29.01.2021 Päiväkirjamerkintä (kirjoittanut Kics)
Suuntasin auton nokan kohti Kastehelmen tallia, Felissa oli luvannut että saisin käydä ratsastamassa yhdellä nuorehkolla suomenhevostammalla. Tamma on juuri aloittanut liikkumisen varsan vieroituksen jälkeen, joten kunto ei tietenkään ole vielä millään kilpahevostasolla. Kastehelmen pihapiiri oli kaunis, valkoinen puhdas lumi suorastaan hohti punaista tallirakennusta vasten. Törmäsinkin Felissaan heti pihamaalla. "Moikka, sulla oli mulle joku lainahevonen?" sanon innostuneesti. "Juu, itseasiassa hainkin juuri Viljan valmiiksi sisälle, löydät sen tammatallista karsinasta numero 13 ja varusteet on merkittynä satulahuoneessa. Itseasiassa se on vielä niin levähtänyt siitä mammalomailusta että valitettavasti satula ei vielä istu sen selkään. Voit mennä ilman tai käyttää ratsastusvyötä, miten itseltäs parhaaksi tuntuu." Felissa opastaa aurinkoisesti hymyillen. "Selvä, katsotaan!" huikkaan ja jatkan matkaani talliin.

Tallissa löydän Viljan nopeasti. Se katsoo mua suurilla pähkinänruskeilla silmillään. Tunnen kuinka into herää sisälläni koska tamma on erityisen kaunis, paksusta talvikarvasta huolimatta se kiiltää kuin kultakolikko. Vilkaisen sen karsinaan hieman tarkemmin ja onhan se toden totta vielä aika tuhdissa kunnossa, sen selkä näyttää kuitenkin lähestulkoon leposohvalta joten en ole huolestunut ilman satulaa ratsastamisesta. Haen varustehuoneesta harjapakin, suojat ja suitset ja vien ne varmiiksi hoitopaikalle. Talutan Viljan sinne ja hetken jo epäilen mahtuuko se suuren olomuotonsa kanssa edes kääntymään noin ahtaassa tilassa vai pitääkö se perätä peruuttaa siihen. Kyllä se sitten lopulta siellä mahtui kääntymään.

Aloitin Viljan harjauksen ja se seisoi rauhallisesti paikallaan. Tamman karva oli niin pörröinen että ei sitä tietyistä kohdista saanut suoraksi vaikka kuinka harjasi monilla eri harjoilla. Päätin vielä selvittää sen pitkät paksut jouhet ja hännän huolellisesti niin etten vahingossakaan katkaise niitä turhaan. Hetken harjailun jälkeen Vilja rupesi selvästi jo tylsistymään, se haukotteli ja kuopi maata hieman levottaman oloisena. Laitoin sille vielä suojat kaikkiin jalkoihin ja suitset päähän. Itselleni kypärä ja turvaliivi ja sitten päästiinkin lähtemään hommiin.

Kaikkialle on satanut paljon lunta joten suuntaan ensimmäisenä maneesiin alkuverryttelemään. Felissa oli maininnut että laitumilla saa käydä kahlaamassa hangessa, se tosin on hevoselle kohtalaisen raskasta joten aloitan työskentelyn helpommalla pohjalla. En todellakaan halua rikkoa omalla ratsastuksella näin kaunista tammaa. Hyppään jakkaralta hevosen leveään selkään ja annan sen kävellä pitkin ohjin. Menee hetki että totun tamman keinuviin liikkeisiin ja paksuudesta johtuen alku fiilis on että liun joko kaulan yli alas tai selkää pitkin. Hetken kuluttua kuitenkin tuntuu että istumapaikka on löytynyt.

Käynnin jälkeen siirrän Viljan raviin. Ravi tuntuu alkuun melko epämiellyttävältä istua, ihankuin askeleesta puuttuisi jousto. Ratsastan hevosella ihan helppoja tehtäviä, ympyröitä, serpentiini uraa yms ja yritän saada sen kyljet taipumaan molempiin suuntiin. Pikkuhiljaa huomaan että liike paranee koko ajan ja tamma ravaa paljon letkeämmin eteenpäin. Alkujäykkyyttä se siis vain olikin. Vilja menee kiltisti kaula kaarella ja tekee kaikki tehtävät täynnä tarmoa. Välillä se yrittää tulla kaarteet hieman lapa edellä mutta muistuttelen puolipidätteillä miten tämä homma toimikaan. Suoritan myöskin ravi-käynti-peruutus-ravi tehtäviä, näin saan jo takajalatkin tekemään töitä enemmän ja hevosen selän mukavan pyöreäksi.

Seuraavaksi nostan laukan ja alkuun Vilja yrittää hieman pukittaa, minä tietenkin suoraa valun sen kaulalle joten oli täysi työ saada sen pää takaisin ylös ja jatkamaan eteenpäin paikallaan pomppimisen sijaan. Laukassa huomaan että sillä on vielä pieniä tasapaino vaikeuksia joten harjoittelen vain isoja ympyröitä tasaisessa temmossa ja urilla yritän saada hevosen mahdollisimman suoraksi. Laukan jälkeen Vilja vaikuttaa tyytyväiseltä joten tulen alas selästä ja talutan sen maneesista ulos.

Maneesin ulkopuolella kiipeän takaisin selkään ja ohjaan sen kohti laitumia. Vilja rupeaa hirnumaan innoissaan ja kiihdyttää vauhtiaan. Ihan kuin se luulisi pääsevänsä laitumelle, valitettavasti siihen menee vielä useampi kuukausi. Laitumella annan Viljan kävellä ihan omaan tahtiin löysähköllä ohjalla. Välillä lunta on tuiskuttanut sen verran paljon vettä se joutuu tekemään töitä ihan tosissaankin eteenpäin päästäkseen. Muutaman kierroksen jälkeen käyn vielä tasaamassa sen hengtyksen kävelemällä auratulla ja tasaisella tiellä.

Tallissa harjaan sen karvat suoriksi ja laitan kuivatusloimen sen päälle. Vilja hikosi yllättävän paljon, mikä toki johtunee lihaksia monipuolisesti tarvitsevasta treenistä sekä sen extra muhkean lämpimästä talvikuontalosta. Putsaan suitset satulasaippualla ja laitan varusteet takaisin paikalleen. Ennen lähtöä vaihdan tammalle vielä kuivan loimen selkäänsä ja annan taskusta muutaman porkkanan palkkioksi. Aivan ihastuttava hevonen!

20.01.2020 Päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Viljan kanssa vietettiin tänään mielenkiintoinen päivä suomenhevosvarsojen arvostelutilaisuudessa. SV-tilaisuudet on olleet minulle se jokavuotinen rutiinitapahtuma aktiivisina suomenhevoskasvattajan vuosinani, mutta nyt edellisestä kerrasta oli vierähtänyt ihan huomaamatta aikaa. Kiltisti ja rauhallisesti lastautuvan ja matkustavan Viljan kanssa oli kuitenkin todella mukavaa lähteä reissuun. Tilaisuus alkoi 2-vuotiaiden luokalla ja Vilja oli niistä viimeinen. "Jätetään paras viimeiseksi" -sanonta piti tänäänkin paikkaansa, sillä Vilja todella veti luokan parhaat pisteet ja palkittiin ltilaisuuden parhaana 2-vuotiaana ainoalla I-palkinnolla. Vau, vau ja vielä kerran vau!