Nerian No Sorrow

Maastossa 30.11.2011 omistajan kirjoittama

Pikkuponimme Sonja on nyt reilun vuoden vanha. Tytön kanssa on harjoiteltu ponin elämää pikkuhiljaa, vaikka suurimman osan ajastaan se onkin saanut viettää ulkona muiden nuorten ja vähän isompienkin kavereiden kanssa. Riimuun, harjaukseen ja muihin käsittelyihin Sonja on suhtautunut ihmetellen, mutta turhista hötkyilemättä. Muiden nuorten kanssa touhutessaan se osoittaa jonkinlaista peräänantamattomuutta kisaten ensimmäisenä uudelle heinäpaalille, mutta leikit sujuvat kaikkien tammavarsojen kanssa hyvin.

Tänään otin Sonjan puolilta päivin tarhasta ja lähdin sen kanssa kävelylenkille maastoon. On tamman kanssa siellä käyty aiemminkin köpöttelemässä, mutta tänään ajattelin tehdä vähän pidemmän lenkin paitsi oman kuntoni, myös ponin kunnon kannalta. Vaikka se urheileekin paljon tarhassa ollessaan, on sitä ihan hyvä välillä kävelyttää, jotta pitkäaikaista, yhtenäistä rasitusta tulisi myös. Kävelimme poluilla ja metsäteillä, isommilla teillä maiskutin myös pienet ravipätkät. Sonja kulkee riimussa nätisti ja edes syksyinen sumusää ei saanut sen korvia heilumaan yhtään vähempää kuin normaalistikaan, vaan kaikki metsän äänet ja hajut saivat Sonjan tarkkailemaan ympäristöään kiinnostuneena. Tunnin lenkin jälkeen palasimme tallille ja päästin tamman takaisin kavereiden seuraan tarhaan.

Näyttelymenestystä loppuvuonna 2011 omistajan kirjoittama

Sonjan kanssa on nyt käyty parissa näyttelyissä harjoittelemassa tätä hommaa. Eipä voi olla kehumatta, että Sonja on menestynyt ihan hirmu hienosti! Ensimmäisissä näyttelyissään se oli luokkansa ykkönen ja sai irtoSERTin. Toisissa näyttelyissään se oli paitsi luokkansa ykkönen, myös BIS3:n! Palkintona taaskin irtoSERT, kun ei noin pienelle vielä muotovalioita anneta. Olen pikkutammastani hirmuisen ylpeä! Pikku tamma käyttäytyikin näyttelyissä kuin vanha konkari, eikä sitä tarvinnut yhtään hävetä. Monet muut nuoret ponit olivat melkoisen villejäkin... Että kyllä tässä on jotain tapakasvatusta selvästi mennyt päähän. Nyt Sonjan kanssa pidetään näyttelyistä taukoa ja keskitytään täysillä ratsukoulutukseen, vasta huhtikuussa palaamme kehiin, kun tyttö on tarpeeksi vanha saamaan muotovalioitakin.

Koulukisoissa 6.3.2012 omistajan kirjoittama

Sonjan ratsastajaa jännitti kovasti ennen alkuverryttelyä. Hänen kätensä tärisivät, kun autoin häntä kiristämään Sonjan satulavyön. Sonja itse otti tilanteen niin lunkisti kuin nuori poni vain voi: sen korvat heiluivat, kun se tarkkaili ympäristöään, mutta se seisoi kauniisti paikallaan.

Sonjan ratsastaja, Blanche, oli kyllä kokenut ratsastaja, takana oli jo pari vuotta kisaamista tallini poneilla. Mutta nyt hän oli ensimmäistä kertaa ponin ensimmäisissä kisoissa. Olimme treenanneet pari viikkoa ahkerasti, ja hän oli saanut ratsastaa kisaradan valvonnassani läpi monta kertaa, muutaman kerran jopa kouluaitojen sisällä. Nytkin Sonja oli kisapaikalla käyttäytynyt aivan yhtä hyvin kuin kotonakin, ilman kummempaa kiukuttelua tai jännittämistä. Tsemppasin tyttöä vielä sanomalla, että tämä on vain harjoitusta, eikä ole mitään paineita suoriutua hyvin, kunhan pysyisivät aitojen sisällä koko suorituksen ajan, niin olisin tyytyväinen. Käskin häntä hengittämään muutamaan kertaan syvään, ja sitten annoin heille luvan lähteä tekemään alkuverryttelyä. Blanche yritti hymyillä takaisin, mutta hänen huultensa vapina esti sen.

Alkuverryttelyssä Blanchen jännitys alkoi selvästi vähentyä, ja Sonjan lämmetessä pehmeni tytön ratsastuskin koko ajan lähemmäs sitä, mitä se on kotona. Annoin heille rauhan verrytellä, Blanche kyllä sen osasi, ja seurasin vain vähän kauempaa, en edes aidalta. Verryttelyn lopuksi Blanche antoi Sonjalle pitkät ohjat ja taputti sitä kaulalle, ja siitä tiesin, että nyt oltiin jo aika normaalissa jännitystilassa.

Ratsukon suoritus kouluradalla sujuikin sitten oikein kivasti. Muutamia hölmöjä virheitä tuli, esimerkiksi pysähdys ei ollut tarpeeksi pitkä, mutta suurimmaksi osaksi Sonja toimi oikein kivasti ja Blanche sai ratsastettua hyvän suorituksen. Virnistellen vastaanotin suorituksesta tulevan ratsukon, ja kehuin molempia vuolaasti. Sonja oli saanut mahtavan kokemuksen kisoista ja Blanche oli taas vähän parempi kilpailija. Kävelyttäessämme Sonjaa katselimme vielä yhdessä kisasuorituksen arviointia, ja juttelimme hyvistä ja parannettavista kohdista. Luokan tulosten tullessa taisimme molemmat yllättyä yhtä paljon: ratsukkomme oli neljäs!

12.6.2013 Kouluvalmennus, valmentajana raza.

Danna lämmitteli rennossa ravissa liikkuvaa Sonjaa kentällä kun saavuin paikalle. Tänään oli tarkoitus tehdä herättäviä harjoitteita, ja saada poni liikkumaan kevyesti ja toimimaan pienillä avuilla. Aloitimme valmennuksen tehden pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä jokaisen sivun keskellä. Muutaman ensimmäisen siirtymisen yhteydessä napakan pohjeavun lisäksi Danna joutui käyttämään raippaa, mutta tätä ei tarvinnut kun muutamana kertana lisäapuna, kun poni jo ymmärsi, mistä on kyse. Siirtymiset olivat täsmälliset ja poni hyvin kuulolla, joten jatkoimme seuraavan tehtävän parissa puurtamista. Danna sai hyvin Sonjan ratsastettua ylämäkeen, joten lävistäjä lisätyssä ravissa ei tuottanut heille minkäänlaisia ongelmia. Laukkatyöskentelyä ratsukko teki pääty-ympyrällä tehtävänä puolikas ympyrä laukkaa ja puolikas käyntiä. Hyvin tehdyistä lämmittelyistä johtuen poni kuunteli ratsastajan apuja tarkasti ja siirtymiset onnistuivat.