Applepie SLC

23.8.2013 Kouluvalmennus, ratsastajana Laura, valmentajana Wendy Bairfort

”Tsubbadii, tsabbadaa…” Hyräilin hiljaa mielessäni samaan aikaan kun kävelin intopiukean pikkuponini kanssa kaviouraa pitkin, ohjat löysinä. Rautias tamma olisi mielellään lähtenyt lentoon heti hypätessäni sen selkään, mutta nyt olimme yhtämielisiä tasaisesta vauhdista. Otin ohjat käteen, ja Pie höristi korviaan.
”Ei nyt ihan vielä lähdetä, tammaseni…” Tokaisin ponille parin puolipidätteen voimin, ja kuuntelin tehtävänannon. Voltti kymmenen askeleen välein onnistui ketterällä ponilla helposti, mutta heti ensimmäisellä voltilla huomasin rautiaan olevan järkyttävän jäykkä tähän kierrokseen. Aktiivisen jumppailun ja taivuttelun jälkeen poni kuitenkin liikkui jo ihan mukavasti. Se oli vain vähän kiireinen ja pitkä-askelinen, jota sai olla koko ajan muistuttamassa keskittymisestä. Täyskaarto onnistui ilman sen kummempia mutkitteluja, ja toiseen kierrokseen poni hoiti voltit paljon helpommin. Alkoivatpa sen korvat kääntyä pikkuhiljaa ihan ratsastajaansa päin jatkuvan eteenpäin konottamisen sijaan.

Seuraavaksi Weem käski siirtää ponit raviin, ja Pie lähti heti pienestä pohkeesta reippaasti eteenpäin. Kaahotusta se ei ihan ollut, mutta rauhallisempaakin meno olisi voinut olla. Tehtävänannoksi tuli ympyrä ja voltti lyhyillä sivuilla, ja hyvin jumpatun ponin kanssa oli paljon mukavampi työskennellä kuin alun rautakangen! Rautias tuntui myös rentoutuvan reippaammassa askellajissa enemmän kuin käynnissä, ehkä se tykkäsi enemmän vain ”mennä”. Käänsin ympyrälle, ja Pie kulki yllättävän nätisti! Voltilla se rupesi oikomaan, mutta sisäpohkeen ja ulko-ohjan ansiosta selvisimme siitäkin kunnialla. Käyntiin siirtymisessä piti tehdä vähän roimemmat pidätteet että poni malttoi pysähtyä. Ralli-Rautiaani ei ollut oikein kärsivällistä sorttia, vaikka kiltti se olikin. Tehtävä rupesi sujumaan paremmin kerta kerralta, ja ponin kanssa työskentelemisestä tuli yhä miellyttävämpää, myös vastakaarron jälkeisessä toisessa suunnassa.

Harjoitusraviin siirtyminen ei ollutkaan ihan niin helppoa, ponin ravi oli jotenkin töksähtelevää, ja rentoutuminen vaati oman aikansa. Pituushalkaisijalle käännyttäessä poni tykkäsi kiemurella, mutta tämäkin helpottui toistojen myötä. Viimeiseksi käänsimme vielä voltit ulospäin, ja Pie tuntui jo oikein kivalta ja herkältä. Taputtelin sitä tehtävien välissä ja vaikuttipa tammakin itseensä tyytyväiseltä.

Seuraavaksi piti tehdä laukannosto, ja Piehän vasta innostui, ja lähti pää pystyssä pompahtelemaan eteenpäin, ja heitti muutaman pikkupukin. Laukka rupesi pyörimään paremmin, ja seuraavaksi tehtäväksi tullut kahdeksikko tuotti aluksi hankaluuksia kun tamma olisi tykännyt vain laukkailla pitkin maneesia, mutta ihan mukavasti se rupesi sujumaan. Laukanvaihdot tein käynnin kautta, ponini ei ollut niihin ihan niin perehtynyt kuin minä, enkä halunnut ruveta säätämään sen kanssa sen kummempia. Nopeasti ja herkästi asia toimi, ja loppujen lopuksi ei tämäkään niin kamalasti mennyt! Pari kertaa jouduin kääntämään voltille tai ottamaan käyntiin törmäysvaaran takia.

Loppuverkassa poni rentoutui jo, ja menimme letkeää ravia pitkin kenttää. Tunnin loputtua ja käveleskellessämme pitkin poikin taputtelin pärskivää ponia. Kiitos Weem valmennuksesta!

12.9.2013 Ryhmävalmennus maastossa, ratsastajana Laura, valmentajana Wendy Bairfort

Ponimme liikkuivat yhtenä virtauksena eteenpäin maastossa, ja syksyiset maisemat olivat vallan kauniita. Harmikseni allani oleva Pie ei juurikaan nauttinut kirpeästä syysilmasta, vaan ähisi ja puhisi kuin riivattu rymytessään eteenpäin. Olimme juuri laukanneet ja ponin askeleet olivat vauhdin aikana muistuttaneet lähinnä kolmiloikkaa. Edessä siintävä kiva pikkupuro näytti edessäni lähinnä vallihaudalta, vaikka kenttäratsastaja olikin. Tamma ei juurikaan lisännyt luottoani sitä kohtaan hyppäämällä melkein metrin ilmavaralla pienen puron yli, ja rysäyttämällä alas. Ylämäet ja tasapainoharjoitukset alkoivat pikkuhiljaa sujua jo paremmin, ja tallin pihassa poni sai paljon taputuksia ennen kuin hyppäsin alas maahan.