09.-11.7.2021 Sommersolverv 2021, kirjoittanut omistaja
Neljän hevosen kanssa Lofooteille kisareissulle lähteminen oli iso ponnistus meille kaikille, eikä vain siksi, että kotona tallitöihin kykenevistä viidestä henkilöstä neljä lähti reissuun. Onneksi kotiin Olgalle saatiin palkattua apuvoimia ja Jesse jäi tietenkin vahtimaan tiluksia minkä omilta töiltään ehtii. Reissussa hevoset yöpyivät Brynhildissä, jossa ratsastettiin kilpailuluokat perjantaina ja sunnuntaina. Lauantain kilpailupaikalle oli muutaman kilometrin matka, joka toimi hyvin alku- ja loppuverryttelynä kelien suosiessa. Sommersolverv oli meille ennestään tuntematon kilpailutapahtuma, mutta tämän kokemuksen jälkeen osallistumme varmasti toistekin!

Ensimmäisenä päivänä ratsastettiin koululuokat. Annabelin ja Kamun luokkana oli Helppo B, jossa he starttasivat hiukan puolivälin jälkeen. Ratsukko ei antanut ihan parastaan, liekö syynä matkaväsymys vai mikä, mutta prosentit oli vain 58,508 %. Lauantain esteluokassa enimmäisaika ylittyi viidellä sekunnilla ja virhepisteitä tuli kaksi. Suorituksella sijoittui luokan kolmanneksitoista 50 osallistujan joukossa. Lauantain maastoesteillä ratsukko teki tasaisen varman suorituksen, jolla ihanneajasta jäätiin noin 10 sekuntia ja sijoitus oli kymmenes. Kenttärankingin yhteistuloksissa ratsukko sijoittui kuitenkin ensimmäiseksi voittaen kaksi upeaa puoliveristä! Jostain syystä helpossa luokassa rankingiin osallistui todella vähän ratsukoita, kun yksittäisissä luokissa oli osallistujia vaikka muille jakaa. Kamu käyttäytyi yllättäen todella mallikelpoisesti koko reissun ajan ja nyt upea Norjan väreillä koristeltu ruusuke koristaa Bellen huoneen seinää. Vieraat paikat on ollut nuoren orin kanssa haaste, mutta nyt se on selvästi saanut vähän järkeä päähän, ja kokemusta.

06.02.2021 Hiihtoratsastuskilpailut Aihkian vaellustallilla, sijoitus 2/3, kirjoittanut omistaja
Ponityttöjen äitinä ja itsekin kilparatsastajana sitä on tottunut vauhtiin ja vaarallisiin tilanteisiin. Tai niin ainakin olen luullut. Vaikka tytöt ovat jo isoja ja pikkuhiljaa itsenäistyvät, niin heidän kertoessaan ilmoittautuneensa hiihtoratsastuskilpailuihin yritin keksiä miljoonia tekosyitä sen perumiselle. Ovathan he aina äidin pikkutyttöjä. Ideahan on pähkähullu! Ja vaarallinen! Kolmen tähden kenttäluokka ei ole vaarallinen, mutta hiihtoratsastus on! Ja tietysti oli ilmoittauduttu siihen haastavampaan luokkaan, helpompi olisikin ollut varmaan ihan liian tylsä..

Siirryin katsomoon Kamun loimeen kietoutuneena kaakaomuki toisessa ja lettulautanen toisessa kädessä. Tyttöjen pitäisi startata hetkenä minä hyvänsä. Kiittelin mielessäni sitä, että Kamu on nyt aikuistuttuaan muuttunut paljon rauhallisemmaksi ja sitä voisi nykyään sanoa jopa hyväkäytöksiseksi oriksi. Ei se silti olisi ollut minun ykkösvalintani hiihtoratsastuskilpailuihin.

Kurkin varovasti kaakaomukini takaa lähtöpillin soidessa ja jestas millaiseen vauhtiin Annabel Kamun kannusti! Vähempi olisi varmasti riittänyt. Lumi vain pöllysi Cecilian tullessa suksiensa kanssa perästä. Onneksi oli laskettelulasit päässä. Esteet itsessään olivat matalia, mutta rinteen nousut ja etenkin laskut radalla näyttivät haastavilta. Ja hyppyri! Se vasta hurjalta näyttikin. Tytöt selvisivät hengissä maaliin, kukaan ei loukkaantunut ja esteetkin tuli suoritettua oikeassa järjestyksessä. Huokaisin helpotuksesta ja mietin tyhjältä lautaselta hilloa kaapien, että näin hyviä lettuja täytyy tyttöjenkin maistaa! Uskaltaisikohan sitä itsekin vielä joskus lähteä mukaan tällaiseen hullutteluun? Ehkä parempi pysytellä siellä kolmen tähden kenttäluokissa, ettei vaan lonkka murru.

Tuomarin kommentit: "Äidin huolekkuus on saatu tarinassa erinomaisesti tuotua ilmi tekemättä siitä kuitenkaan tuomitsevaa Facebook-postausta. Mukava lukea myös sivustakatsojan näkökulmasta, millaiselta hiihtoratsastuspäivä näyttää."

31.10.2020 Mountain & moorland -ponien näyttely Vinterdalissa, kirjoittanut omistaja

Halloween ei oo koskaan ollut mikään varsinainen pyhä tai juhlanaihe mulle. Yksi jenkkivillitys muiden joukossa. Se ei silti poista sitä faktaa, että salaa vähän innostuin Stuteri Vinterdalissa järjestettävästä halloween-teemaisesta Mountain & moorland -ponien show näyttelystä. Osallistuvat ponit meiltä löytyi kaikkiaan neljään luokkaan, joten pestävää ja kiilloitettavaa ei ollut ollenkaan liikaa. Tuomariksi näyttelyyn oli lupautunut ponikantakirjastakin tuttu JP, jolle vien ilomielen ponit näytille. Saavuimme näyttelypaikalle anivarhain, koska shetlanninponiluokka alkoi heti kahdeksalta. Päivä oli melkoisen pitkä, mutta mukava, sillä welsh part bredien luokka oli vuorossa viimeisenä iltapäivällä kolmelta. Näyttelypaikan kantiinin buffet oli todella positiivinen yllätys ja ehdimme sinne loistavasti ennen iltapäivän welsh-luokkia.

Welsh part bredien vuoro koitti vihdoin ja oli Kamun vuoro astella kehään. Nuoren orin kanssa on ollut vähän haasteita vieraissa paikoissa, mutta ne ajat ovat näköjään historiaa. Kamu oli luokkansa toinen saaden I-palkinnon. Erityisesti mieltä lämmittää tuomarin kommentti orin hyvästä lihaskunnosta, nimittäin on sen kanssa prkele töitäkin tehty! Luokan voitti hirmuisen sievä ponimainen tamma F.G. Berúthiel, jonka nimi täytyy pitää mielessä. Neljänneksi sijoittui hauskannäköinen isomerkkinen tamma Cornhill Pretty Ballet, jossa oli yllättävän paljon samaa näköä Kamun kanssa.

Tässä vielä Kamun arvostelu: "Hyvä orileima. Ryhdikäs ja suurilinjainen. Hyvin kulmautunut takaosa. Hyväasentoiset, kuivat jalat. Esitetty hyvässä lihaskunnossa."

13.10.2019 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Kun päivä alkaa Annabelin huoneesta kuuluvalla huudahduksella "Äiiitiiii!" ja jatkuu tytön innostuneella kysymyksellä "Mikä tää nuorten welshponien arviointi oikein on? Me viedään Kamu tänne!", on tiedossa varmasti hyvä päivä. Annabel oli oikeastaan päättänyt asian jo ja luuli vain ilmoittavansa koska tarvitsee traikkua ja kuskia. Itsehän olin sitä mieltä, ettei Kamua viedä tuttujen lähitallien rataharjoituksia kauemmas ennen kuin se oppii olemaan, mutta ehkä tämä olisi hyvä tilaisuus opettaa tytölle kantapään kautta jotain orivarsan sielunelämästä.

Arvostelupohja oli itselleni vieras, mutta pian meille selvisi arvostelukohtia olevan viisi. Käytös, rakenne, liike, askellajikoe ja suku. Rakenneosuudesta aloitettiin ja siitä Kamu sai keskiarvoksi mukavat 7 pistettä, ei valittamista tähän mennessä. Sitä kyllä ihmettelen, miten steppaavasta ja rynnivästä varsasta sai kukaan mitään katsottua. Liikepisteitä jaettiin kuten odotinkin, kuusi käynnistä, upeat yhdeksän ravista ja kaksi laukasta. Orin laukka on pahasti kesken ja nyt se alkoi olla niin kierroksilla, että se vähäinenkin tasapaino ja kontrolli hävisi. Askellajikokeesta ori sai kuitenkin viisi pistettä, kuten suvustaankin. Annabel pääsi melkein näpäyttämään minulle, että kyllähän Kamu osaa olla, kunnes se nousi pystyyn ja meinasi päästä hänelta karkuun. Tuomarit arvostelivat Kamun käytöstä koko arvosteluvuoron ajan, eikä siitä voinut odottaakaan kahta pistettä kummempaa. Kokonaispisteet 25 oikeuttivat Excellent Welsh Youngster arvonimeen, mihin ollaan hirmuisen tyytyväisiä! Ehkäpä estevarsojen laatuarvostelussa käyttäydytään paremmin? Sellaiseenkin ollaan kuulemma ilmottauduttu.

06.10.2019 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Sateisena lokakuun iltana Kiiralle oli ilmestynyt vahatipat, kun tiineysvuorokausia oli kasassa tasan 330. Kiiran ensimmäinen tiineys kesti muistaakseni 335 vuorokautta, mutta sen muistan tarkkaan, miten hyvä ja huolehtiva emä se oli varsalleen. Kamerat oli viritetty karsinaan jo pari viikkoa sitten, joten uskalsimme iltatallin jälkeen siirtyä sisälle koko perheen voimin vahtimaan tamman liikkeitä kamerakuvasta.

Odotettavissa olisi aika isokokoinen varsa, mutta edellisen varsomisen mentyä itsellään niin hyvin, en ollut lainkaan huolissani. Eikä huoleen ollut aihettakaan, sillä varsominen eteni kuin oppikirjoissa. Hiivin aamuyöstä talliin varmistamaan varsan ternimaidon saannin ja siellä se Kiira putsasi kuivaksi oljilla makaavaa valkopäistä varsaansa. Varsa paljastui oriksi ja on melko isokokoinen, mutta sen lisäksi myös todella erikoisen värinen. Kiira töni turvallaan varsan jalkeille ja imurefleksin ollessa vahva uskalsin itse palata sisälle vielä lepäämään hetkeksi ennen aamutallia. En ollut ehkä ihan valmistautunut siihen, että tyttäreni kolmas poni olisi ori, mutta ainahan niistä palleista eroon päästään, jos tilanne siltä alkaa näyttää.