyvältä vielä pienillä esteillä. Isommille esteille ja rataa hyppäämään siirryttäessä sain muistuttaa felissaa muutaman kerran reippaammasta tahdista ennen esteitä, Rakkaus kolhi jalkojaan puomeihin liian verkkailla lähestymisillä. Felissan saadessa tammaansa lisää vauhtia parantuivat myös heidän suorituksensa. Ratsukon eteneminen näytti siistiltä, eivätkä puomit kolisseet edes viimeisen, 105 senttiä korkean, radan kohdalla. Valmennus oli sujunut hyvin, ja annoin ratsukolle luvan aloittaa loppuverryttelyn, jonka aikana annoin heille palautteen valmennuksesta.