Lumivuon Carel

Lue Carelin hoitajan kirjoittamaa päiväkirjaa.

Estevalmennus 15.12.2013, ratsastajana Almuli, valmentajana Billy de Witt

Saavuttuani tallille ryhdyin heti laittamaan Carelia kuntoon estevalmennusta varten. Kun poni oli valmis, talutin sen isoon maneesiin, jossa muutkin ratsukot olivat valmistautumassa. Laskin jalustimet, ja nousin selkään. Valmentajana toimiva mies esitteli alkuun itsensä Billyksi, jonka jälkeen käski ratsukoiden verrytellä itsenäisesti kahta estettä hypäten. Alkuun ratsastelin uralla käyntiä ja ravia, ja Carel oli selvästi innoissaan tietoisena että kohta hypättäisiin. Ori pyrki selvästi eteenpäin. Sitten toisten esimerkkiä noudattaen nostimme laukan, ja Carel karautti melko lujaankin vauhtiin. Saatuani laukan rauhoitettua suuntasin orin pystyesteelle. Siitä oli jonkin aikaa kun viimeksi olin esteitä hypännyt, mutta perusasiat olivat sentään hallussa. Suurella, hieman töksähtävällä loikalla Carel ylitti esteen. Ohjasin ponin uralle, jolla sain aikaa taas säätää ponin innokkaan vauhdin sopivaksi toista verryttelyestettä, okseria varten. Sekin sujui mainiosti.

Ratsukkojen verryteltyä hetken Billy asteli kentän keskelle ilmoittaen, että aloitamme. Mies kertasi ensin perusohjeita esteitä varten, kevyt- ja esteistunta, ohjaaminen, hyvä vauhti ja lähestyminen. Tassu aloitti kimon Perlyn kanssa. Me toiset katsoimme maneesin toisella puolella seisten Tassun suoritusta. Heidän hypättyään koko rata, Billy antoi ohjeita parempaan suoritukseen, jonka jälkeen oli minun vuoroni.
" Onhan metri hyvä? ", Billy kysäisi estekorkeudesta. " Juu se on hyvä ", vastasin, ja suuntasin uralle. Laukannostin jälkeen koetin parhaani mukaan säätää maltillisen tahdin, ja suuntasin ensimmäiselle okserille kevyen istunnan kera. Billyn huudellessa ohjeita rata eteni melko hyvin. Estesarjan jälkeinen käännös tuotti hieman tasapaino-ongelmia, ja siksi neljännellä pystyllä olin huonossa tasapainossa, ja Carel hyppäsi epämääräisesti pudottaen samalla ylimmän puomin. Sain koottua ohjat nopeasti käsiini ennen seuraavaa pystyä, ja loppurata sujui suht hyvin. Ensimmäisen suorituksen jälkeen Billy neuvoi huolellisempaan ohjaukseen, ja että seuraavalle esteelle voi tähdätä jo edellisen esteen päällä. Istunnasta sen sijaan sain kehuja. Ajasta Billy sanoi sen verran, että voisin yrittää hieman nopeampaa suoritusta, ja lyhyempiin teihin nimenomaan vaikutti se, että suunnataan seuraavalle esteelle hyvissä ajoin.

Seuraava suoritus sujui ongelmitta, vaikka jännityksestä johtuen löytyi kaikenlaista pientä petrattavaa. Billy kuitenkin sanoi, että pitää vaan hypätä enemmän rentoutuakseen esteillä, eikä tuntisi oloaan niin jännittyneeksi. Tästä olin aivan samaa mieltä. Amandan suorituksen ja loppukäyntien jälkeen tultiin alas selästä, ja vietiin ponit talliin.