I. Pikimusta ja näyttävä ori Sudenkuu dominoi aikoinaan Suomenhevosten kenttämestaruuksia useamman vuoden voittaen kaksi kultaa ja yhden pronssin. II-palkinnolla R-suunnalle kantakirjattu ori jätti varsoilleen ison koon lisäksi myös varsin huonoa luonnetta. Sudenkuulaisilla onkin vähän huono maine käsiteltävyyden suhteen, vaikka urheiluhevosina ja ratsuina ne ovat todella hienoja. Ori itse ei ollut kovin raisu, ainakaan isäänsä verrattuna, mutta selkeästi tammoista riippumatta jälkeläisissä on poikkeuksellisen paljon hankalaluonteisia hevosia. Sudenkuu on edelleen 20-vuotiaana elossa ja se on asunut koko elämänsä samalla omistajalla eli kasvattajallaan. Tällä hetkellä orilla on reilut 30 varsaa, joista kaksi orivarsaa on hyväksytty jalostukseen ja useampi tammoistakin jatkanut sukuaan.

II. Mustanruunikko ori Tähtivanki oli luonteeltaan ehkä jopa mainettaan vielä pahempi. Kovasuinen, raisu, jyrä, .. Mitä näitä nyt on. Siitä huolimatta, tai juuri sen takia, se oli kuitenkin varsin menestynyt kenttäratsu ja omistajansa silmäterä. Ori kilpaili omistajansa kanssa CIC1 -tasolla useamman kauden, kunnes hän sairastui vakavasti ja joutui lopettamaan ratsastuksen. Pikkuhiljaa hevosten käsittelykin muuttui omistajalle vaikeaksi tallitöistä puhumattakaan ja lopulta hänen kuoltuaan perikunta myi hevoset. Tähtivanki päätyi erään oriaseman omistajalle, jonka luottoratsuttajan piti kilpailla orin kanssa muutama kausi siitoskäytön ohessa. Orista tuli kuitenkin tammojen läsnäollessa aivan mahdoton ja ihmiselle vaarallinen. Kun terveydelliset syyt oli suljettu pois, päätyi uusi omistaja lopettamaan orin 14-vuotiaana puhtaasti luonteensa vuoksi. Kokenut hevosihminen tiesi, ettei sen kanssa olisi leikkimistä, eikä ihmisten turvallisuutta voitu enää vaarantaa. Ori meni avaukseen ja siltä löytyi aivokasvain, joka tuskin kuitenkaan selittää sen jälkeläisilleen periyttämää luonnetta. Tähtivangista jäi 56 varsaa, joista puolet on tammoja ja suurin osa orivarsoista ruunattu.

IE. Musta koulusukuinen tamma Itserakkauslaulu oli luonteeltaan kiltti ja herttainen. Se teki pitkän uran ratsastuskoulussa opetusratsuna ja vaikkei se ollut teknisesti erityisen taitava tai näyttävä, oli se varmajalkainen ja luotettava suorittaja etenkin kouluratsastuksessa. Itserakkauslaulu sai ratsastuskoulussa asuessaan kaksi varsaa, jolloin se oli tietysti tunneilta pois muutaman kauden, mutta palasi opetuskäyttöön oppilaiden toiveesta. Tamma eli pitkään terveenä, mutta sen jalat alkoivat kuitenkin vaivata vanhemmiten ja se myytiin eläkekotiin paikalliselle kasvattajalle, joka halusi astuttaa sen vielä kerran. Itserakkauslaulusta jäi kaikkiaan kolme orivarsaa, joista kaksi ensimmäistä jatkavat ruunina opetusratsun uraa emänsä kavionjäljissä ja nuorin eli Sudenkuu toimii omistajansa kilparatsuna. Tamma lopetettiin melko pian viimeisen varsansa vieroituksen jälkeen 22-vuotiaana. Se olisi tarvinnut säännöllistä kipulääkitystä jalkojensa vuoksi, jolloin omistaja koki armollisemmaksi päästää tamman pois.

E. Tummanpunarautias tamma Kultasiirappi sai alkunsa, kun sen emän silloinen omistaja ajetteli lyödä rahoiksi ja astuttaa tammansa oikein myyvällä ja nimekkäällä raviorilla. Valitettavasti emätamman suku ei kuitenkaan myynyt ravipuolelle eikä Kultasiirappikaan koskaan lyönyt radoilla kunnolla läpi. Äkkirikastuminen jäi tapahtumatta ja konkurssin partaalla lähes kaikki hevoset menivät myyntiin, Kultasiirappi tiineenä raviorista. Hyväkäytöksinen ja varmajalkainen Kultasiirappi löysi nopeasti uuden kodin ja varsottuaan pääsi ratsukoulutukseen. Siitä pyrittiin saamaan vain mukava harrasteratsu, mutta tamma paljastuikin varsin sopivaksi ratsuksi kenttäratsastukseen. Kultasiirappi osallistui useampana vuonna Suomenhevosten kenttämestaruuksiin ja pääsi mitalisijoillekin muutaman kerran ennen kun siirtyi kokonaan siitostammaksi. Tamma elää edelleen 20-vuotiaana ja se on varsonut neljästi, kolme viimeistä kertaa menestyneistä ratsuoreista. Kuunsiirappi on varsoista toiseksi vanhin.

EI. Punarautias suurehko ori Suruvalas oli vaikuttavan näköinen läsipää korkeilla sukilla. Se oli luonteeltaan sitkeä, oikea juoksija henkeen ja vereen. Se oli kantakirjattu II-palkinnolla J-suunnalle. Suruvalas teki pitkän raviuran, joka valitettavasti päättyi laitumella tapaturmaisesti tulleeseen hankosidevaurioon. Oria kyllä yritettiin kuntouttaa pitkään, mutta jalka ei kestänyt enää kärryjen edessä ja eläkepäivät kutsuivat. Suruvalaalla oli ennestään jo paljon jälkeläisiä vietettyään useamman kauden oriasemalla, mutta kilpauran päätyttyä se siirtyi kokonaan jalostukseen. Orista jäi lähes 100 varsaa, joista löytyy kolme kantakirjattua jalostusoria ja lukuisia hyvin radoilla pärjänneitä juoksijoita. Toki joukossa on paljon myös harrastehevosia ja kilparatsuja, kuten Kultasiirappikin. Suruvalas lopetettiin 26-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi ja haudattiin kotitallinsa pihaan.

EE. Hopeanruunikko tamma Hopeapunta oli suvultaan varsin mielenkiintoinen tapaus. Hopea väri tulee pienhevoslinjoista, joita tamman takaa löytyy vähän juoksijoiden lisäksi. Hopeapunta kantakirjattiin nuorena II-palkinnolla J-suunnalle, mutta varsinaista juoksijaa siitä ei koskaan tullut. Se ei ollut erityisen nopea, eikä sillä riittänyt kilpailuvietti. Muutenkin se oli luonteeltaan varsin pehmeä ja sopi paremmin toimittamaan harrasteratsun virkaa. Tamma vaihtoi kotia useamman kerran ja sai varsoja useammassa eri paikassa, monenlaisista oreista. Vaikea siis sanoa, mitä tamma itse periytti. Kultasiirappi on varsoista kolmas, ensimmäinen raviorista syntynyt. Kaikkiaan tamma sai kuusi varsaa ja menehtyi ähkyyn 22-vuotiaana.

10.08.2023 Päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
"Ratsasta sitä hevosta!" kaikui maneesin seinille, ruunikon tamman lompsiessa pitkin kaviouraa. Ratsastaja heilui selässä kuin perunasäkki vailla tietoa siitä mihin ollaan menossa, saati mihin pitäisi olla menossa. Maneesin keskellä seisova Cecilia hautasi kätensä kasvoihinsa ja pudisti päätään, "eiköhän tämä ollut tässä" hän totesi hiljaa. "Mähän sanoin että tää on paskin idea ikinä!" ja jotain muuta vikinää kuului hevosen selässä istuvan poikaystävän suusta. Ei hän todellakaan ensimmäistä kertaa ratsastamassa ollut, eikä edes pakotettuna vaan täysin omasta halustaan. Hevosvalinta ei ehkä ollut hänen omansa, mutta ei kokematonta ratsastajaa uskaltanut kuumuvien puoliveristen selkään laittaa, eikä kokonsa puolesta myöskään lauhkeiden ponien selkään. Harjoituksia täytyy selvästi jatkaa paremmalla mielentilalla, siis ohjaajan mielentilan ollessa parempi. Tai sitten täytyy pyytää opetusta muualta.

20.10.2023 Päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Ajatella, vaikka Kuu muutti meille Varismäen lopettaessa, ei tallin ajalsajo ollutkaan lopullinen. Tai näin ymmärsin, kun muutaman vuoden hiljaisuuden jälkeen Juulia soitti kysyäkseen, onko meillä vielä se valtava ruunikko suomenhevostamma joka aikanaan heiltä tuli? Ja onhan se, onneksi! Juulia oli nimittäin iskenyt silmänsä Bogårdissa asustavaan suomenhevosoriin, Susisurkeaan. Olin minä sitä itsekin katsellut, mutta ajattelin pienemmän varsan toivossa käyttää Kuulle jotain vielä pienempää oria. Lupasin Juulialle ympäripyöreästi selvitellä mahdollisuuksia käyttää oria ja saada siementä tänne mantereelle, mutta pistimme oikein tuulemaan ja melko nopeasti meillä oli jo tamma tiineenä. Tiineysaika sujui hyvin ja vihdoin sateisena syyspäivänä Kuu varsoi, suloisen tammavarsan, jonka Juulia nimesi Surusiirapiksi.

04.03.2022 Päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Kuu oli edellisellä omistajallaan varsonut kahdesti ja kaikki oli kuulemma sujunut hyvin. Se tiinehtyi helposti, varsoi itse ja hoiti varsansa mallikelpoisesti. Sen vuoksi olimme luottavaisin mielin astuttamassa sitä. Tiinehtymisen kanssa oli kuitenkin ongelmaa, kuten monella muullakin tammalla kuluvan kesän aikana ja lopulta tamma loi varsansa heti alkutiineyden aikana. Sinnikkäällä yrittämisellä ja hyvällä yhteistyöllä eläinlääkärin ja orinomistajan kanssa saimme kuin saimmekin Kuun kantavaksi upeasta mustasta orista E.T. Voluuttista. Ori on Kuun tavoin menestynyt monipuolisesti kenttäratsuna ja periyttää toivottavasti rohkeuttaan, kuuliaisuuttaan ja ketteryyttään. Vihdoin koitti varsomisen aika ja päivänvalon näki aivan isänsä näköinen pikimusta ori ilman merkin merkkiä. Elemenki -nimiselle orivarsalle oli jo ostaja valmiina ja se muuttikin heti vieroituksen jälkeen Kadon Kartanoon. Tammavarsa olisi kyllä kelvannut jättää kotiin. Toivottavasti Kuun tiinehtyminen onnistuisi jatkossakin ja saisimme siitä vielä jonkun kivan varsan itsellekin. Orivaihtoehtoja on kyllä niin paljon, että valinnanvaikeus iskee. Jokin kenttäratsastukseen painottunut kantakirjattu ori, joka olisi hiukan Kuuta pienempi voisi olla hyvä. Täytyy jatkaa etsintöjä!

15.11.2021 Päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Kastehelmen suomenhevoslauman muututtua ihan huomaamatta yhä enemmän ja enemmän pienhevoskokoiseksi, oli meidän silmissä jättimäinen Kuu todella tervetullut tapaus korjaamaan vähän säkäkorkeuksien keskiarvoa. Vaaleanruunikko nyrpeä tamma on asunut Varismäessä lähes koko ikänsä kilpaillen esteillä ja kenttäratsastuksessa ja onhan se varsonutkin kerran, mutta Juulian ajaessa alas Varismäen toiminnan joutui tamma myyntiin monen muun hevosen kanssa ja muutti lopulta meille Kastehelmeen. Kuun kanssa on tarkoitus Kastehelmessä jatkaa kilpauraa, käydä kantakirjassa ja sen jälkeen katsoa sitten jalostupuolta tarkemmin. Uskon, että tammalla on sukunsa puolesta annettavaa ratsujalostukselle ja siitä tulee tärkeä osa Kastehelmen porukkaa. Ehkä se vie nyrpeytensä vuoksi aikaa vähän enemmän kuin toisilla, mutta kuitenkin.