Rebentos Dear Astrithr

5.4.2011 Kouluvalmennus, valmentajana Marika.

Teimme yhdessä ratsukon kanssa pienen kävelylenkin maastossa, koska aurinko paistoi niin nätisti. Astra oli alusta asti hieman energinen, enkä meinannut kävellen pysyä sen perässä. Vielä maneesissakin tamma liikkui reippaasti eteenpäin. Ratsukko verrytteli tekemällä peruskuvioita ensin ravissa ja sitten laukassa. Tässä jälkimmäisessä askellajissa Astra-poni ei olisi millään halunnut mennä ratsastajan pyytämää hidasta laukkaa ja poni pukittikin muutaman kerran protestoidessaan pidätteitä vastaan.

Kun olimme saaneet ponilta turhat puhit pois aloitimme lähes heti laukkatyöskentelyllä. Tällä kertaa poni suostui laukkaamaan rauhallisesti ja Jocelynin oli helppo keskittyä vain omaan istuntaansa, ponin tehdessä pyydetyt tehtävät todella pienillä avuilla. Ratsukko teki hienoja pätkiä vastalaukkaa ja muutaman ihan kelpo laukanvaihdonkin.

Loppuun Jocelyn työsti Astraa tekemällä paljon pysähdyksiä ja temmonvaihteluita. Poni liikkui oikein nätisti ja alun kaahailusta huolimatta keskittyä hyvin työntekoon.

9.4.2011 Kouluvalmennus, valmentajana Jenni-Maria

Saavuimme maneesille Jeffin ja Astran kanssa yhtä matkaa. Maneesissa autoin pojan selkään ja kiristimme yhdessä satulanvyön ja mittasimme jalustimet. Sen jälkeen annoin luvan aloittaa lämmittelyn käynnissä. Tänään työskentelisimme pohkeenväistöjen ja lisäyksien parissa.

Pyysin pian Jeffiä siirtämään Astran raviin ja taivuttelemaan sitä ravissa kumpaankin suuntaan ympyröitä ja voltteja apuna käyttäen. Pyysin ylläpitämään reippaan tahdin, jotta Astra ei sitten myöhemmin päättäisi ruveta laiskottelemaan. Tässä vaiheessa tamma näytti virkeältä ja alkoi hakeutua kauniiseen muotoon. Kun ravi sujui moitteettomasti, pyysin poikaa nostamaan laukan ja taivuttelemaan ponia vielä hieman laukassa. Astran laukka oli hyvin eteenpäinpyrkivää ja eikä ratsukon yhteistyössä ollut mitään moitittavaa.

Nyt kun poni oli lämmitelty, aloittaisimme työskentelyn pohkeen väistöillä ensin käynnissä ja sitten ravissa. Astra astui hyvin ristiin, mutta kaula oli kuin banaani, joten pyysin Jeffiä suoristamaan hevosta, josta seurasi tempon hidastuminen. Kehotin antamaan pohjetta ja muutaman yrityksen jälkeen saimme kuin saimmekin kaikki palaset kohdalleen ja homma rullasi taas hienojen pohkeenväistöjen merkeissä. Nyt kun tämä homma toimi, voisimme syyrtyä eteenpäin lisäyksiin ja kokoamisiin. Aloitimme nämäkin käynnissä ja koska kaikki sujui mukavasti, siirryimme pian tekemään lisäyksiä ravissa. Tässä kohtaa Astra vähän innostui ja kokoaminen olikin helpommin sanottu kuin tehty. Onneksi Jeff oli taitava käsistään ja ymmärsi tehdä paljon puolipidätteitä ennen kuin edes ehdin pyytämään. Hienosti reagoitu. Meni hetki, että saimme ponin kokoamaan itsensä lisäyksen jälkeem, sillä se meinasi usein innostua liikaa. Työ tuotti kuitenkin tulosta ja tämäkin suijui pian kuin tanssi. Vielä muutaman kerran laukassa ja olisimme valmiita. Laukka oli Astran mielestä vielä hauskempaa ja Jeff sai tehdä taas urakalla hommia saadakseen ponin kuulolle. Se oli hieman vaikeaa, mutta ei mahdotonta ja pian se onnistui. Lopetimme tehtänä onnistuneeseen suoritukseen ja pyysin ratsukkoa siirtymään loppuraveihin ja lopuksi käyntiin. Sekä poni, että Jeff ansaitsivat isot kehut hyvästä työskentelystä. Astra on hieno poni ja treenaamalla kokenut ratsastaja selässään siitä saadat aikaiseksi vielä vaikka mitä! Jatkakaa harjoittelua.

11.4.2011 Estevalmennus, valmentajana Frida

Blanche olikin Astran kanssa jo maneesissa lämmittelemässä kun saavuin tallille. Huonon sään takia pysyisimme tänään maneesissa. Katselin ratsukon lämmittelyä samalla, kun kokosin radalle viittä estettä, jotka olivat 80-110cm korkeita. Esteet koottuani aloin keskittymään paremmin ratsukon menoon. Välillä heidän menonsa oli turhan lujaa ja käskinkin tehdä pidätteitä kunnolla, jottei vauhti olisi liian kovaa esteille tultaessa. Kehotin Blanchea ohjaamaan tamman ensimmäiselle esteelle, joka oli 80cm korkea pysty. Vauhti näytti kasvavan koko ajan estettä lähestyessä ja käskinkin hiljentämään kunnolla. Blanche teki kunnon puolipidätteen ja he tulivat mallikkaasti esteelle ja ratsukko sai jatkaa suoraan seuraaville esteille. Blanche piti Astran hyvin käsissä, yhdellä pystyllä tosin tippui ylin puomi. Radan jälkeen kehotin menemään sen uudelleen, nyt hieman rauhallisemmalla temmolla ja keskittymään kunnolla lähistymisiin. Blanche otti neuvostani vaarin ja tällä kertaa rata onnistui loistavasti. He saivat lopettaa näin hienoon suoritukseen.

14.4.2011 Estevalmennus, valmentajana Elde T.

Molemmat puhkuivat intoa päästessään kentälle, tyttö sekä poni. He pääsivätkin heti hommiin, lämmittelyn ohella pyysin Jocelyniä miettimään sitä mikä hänelle oli kouluratsastuksessa ja yleensä ratsastuksessa tärkeintä. Tyttö jäi miettimään tätä samalla kun laittoi Astraan vauhtia. Poni oli ihmeellisesti menettänyt intohimonsa työskentelemiseen. Aloittelimme harjoittelemaan vastalaukkaa. Aluksi Jocelyn ei saanut Astraa mitenkään innostettua epämukavasta aiheesta, mutta hetkenkuluttua ratsukko jo laukkasi täyttä päätä kohti asettamaani tehtävää. Tästä minun täytyisi Jocelyniä lopputunnista kehua! Lopulta saimme kaiken menemään juuri ja kokonaan putkeen. Lopputunnista Jocelyn nappasi minua vielä hihasta ja sanoi: - Musta ratsastuksessa tärkeintä on se, että poni liikkuu! Sitten hän saapasteli Astra mukanaan virnistellen pois.

18.4.2011 Kouluvalmennus, valmentajana Pomppuponi

Saavuin tallin pihaan, oli aamupäivä. Menin maneesiin ja ihmettelin, missä Blanche ja Astra olivat, mutta pian huomasin kaukana risteyksessä pienen rautiaan newforestponin. Päätin mennä Blanchea vastaan ja näin jo pitkältä, kuinka Astra määräsi vauhdin. Huudahdin Blanchelle: ”Muista pidäte ja nyt kun se ei kuuntele, ole aivan rento!” Näin kun Astran pää vääntyi viistoon ja se puri kuolaimeen. Olin jo aivan pian Blanchen ja Astran kohdalla. ”Moikka!” Blanche sanoi. Moikkasin ja sanoin: ”Jos nyt antaisit pohkeita, tuo poni lähtisi niin kovaa kuin se jaksaisi ja huomaatko kuinka se puree kuolaimeen? Sinun pitää leikkiä kuolaimella ja kuvittele soittavasi oboeta, kun ratsastat sillä.” Blanche mutisi jotain ja alkoi liikutella sormiaan. Astra hidasti hieman, mutta jatkoi silti puremista. Kysyin Blanchelta, olivatko he jo verkanneet kunnolla vai olivatko he vain kävelleet. Blanche nyökytti päätään ja sanoi, että he olivat jo verkanneet.

Pääsimme maneesille ja aloin keskittyä kunnolla Blanchen ja Astran työskentelyyn. Blanche rentoutui nopeasti maneesissa ja luulen, että Blanchea vain pelotti tai jännitti olla maastossa Astralla. Astra lopetti puremisen ja alkoi pikkuhiljaa pyöristymään, joten sanoin Blanchelle, että hän voisi nostaa ravin. Ravatessa Astra nopeutti tahtia, joten muistutin Blanchea pidätteistä. Astra alkoi pyöristyä ja hidastua, joten pyysin Blanchea kiittämään ja sen jälkeen nostamaan laukan. Astra nosti yllättävän hyvän laukan, joka oli kyllä hieman reipas, mutta Blanche osasi ottaa heti pidätteitä ja Astra rauhoittui. Käskin Blanchea kiittämään ponia paljon.

Blanche ja Astra kävelivät hetken ja sen jälkeen jatkoimme pohkeenväistöllä: H-I suoristus ja pohkeenväistö toiseen suuntaan I-E. Blanche lähti väistämään kohti I-kirjainta. Astran väistö meni hyvin, mutta suoristuksessa Astra lähti kiihdyttämään. Pyysin Blanchea ottamaan pidätteen ja tekemään pienen voltin suoristuskohtaan. Blanche sai Astran hyvin rauhoitettua ja jatkoi väistöä E-kirjaimeen. Pyysin Blanchea tulemaan uudestaan ja tällä kerralla kaikki sujui jo paremin. Blanche halusi tulla vielä kerran, mutta sen jälkeen sanoi, että voitaisiin lopettaa, johon vastasin myöntävästi.

19.4.2011 Estevalmennus, valmentajana Pomppuponi

Tänään aloitin Astran ja Blanchen kanssa heti siitä, että saimme pidätteen läpi ennen kuin lisäämme vauhtia. Astra oli tosi vetreä, eikä vaikuttanut mitenkään jäykältä ja Blanchekin osasi rentoutua Astran selässä. Pyysin Blanchea nostamaan ravin ja tulemaan pitkällä sivulla viiden 20cm esteen sarjan. Astra lähti melko reippaaseen raviin, joten muistutin Blanchea pidätteistä jokaisessa välissä. Astra hyppäsi ensimmäisen esteen toooodella korkealta ja nosti laukan ja hyppäsi loput esteet niin nopeasti, etten ehtinyt edes huutamaan ”pidäte” . Blanche tuli uudestaan ja nyt käskin todella käyttämään rajumman pidätteen ennen A-estettä ja lopuksi peruspidäte jokaisessa välissä. Blanche ja Astra lähestyivät A-estettä, joka meni hyvin ison pidätteen ansiosta ja loputkin esteet menivät hyvin, joten Blanche sai tulla laukassa. Nyt nostin esteet 90cm korkeuteen ja laukka-askeleet olivat : yksi, kaksi, kaksi ja yksi. En tiedä miten, mutta näytti, kuin Blanche olisi vain istunut Astran selässä ja Astra meni silti oikeat laukka-askeleet. Sanoin Blanchelle, että se oli nyt niin hieno, ettei meidän kannata enempää tehdä ja lopetimme tunnin loppuverryttelyyn,

1.5.2011 Kuulumisia

Huhtikuu olikin Astralle kiireistä aikaa. Kuu alkoi ensimmäisen varsan varsomisella, jatkui aktiivisella valmentautumisella ja loppui toiseen varsaan. Nyt Astra saakin ottaa ihan rennosti pitkän aikaa, ennen kuin keksin sille jotain muuta tekemistä, kuin laitumella riekkumista muiden vanhojen tammojen kanssa.

Tänään ponit pääsivät olemaan vähän pidemmän aikaa laitumella. Onhan noita ensiheiniä jo käyty muutaman tunnin tarhauksilla maistelemassa, mutta tänään saivat mammat ihan kunnolla touhuta ja peuhata koko päivän. Illalla kun haimme Astran ja kumppanit laitumelta, tuli kyllä vähän kaduttua näin aikaista laidunpäivää: koko konkkaronkka oli aivan mutainen. Eihän tuo nuori ruoho vielä kovin paljoa meuhkaamista kestä, vaan muuttui kuravelliksi useammasta kohtaa.

22.7.2011 Kouluratsastusta

Tein Astran kanssa tänään kevyehkön treenin kentällä. Helteiden takia on täytynyt jo jonkin aikaa ratsastaa päiväliikutukset maneesissa, jonne koneilla saadaan edes jotakuinkin hengitettävän viileää ilmaa. Astran kanssa päätin kuitenkin odottaa iltaan asti, jotta ilma hieman viilenisi ja pystyisimme menemään kentällä. Treenasin alkuun vähän pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa. Sen jälkeen ylitaivuttelin Astraa volteilla ja erilaisilla kaarroksilla, joissa ei oikeastaan ollut päätä tai häntää. Lopetin ratsastuksen kevyessä istunnassa ympyrällä laukkaamiseen, jonka jälkeen tyrkkäsin ponin tallitytölle, jonka määräsin vielä maastoon ravailemaan. Minulle kylmää colaa, kiitos!

11.10.2011 Pikkuinen rakas

Hihii! Astra varsio toissapäivänä kolmannen nyffivarsansa, ja sieltähän putkahti superkaunis tumma tammavarsa. Varsa menee hieman kasvettuaan myyntiin, toivottavasti se päätyy jollekin kivalle nyffikasvattajalle. Nimeksensä varsa sai Breezy Dear Asteria, emänsä nimeä myötäillen. Tänään Astra ja varsa saivat piipahtaa nopeasti ulkona, kun sattui sopivasti aurinkoinen päivä lämmittämään. Voi sitä ihmettelyn määrä, kun toinen kulkee emänsä perässä ja katselee ujona ympärilleen!

5.1.2012 Kouluvalmennus, valmentajana Jaana K.

Astran selkään oli kivunnut Jeff ja suunnitelmana sekoitella vaativan B:n ja helpon A:n liikkeitä. Teimme laukanvaihtoja sekä käynnin kautta, että suoraan. Suorat vaihdot vähän ihmetyttivät Astraa, mutta tamma kuitenkin ymmärsi jutun pointin. Jeff sai myös pyöritellä ponia takaosankäännöksillä, ongelmana tässä ilmeni se, että Astra ei olisi halunnut paikallaan pysyä. Ohjelmassa oli myös lisättyä ravia ja käyntiä, vastalaukkaa, sekä avotaivutuksia. Astra suoriutui todella hienosti hommistaan, vaikka välillä yrittikin pistää hanttiin. Jeff kuitenkin ratsasti ponia todella reippaasti, eikä tämän ansiosta tullutkaan suurempia ongelmia.

12.2.2012 Riemua pikkuvarsasta

Astra varsoi tänään neljännen varsansa, pienen ratsuponiorin, joka sai söpöytensä ansiosta nimekseen Breezy Snoop, eli Nuuskija. Heti ensimmäisten elinsekuntiensa aikana pikkuinen nuuski maailmaa ja emäänsä, ja hirnahti kovin hyväksyvästi. Ihan kuin varsa olisi viisaampi kuin kukaan meistä, mutta suhtautuisi maailmaan "nojaa, kelpaahan tämä kai sitten"-asenteella. Astra hoiti pikkuistaan jälleen kerran hellästi ja huolella, kuten muitakin varsojaan. Karsinaa lähestyviä ihmisiä se sen sijaan mulkoili syyttävästi, kun emme mukamas tajunneet antaa sille sen kaipaamaa omaa rauhaa.

20.2.2012 Kouluvalmennus, valmentajana mmeiju.

Valmennuksessa pitäydyttiin tänään perusasioissa, sillä alkuverryttelyn jälkeen Astra oli edelleen hidas pohkeelle, raskas kädelle ja jännittynyt. Ratsastettavuutta pyrittiin parantamaan ympyrällä; hieman pidempiä pätkiä avotaivutusmaisesti keskittyen ratsastajan apuihin. Ratsastajana toiminut Jocelyn jäi herkästi ratsastamaan liikaa kädellä (eritoten sisäohjalla) unohtaen pohkeiden käytön kokonaan, jolloin Astrasta tuli hidas, vastaanhangoitteleva ja haluton. Muutaman kerran se jopa kieltäytyi liikkumasta kaikkialle muualle paitsi ylöspäin, mutta kääntäminen pienelle voltille rauhoitti ponin nopeasti - ja muistutti ratsastajalle, kuinka tärkeää on välillä hellittääkin sieltä suusta ja käyttää muita apuja tehokkaammin. Kun ratsastajalla pysyi maltti ja keskittymiskyky, oli meno paikoiteillen oikeinkin mallikasta. Ympyrällä hyvään, tasaiseen ja ennenkaikkea rehelliseen peräänantoon tultuaan liikkui Astra myös suoralla uralla paremmin. Näin ollen siis muutama hallittu laukannosto käynnistä ja yksi pitkä raviväistö lopettivat tämän päivän treenin.

8.3.2012 KRJ-tarinakilpailut Luxus Poniesissa

Tehtävänantona oli kirjoittaa tarina ja sisällyttää siihen seuraavat sanat: aurinko, silmälasikotelo, granaattiomena, astianpesukone, liikennevalo. Tällaisella tarinalla osallistuimme:
Aamulla syömäni granaattiomena tuntui jäytävän vatsaani ja kevätauringon paiste sai pääni jomottamaan. Päivän ensimmäinen rata Astran kanssa oli mennyt mukiinmenevästi, mutta kun kyseessä oli juuri tämä versio helposta A:sta, en meinannut koskaan muistaa rataa aivan täydellisesti. Suljin silmäni ja aloin ratsastamaan rataa mielessäni. "... kokoaminen, takaosakäännös... keskikäynti... laukka... " Juuri kun olin tekemässä täyskaartoa, puhelin värisi taskussani. - No mitä? vastasin vähän ärtyisästi. - Sori Wendy, mut tota, täytän tässä tätä astianpesukonetta enkä löydä pesuainepurkkia mistään. Mahatkohan tietää, et mis se on? Soittaja oli Jeff, yksi tallin poniratsastajista, joka oli nyrjähtäneen ranteensa takia jäänyt näistä kisoista pois. - Joo ei mitään... Nostin sen Benin takia sinne astiakaapin päälle, kun pentuna se oli koko ajan tonkimassa niitä alakaappeja. Ja kun kiipeet sinne, niin kato jos löytäisit mun silmälasikotelon samalla. - Okei kiitti. Mä katon. Onnee vielä, hyvin se menee! Moro. Lopetettuani puhelun hengitin pari kertaa syvään, suljin silmäni ja yritin muistaa, missä kohtaa rataa olin menossa. Pääni sisäinen liikennevalo oli kuitenkin jäänyt jumiin, eikä se päästänyt yhtään tiedusteluyritystäni läpi, joten en saanut enää yhtään palautettua mieleeni, mitä laukkatäyskaarron jälkeen tapahtuisi. Oli pakko kaivaa lunttilappu esille.

Sijoitusta ei tullut, mutta hauskaa oli!