Smurffing Breezy

Kouluvalmennus, jonka meille piti mollis.

Smurffi oli ehdottomasti päivän ilopilleri, sillä koko sen alkuverryttely tuntui kuluvan kuin siivillä seuratessa sitä, mitä muut tekevät ja huudellessa näille. Kitalla olikin työ saada pidettyä oriin huomio työnteossa - yllätyksekseni orii pystyi keskittymään kahteen asiaan erinomaisesti yhtäaikaa, sillä se kulki jo alkuverryttelyssä todella komeasti huolimatta siitä, että se keskittyi samalla myös selkeästi muiden toiminnan katselemiseen ja äänekkääseen hirnumiseen ja korskumiseen! Verryttely sujuikin todella näppärästi kauniissa harmoniassa, oli vuorossa sitten takapään siirto sisään tai ulospäin, oli lopputulos todella yksinkertaisen ja siistin näköinen. Itse päätehtävässä oriin oli selkeästi tehtävä päätös siitä, keskittyykö se tehtävään, vai muiden ponien tekemisten kyttäämiseen - Kitta sai onneksemme oriin keskittymään nimenomaan siihen työntekoon (joskin se välillä vaati todella monta puolipidätettä ja ylimääräisiä peruutuksia - Smurffin mielestä sen ja valmennuksen ainoan tammaedustajan välillä aivan varmasti oli kuumaa kemiaa!). Tehtävät sujuivat todella näppärästi, joskin laukannostojen kanssa teimme työtä hieman enemmän saadaksemme ne vielä entistäkin näyttävämmiksi - orii kun "lipui" usein laukkaan todella ponnettomasti. Asian korjaaminen ei kuitenkaan ollut erityisen vaikeaa, vaan se vaati yksinkertaisesti muutaman puolipidätteen lisää laukannostovaiheessa - muutaman yrityksen (ja takapään aktivoinnin nostossa) jälkeen saimme aikaan todella näyttävät, heti ylöspäin vievät nostot, joita kelpaa tulevaisuudessa koulukentillä esitellä! Työskentelynne on todella harmonista katsottavaa, kiinnittäkää kuitenkin vielä huomiota erityisesti käyntinostoihin, sillä tuomarit rakastavat kauniita nostoja! Samalla suurin kiitos varmasti koko ryhmältä hyvistä nauruista, jotka Smurffi meille alkuverryttelyssä tarjosi!

Tarinakisoissa 1.5, Mintun talli, sijoitus 1/1

Smurffit - Smurffibailut
Kuten kaikki tietävät, vappu on suoranaista juhlan aikaa. Joka kulman takaa ilmestyy aina vain hurjempia bileitä ja juhlia. Myös meidän Smurffi-ponilla on omat bileet vappuna. Koko tallin väki on kutsuttu omiin hurjiin vappubileisiin, jotka alkavat heti, kun hyväuskoinen omistaja on lähtenyt omiin bailuihinsa. Lanteet alkavat keinua hiljalleen voimistuvan musiikin tahtiin. "Tottakai me pidetään nyt hauskaa, jee jee jee! Tottakai bileet aletaan, jee jee jee!" Talli tärisee kun Smurffi jytää kavereidensa kanssa. Kaviot tömisevät tallin lattiaan ja hännät huitovat musiikin tahtiin. Tanssivuoroaan odottavat tammat kihertävät karsinoissaan ja vipatusta punttiin tuo reipas DJ. Elämä on juhlaa, ainakin kerran vuodessa. Vappu on täällä taas! "Bailaatko, bailaatko sä Smurffin kaa?"

Tarinakisoissa 29.3, Luxus Ponies, sijoitus 3/4

Valmistautuminen kilpailukoitokseen alkoi meillä jo viikkoa ennen varsinaista H-hetkeä. Smurffiponin viikko alkoi maanantain rentouttavalla hieronnalla ja tiistaina kyytiä saivat varusteet. Pinkkiä huopaa unohtamatta, tottakai. Keskiviikon ohjelmaan kuului itse kouluradan hiominen kotikentällä. Ori liikkui hyvin ja oli innokas, joten torstaina se sai palkinnoksi rennon maastolenkin tarhakaverinsa kanssa. Perjantaina varsinainen kisakoitos oli jo lähempänä kuin mikään, joten ponia puunattiin sitten vieläkin komeammaksi. Turpakarvat siistittiin ja kaviot kiillotettiin. Ja jottei viikko menisi aivan hukkaan, niin lauantaina sitten oli ratsastajan vuoro. Vaikkei kyseisestä hampputukasta varsinaista silmänruokaa tuomareille olekaan, niin ainakin parhaamme me yritimme. Viimeiseen yöhön ennen kisoja lähdettiin siis puhtain ja puunatuin fiiliksin. Nyt ei voisi mennä mikään enää vikaan!

Tarinakisoissa 26.3, KRJ-Cup, sijoitus 1/3

"Ylös, ulos ja lenkille!" Sama huuto kajahtaa tallissa joka ikinen aamu juuri hieman ennen ruoka-aikaa. Kajahtanut taitaa olla sen huutajakin... Rakas omistajani. Hän ei ole vielä tajunnut, että yöt ovat nukkumista varten ja loppupäivä sitten syödään. Tai syötäisiin, ilman tätä hullua lenkkeilytouhotusta... Niin, omistajani haluaa minut ja itsensä kesäksi rantakuntoon. Ruoka pois ja lisää liikuntaa tuntuu olevan jokin yleinen käytäntö poninomistajien jakaessa laihdutusvinkkejä ystäviensä poneille. Ja pitihän minunkin omistajani tätä kokeilla, kesäkuntoon treenaamista nimittäin. Niimpä minäkin raukka olen joutunut kärsimään, ilman ruokaa ja tuplaliikutuksella.
Tuijotan tyhmänä omistajaani, joka saapuu talliin hieman normaaliajasta myöhässä ja kisakamppeet päällään. Eilen illalla se käytti minua pitkällä lenkillä, enkä vieläkään ole palautunut moisesta höykkyytyksestä. Niin että kisoihinko? No way! Yritän harata kaikilla neljällä kaviollani vastaan, mutta eihän se tietenkään auta. Koppiin on noustava ja kisapaikalle lähdettävä, jos tuo hullu on niin päättänyt. Ei siinä auta muu, jos ei halua nääntyä lopullisesti nälkään. Nykyinenkin dieettini on tarpeeksi niukka, joten ihan vain murisevaa mahaani ajatellen huokaisen ja kapuan pimeään koppiin. Ei päivä tästä ainakaan huonommaksi voi mennä!
Kisapaikalla käy kova kuhina. Hevosia ja poneja saapuu paikalle joka puolelta virtuaalimaailmaa. Rotujen ja värien kirjo on mahtava! Eivätkä tammatkaan yhtään hullummilta näytä... Heh! Ehkei tämä niin huonosti tulekaan menemään. Omistajani nostaa minulle satulan selkään. Se on kuulemma maksanut lähtömaksutkin valmiiksi ja kaikki. En tiedä miten, mutta sen tiedän, että saan taas hävetä silmät päästäni. Vaaleanpunainen satulahuopa näyttää nimittäin olevan mukana, eikä vielä ole ollut kertaa, jolloin en olisi ilman sitä päässyt kisaradalle. Se tuntuu olevan jonkinlainen pakkomielle omistajalleni. Onnenamuletti muka, pah! Noloa se minusta vain on.
Kun olen varustettu ja verrytelty, on aika mennä radalle. Vedän syvään henkeä ja pörhistän hieman rintakarvojani. Nyt pitäisi taas näyttää itsestä parhaat puolet ja yrittää olla fiksusti. Rata lähtee sujumaan hyvin. Teen pyydetyt asiat kiltisti ja mukisematta, enkä välitä kylkiäni kutittelevista kannuksistakaan. Ja kun lopulta aploodien saattelemana pysähdyn lopputervehdykseen, olen pakahtua ylpeydestä. Koko tehtävä meni niiiiin hyvin ja niiiiin hienosti!
Hyvää tuultani ei saa pilattua helposti. Mutta siinä vaiheessa, kun omistajani hyppää kisamaneesissa alas selästäni, kävelee tuomarien luokse ja alkaa antaa vinkkejä tuomarirouvan laihdutuskuurille, ei minullakaan enää pysy turpa peruslukemilla. Itkua vääntäen yritän pysäyttää sekopäisen omistajani ennen kuin on liian myöhäistä. Mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun omistajani alkaa näyttää tuomarille esimerkkejä eli punnerrustyyleistä, häivyn paikalta. Turpa punaisena välkkyen juoksen niin kauas kuin vain suinkin ehdin ennen apujoukkojen kiitämistä perääni. Onneksi olen kovassa kesäkunnossa, niin että kerkeän ainakin Kuubaan ennen kuin omistajani aloittaa käsipunnerrukset!

Kouluvalmennus, jonka meille piti Ajattar

Seurasin vierestä Kitan ja Smurffin itsenäistä alkuverryttelyä ja tutustuin samalla ratsukkoon. Kitta oli selkeästi osaava, tasainen ratsastaja ja Smurffi hyvin koulutettu ja nöyrä ratsu. Lämmittelyn jälkeen aloitimme suoraan ravityöskentelyllä tehden avo- ja sulkutaivutuksia. Smurffi suoritti pyydetyt liikkeet todella hienosti, eikä ongelmia näyttänyt olevan. Jatkoimme laukkatyöskentelyyn, jossa harjoiteltiin pitkällä sivulla keskilaukkaa. Smurffi laukkasi näyttävää ja ilmavaa laukkaa pitkän sivun ja Kitta istui tottuneesti upean orinsa selässä. Ori myös lyhensi laukkansa kevyestä polven puristuksesta. Keskilaukka onnistui hienosti, joten tehtiin vielä lävistäjällä avotaivutuksia. Avossa orilta katosi hieman tahti, ja neuvoin Kittaa pitämään ulkopohkeen hieman lähempänä, jolloin alkoi sujumaan. Jätin ratsukon verryttelemään itsenäisesti.

Tarinakisoissa 15.3, Heijastus, sijoitus 3/5

Oli kaunis talvi-ilta. Ilma oli selkeä ja kirkas ja tähdetkin tuikkivat kauniisti taivaalla. Huokaisin syvään ja avasin tallin oven. Päiväunet venähtivät taas vähän pitkiksi ja nyt minulle tulisi kiire pakata tavarat valmiiksi huomista kisakoitosta varten.
Smurffi hirnahti minulle tallissa. Naurahdin sen uniselle ilmeelle. Raukkaparka ei tainnut aavistaakaan, millaista lenkkeilijää se huomenna joutuisi leikkimään taas. Koulurata oli juuri se, joka tuntui aina pitkälle maratonjuoksulle. Teki ihan hyvää Smurffille siis...Hymähdellen nappasin hammastahnatuubin ja juuriharjan. Varusteet olisi parempi saada kiillotettua ja fluoripitoinen hampaidenkiillotusmönjä sopii siihen tarkoitukseen parhaiten! Nappasin vierestä sanomalehden ja selasin sen läpi. Josko vaikka olisi kivoja sarjakuvia, joille voisin nauraa vielä huomennakin.
Vielä viimeisenä silauksena ennen nukkumaanmenoa otin Smurffin ja läksin kohti juna-asemaa. Tämä kikka toimi aina ja sai jännityksenkin häviämään, heh. Ihmettelen edelleen, miksei kukaan muu ollut keksinyt sitä. Rata ei voinut mennä huonosti kikan jälkeen. Lähin juna Timbuktuun, raide kolme. Poni kyytiin ja iloiset vilkutukset ikkunasta. Nyt ei tarvitsisi huolia radasta, kun ei ole poniakaan jolla mennä!

Tarinakisoissa 8.3, Luxus Ponies, sijoitus 1/5

Rata sujui hyvin. Tai niin ainakin luulin, kunnes kuulin pienten kuulutustorvien kirkuvan kovaan ääneen nimeäni: "Kitta, oletko hyvä ja saavut tuomaritorniin välittömästi!"
Kauhunsekaisin tuntein raahauduin tuomaritornia kohti. Mietin matkalla kaikki mahdolliset virheet, mitä olisin voinut radalla tehdä. Kouluraippaa ei ollut, kannukset olivat oikeaa mittaa ja kuolaimetkin sallitut. En myöskään pahoinpidellyt poniani radalla tai karjunut kurkku suorana tuomarin toiminnalle. Rokotuskortti oli ajantasalla, kuten myös kisaluvat ja maksut. Olin ratsastanut radan oikein, enkä edes käyttänyt yliaikaa, kuten yleensä. Ja kaiken lisäksi kisa-asuni oli erinomaisen siisti! Tuomarin oli siis täytynyt erehtyä tai jotain, koska minä olin moitteeton ratsastaja ja huolehtinut kaikki kuntoon hyvissä ajoin ennen kisoja!
"Niin, tosiaan. Oletkohan sinä Kitta tietoinen, että useinmiten kouluradat ratsastetaan hevosella... Ei keppihevosella."

Tarinakisoissa 8.3, Luxus Ponies, sijoitus 2/8

Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta minun ratsastaessani alkutervehdykseen. Smurffi oli koko ajan jatkuvasti kuulolla, eikä edes suunnitellut temppuilua. Vaikka eihän Smurffi yleensä temppuillutkaan. Niin, se oli sellainen kunnon poni, rehellinen ja kaikkea. Alkutervehdyksen jälkeen ravi oli tasaista ja rentoa. Ohjasin Smurffin kaviouralle ja jatkoin tehtävää. Seuraavaksi olisi lävistäjä ja askeleenpidennystä. Tasainen ravi oli vaihtunut pompottavaksi tikutukseksi, joka toi mieleeni rikkinäisen astianpesukoneeni. Olisikin aika viedä se pian huoltoon. Päädyssä tapahtuneiden mutkittelujen jälkeen pysäytin Smurffini yhtä nopeasti kuin liikennevalojen vaihtuessa punaiseksi kasikymppiä ajaessani. Eli en kovinkaan nopeasti, mutta tuskin tuomarit sitä huomaisivat. Jollain oli nimittäin silmälasikotelo jäänyt kotiin, eikä radan tuomaroimisesta näin ollen tullut mitään.. Tsihih!
Muutamien kauniisti suorittamiemme tehtävien jälkeen pyöräytyin Smurffilla vielä voltin, joka tosin muistutti muodoltaan enemmän ylikypsää granaattiomenaa kuin ympyrää. Tuomarin pieniin silmäongelmiin vedoten annoin itselleni luvan hymyillä loppuun saakka. Lopputervehdystä edeltävä suora sujui nopeammin kuin odotin, ja jouduin jälleen tekemään hieman enemmän lännenratsastusta kuin kouluratsastusta muistuttavan liukupysähdyksen välttääkseni liiskaamasta tuomareita. Eiköhän riittänyt jo, ettei raukkaparka nähnyt mitään, ei sentään rampauteta naisparkaa aivan kokonaan. Ja ehkäpä saisin tästä hyvästä kiltteyspisteitäkin arvostelussa... Kaunis hymy ja tervehdys, rata oli ohi. Runsain mitoin ponille kehuja sekä siisti poistuminen paikalta kruunasivat upean suorituksemme kokonaan.

Kouluvalmennus, jonka meille piti weem.

Ja taas valmentamassa ihanaa Smurffi-kasvattia! Surffaavan Smurffin kanssa treenailtiin tänään laukassa sulkutaivutusta. Tienä oli suora ura, lyhyeltä sivulta laukannosto, nurkkaan voltti ja siitä sitten laukkasulkua jonkinmatkaa pitkää sivua myöten. Harjoitus oli vaikea, aivan Smurffin taitojen ylälaitaa, mutta ihan kivasti tämä sujui. Muutamien sulkujen jälkeen jatkettiin laukan työstämistä: keski- ja koottua laukkaa vuorotellen ja muutamia laukka-pysähdys-laukka-siirtymisiä. On tuo valkoinen poni niin hieno!

Tarinakisoissa 24.2, Elyse, sijoitus 1/15

Siististi smurffaten Smurffini surffasi sadepäivän siloittamalla, suunnattomalla santaradalla.

Kouluvalmennus, jonka meille piti weem.

Smurffi ei smurffannutkaan tänään yhtään, vaan oli työskentelymoodissa koko valmennuksen ajan. Ei ollut harjoitusta, joka ei olisi teiltä sujunut! Saitkin keskittyä tänään ihan hiontajuttuihin, kuten Smurffin kaulan kaarevuuteen ja omiin peukaloihisi, jotka näyttivät helposti valahtavan sisäänpäin, kun Smurffi toimi allasi vähän huonommillakin avuilla. Suosittelen keksimään Smurffille joku rataharjoitus, esimerkiksi joku vaativan B:n rata, jota hiotte muutaman viikon ihan putkeen. Kun saat jokaisen osan siitä menemään täydellisesti, niin alat huomaamaan niitä muita kuin perusjuttuja, jotka aiheuttavat pisteiden tippumista kympistä ysiin, kasiin tai seiskaan.

Tarinakisoissa 26.1, KRJ-CUP, sijoitus 2/4

Pieni, valkoinen kullanmuruni oli kopissa komeampana kuin koskaan. Tunsin ylpeän murinan rinnassani purkaessani poninkuvatusta autosta, ja kuin ajatuksiani lukien hirnui Smurffikin korviahivelevän kiljahduksen. Kanssakilpailijoiden tuijotukset eivät ottaneet loppuakseen, mutta tuijotuksista huolimatta riisuin uljaan ponini pinkeistä varusteistaan (jotka Smurffin hoitaja oli yrittänyt piilottaa ennen kisapäivää... Hmph.). Onnekseni ei sentään ollut satanut lunta, sillä muuten niin rohkea ja fiksu ponini sattui pelkäämään noita valkoisia tappajahiukkasia vähintään yhtä paljon kuin minä pimeää tai mörköjä sängyn alla.
Juuri ennen kisaradan alkua kehuin hienoa pientä Smurffia. Olin pistänyt merkille, että jostain syystä jokainen vastaantulija jäi tuijottamaan oudon kauan minua ja poniani. Heh, se onneksi johtui vain siitä, että he kaikki olivat kateellisia. Ei varmasti kovin monella ole näin upeaa, uljasta ja ihanan kesäisiin, pinkkeihin varusteisiin puettua ponia!
"Seuraavana ratsastaa Kitta lihav... lihaksikkaalla ponillaan Smurffing Breezy!" kajautti kuuluttaja kaiuttimista. Jes, nyt mennään! Ohjasin ponin alkutervehdykseen. Ja kuin taivaan lahjana (pilkkana) iskeytyi kylmä, märkä - ja mikä pahinta - valkoinen (!) lumihiutale suoraan päin kasvojani. Se oli suurempi kuin ratsastuskenttä, ilkeämpi kuin Lumikki -tarinan noita ja märempi kuin vastauitettu apina! Syljeskelin hätääntyneenä suupieliini sulanutta vettä ja yritin samalla hengittää tasaisesti. En ehtinyt kuitenkaan vetää hengenvetoakaan, kun karmaiseva totuus paljastui... Lumihiutaleita oli tulossa lisää!
Kauhunsekaisin tuntein maiskutin Smurffin liikkeelle. Ponini oli vähintään yhtä järkyttynyt kuin minäkin, ja pystyin melkein tuntemaan sen sydämen sykkivän satulan alla. Uljas orini ei ottanut askeltakaan. Ei askeltakaan... Ja melkein kerkesin huomata tipahtaneeni, kun olinkin jo maassa. Näin vain pinkin täplän horisontissa, kun lumimiehiä karkuun juokseva ponini pinkoi jonnekkin sateensuojaan. Huokaisin syvään ja lähdin sisälle kuumalle kaakaolle. Olisi pitänyt arvata, ettei pinkeistä varusteista voisi olla muuta kuin haittaa!

Kouluvalmennus, jonka meille piti kati

Smurffi oli tänään oikein täpinöissään astellessaan maneesissa, jonne sää oli meidät pakottanut. Herra kulki kyllä nätissä muodossa alkuverkkojenne jäljestä, mutta askel oli hivenen tikkaava eikä ori meinannut muuta kuin lisätä vauhtia kun pohkeesi hipaisivatkaan sen kylkiä. Raviin siirtyessä keskityimmekin siihen, ettei ratsusi lähtenyt kaahailemaan turhaan. Volteilla ja tiuhaan tahtiin annetuilla puolipidätteillä saatiin Smurffi vähitellen kuuntelemaan muitakin kuin eteenpäin vieviä apuja. Seuraavaksi alettiinkin työstämään orin askelta pidemmäksi antamalla enemmän ohjaa ja hakemalla enemmän energiaa takajalkoihin. Muutaman kommervenkin jälkeen Smurffi pidensikin viimein askeltaan kiitettävästi ilman turhia kiihdytyksiä. Laukassa jouduimme kuitenkin aloittamaan melkeimpä alusta koko prosessin Smurffin lähtiessä rakettina liikkeelle. Sait kuitenkin koottua ratsusi oikein kiitettävästi ja toiseen suuntaan Smurffi malttoikin jo huomattavasti paremmin mielitekonsa kiihdytyksen suhteen. Loppuverkoissa onnistuivatkin sitten pohkeenväistö ja avotaivutus ilman sen kummempia ongelmia kun oltiin vauhti saatu aisoihin. Oikein onnistunut valmennus.