Breezy Remus

Varsavalmennus 23.1.2012, valmentajana Elde T.

Nuori (ja komea, totta kai!) oripoika odotti minua karsinassaan. Varsa katsoa möllötti minua isoilla silmillään ja kerjäsi selvästi porkkanoita. Remuksen rouskutellessa porkkanaa kaivoin sen harjapakista pehmeän harjan, ja aloin harjata Remusta. Ori ei järin hätkähtänyt, mutta pieni ahaa-reaktio oli havaittavissa. Taputin varsaa lautasille hellästi. Pelkkää rouskutusta, mainiota. Kaivoin varsalle vielä toisen porkkanan ja lähdin etsimään juoksutusliinaa sekä hyvää juoksutusriimua.

Kun olin löytänyt liinan sekä riimun, palasin Remus oli raivostuttavasti piehtaroinut hienon, kiiltävän karvansa läpikotaisin likaan. Vai niin, tämä poika ei ollut ainakaan liian innostunut juoksuttamisesta. Ei kun uudestaan harjaamaan. Tyhjäsuisena Remus oli huomattavasti äkeämpi. Onhan orilla toki hienot hampaat, mutta ei niitä siltikään tarvitse ikuistaa ahteriini. Olisi ehkä hyvä ajaitus sitoa jätkä kiinni, mutta se ei nyt oikein jaksanut innostaa. Ei sillä, etten osaisi tehdä yksinkertaista vetosolmua. Ehei. Sillä vaan, että en viitsinyt aloittaa yhtään aikaisemmin riimu-operaatiota, kuin on tarpeen.

Jassoo, riimu-operaatio vastasi täysin mielikuvaani. Remus puikkelehti ympäri karsinaa, eikä edes porkkana saanut sitä kiinnostumaan. Siinäpä minulla meni sitten yli puoli tuntia. Täytyy kyllä myöntää, että Remus on ehdottomasti karkailun maailmanmestari, vaikkapa sitten Junior-luokkaa.

Kun pääsimme maneesiin, kaikki oli suhteellisen kondiksessa. Pujotin uudet hanskat käteeni ja ohjasin Remuksen juoksutusuralle, itse saapastelin keskelle. Komensin varsan käyntiin. Jouduin hieman patistelemaan sitä, mutta lopulta käynti näytti mukavalta. Ravia. Ravissa Remus alkoi - ihme kyllä - kiihdyttämään liikaa. "Prtt.." Noniin, näyttää paremmalta. Käyntiä jälleen. Remus alkoi tottua jo siihen, miten päin juoksuttamisessa liikutaan. Suuntaa vaihdettaessa näin muutaman todella komean pukin, mutta loppuajalta kaikki meni mainosti.

Lopuksi kävimme vielä heittämässä pienen maastolenkin käynnissä. Remus vähän steppaili, mutta pian se rentoutui. Vasta, kun suuresta puusta tippui lunta oriin jalkojen eteen, se riuhtaisi itsensä irti. Sain kuitenkin bingottua niin nopeasti sen perään, että törmäsimme jo tallin ovella toisiimme. Ihanaa Remus, olet ylivoimaissti paras!

Näyttelyissä 24.1.2012 omistajan kirjoittama

Aida Connemarasin näyttelyissä piipahdimme tänään pikku-Remuksen kanssa. Eilinen varsavalmennus oli vähän saanut energiapakkauksemme rauhoittumaan, joten esittäminen sujui oikein hienosti. Tuloksena sitten olikin Kunniamaininta ja Näyttelyn paras maitovarsa -titteli. Hieno oli kokemus muutenkin, ja varmasti tarpeellinen orin tulevalla kisaponin uralla. Wanda-mamma käyttäytyi myös hienosti näyttelyiden ajan, ja antoi pienokaiselle rohkeutta jännittävässä tilanteessa.

Kovin suurta näyttelyuraa orille en tosin povaa, sillä ei se ole mitenkään erityisen laadukas rakenteeltaan. Tai isompanahan sen sitten näkee. Pieniä virheitä löytyy ainakin nyt sieltä sun täältä, vaikka yleisilmeeltään ori on todella kiva. Eivätköhän ratsastuskilpailut tule kuitenkin olemaan tämän orin leipälaji, niihin sillä on vanhempiensa puolesta rahkeita reilusti paremmin.

Estevalmennus 11.5.2013, valmentajana venlis

Kuvankaunis satuori tepasteli polleana esteiden välissä. Thomas näytti pieneltä ponin selässä, mutta sitäkin taitavammalta! Remuskin taisi tietää sen, sillä ylimääräinen säätäminen jäi vain kaukaiseksi haaveeksi. Olin kuullut, ettei ori pitänyt lainkaan valkoisten puomien ylittämisestä -ahaa, kiusataanpa poniparkaa vähän! Olisihan se ikävää, jos kisamenestys kaatuisi valkoisten puomien ylittämiseen. Siedätystä siis! Aluksi maassa oli vain yksi maapuomi, valkoinen. Käskin Thomasia ratsastamaan lähemmäs, ja katsomaan mitä poni tykkäsi puomista. Remus rekisteröi puomin jo kaukaa, mutta tuijottelun lisäksi mitään dramaattista ei tapahtunut, ja yli mentiin, tosin silmämunat pyörien. Laitoin useamman puomin peräkkäin. Ja yli uudestaan. Remus meni nytkin yli, turhautuneen oloisena. Sitten ravissa. Ensimmäiset kaksi menivät helposti, mutta sitten kärsivällisyys loppui, ja poni kieltäyyi menemästä. Pienen maanittelun jälkeen oltiin kaamean puomin toisella puolella, ja näki kuinka tyytyväisiä ratsu ja ratsastaja olivat suoritukseen! Otimme seuraavaksi haasteeksemme kavaletit. Poni mulkoili niitä, nyt ne olivat irti maasta, mutta Thomas tukenaan asteli harkiten yli. Intouduimme hyppäämään vielä pienen valkoisen ristikon, sille poni ensin kielsi, mutta sitten meni yli. Se sai riittää.

Otimme vielä reilun metrin rataa pitkillä väleillä, jossa ponia sai kunnolla ratsastaa eteenpäin. Remus hyppäsi ketterästi ja hyvällä potentiaalilla kaikista yli. Ratsukon menoa sai vain ihailla!

Kouluvalmennus 3.6.2013, valmentajana venlis

Hurmaava ponipoika Jeff ja minulle jo tuttu Remus verryttelivät kentällä. Aloitimme tunnin tekemällä pohkeenväistöportaikkoa, jossa pituushalkaisijalta väistettiin vähän kerrallaan seinää kohti, kunnes kentän päässä oltiin uralla. Uralta ravasimme taas pituushalkaisijan alkuun. Remus liikkui upeasti, mutta kenkkuili aluksi väistöjen kanssa. Sitä kyllästytti, mutta Jeff ei antanut vastaväitteille sijaa. Vaihdoimme suunnan, ja väistöt menivät jo paljon paremmin! Ravi tosin meni osittain koheltamiseksi, kun Remus ei halunnutkaan mennä rehellisesti peräänannossa, vaan kulki turpa kohti taivasti selkä notkolla kuin kameli. Lopetimme väistöt, ja Jeff ravasi uraa niin kauan kunnes Remus liikkui hyvin. Sitten otimme välikäynnit ja aloimme hioa Jeffin istuntaa laukkatehtävää varten. Laukkatehtävässä laukkasimme uraa pitkin yhden pitkän sivun vastalaukkaa, jonka jälkeen tuli pääty-ympyrä myötälaukassa, ja taas laukanvaihto, vastalaukka, myötälaukka, ympyrä, vastalaukka.... Remus työskenteli nyt uudella innolla, vastalaukat menivät turhankin reippaasti, ja vauhdissa ympyröistä meinasi tulla soikioita. Vaihdot menivät kuitenkin täysin kohdalleen.

Tehtävä onnistui hyvin, jätin ratsukon loppuverkkaamaan vielä eteen-alas ratsastustekniikalla.

Koulupuomeja 11.7.2013 omistajan kirjoittama

Wendy määräsi minut menemään tänään Remuksella melko kevyen, mutta haastavan ratsastuksen, joten päätin mennä käynti- ja ravipuomeja. Laitoin Remuksen valmiiksi karsinaan odottamaan ja menin sitten pikkukentälle asettelemaan puomit: kolme kaarevasti keskiympyrän molemmin puolin ravietäisyyksillä ja toiselle lyhyelle sivulle neljä puomia käyntivälillä. Sitten hain Remuksen ja aloitin ratsastuksen. Alkuun verryttelin käynnissä vapain ohjin menemällä päädyn puomien yli jokaisella kierroksella ja sitten kohta otin ohjat ja ravailin kevyessä ravissa keskiympyrää ja voltteja, ja sitten aina päädyssä siirsin aktiiviseen käyntiin ja menimme puomit, tätä tein molempiin suuntiin. Sitten jäin pyörimään keskiympyrälle ja hain Remukselle sopivaa vauhtia harjoitusravissa. Heppu teki tosi kivasti töitä ja ravaili häntä korkealla puomien yli.
t. Stacey