28.11.2020 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja

Elviira oli jo täydessä työntouhussa, kun löntystin tallille puoli kahdeksan maissa. Olisin voinut kerrankin nukkua vähän pidempään ja pitää vapaapäivän tallitöistä, mutta sisäisen kelloni herättäessä huomasin, että ensilumi oli satanut maahan! Minun oli tarkoituksena treenata tänään nuorison kanssa, mutta vallitseva säätila lähestulkoon vaati lähtemään pitkälle maastolenkille. Sain Elviiran yllytettyä mukaan, kun autoin häntä tarhaamaan hevoset ja lupasin auttaa myös karsinoiden kanssa, että hän pääsee lähtemään kotiin aikanaan.

Ratsuksi valitsin itselleni Roomeon. Herra kun on ollut aktiivisesta treenaamisesta eläkkeellä jo pidemmän aikaa ja jäänyt vähän muiden, enemmän vaativien, hevosten varjoon, tekisi sille hyvää päästä maastolenkille. Elviira taas mietti kauan Topin ja Mussun välillä, mutta päätyi kuitenkin valitsemaan Mussun. Se kun oli eilen ollut Eemelin melko rankalla hyppytunnilla, niin palauttava maastolenkki tulee tarpeeseen ja nyt minä ehtisin ratsastaa tänään sen tilalla jonkun muun hevosen.

Ei mennyt kauaakaan, kun rautiaat orimme olivat heijastinloimin varustettuna tallinpihalla valmiina lähtöön. Pakkasta oli muutama aste, aurinko paistoi ja lunta oli juuri sen verran että ensilumeksi sanoa saa, mutta voi miten hienolta se tuntuikaan kaiken marraskuisen synkkyyden keskellä! Lähdimme rauhallisesti matkaan niitä näitä rupatellen, eikä hevosillakaan tuntunut olevan kiire mihinkään. Otimme muutamia hitaita ravipätkiä, mutta etenimme lähinnä käynnissä. Roomeo on maastossa yksin vähän arvaamaton, mutta Mussun seurassa se oli rento ja rauhallinen. Elviira oli oikein tyttyväinen hevosvalintaansa, Topi kun olisi näin rauhallisella lenkillä voinut ruveta keksimään vähän omaa viihdettä. Ylävirran metsäpolku oli aika petollisessa kunnossa, kun vesilätäköt olivat jäätyneet ja peittyneet lumen alle, mutta pettivät hevosten jalkojen alta. Jouduimme tarpomaan polun vierellä metsän puolta pitkän matkaa, ettei hevosilla olisi vuohiset haavoilla kotiin palatessa. Autoja ei tullut vastaan yhtäkään, eikä oikein näkynyt jälkiäkään. Koko maailma tuntui pysähtyneen, vain kaunis valkoinen maisema, ja meidän vielä kauniimmat rauiaat orit.

Palasimme tallille tuntia myöhemmin ja lenkille tuli noin kahdeksan kilometriä mittaa. Juuri sopivasti starttaamaan päivä ja lisäämään vähän energiavarastoja. Tallityöt eivät valmistu itsestään, joten Roomeon ja Mussun hoitamisen jälkeen oli palattava pikaisesti niiden pariin, mutta ensin kahvia!

07.09.2019 Pikkuleipiä tässä tilanteessa! No ehkä yksi.
Puoliveriori tässä tilanteessa? No ehkä yksi.. Muumien Piisamirotan mukaan nimensä saanut Mussu muutti Välityskeskus Alegren kautta meille Kastehelmeen 4 vuoden iässä. Jos totta puhutaan, niin Kastehelmen orikiintiö on enemmän kuin täynnä ja tallin seinät natisee liitoksistaan. Jokin tässä rautiaassa orissa vaan viehätti, enkä voinut olla tarjoamatta sille uutta kotia. Hukkapuron upean puoliverijalostuksen tulos yhdistettynä muumiteemaiseen nimeen on mahdoton ohittaa.

Mussun kanssa on tarkoitus aloittaa EV-tilaisuudesta, kilpailla sen jälkeen ainakin esteratsastuksessa ja lopulta päästä lajilaatikseen asti. Eiköhän orin kanssa startata myös kouluratsastuksessa ja käydä näyttelyissä. Ratsastustunneilla tätä jättioria tuskin nähdään, mutta ehkä joku tallitytöistä pääsee joskus letittämään sen harjaa tai laittamaan orin Felicialle valmiiksi treeniä varten.