Punertavanruskea karva, vähän valkoista päässä, lempeät suklaasilmät ja samettinen turpa. Joka tosin sattuu olemaan kuolamössön peitossa, Tiisu kun ei ole mitenkään päin siisti syöjä. Tuntuu, että suurin osa tamman ruoista on pitkin sen nättiä naamaa ja rinnuksia, sekä karsinan seiniä. Nieleeköhän tämä juuri mitään? Sotkuun menee kuitenkin desitolkulla ruokaa hukkaan. Tamman ruokakuppi onkin ihan kamalan näköinen sekä työläs siivota, etenkin, jos (ja kun) ruokamössö ehtii yhtään jämähtää kupin reunaan kiinni.

Sotkuinen tämä suomenhevonen on muutenkin. Tiisun karsinaan menee aina enemmän aikaa kuin tallin muiden hevosten, sen verran paljon tamma hyörii, pyörii ja levittelee lantaansa ympäriinsä. Juuri, kun luulet saaneesi karsinan siivottua, jostain kuivikkeen alta pyörii vähän lisää lantapalleroita. Tamma myös piehtaroi mielellään pyrkien oikein kuorruttamaan itsensä pölyllä tai vielä mieluummin, kuramudalla.

Toisaalta raudikosta on mukavaa tulla puunatuksi oikein siistiin kuntoon. Tiisu nauttii harjaus- ja pesuhetkistä silmät kiinni, ylä- ja alahuuli vuoron perään rentoudesta venyen. Kengitettäessä tammalla on tympeä taipumus nojailla kengittäjään, mutta muutoin tämän hevosen käytöstapoja ei pääse moittimaan. Tiisu seisoo sievästi paikoillaan madotuksen, rokotukset, raspauksen, klippauksen ja ties minkä aikana, kaikki käy, mikään ei ahdista tai pelota.

Melko hitaalla askeleella eteenpäin tallustava Tiisu ei kiirehdi, vaikka sitä kuinka hoputtaisi, eikä taluttajan autakaan kuin sopeutua verkkaisempaan kävelytahtiin. Vaikka muut hevoset riehuisivat tarhoissaan tai joku sattuisi pääsemään irti, Tiisu korkeintaan höristää korviaan sekä kohottaa päänsä seuratakseen vähän suuremmalla tarkkaavaisuudella tapahtumia. Tamma itse ei varmasti lähde mihinkään!

Mikään uskomattoman upea liikkuja tai hämmästyttävän hieno hyppääjä NIMI ei ole, vaikka ihan peruspätevä helpon kenttäluokan hevonen onkin. Ennemmin tamma on se tappotasainen perushyvä perusputte, eikä siinä ole mitään vikaa. Raudikon askel on pitkä, tasainen ja tahdikas, vaikkakin vähän matalanpuoleinen ja herkästi viipyilevä sekä hidas, jos ratsastaja ei tosissaan tee töitä reippaamman askelluksen eteen. Hypyt ovat vähän hitaita, mutta tasapainoisia ja ratsastajalle todella helppoja, minkä lisäksi Tiisu on todella varovainen jaloistaan ja kaikin puolin varmajalkainen, fiksu hyppääjä. Se on kuitenkin vähän hidas eikä kaikkein ketterin ratsu, joten puomivirheiden sijaan todennäköisempää on heikohko aika.

Luottoratsu kuvaa Tiisua parhaiten. Tamma kantaa kaiken tasoiset ratsastajat selässään, ymmärtää virheet eikä tunnu menevän hämilleen, vaikka ratsastaja tekisi satulassa mitä. Eikä sen lajinkaan kanssa ole niin väliksi, Tiisun kanssa on hyvä kokeilla kaikki vikellyksestä hiihtoratsastukseen, selästä käsin uittamisesta maastoesteisiin. Yhteistyöhalustaan huolimatta raudikko kulkee mieluiten säästöliekillä ilman kunnon eteenpäinpyrkimystä tai kokoamista, helpoimman kautta humputellen. Niin sanotusti kunnon työskenteleminen vaatii ratsastajalta taitoa sekä päättäväisyyttä, sillä vaikka Tiisu onkin kiltti ja mukautuvainen, se on myös melkoisen mukavuudenhaluinen.

Hypätessä rata- tai maastoesteitä Tiisu ei ehkä ole nopein, mutta varma se on, sekä luottamusta herättävä. Moni arka hyppääjä on uskaltanut kokeilla maastoesteitäkin Tiisun kanssa. Tamma ei turhia kyttää tai kieltele, ei jännitä mitään esteitä, kuumu tai muutenkaan t ee mitään epätoivottua. Tarvittaessa raudikko ymmärtää myös jättää hyppäämättä. Mukavuudenhalustaan huolimatta Tiisu ei kiellä koskaan laiskuuttaan, esteillä suomenhevosessa on vähän enemmän ruutia ja yritystä kuin sileätreeneissä tai tavan esteettömillä maastolenkeillä.

Matkustamiseenkin Tiisu suhtautuu mutkattomasti, ilman jännitystä tai mitään ylimääräistä show’ta lastausvaiheessa. Tamma matkustaa rauhallisesti yksin ja porukassa, eikä aloita jännittämistä myöskään vieraissa paikoissa. Kilpaileminen tuntuu hivelevän Tiisun egoa, se selkeästi nauttii niin kisatunnelmasta kuin itseensä suuntautuvista katseista. Kenties juuri siksi raudikosta löytyy vähän enemmän menohaluja ja yritystä kuin kotikentällä treenatessa.

© Lissu T.