Jamison Belv

Muistelua ja maastoesteillä 15.5.2012

Tasan kaksi vuotta sitten Jami sijoittui ensimmäisen kerran MEJ-cupissa! Kertaakaan ei sen kanssa voitettu, mutta kivasti siellä kovassakin porukassa sijoituttiin. Jamin elämässä aikaa on tosin kulunut vähän pidemmälti kuin kaksi vuotta, ensimmäisen kerran Jami oli nuori ranttali, nyt se on jo ikääntynyt, ja vähän rauhoittunutkin.

Iästään huolimatta Jami on vielä äärimmäisen hyvässä kunnossa ja kävimmekin tänään taas hyppimässä maastoesteitä. Tänään ei keskitytty vain yhteen esteeseen, vaan hyppäsimme pientä rataa. Korkeudeltaan maastoesteet olivat melko matalia, joten Jami jaksoi painaa kovaa aina esteiden välilläkin. On kyllä mahtavaa hypätä ponilla, jonka pieneen mieleen ei kyllä mahdu ajatus siitä, ettei se hyppäisi!

Portaita 21.12.2012

Tänään hyppäsimme Jamin kanssa portaita ylöspäin. Herran takajalat eivät ihan koko ajan pysyneet etujalkojen tahdissa, ja kerran meinasi käydä jopa pieni vahinko, kun Jami hyppäsi eteenpäin ennen kuin oli saanut tasapainonsa kuntoon. Ei kuitenkaan kaaduttu, onneksi! Muutamia hyppykertoja tehtiin vain, onhan tuo portaiden meneminen melkoisen rankkaa treeniä.

Tynnyritarkkuutta 15.10.2011

Kerran viikossa käymme aina maastoesteradalla jotain tiettyä estettä treenaamassa. Tänään vuorossa oli tynnyrinmuotoinen tarkkuuseste, eli siinä on vähän pituutta, mutta ei juuri lainkaan leveyttä. Vähän lisäjännitystä luodakseni treenasin myös eri tempoissa esteelle tulemista, ja tottakai molemmista laukoista ja erilaisilla lähestymisillä. Jami toimi ihan näppärästi tänään, vaikka eilen sillä oli vapaapäivä, ei se nyt lähtenyt käsistä läheskään niin monta kertaa kuin odotin. Tarkkuusestekin ylittyi joka kerta, hyvä me!

Kestävyysharjoittelua 11.10.2011

Ensi kuussa startataan taas pitkästä aikaa maastoesteillä, joten nyt on lkestävyysharjoittelun tahti taas koventunut. Laukkaamme kerran viikossa parin minuutin pätkiä ja aina välissä kävellään kymmenisen minuuttia. Toisenkin kerran käymme maastossa, ihan vain ravailemassa. Tänään oli ravailun vuoro: reittimme kulki kumpuilevaa peltotietä ylös alas mäkiä. Hyvää treeniä Jamin takaosan lihaksille! Ori pysyi kivasti käsissä, vaikka kovaahan sen kanssa aina mennään.

Kestävyysharjoittelua 30.9.2011

Nyt on muutama viikko menty ihan ravipainotteisella kestävyysharjoittelulla. Tänään aloitettiin sitten taas laukkaharjoittelu! Laukkasimme aina muutaman minuutin suurin piirtein kisatempossa, ja sitten Jami sai puhallella kymmenisen minuuttia käynnissä. Nyt Jami jo rentoutuu käyntipätkillä, ei tarvitse ihan koko ajan pidättää ohjalla ja istunnalla. Jes! Jotain oppii se vanhakin poni.

Kestävyysharjoittelua 4.9.2011

Tänään päättyi Jamin kesätauko ja aloitin sen kanssa taas kunnon kohottamisen tulevan syksyn ja talven kisoja silmällä pitäen. Tänään vain ravailtiin ja käveltiin kymmenen minuutin sykleissä, jotta saadaan peruskunto taas ylös, myöhemmin jatketaan harjoittelua sitten laukassakin.

Käyntipätkillä Jami ei olisi niin millään viitsinyt kävellä tai ainakaan rentoutua käynnissä. Kaipa se taas tästä lähtee, kun vähän aikaa harjoitellaan.

Vesiestettä 20.7.2011

Mikäs sen mukavampaa hellepäivän treeniä kuin vesiesteen hiominen?

Otin tällä kertaa raipankin mukaan, en sen takia, että Jami tarvitsisi yhtään enempää vauhtia lisääviä apuja, vaan että saisin kaulalle napautettuna ohjattua sen säpäkästi pois vesiesteeltä. Tämä kun on se meidän kompastuskivemme useissa kilpailuissa... Reilun tunnin verran aina hyppäsimme tukin yli veteen ja siitä sitten erilaisia reittejä ratsastaen pois vedestä. Alkuun Jami olisi niin mielellään jäänyt kahlailemaan, mutta napakka näpäytys raipalla kaulalle ja poni oli taas menossa eteenpäin. Lopulta sain Jamin nostettua vedestä ilman raipan apua, joten jätimme harjoittelun siihen. Illalla vien Jamin vielä uimaan, kun se siitä niin tykkää!

Maastoesteillä 13.6.2011

Pari päivää on satanut, joten pitkästä aikaa päästiin tänään Jamin kanssa maastoesteille. Onneksi ei kuitenkaan ole reitit menneet ihan lällyksi, vaan pohja oli vain sopivan kostea, ettei pölynnyt. Lähinnä nyt vain verryteltiin, ja hypättiin melko matalia esteitä, muun muassa paria tukkia ja yhtä tarkkuusestettä. Jami oli tapansa mukaan liian vikkelä kintuistaan, ja sitä sai ihan tosissaan pidättää, ettei oltaisi lennetty esteiden yli, vaan ihan hypättiin. Tallille päin tullessa ei ori olisi malttanut kävellä lainkaan, vaan ravaili aina omia aikojaan.

Maastoestevalmennus 7.4.2011, valmentajana Ninni

Jami ja Jocelyn laukkasivat hyväntuulisina ympyrällä. Jami huiski hännällään ja samalla pari pukkia jatkoi laukan sarjaa. Jocelyn vain nauroi ja kokosi Jamin muotoon. Aloimme välittömästi harjoitella erästä tarkkuusestettä. Kehotin Jocelynia lähsetymään kapeaa estettä hitaassa, tasaisessa laukassa ja rytmittämään sen oikein, jotta esteen jälkeen olisi helpompi jatkaa seuraavalle esteelle, jota emme vielä hyppäisi. Jocelyn teki työtä käskettyä ja Jami valpastui. Sen korvat nousivat hörölle ja se nosti päänsä ylös. Jostain syystä Jami päätti hypätä esteen yhden askeleen liian aikaisin. Onneksi este oli lyhyt ja he selvittivät sen suosiolla. Otimme uudelleen. Jocelyn teki pidätteitä, jotta saisi Jamin ottamaan sen yhden askeleen lisää ennen ponnistusta. Odotin jännityksellä , mutta turhaan, sillä ratsukko liisi esteen yli ja jatkoi sen jälkeen suoraan voltille kauniissa yhteisymmärryksessä. Otimme tarkkuusesteen perään noin 110cm tukin. Aloitimme alusta ja tarkkuuseste sujui yhtä hyvin kuin edelliselläkin kerralla. Tukille saapuessa Jami pisti korvansa pystyyn, kiihdytti ja tajusi ilmeisesti ettei askeleet osuisi kohdilleen ja kielsi. Jocelyn menetti tasapainon ja Jami väisti nopeasti vasemmalle. Jocelyn putosi tukin ääreen, mutta oli jo noussut jaloilleen kun talutin Jamin hänen luoksensa. Kaikesta huolimatta hän halusi ehdottomasti jatkaa.

Otimme uuden yrityksen. Jocelyn teki paljon pidätteitä ja tarkkuuseste sujui mainiosti. Nyt Tukille tultaessa Jocelyn jatkoi pidätteiden tekemistä, mutta piti laukan isohkona ja Jami hyppäsi tukin mallikkaasti. Askeleetkin osuivat kohdilleen!

Maastoestevalmennus 12.1.2011, valmentajana Maijunen

Tänään oli jo toinen päivä, kun valmensin Jamia ja ponityttö Kendraa maastoesteiden tiimoilla. Tällä kertaa tyttö oli jo lämmitellyt ponin maastossa, joten siirryimme suoraan maastoon toisin kuin edellisellä kerralla. (Tuolloin olimme ensin lämmitelleet kentällä.) Minulla oli tänään ajatuksena, että keskittyisimme niihin aina niin kammottaviin kummajaisesteisiin, mutta treenin edetessä minulle selvisi nopeasti, ettei Jami-herra ollut kummallisimmastakaan hökötyksistä moksiskaan. Ei hätää - keskityimme siis niiden hyppäämisen ohella viimekertaiseen aiheeseemme, oikean ponnistuspaikan löytämiseen. Moinen taito on maastoesteillä varsin tärkeä, sillä epäonnistunut ponnistus voi kiinteillä esteillä johtaa vakaviinkin onnettomuuksiin. Aika kului nopeaan, ja niin Kendra kuin Jamikin näkyivät kumpikin nauttivan menosta. Pian oli jo aika palata tallille päin. Loistavaa työskentelyä kummaltakin! Näen tassa kaksikossa ainesta.

Maastoestevalmennus 10.1.2011, valmentajana Maijunen

Aloittelimme valmennuksen lämmitellen ensin hieman kentällä - myöhemmin lähtisimme maastoon toteuttamaan päivän varsinaista tehtävää. Innostuneen Jamin selässä tökötti sitä sulavasti käsittelevä tallityttö Kendra, joka osasikin lämmitellä ponin hyvin omatoimisesti. Oli toisaalta ihan hyvä että olin seuraamassa lämmittelyä, näin sain tutustuttua ratsukkoon jo hieman ennalta. Kohta oli aika lähteä maastoa kohti. Kävelimme hiljalleen syvemmälle maastoon esteitä kohden jutustellen samalla Jamista ja maastoesteiden hyppäämisestä yleensäkin. Kendra ohjeisti minut oikeaan suuntaan Jamin selästä käsin. Sovimme, että ratsukko käy hyppäämässä helpohkon lenkin tuntuman hakemiseksi, ja palaa takaisin tähän samaan paikkaan. Tällä välillä minulla oli sopivasti aikaa tutkiskella esteitä, joita lähettyvillä oli. Pörisevä ja hörisevä ratsukko palasi pian lämmittelykierrokseltaan, kuulemma oli hyvin mennyt. Aloitimme siis varsinaisen treenauksen. Eräällä suoralla oli kolme mainiota estettä - suurehko heinäpaalipysty, tukkieste ja lopussa hyppy alas veteen. Jami puhkui intoa steppaillessaan pää taivaissa pientä ympyrää Kendran ohjaamana kun selostin muutamia käytännön asioita tytölle liittyen siihen, mihin nyt kiinnittäisimme huomiota. Ensimmäinen kokeilu paljasti Jamin heikkouden, sillä oli niin kova kiire, että se ponnisti esteille aivan mistä sattuu - eikä se meinannut lähteä vedestä pois. Kehotin tyttöä säätämään ponin laukkaa tarkemmin ja ajamaan sitä vesiesteeltä määrätietoisemmin pois. Jankkasimme kolmen esteen suoraa hyvän aikaa, ja ilokseni huomasin edistystä. Kotimatkalla Kendra kiitti valmennuksesta ja sanoi, että juuri tälläistä treeniä hän olikin Jamin kanssa kaivannut.

Estevalmennus 14.12.2010, valmentajana Laura M.

Kasailin maneesissa paraikaa esteitä kun Jocelyn ratsasti Jamin maneesiin. Kehotin tyttöä verryttelemään ponia reippaasti molempiin suuntiin jotta päästäisiin aloittamaan varsinainen harjoittelu.

Pystytin maneesiin leveän trippelin toiselle pitkälle sivulle ja lävistäjän puoleen väliin okserin. Verryttelyksi käskin Jocelynin tulla trippeliä matalempana. Tarkkailin tytön istuntaa ja huomauttelin pienistä asioista kuten kantapäistä ja käsien asennosta. Muutaman verkkahypyn jälkeen kerroin että tehtävänä olisi hypätä lävistäjällä ensiksi okseri, ratsastaa hyvä kulma ja toisella pitkällä sivulla hypätä okseri. Tehtävä vaikuttaa melko yksinkertaiselta mutta siinä sai olla tarkkana että hevonen on kokoajan hyvässä tasapainossa eikä oikaise kulmissa. Kun olin selostanut tehtävän kehotin Jocelynia aloittamaan lähestymällä okseria. Hyppy okserille oli kehno joten käskin jättää trippelin hyppäämättä ja ottaa heti uuden lähestymisen okserille. Toinen lähestyminen oli parempi ja Jami laskeutui hyvässä tasapainossa alas. Tie trippelille alkoi hyvin mutta toisessa kulmassa Jocelyn oli liikaa menossa jo esteelle joten Jami pääsi oikaisemaan kulmasta ja tie oli hieman vino. Reippaana ponina Jami kuitenkin otti mahtiloikan esteen ylitse ja vielä puhtaasti.

Muutaman toiston jälkeen käänsin tehtävän toisinpäin ja käskin ensiksi tulla trippelin ja sieltä kääntää okserille. Nyt Jocelynin täytyi olla tarkkana että kääntyy okserille suoraan eikä liian aikaisin tai myöhään. Huolehdin ihan turhaan, taas. Tyttö ohjasti innokkaan ponin rauhassa trippelille ja nyt ratsasti huolellisesti molemmat kulmat. Tie okserille oli suora ja hyppykin oikein nätti ja siisti. Kehotin tulemaan vielä toisen kerran jonka jälkeen ohjeistin Jocelynin verryttelemään Jamia eteen-alas.

Maastoestevalmennus, valmentajana moar

Olin antanut weemille ja hänen hienolle ponioriilleen ohjeeksi jo ennakkoon verrytellä huolella ja monipuolisesti kaikissa askellaijeissa kentällä, sillä tiesin hieman myöhästyväni sovitusta ajasta. Kurvattuani nopeasti kentän laidalle, näytti poni jo sopivan lämmenneeltä, sillä se liikkui tasapainoisesti ja notkeasti taipuen hyvin. Olin tyytyväinen, sillä pääsisimme suoraan asiaan, radalle.

Ensimmäiseksi pyysin ratsukkoa hyppäämään pientä tukkiestettä molemmista suunnista niin, että esteen päällä tehtäisiin laukanvaihdos, ja tukin jälkeen tehtäisiin kaarros niin, että estettä pääsisi lähestymään hyvin toisesta suunnasta. Tehtävä sujui muita osin mallikkaasti, mutta vauhtia oli paikoin aivan liian paljon, ja weem roikkui toisinaan jopa hieman liikaa suussa kiinni, vaikka perustuntuma olikin muuten sopivahko.

Lisäsin tehtävään vielä kaksi muuta estettä, ja kontrollia lisätäkseni, vaadin että aina jokaisen esteen jälkeen Jamin laukattua pari askelta, pitäisi tehdä käyntiinsiirtyminen ja kävellä viisi rauhallista askelta, ja nostaa uudelleen laukka. Kaksi ensimmäistä kertaa eivät oikein onnistuneet, sillä ponin ja ratsastajan jarrut oli hukkuneet jonnekkin ihan muualle. Kolmannella kerralla meni kuitenkin jo jotenkin, ja neljäs kerta oli lähes täydellinen, joten päätin lopettaa harjoituksen siihen.

Valmennuksen lopussa annoin ratsukon hypätä vielä melko matalan radan, korkeammille esteille en parivaljakkoa päästänyt, sillä molemmat näyttivät olevan jo varsin hikisiä ja väsyneitä. Rata meni kerralla nappiin, joten annoin suullisen palautteen weemille ja käskin hänen loppuverkata poni huolella ravissa. Tämän jälkeen poistuin paikalta.

Maastoestevalmennus, valmentajana moar

Saavuin valmentamaan weemiä ja Jamia jo toisen kerran pienen ajan sisään. Olin suunnitellut, että ennen radalle lähtöä harjoittelisimme hieman pidätteitä ja siirtymisiä, ettei viimekertainen kaahotus toistuisi, vaan ori saataisiin mukavan pehmeäksi suustaan. Parivaljakko odotteli jo kentällä alkukäynnin käveltyinä, ja ainakin ensisilmäyksellä poni näytti hyvän rauhalliselta, mutta kuitenkin virkeältä ja valmiilta toimintaan.

Pyysin weemiä nostamaan rauhallisen ravin keventäen itse tahdikkaasti mukana kiinnittäen myös huomiota siihe miten keventää, ettei kevennys jää vain epämääräiseksi 'lillumiseks' satulan päällä. Ori ravasi tarmokkaasti isolla keskiympyrällä. Vaadin weemiä ratsastamaan niin, että aina puoli ympyrää ravattaisiin lisättyä ravia, ja puolikas oikein hidasta ravia. Tehtävän ruvettua sujumaan, lisäsin vaikeudeksi sen, että siirtyminen piti tehdä aina jokaisen ympyrän neljänneksen alussa. Harjoitus sujui varsin mallikelpoisesti ja Jami oli komeasti kuulolla ja erittäin keskittyneen näköinen. Vielä muutamien laukkaan - käyntiin - laukkaan siirtymisten jälkeen ajattelin heidän olevan sopivan valmiita hyppäämään, joten suuntasimme maastoon.

Hyppäsimme aluksi samaa tukkia, kuin viimeksikin, tällä kertaa poniori pysyi hienosti käsissä, ilman turhia ailahteluita siitä kumpi vie ja kumpi vikisee perässä. Jamin (ja weemin) lämmettyä hypyistä suuntasimme toiselle puolelle maastorataa hieman vaikeammille esteille, ja harjoittelimme lähestymistä vedelle sekä portaille. Kaikki sujui todella hyvin, olin suorastaan ylpeä ratsukosta!

Neuvoin vielä weemille radan, mikä heidän oli tarkoitus mennä. Ensin laukattaisiin metsän läpi hypäten pysty, sitten saavuttaisiin aukean reunalle, hypättäsiin tukki, sen jälkeen jatkettaisiin risulle, mistä jatkettaisiin vedelle ja lopulta hypättäisiin vielä kapea tarkkuuseste. Esteiden korkeudet hipoivat reilua metriä. Seurasin sivusta ratsukon työskentelyä, mitä oli hienoa katsella, sillä he pelasivat loistavasti yhteen. Jami pysyi hienosti kontrollissa, sekä hyppäsi rohkeasti esteen kuin esteen. Edes vedelle tultaessa se ei niskuroinut.

Osoitin tyytyväisyyteni weemille antaessani palautetta, ja pyysin häntä vielä kerran taputtamaan ponia. Neuvoin hänelle vielä hyvät kisat, mihin ratsukon kannattaisi osallistua, ja käskin weemin vielä jäähdytellä poni, sekä mielellään kylmätä jalat, sillä treeni oli suhteellisen rankka. Toivotin hyvää jatkoa ja lähdin pitämään seuraavaa valmennusta toiselle tallille.

Koulukurssi 15.-16.5.2010 Valmentajana Kiira

Koulukurssin ensimmäisellä tunnilla Kiira valmensi ratsastajia tallin omilla hevosille, joten siitä ei sen enempää tässä.

2. tunti

Kurssin toinen tunti on suunnattu ratsukon eteenpäin treenaamiseen ja pyrin valmennuksen aikana etsimään huomenna treenattavia asioita, jotta jokainen suoriutuisi radasta kunnialla. Verryttelitte jouhevasti ensiksi itsenäisesti ja sitten aloin ottaa aina yhden kerrallaan noin 20 minuutin tehokkaaseen treeniin maneesin toiseen päätyyn. Lisa & Rago ovat ensimmäisenä, toiseksi treeniin tuli Kata & Jätkä, kolmantena Eilowy & Kero pääsivät hikoilemaan ja viimeisenä weem & Jami olivat vuorossa. Treenit sujuivat näissä merkeissä:

”Noniin, sitten olenkin keksinyt teille ihan vain perus treenin, tästä saan kuitenkin selville hyvin, että miten ratsastat Jamia ja miten se sua kuuntelee. Eli tuut vähän enemmän ympyrälle ja aina kun meet käyntiä, niin meet poikitusta, aluksi niin että takapää menee ulospäin. Ja kun se väistää pohjetta hyvin, suoristat sen ympyrälle ja nostat heti ravin. Ravissa, kun se kuuntelee, käyntiin ja heti väistöä”, kerroin tehtävän ja aloitit. Jami pysyi tarkkana ja kuunteli ihan nätisti, halusin teidän menevän tehtävää, koska olin lukevinani, että Jami tarvitsee paljon tekemistä. ”Okei, se sujuu. Sitten niin, että takapää meneekin sisälle ympyrän kehältä ja nostat laukan, nyt pitää olla sen verran tarkkana, että se nostaa oikean laukan, väistätät sitä nimittäin vasemmalla”, kerroin ja huomasin, ettei tehtävästä tullut kauheasti vaikeampi, vaan hienosti se sujui silti. Huomenissa treenataan vähän lisää.

3. tunti

Kolmannella tunnilla on tarkoitus harjoitella eilen huomaamiani asioita ja kehittää niitä. Treenausjärjestys on sama, mikä oli eilenkin. Treenaus sujui näin:

Ratsastit Jamilla eilen päättäväisesti ja huomasin, että tahdot kaapia hyvät pisteet radasta. Avuksesi kerroin, että sinun kannattaa vähän enemmän ottaa toisella pohkeella hevonen vastaan mennessäsi väistöjä. Mitäpä muutakaan, kuin suoralla uralla väistöä olisimme treenanneet. Harjoittelimme myös muutamia B-merkin reittejä ja siirtymiä. Jami oli hyvin kuulolla, enkä ollenkaan epäile, ettäkö ette saisi hyviä pisteitä. Vaikka toisaalta, mitäpä minä vielä tiedän.

4. tunti

4. tunnilla tehtiin B-merkin kouluohjelma rataharjoituksena. Klikkaa tästä, niin näet miten Jamilla meni!

Maastoestevalmennus, valmentajana Sofia H.

Heti valmennuksen alussa huomioni kiinnittyi Jamin reippaaseen mutta kuitenkin kaiken aikaa yhteistyöhaluiseen olemukseen; se oli innokas ja eteenpäinpyrkivä, mutta malttoi useimmiten odottaa apujasi ennen kuin toimi. Alkulämmittelyinä muiden harjoitusliikkeiden tapaan treenatut voltit sujuivat oikein mainiosti niin käynnissä kuin laukassa, mutta ravissa Jami yritti tämän tästä joko hiljentää takaisin kävelyksi tai vaihtoehtoisesti siirtyä omin lupineen laukkaan. Toisinaan, etenkin alkuverryttelyjen aikana ori meinasi muutaman kerran karata liian vauhdikkaaseen laukkaan, mutta totteli melkein siinä samassa kun pidätit sitä. Pariin otteeseen Jami selvitti helpot verryttelyesteet aika lailla kankean oloisesti jännittyneesti, mutta kun muistit myödätä reilummin ohjista, hyppääminenkin alkoi sujua selkeästi notkeammin ja luonnollisemmin. Veteen ori meni mielellään, muttei tällä kertaa tavoilleen uskollisesti jäänyt sinne puljailemaan, sillä seuraava este häämötti vain vähän matkan päässä ja tietenkin Jami tahtoi päästä ylittämään senkin niin pian kuin mahdollista. Olitte kumpikin varsin erinomaisessa kunnossa, sillä jaksoitte koko rankan treenipäivän hienosti aina alusta loppuun asti. Oli myös ilo huomata, miten saumatonta ja miellyttävän näköistä yhteistyönne ainakin tämän päivän osalta oli. Ei muuta kuin onnea ja menestystä yhteiselle urallenne!