Jefton's Wiljam

Lue Willen hoitajan kirjoittamaa päiväkirjaa.

20.4.2011 kouluvalmennus, valmentajana Ninni

Saavuitte maneesiin. Katselin kuinka verryttelitte omaassa rauhassa ja Wiljam hörisi hiljalleen. Se selvästi oli odottanut töiden alkua!

Olin pystyttänyt kaksi pystyä maneesiin. Toinen oli pitkällä sivulla ja toiselle täytyi kääntää jyrkästi, eli hevonen täytyi olla avuilla ja rytmissä. Esteet olivat noin 90cm aluksi. Pyysin teitä aloittamaan, kun Wiljam tuntui olevan tarpeeksi rento ja kuulaiainen työskentelyyn esteillä.

Nostit laukan ja aloitte lähestyä estettä ja Wiljam selvästi innostui. Se pidensi askeltaan ja hyppäsi liian kaukaa, ponnistuspaikan ohi. Esteen jälkeen sinulla olikin vaikea tehdä jyrkähkö käännös. Korjasit tilanteen hyvin ja käänsitkin ponin voltille, jolla korjasit laukan. Seuraavaa estettä lähestyessä sinä piditkin pohkeen tuen lisäksi puolipidätteet järjissään ja toinen este onnistuikin hyvin. Otimme uudelleen ja nyt meni paremmin. Käännöksessä oli jotakin pientä probleemia, sillä Wiljam olisi halunnut mennä eri suuntaan kuin ratsastaja. Treenit sujuivat hyvin, sillä lopussa pääsimme hyppäämään jo 110cm esteitä.

13.7.2011 kouluvalmennus, valmentajana Marika

Tämän päivän valmennettavat olivat minulle molemmat tuntemattomia, joten alkukäyntien ajan juttelin Sarahiksi esittäytyneen tytön kanssa hänestä ja ratsastettavasta ponista, Wiljamista. Alkuun tyttö vaikutti todella hiljaiselta ja ujolta, mutta pienen rohkaisun jälkeen sain hänestä paljon irti.

Aloitimme heti työstämään pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle. Käynnissä poni ensin yritti vähän kiemurrella, mutta päättäväisellä työstöllä se alkoi rentoutua ja teki hienoja ristiaskelia, joten jatkoimme samaa tehtävää ravissa, toki ensin vain kevennellen muutaman kierroksen verran.

Raviväistöt sujuivat heti hyvin ja päätimme kokeilla vielä laukassa. Annoimme ensin ponin laukata muutaman kierroksen vapaasti, kunnes aloitimme harjoituksen. Pari ensimmäistä kertaa meni täysin taisteluksi, mutta Sarah ei antanut peräksi, ja sai lopulta Wiljamin tekemään hienoja väistöjä myös laukassa. Taitavanoloinen tyttö, joka tarvitsee vain hieman itsevarmuutta.

20.9.2011 estevalmennus, ratsastajana Julie, valmentajana annsku

Wiljamin kanssa olisi tänään tarkoitus harjoitella suorien teiden ratsastusta esteiden kera. Luvassa oli siis sarja sekä kahden esteen suhteutettu. Rakentelin esteitä sillä välin kun verryttelitte. Wiljami oli verryttelyssä hätäinen ja energinen. Ratsastaja sai kuitenkin hallittua orin tekemällä paljon voltteja ja siirtymisiä. Annoin ratsukolle luvan tehdä muutaman verryttelyhypyn. Wiljamin hypyt olivat hitaita ja korkeita. Pyysin ratsastamaan laukkaa eteenpäin. Toisella kerralla hyppy oli jo paljon parempi. Aloitimme tehtävän suhteutetulla, jonka väliin tulee 5 laukka-askelta. Esteet olivat 60-70cm korkeita. Lähestyminen sujui hyvin, mutta ensimmäisen esteen jälkeen Wiljami alkoi kiemurrella, hidastaa vauhtia ja näin ollen kielsi. Pyysin tulemaan uudestaan paremmassa laukassa. Nyt suoritus sujui erittäin hyvin. Wiljamin kanssa on selvästikin erityisen tärkeää kiinnittää huomio laukan tempoon. Alitempoisena hypyt ovat hitaita, se kiemurtelee ja saattaa kieltää. Nostin esteitä hieman. Ratsastaja otti neuvot erittäin hyvin vastaan ja lähestyi suurempia esteitä todella hyvässä tempossa. Sarjalla ratsukko työskenteli erittäin hyvin.

1.3.2012 Estevalmennus, ratsastajana Natalie, valmentajana Toffe

Wiljam oli ehdottomasti positiivinen yllätys. Aluksi villiltä näyttänyt poniori toimikin lopulta kuin ajatus ratsastajansa Natalien kanssa. Aiheena oli tänään erityisesti lähestymiset. Estekorkeus pysyi kuitenkin matalahkona koko valmennuksen ajan, noin 70 sentissä. Vaikka Wiljam muutamien hyppyjen kohdalla meinasi itse tulla liian lähelle estettä, Natalie lyhensi ponin askelta hyvin ja este ylittyi kunnolla. Ainoat ongelmat tulivat kolmen esteen sarjoissa, jossa Wiljam olisi jo toisen esteen jälkeen jatkanut suoraan ja ikään kuin "unohti" viimeisen hypyn, kun ratsastaja ei antanut tarpeeksi selkeitä ohjeita. Tästä seurasi muutamia pudotuksia. Loppujen lopuksi ongelma saatiin kuitenkin ratkaistua kun Natalie keskittyi paremmin loppuun asti ratsastamiseen. Wiljam on oikein hieno poni, jolta selvästi riittää kapasiteettia suurempiinkin luokkiin.

1.8.2012 Estevalmennus, valmentajana Vibaja

Kentälle kävellessäni näin ratsukon jo alkuverryttelyssä ja myös pienen ristikon, jota he treenasivat satunnaisesti. Vitsailin hieman ristikon korkeudesta ja ratsastaja vastasi kyllä samalla mitalla takaisin. Nostin ristikkoa vähän, ja ylittyihän se korkeampanakin hienosti. Aloitimme erilaisilla pystyesteillä sekä pahnaesteillä ja tynnyreillä. Näin tuotiin hieman erilaista näkymää hevoselle ja saatiin kisamaisempia esteitä, siellä kun voi tulla vastaan mitä vain. Ori epäröi muutaman kerran alussa, mutta ei kieltänyt missään vaiheessa. Siitä piti myös jämäkkä ratsastaja huolen. Hypyt alkoivat sujua muutaman esteen jälkeen paremmin, eikä epäröintiä enää tullut. Wiljam selkeästi osasi hyppäämisen taidon, yhtään pudotusta ei tullut koko aikana ja ratsastajalle myös pisteet, että osasi laskea askeleet oikein.

7.1.2013 Estevalmennus, ratsastajana Amanda, valmentajana Wendy Bairfort

Maneesissa oli minun ja Willen lisäksi viisi muuta ratsukkoa. Tänään olisi ensimmäinen ryhmävalmennukseni, ja ensimmäinen kerta ollenkaan kun istuin Willen selässä. Wendy istuskeli katsomonlaidalla. Hevoset kävelivät rauhallisesti eteenpäin alkukäyntien aikana. Muutama ratsastaja sääteli vielä jalustimia ja kiristivät satulavöitä, jonka jälkeen pääsimme aloittamaan varsinaisen alkuverryttelyn. Wille oli tuntunut alusta asti hyvinkin energiseltä. Pienikin kosketus pohkeella sai orin kiristämään tahtiaan. Wendy oli huomauttanutkin minulle siitä, kuinka Wille ei malttanut astua kunnolla alleen vaan viiletti eteenpäin omaan tahtiinsa.
- Joo, lähetääs sitten tekemään päätyihi ympyröitä ravissa ja sitte tonne toiselle pitkälle sivulle loiva kiemuraura ja niin kun näkyy siellä on este, joten muistakaa suora linja sille, Wendy kailotti.
Wille ponnahti reippaaseen raviin niskojaan nakellen ja kuolainta suussaan vatuloiden. Aluksi Wille ei meinannut taipua mihinkään suuntaan. Se kulki vartalo suorana ympyröillä. Ensimmäinen hyppykään ei onnistunut kovinkaan mallikkaasti.

Teimme samoja tehtäviä myös laukassa. Tämä askellaji sopi Willelle paljon paremmin, nyt se keskittyi jo hieman enemmän ja otti asettavat apuni kuuleviin korviinsa. Kun olimme työstäneet tehtäviä molempiin suuntiin niin ravissa kuin laukassakin ja hevoset alkoivat heräilemään, hidastimme hevosemme hetkeksi käyntiin. Pari ponityttöä nousivat katsomosta ja kiiruhtivat tarttumaan puomeihin ja estetolppiin.

Meille oli pystytetty neljä estettä, joita meidän oli tarkoitus harjoitella. Aloitimme pystystä. Wille veti omaa showtaan pyörimällä pienen pientä ympyrää ja tanssahtelemalla paikallaan. Se ei meinannut pysyä housuissaan ollenkaan, joten ensimmäisten loikkien aikana keskityin ainoastaan ponin vauhtiin. Pian Wille antoi hieman periksi ja liikkui paljon maltillisemmin, joten okserin ylittäminen sujui jo helpommin. Laukanvaihdotkin onnistuivat pariin kertaan todella hyvin, mutta muutamalla kerralla Wille tuli sen verran lujaa esteelle, että siinä ei kumpikaan – ratsastaja tai poni – ehtinyt tehdä yhtään mitään.

Sarjat menivät meiltä hyvin. Wille sai hyvin askeleensa sovitettua esteiden väliin. Viimeisenä pääsimme hyppäämään kaikkia neljää estettä ratana. Me olimme kolmansia, mikä ei ollut mitenkään ihanaa minun näkökulmastani katsottuna. Wille kun taas heilutteli itseään joka suuntaan eikä halunnut seistä lainkaan paikallaan. Meidän rata meni sitten ensimmäisellä kerralla aivan perseelleen. Wille kaahasi kuin kilpa-auto. Yksi pudotuskin tuli, koska en pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin orin vauhdin minimoimiseen. Toisella kerralla sain Willen vauhdin hitaammaksi, mutta edelleen se pyrki kiihdyttämään aivan liian paljon esteelle lähestyessään. Mitään ei kuitenkaan pudonnut ja maaliin tultiin elävinä, joten melko hyvä suoritus se toinen kerta oli.

Saimme verrytellä lopuksi omaan tahtiin. Wille puuskutteli raskaasti ja pureskeli kuolaintaan. Keskityin ratsastamaan kulmat siististi sekä ympyrät joita tein mahdollisimman tarkasti. Jäin hetkeksi pyörimään pääty-ympyrälle ja istuin alas satulaan. Ori ravasi reippaasti, mutta maltillisesti eteenpäin ja antoi hieman periksi niskastaan. Jatkoin sitten suoraan uralla ja päästin ohjaa valumaan pidemmäksi. Hetken vielä ravattuani pidätin Willen käyntiin ja annoin sille sen ansaitsemat taputukset.

30.1.2013 Kouluvalmennus, ratsastajana Amanda, valmentajana Alesha Ryder

Hikoilin kuin pieni sika, vaikkei ryhmävalmennusta ollut mennyt kuin vasta kymmenisen minuuttia. Alesha piti meidät kaikki vaativan silmänsä alla ja jo alkuverkoista lähtien huuteli jokaiselle ohjeita. Wille oli tuntunut alusta lähtien mukavalta ja se liikkuikin maltillisesti eteenpäin. Ori ei, tapojaan uhmaten, riehunut tai muutenkaan pelleillyt vaan kuunteli keskittyneesti apujani. Teimme alkuverkkana kiemurauria pitkille sivuille ja lyhyille sivuille voltteja. Taivuttelin matalassa muodossa ravailevaa Willeä, joka hienosti antoi periksi niskastaan. Sain kehua monesti oria samalla kun yritin korjata istuntaani Aleshan antamien ohjeitten mukaan. Kun olimme saaneet hevoset herkiksi avuillemme jakauduimme puoliksi tammoihin ja oreihin. Minä ja Wille kuuluttiin luonnollisesti tähän jälkimmäiseen ryppääseen.

Aloitimme laukkatyöskentelyn pääty-ympyröillä. Molemmissa ympyröissä hääri kaksi ratsukkoa, joten tilaa oli myös sekoilla niin kuin Wille teki. Se pyyhälsi ympyrällä kierroksen tai pari varsin kovaa vauhtia. Minä pidättelin oria voimakkaasti Aleshan huudellessa keskeltä minulle jotakin mitä en sillä hetkellä sattunut kuulemaan. Kun olin saanut Willen kuuntelemaan, aloitin orin kanssa varsinaisen työskentelyn. Tarkoituksenamme oli laukata puolet ympyrästä kootussa ja toiset puolet tavallisessa laukassa. Willen alkupyyhällysten jälkeen se toimi moitteettomasti. Pienetkin avut menivät hevosen kaaliin ja kokoaminen sujui leikiten. Harjoituslaukkaan siirtyessä orilta meinasi hieman livetä vauhti käsistä, mutta sain sen kuitenkin hallitusti taas kuuntelemaan.

Kun olimme pyörineet ympyröillä hetken aikaa molempiin suuntiin, alkoi Alesha selostaa uutta tehtäväämme. Tämän selostuksen aikana ratsukoilla oli hetki aikaa antaa poneille pitkä ohja. Kauaa eivät ponit ehtineet köpötellä vapain ohjin, kun ensimmäisen ratsukon vuoro jo tuli. Wille oli aluksi varsin vastahakoinen pohkeenväistöille. Ori nakkeli niskojaan minun asettaessani sitä eikä pidätyksetkään meinanneet mennä perille orin asetellessa jalkojaan sinne tänne.
- Katopa nyt Amanda miten sulla ne ohjat on kädessä. Ulko-ohja roikkuu siellä ihan miten sattuu. Älä jää roikkumaan siihen sisäohjaan! Sulla on se ulko-ohja siellä, jota sä käytät. Pidätä sitä hevosta niin se ei juokse sun alta pois! Alesha ohjeisti napakasti.
Parin kokeilukerran jälkeen Wille ymmärsi käyttäytyä ja saimmekin muutaman hyvin onnistuneen väistön aikaiseksi. Pääsimme kokeilemaan myös raviväistöjä pariin kertaan, jotka onnistuivat meiltä jo heti alkuunsa paremmin kuin käyntiväistöt, mikä ei ollut ihme vauhdikkaan Willen tuntiessani.

Loppuverkaksi teimme kahdeksikkoa jokainen omassa tahdissaan. Wille nakkeli hetken niskojaan ja kulki kuin mikäkin kameli aavikolla maneesin pohjan pölytessä, mutta muutaman taivutuksen, asetuksen ja pienten kokoavien puolipidätteiden myötä ori alkoi toimia mallikkaasti. Wille ravasi reippaasti eteenpäin niskastaan taipuneena ja takajalat vahvasti allaan.
- No niin hyvä Amanda, noin sen pitää mennä! Vielä kun saisit sen heräämään vähän aikasemmin ni ois mahtavaa, Alesha naurahti ja lähti kävelemään ulko-ovelle päin. – Ottakaa vaan sitten käynti ja kävelkää pitkin ohjin. Tulkaa sitten, ku ootte tarpeeks kävelly, niin talliin!

22.2.2013 Estevalmennus, ratsastajana Amanda, valmentajana Wendy Bairfort

Allani ravaava poni oli varsin rauhallisella tuulella tänään. Aluksi se oli yrittänyt pari kertaa päästä niskan päälle repimällä ohjaa kädestäni ja kiihdyttämällä pitkillä sivuilla. Nyt Wille kuitenkin ravasi eteenpäin juuri niin kovaa, kuin minä käskin. Tein muutamia kiemurauria ja voltteja sekä muita ympyröitä asettaen ja taivuttaen. Wille kuunteli loistavasti eikä tehnyt minkäänlaista vastarintaa kertaakaan. Ensimmäinen verryttelyhyppy oli hieman liian vauhdikas eikä toinenkaan vielä mikään mallikas ollut, mutta kolmas, joka tehtiin toiseen suuntaan, onnistui hienosti ja siitäkös Wille sai suuret kehut.

Verryttelyjen jälkeen tarkoituksenamme oli hypätä punavalkoista okseria ja oranssia pystyä. Meillä meni aivan loistavasti molemmat hyppykerrat. Wille ei ottanut kiihdytysaskelia kertaakaan, ylitti molemmat kolistelematta ja kaiken lisäksi hidasti silloin, kun käskin. Olin aika hämmentynyt, kun ori kuunteli niin tarkasti eikä taistellut vastaan. Kaikkien hypättyä parisen kertaa, käski Wendy meidän antaa ratsuille hetkeksi pitkän ohjan. Wille ymmärsi pitkän ohjan saamisen olevan jokin vapauden anto, jonka jälkeen se saisi tehdä mitä tahansa.

Vuorossa oli sarjan ratsastus, mikä tuotti minulle melkoisia vaikeuksia. Wille oli tosiaan pimahtanut täysin pitkistä ohjista ja nyt se luuli voivansa tehdä mitä tahansa. Ensinnäkin meidän lähestyminen sarjalla oli – yllätys yllätys – liian vauhdikas, minkä takia minä en ehtinyt mukaan hyppyyn eikä Willekään saanut askeleitaan sovitettua hyviksi. Niinpä ensimmäinen yritys tyssäsi siihen, että ori teki äkkipysähdyksen sarjan viimeiselle esteelle. Pysyin kuitenkin selässä ja Wendyn käskystä tulimme sarjan heti uudestaan. No pääsimme sentään molempien esteiden yli, mutta varsin huonoilla lähestymisillä. Toinen kierros meni jo paremmin, mutta edelleen Wille olisi saanut painaa jarrua vähän enemmän.

Seuraavat loikat vasemmassa kierroksessa meni aikalailla samalla kaavalla: vauhdikkaasti ja kiireessä. Minulla oli täysi työ pitää ori aisoissa. Wille painoi kädelle ja pyrki jyräämään kaikki sille antamani käskyt. Wendy karjahti minulle jotakin ympyröistä ja siitä, että minun pitäisi nyt saada se Wille kuuntelemaan. Loikimme vielä vasempaan suuntaan sarjaa ja okseria sekä sinioranssia nelosestettä, minkä jälkeen aloitimme radan ratsastuksen. Meidän vuoromme tullessa, olin jo niin rättiväsynyt, että minusta tuntui ettemme selviä hengissä radasta. Radan alku, okserin ja kakkosesteen ylitys, oli aikamoista rallia ja formulaa. Käsivarteni olivat jumissa ja hikikarpalot valuivat pitkin naamaani. Wille sen sijaan harja hulmuten rallatteli pitkin maneesia korvat hörössä. Puolikkaan voltin aikana sain Willen hetkeksi kuuntelemaan. Käytin melko voimakkaita apuja, mikä oli välttämätöntä, koska ori oli siinä mielentilassa ettei se ihan heiveröisiä apuja kuuntelisi. Nyt meidän vauhti oli juuri passeli ja sainkin ratsastettua radan hyvällä vauhdilla seuraavaan volttiin asti, minkä jälkeen Wille taas halusi kaasuttaa sarjaesteiden läpi kuin mikäkin rakettiohjus. Sarjojen jälkeen minulla kesti hetki, että sain orin rauhoiteltua ja kävelemään asiallisesti.

Teimme yhden radan vielä oikeassa suunnassa. Wille kävi jo aivan ylikierroksilla. Se ei varmaan edes tuntenut väsymystä tai mitään, kun se vain rallatteli eteenpäin. Viimeinen ratasuoritus oli pelkkää pöllyävää turvetta, hikeä silmissä, kipua käsissä sekä varsin epämukavaa kyytiä pukittelevan ja päättömästi riehuvan ponin selässä. Wendykin katsoi menoamme jokseenkin kauhuissaan ja kiitti luojaa, kun olimme ylittäneet viimeisen esteen. Meidän jälkeemme oli vielä kolme ratsukkoa, jotka menivät radan, minkä jälkeen aloitimme loppuverkan. Wille vaan riuhtoi päätään ylös ja ravasi hurjalla vauhdilla eteenpäin. En saanut oria mitenkään päin kuuntelemaan, joten käänsin sen melko pienelle voltille ja jäin siihen pyörimään. Ori kompasteli jalkoihinsa, ja hetken jo näytti siltä ettei edes voltti saa ponia rauhoittumaan, kunnes yhtäkkiä poni laski päätään ja hiljensi vauhtiaan. Wille kulkikin äkkiä oikein mallikkaasti ja rauhallisesti, tosin aivan liian pitkänä ja melko ryhdittömänäkin, mutta ainakin se rauhoittui. Taputtelin orin kuumaa kaulaa. Ravasimme vielä hetken toiseenkin suuntaan yhtä rauhallisesti, minkä jälkeen kaikki hidastivat käyntiin ja ponit saivat pitkät ohjat.

12.6.2013 Estevalmennus, valmentajana raza.

Lämmittelynne olivat jo hyvässä vauhdissa kun saavuin kentälle. Vaihdoimme kuulumiset ja kerroin valmennuksen kulusta. Aloititte kevyessä ravissa tehden ympyröitä jokaisen sivun keskelle. Sait olla tarkkana ravin tahdin kanssa, sillä poni meinasi helposti voltille kaartaessaan hidastaa tahtia. Muutaman muistutuksen jälkeen tempo säilyi reippaana. Wille kulki jo heti alusta rennon näköisesti ja vastaten apuihisi nopeasti. Kun ympyrät saatiin hiottua kuntoon, jatkoimme valmennusta tehden nelikaarista kiemiurauraa, josta jatkettaisiin keskiraviin. Sait kiemuran kaaret ratsastettua siististi, ja keskiravinkin poni näytti hienosti askelta pidentäen. Pieni ajatus ylämäkeen ratsastamisesta, ja poni pidentää askelta kuin vettä vaan. Laukkaharjoitukset suorititte suurella keskiympyrällä. Aloititte työskentelyn oikeaan kierrokseen. Sait ratsastettua pohkeet läpi hyvin, ja laukka nousi pienellä ja huomaamattomalla avulla. Poni laukkasi rennosti rungostaan pyöreänä, ja sait itsesikin hyvin ponin ympärille ja istunnan rennoksi. Vasempaan kierrokseen jouduit hieman keskittymään siihen ettet sisäreidellä puristaisi, mutta hetken kevyenistunnan jälkeen sait alasistuessasi jalkasikin rennoksi. Saumatonta ja hienoa yhteistyötä!

7.10.2013 Puomitunti, ratsastajana Amanda, valmentajana Alesha Ryder

Olin Willen kanssa pitkästä aikaa valmennuksessa, minkä varmasti huomasi meidän riehakkaasta meiningistä. Kimo poniori oli kompastua lähes jokaiseen puomiin minkä ylitti, koska sillä oli jatkuva tarve huidella menemään sinne tänne eikä se malttanut siis millään katsoa mihin jalkojaan iski. Vihreä-valkoisten puomien aikana Wille oli varsin vainoharhainen vilkuillessaan jatkuvasti maneesin kulmiin vaaleanpunaisten mörköjen varalta. Jos joku sattuisi kulmasta hyökkäämään, olisi Wille ainakin hyvin varautunut tilanteeseen. Sain Aleshalta aika paljon noottia löysästä tuntumasta, joka ei varmasti auttanut Willeä rauhoittumaan. Nainen vaati minulta myös enemmän keskittymistä, koska olin kuulemma aivan toisessa maailmassa ja matkustin vain satulassa. Paransimme Willen kanssa loppua kohden. Valkoiset laukkapuomit menivätkin mallikkaasti, vaikka joka ikisen kerran viimeisen puomin ylitettyä Wille säpsähti maneesin nurkkaa, josko siellä olisi vielä niitä ilkeitä monstereita ja pyrki aina kiitämään hurjalla vauhdilla maneesin keskelle. Pari kertaa ori pääsi avuiltani poukkoilemaan minne sattuu, mutta muuten Wille kipitteli vasten tahtoaan kulman ohi lyhyelle sivulle. Loppuverkkojen aikana sain orin kuuntelemaan apujani tarkemmin eikä se enää keskittynyt maneesin pelottaviin nurkkiin. Se taipui oikein nätisti ja malttoi olla kaahailematta.

Kouluvalmennus 21.11.2013, valmentajana venlis

Katselin kun Ann ja Wille lämmittelivät uraa kiertäen. Poni oli reippaan oloinen, ja viskoi aika ajoin päätään innostuneena. Aloitimme keskittymällä ihan vain ratsastajan istuntaan ja apujen käyttöön, sekä niiden vaikutukseen. Pitkillä sivuilla teimme avotaivutuksen tapaista, ja pituushalkaisijalla temmonvaihteluita. Volttifriikkinä käskin ratsukkoa tekemään R:n ja S:n välissä volttikahdeksikkoa. Poni asettui mukavasti ja taipui hyvin, ja liikkui muutenkin elastisesti ja komein liikkein.

Seuraavaksi otimme pituushalkaisijalta ravipohkeenväistöä vuoroin molempiin suuntiin. Wille liikkui kivasti, mutta aina sitä ei olisi huvittanut samaan aikaan väistää ja kulkea peräänannossa, ja se yritti juosta pohjetta karkuun. Ann oli kuitenkin taitava, ja palautti ponin napakasti takaisin ruotuun.

Laukkatehtävän jatkoimme samalla kaavalla. Pituushalkaisijalla muuten astetta reippaammin, mutta kahdeksikko hitaasti ja kootusti. Hikihän siinä tuli, mutta hyvin meni!