Jay Way DON

Estevalmennus 13.12.2010, valmentajana Laura M.

Osuimme samaan aikaan maneesiin Jayn ja Dannan kanssa. Käskin tyttöä menemään selkään aloittamaan verryttelyt omassa tahdissaan. Verryttelyn ohessa kerroin päivän treenistä, joka olisi erilaisten erikoisesteiden hyppääminen. Estepainotteisen ponin on tärkeä olla kyttäämättä kilpailutilanteessa mitä erikoisempia kasauksia.

Verryttelyksi kasasin tuiki tavallisen pystyesteen, jonka alla oli kahiseva pressu. Jay ihmetteli hetken pressua ennen hyppyä ja hyppäsikin sitten reippaasti yli, kun Danna ponin esteelle ohjasi. Ihastelin tytön rauhallista tapaa käsitellä hieman kuumunutta Jayta. Kehotin Dannaa painamaan käsiä hieman alemmas, liian ylhäällä olevalla kädellä on turhan kova vaikutus ponin suuhun.

Parin verryttely hypyn jälkeen esittelin erilaisia "pelottimia" ,0joita laittaisin esteiden läheisyyteen ja joita Jay ei saisi kytätä. Eniten tammaa näkyi kauhistuttavan keltaharmaa huomiotakki, jonka asettelin vähän vajaa metrisen okserin päälle. Käskin Dannaa näyttämään esteen Jaylle ennen kuin hyppäämistä yritettäisiin. Arkaillen Jay tarkasteli esteen joka suunnasta ja sitten näyttikin kyllästyvän. Ohjeistin Dannan lähestymään estettä reippaassa laukassa mutta siten, että askeleet sopii hyppyyn. Hyppy oli oikein mallikas vaikka takajalat Jaylla hieman kolahtikin puomiin.

Lopputunnista vaihtelin "pelottimia" kyseisen esteen päällä ja lähestymissuuntaa ja teitä ratsastettiin vaihtelun vuoksi erilailla. Jay ei lopputunnista kyttäillyt enää mitään outouksia, joten annoin Dannalle luvan alkaa loppuverkata ponia parhaakseen katsomalla tavalla.

Estevalmennus 4.1.2011, valmentajana Riot

Olin jo hetken rakennellut verryttelyesteitä kun ruunivoikon ponin pää pilkisti sisään maneesin ovesta. Pienien esittelyiden ja ponin taputuksien jälkeen Jocelyn hyppäsi Jayn selkään ja alkoi käskystäni kiertää uraa pitkin ohjin. Kaivoin rypistyneen paperinpalan taskustani, johon olin joskus muinoin piirtänyt erityisen hyväksi hoksatun ratapiirroksen. Ohjeistin Jocelya jatkamaan verryttelyä ravilla, hyväksikäyttäen paljon voltteja, kiemurauria sekä muuta taivuttelua, sillä hänen tulisi varautua tänään tiukkoihin käännöksiin ja lyhyihin teihin. Jocelyn katsoi minua hiukan epäluuloisena ja sen jälkeen ratsuaan. Naurahdin ja vakuuttelin Jocelylle että kyllä Jaykin vääntyy vaikka millaiselle mutkalle, kunhan sen lämmittelee hyvin ja ratsastaa vielä paremmin. Jocelyn otti heti neuvosta vaarin ja napautti kerran Jayta raipalla, jolloin poni oikein pomppasi parempaan liikkeeseen ja alkoi tehdä takajaloillaankin kunnolla töitä.

Sain radan juuri valmiiksi, kun Jocelyn ilmoitti Jayn olevan aikalailla valmis. Opastin Jocelyn ja Jayn aloittamaan parista ysikymppisestä pystystä, jotka olivat maneesin toisessa päässä. Katsoin pari ensimmäistä hyppyä, joista kaksikko suoriutui mainiosti. Nostin pystyt metriin ja annoin heidän hypätä ne pari kertaa omin päin Selitin Jocelylle kerraten miten rata menee ja annoin pari vinkkiä miten hän tappaisi aikaa okserin ja sianselän. Tiedustelin vähän että miltä tamma tuntuu ja oliko Jocelylla mitään kysyttävää. Pienen keskustelun jälkeen annoin Jocelylle merkin aloittaa. Jocelyn nosti laukan pääty-ympyrällä ja meni sen vielä uudestaan kasatakseen sen kunnolla hanskaan. Pari ensimmäistä estettä meni ongelmitta, mutta kolmannella Jocelyn ilmeisesti unohti radan ja teki epämääräisen ympyrä-voltti-pyörylän, jolloin Jaykin meni vähän sekaisin ja siirtyessään kolmannelle esteelle, joka oli metrinen okseri, tamma kieltäytyi. Jocelyn manasi hiljakseen ja käänsi tamman ympäri yrittääkseen okseria uudemman kerran. Tällä kertaa Jay ylitti sen hienostuneesti, komealla ponnulla. Sianselkä ja pysty menivät taas oikein hyvin, mutta kolmoissarjalla Jay sekosi askelissaan ja tiputti kaksi puomia. He menivät radan loppuun kunnialla, mutta Jocelyn näytti silti pettyneeltä itseensä. Minusta se oli hieno suoritus, sillä rata oli oikeasti hankala ja Jocelyn teki hyviä pelastuksia parissakin kohdassa. Nostin kaikki esteet 110-120cm korkeuteen ja rohkaisin tyttöä vielä kerran ja hän oli jo pää viidentenä jalkana lähestymässä ensimmäistä estettä. Olin aivan varma, että tamma kieltäytyisi, sillä se antoi siitä aivan selviä merkkejä. Mutta Jocelyn päättäväisyys kävi taas ilmi, sillä juuri ennen ponnistus(/kieltäytymis)pistettä Jocelyn puristi pohkeensa syvälle tamman kylkiin ja näpäytti ponia raipalla persuuksille, jolloin se ponnahti esteen yli isolla varalla. Sarjalla tuli taas pieniä askelongelmia, mutta selvittiin vain kolauksella. Sekä poni että ratsastaja näyttivät molemmat niin uupuneilta, joten ajattelin että "paras lopettaa huipulla" vai miten se meni. Annoin Jocelylle vapaat kädet loppuverkkauksen suhteen, sillä "ehdolla" että hän kävisi lopuksi kävelyttämässä Jayta pienen lenkin pihapiirissä.

Molemmat suoriutuivat valmennuksesta hienosti, varsinkin Jocelylle pointseja tarmokkuudestaan. Jay taas osoitti, että ulkonäkö voi pettää, sillä suoraa sanottuna tamma ei välttämättä näytä niin vikkelältä ja notkealta mitä se todella on.

Estevalmennus 23.1.2012, valmentajana Elde T.

Aloittelimme Jayn ja Dannan kanssa rennolla käynnillä kentän ympäri. Pyysin kuitenkin tyttöä herättämään ponin kunnolla jo alkukäynneissä. Jayn askeleet olivat pienen patsitelun jälkeen todella energiset ja eteenpäinvievät. Ravissa Jay koetti hieman ryöstää, joten päättelin, että oli paras ryhtyä hommiin. Kokosin keskiympyrälle kolme 80cm korkeaa estettä; kaksi pystyä ja okseri. Jay ja Danna saisivat siis treenailla kaarevalla linjalla oikein olan takaa. Pyysin heitä kuitenkin laukkaamaan vähän aikaa ensin C:een puoleisella pääty-ympyrällä, että Jay olisi aivan varmasti hereillä silloin, kuin olisi aika suorittaa 'rata'.

Ensimmäinen yritys ei todellaankaan ollut parasta, mitä Jaylta ja Dannalta on nähty. Jay kielsi okserille ja Danna valui esteen toiselle puolelle. No, ainakaan suunta voi olla vain ylös päin. Toinen yritys oli kuitenkin viela laimea. Jayn askeleet eivät osuneet lainkaan yksiin esteiden välien kanssa. Pyysin Dannaa pidentämään ponin laukkaa. Toimi. Kolmannella yrittämällä Jayn hyppäsi radan täydellisesti. Mitään hienosäätöä ei ollut enää tehtävissä. Annoin ratsukolle tehtäväksi hypätä kahta päädyssä olevaa estettä (50cm) kahdeksikon muodossa. Se oli mainio loppuverryyttely!

Estevalmennus 2.3.2012, valmentajana annsku

Jatkoimme samalla radalla kuin edellisen ratsukon kanssa, mutta korkeampana ja hieman vaikeutettuna. Jay liikkui alusta asti todella hitaasti ja oli muutenkin hieman nukuksissa olevan oloinen. Pyysin ratsastajaa tekemään neidin kanssa nopeita siirtymisiä, jotta se saataisiin kuulolle. Neiti alkoi reagoida pohkeeseen nopeasti ja liikkuikin oikein reippaasti eteenpäin. Pyysin tekemään paljon kaarevia uria, jotta saataisiin neiti vertymään ja sitä kautta hieman rentoutumaan ennen estetreeniä. Tamma rentoutui lopulta hieman, tosin ravin ja laukan tahti hiljeni kummasti sen myötä, joten pyysin ratsastamaan eteenpäin. Esteillä tamma loisti ja teki upeita hyppyjä. Joillekkin esteille kääntyminen tuotti hieman ongelmia ja kehotinkin ratsastajaa käyttämään ulkoapuja samalla kun kääntää, ettei Jay pääsisi punkemaan lavalla ulospäin. Oikein potentiaalinen ratsukko.