31.10.2020 Mountain & moorland -ponien näyttely Vinterdalissa, kirjoittanut omistaja

Halloween ei oo koskaan ollut mikään varsinainen pyhä tai juhlanaihe mulle. Yksi jenkkivillitys muiden joukossa. Se ei silti poista sitä faktaa, että salaa vähän innostuin Stuteri Vinterdalissa järjestettävästä halloween-teemaisesta Mountain & moorland -ponien show näyttelystä. Osallistuvat ponit meiltä löytyi kaikkiaan neljään luokkaan, joten pestävää ja kiilloitettavaa ei ollut ollenkaan liikaa. Tuomariksi näyttelyyn oli lupautunut ponikantakirjastakin tuttu JP, jolle vien ilomielen ponit näytille. Saavuimme näyttelypaikalle anivarhain, koska shetlanninponiluokka alkoi heti kahdeksalta. Päivä oli melkoisen pitkä, mutta mukava, sillä welsh part bredien luokka oli vuorossa viimeisenä iltapäivällä kolmelta. Näyttelypaikan kantiinin buffet oli todella positiivinen yllätys ja ehdimme sinne loistavasti ennen iltapäivän welsh-luokkia.

Newforestinponien luokka oli aamulla heti shetlanninponien jälkeen ja osallistujia oli seitsemän. Mietin ilmoittaessa kovin, lähteekö mukaan Kisu vai sen emä Mellu, mutta päädyin lopulta ilmoittamaan Kisun. Onhan Mellu jo kiertänyt niin paljon joka puolella ja nyt sille on anottu jopa Virtuaalisen Muotovalion titteliä. Nyt on seuraavan sukupolven vuoro siis loistaa! Kisu sai I-palkinnon ja sijoittui luokkansa neljänneksi. Voiton vei upea ruunivoikko ori Whitespur Penarthur, mutta jalostusmielessä minua kiinnosti enemmän kolmanneksi tullut Stormy Vanilla McFlurry. Täytyypä pitää mielessä!

Tässä vielä Kisun arvostelu: "Erinomainen tammaleima ja hyvä rotuleima. Sopusuhtainen. Hyvin liittynyt ja hyvän muotoinen kaula. Hyvä rungon syvyys edessä. Aavistuksen laskeva lautanen."

28.03.2020 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Kastehelmen tammoista neljä oli ultrattu ja todettu tiineeksi ja niiden pitäisi varsoa kevään aikana. Varsoja odotettiin jännityksellä, kuin kuuta nousevaa ja pystyssä oli jopa vedonlyöntejä siitä, kuka varsoo ensimmäisenä ja ovatko varsat oreja vai tammoja. Itse olin sitä mieltä, että on lottovoitto jo jos kaikki sujuu hyvin ja varsat ovat terveitä. Tammat oli siemennetty hyvin samoihin aikoihin, ei kuitenkaan tarkoituksella, kiimat vaan osuivat niin. Onneksi meillä on tallilla toimiva valvontajärjestelmä ja ihan parhaat luotettavat työntekijät. Ei tällaisesta urakasta yksin selviäisi.

Neljäntenä eli kevään viimeisenä poiki Mellu, joka panttasi varsaansa niin kauan, että eläinlääkäri tarvittiin käynnistämään varsominen. Siitä huolimatta kaikki meni hyvin ja nyt tamman rinnalla kasvaa ruunikko tammavarsa, joka on kuin klooni emästään. Varsan isä on Stall Dangossa asuva Kernfield Marabou, joka on kilpaillut yli metrin luokissa. Annabel ja Cecilia saivat nimetä varsansa itse, jolloin siitä tuli Kastehelmen Caramel Kisses. Itse olisin ehkä harkinnut jotain lyhyempää ja vähemmän imelää, mutta tällä mennään. Onhan se nyt söpö. Lempinimeksi muodostui hyvin nopeasti Kisu, joka on varsin söpö nimi sekin. Varsa jää meille kotiin kasvamaan ja siitä odotetaan vanhempiensa tavoin monipuolista kilpaponia, kunhan muistetaan vaan edetä rauhassa eikä vaatia pieneltä ponilta liikaa ja liian nopeasti. Tulevaisuudessa haluaisin myös jatkaa tätä emälinjaa, mutta aika näyttää mihin asti päästään.