Catch A Fizz

Lue Sussun hoitajan kirjoittamaa päiväkirjaa.

22.3.2011 kouluvalmennus, valmentajana Marika.

Tulin hieman myöhässä ja Danna oli ehtinyt verryttelemään säpäkältä näyttävän ponin. Pahoittelin myöhästymistäni ja aloiteltiin heti työskentely. Kehotin Dannaa tekemään loivaa kiemurauraa ravissa tehden tien keskelle aina pysähdyksen. Muutaman kierroksen jälkeen tamma alkoi selvästi kyllästyä, joten lisäsimme tehtävää niin, että ennen maneesin ovipäädyssä tehtiin pääty-ympyrä, jossa väistätettiin takaosaa hieman uralta pois. Tyttö sai Fizzin kulkemaan kauniisti ja tamma keskittyi hyvin työntekoon.

Annoimme ponin kävellä pienen hetken ja kyselin Dannalta onko hän harjoitellut ponin kanssa vielä ikinä vastalaukkoja. Tytön kielteisen vastauksen jälkeen alettiin sitten työstämään hieman vastalaukkaa jo tutuksi tulleella loivalla kiemurauralla. Dannan piti nostaa laukka jo ennen päätyä, tehdä päätyyn ympyrä ja ympyrän jälkeen ratsastaa kiemuraura tehden siis loivasti pienen pätkän vastalaukkaa. Ensimmäisellä kerralla Fizz vaihtoi ravin kautta laukan, mutta muut kerrat sujuivat hyvin ja Danna sai koko ajan tehtyä hieman tiukempia teitä.

Koska poni oli ollut hieno, päätimme lopettaa työnteon, kun onnistuneesti ratsukko sai pienet vastalaukka pätkät molempiin suuntiin. Kehotin Dannaa loppuravien ajan ratsastamaan ponia eteen-alas niin, että Fizz sai venyttää kunnolla. Kokonaisuutena oiken onnistunut suoritus sekä ponilta, että ratsastajalta.

25.3.2011 kouluvalmennus, valmentajana reia

Valmennuksen alusta saakka oli tarkoitus pitää tamma hereillä ja siinä onnistuttiinkin! Vaikka nuori otus tuntuikin poukkoilevan joka suuntaan aluksi, sai eleetön tyttö kimon selässä pian tamman rauhoittumaan tarpeeksi että se keskittyi. Rennoksi sitä ei olisi millään voinut kutsua. Pysähdyksiä, siirtymisiä ja voltteja. Ikinä en olekaan ennen nähnyt noin tehokasta alkuverryttelyä ja lisättyäni muutaman puomin uralle, ei kimolla tammalla todellakaan ollut aikaa jäädä kyttäilemään ollenkaan mitään. Kaksikko jatkoi runsaita ympyröitä ja kaarevia uria, pian pyysinkin Dannaa menemään kaarevat urat käynnissä ja väistäen loppu pätkän. Säpäkkä tamma ei ollut aivan samaa mieltä ja yrittä mennä lapa edellä, mutta antoi kuitenkin korjata asentonsa. Samaa jatkettiin ja pian väistöt alkoivat luonnistua oikein mallikkaasti ja tamma pikku hiljaa rentoutui enemmän ja enemmän. Seuraavaksi siirryimme aivan puhtaaseen ravityöskentelyyn ja ravin eri tempoihin ja tamma alkoi reipastua ja jättää ulkopuoliset huomiotta, kiitos Dannan rauhallisen olemuksen!

Jälleen teimme siirtymisiä ja temponmuutoksia kaarevalla uralla, pitäen huolen siitä että muutokset olivat aina huomattavia ja että siirtymiset olivat napakoita. Pian nuori poni liikkui kuin unelma, ravaten ylpeänä ja rentona ja tehden kaiken mitä häneltä pyydettiin. Loppuun otimme vielä pienen pätkän laukkatyöskentelyä, keskittyen laukan vaihtamiseen käynnin kautta. Poni oli onneksi jo niin herkkä, että tässä ei ollut mitään ongelmia muutoin kuin siinä vaiheessa kun hän hieman rupesi ennakoimaan. Pienellä muistutuksella Dannalle, pidimme molemmat tarkasti silmällä ettei tamma vain innostunu itsekseen laukkaa nostamaan ja pian tamma odottelikin apuja. Loppuun sitten vielä rentouttavaa ravia, ohjat pitkällä.

10.4.2011 estevalmennus, valmentajana Jemiina

Katselin, kun valkoinen prinsessa tanssahteli edessäni. Selässä istui nuorehko poika, Jeff. Hän työsti tammaa oikein olan takaa, sillä se oli laiskalla tuulella. Tässä tarvittiin nyt eteenpäin pyrkivyys juttuja. Pistin kummallekin pitkälle sivulle ravipuomit ja pyysin ratsukkoa menemään ne niin kevyessä, kuin perusistunnassa. Ihme ja kumma Fizz alkoi heti reipastua ja meni vähän liiankin reippaasti, joten Jeff joutui käytämään ahkerasti puolipidätteitä. Olin pystyttänyt kentän keskelle sarjan, joka oli nyt maan tasalla. Pyysin Jeffiä laukkaamaan puomit ja laskemaan laukat. Pian nostimme esteitä 40cm. Laskimme myös silloin laukat. Halusin, että laukkoja tulisi yksi vähemmän ja Jeff pidensi Fizzin laukkaa. Pyysin heitä menemään myös yhden laukka askeleen enemmän ja Jeff lyhensi laukkaa. Nostimme estettä 80cm asti ja pyysin sitten Jeffiä loppuverkkaamaan Fizz kunnolla.

5.9.2011 kouluvalmennus, ratsastajana Melina, valmentajana Billy De Witt

Katselin Fizziä tutkivasti, olihan sillä kaikki tarpeellinen yllään? Olin hieman jännittynyt, joten kuljin Fizzin varustetaulukon ja karsinan välillä vähän väliä. - Rauhoituhan Melina, tai saat poninkin hössöttämään! Weem virnisti.

Viimein kello oli viittä vaille, sain tehdäkin jotakin. Otin ohjat ponin jalustimen takaa, kaulalta pois.
- Menoks! ilmoitin. Fizzille karsinasta lähteminen sopi mainiosti, oikeastaan se oli aika helpottunut. Olin kaikessa jännityksessäni satuloinut sen hieman etuajassa, ja poni oli joutunut seisoskelemaan karsinassa varustoituna viitisen minuuttia. Tamma rentoutui hirveästi päästessään kävelemään, vaikka välillä se hypähteli sadepisaria vältellen tai kiersi jonkun kuralammikon. Harmitontahan tuo oli, ja pian olimme jo maneesin ovella.

Valmentaja oli jo maneesissa, hän laitteli oikeastaan tötteröitä kirjaimien kohdalle. Moikkasin valmentajaa kävellessämme Fizzin kanssa hänen ohitseen. Fizz ei oikein malttanut seisoa paikallaan minun kiristäessä vyötä. Mies harppoi hymyillen apuun. Hän esittäytyi Billyksi. Billy nappasi Fizzin ohjista naureskellen kiinni, jotta pääsisin selkään. Rentouduin siinä samassa. Billyn rento asenne, ja ponin selkään pääsy auttoi asiaa. Kun jalustimet olivat sopivat, puristin hieman pohkeitani.

Fizz liikkui jo alkukäynneissä energisesti eteen, mutta herkästi kuunnellen. Pyörittelin hieman hartioitani ja nilkkojani. Hartiajännitykseni katosi suurimmalta osalta sen jälkeen.

Muita ratsukoita ei ollut paljoa, meillä oli kivan pieni ryhmä.
- Okei, kaikki voisivat ottaa nyt ohjat käteen. Aloitamme verryttelemisen käynnissä, volteilla ja pysähdyksillä. Keräsin ohjat tuntumalle, ja tunsin samalla, kun Fizz valpastui. Juuri kun olin miettinyt pystyykö poni kävelemään sen lujempaa, miten Fizz oli alkukäynneissä mennyt. Ilmeisesti pystyy, tai ainakin Fizz pystyi. Aluksi ajattelin, että poni ei välttämättä olisi kovin herkkä ohjalle, mutta huomasin väitteen vääräksi, kun aloitin pysähdyksellä. Tamma kuunteli pienimmätkin apuni: kääntyi voltille pelkällä painolla sekä pysähtyi nyrkkejä puristamalla. Minkä unelma ponin selkään olin päässytkään?

Aloitimme kunnon työskentelyn ravivolteilla. Fizz siirtyi ensimmäisestä kehotuksesta reippaaseen raviin. Heti ekana kiinnitin huomioni pehmeisiin, reippaisiin askeliin. Käänsin Fizzin voltille, kirjaimen S kohdalta. Tamma kääntyi helposti, ja reitistä tuli hyvä.
- Ratsasta Bonia eteen ja alas! Billy komensi Bonin ratsastajaa. Käännyimme seuraavalle voltille M:n kohdalla.
- Melina pidättää vauhtia paljon, ja tekee pidemmät siirtymiset käynnille! Otin rauhassa pidätteitä, ja koitin muistaa myödätä kunnolla. Fizzin kulku parantui hieman. Heti voltin jälkeen siirsin ponin käynnille, ja takaisin raville.
- Kaikki saisi asettaa enemmän, olette pulassa myöhemmässä tehtävässä, jos ette nyt vaadi kunnon asetusta!

Vaihdoimme suuntaa, ja jatkoimme samaa tehtävää toiseen suuntaan. Vasemmassa kierroksessa Fizz tuntui asettuvan astetta helpommin, tai sitten se vain kuunteli paremmin minua. Käyntisiirtymisillä vaadin vielä rauhallisempaa käyntiä.
- Nyt on ihan hyvä ravi Fizzillä, rentouta vielä kädet Melina. Pyöräytin hartioita taaksepäin, ja kädet asettuivat vähän rennommin. Viimeinen voltti onnistui hyvin: hyvä tie, asetus kunnossa, tahti sopiva ja kätenikin olivat kaiketi rennot.

Otimme tehtävään mukaan laukkaa. Istuin Fizzin pehmeään raviin, ja ohjasin tamman B:ltä voltille. Voltista tuli ehkä turhan pieni, mutta laukka nousi. Tamma jatkoi reipasta hyvää laukkaa uralle, siirsin sen hieman ennen seuraavaa volttia, M:ää raville.
- Melina hidastaa ravia ja paljon! Jouduin ohjaamaan voltista ison, koska en olisi muuten ehtinyt hidastaa ravia tarpeeksi. Juuri ennen laukannostoa sain Fizzin menemään rauhallisemmin. Pidin hyvän asetuksen, tein kevyen pidätteen ja nostin laukan painolla. Poni lähti yhtä vaivattomasti laukalle.
- Hyvä nosto! Billy kehui.

Siirryimme keskiympyrälle käynnissä, Billy kertoi ohjeen nopeasti. Tehtävän ei pitäisi olla vaikea, laukkaa keskiympyrällä.
- Valmistautukaa laukannostoon! Tein pidätteet läpi tällä ajalla.
- Ja nostakaa! Ehdin vain ajatella laukalle siirtymistä, kun ponini jo luki ajatukseni. Alkuun jouduin aika tavalla suurentamaan ympyrää, koska Fizz oli huomattavasti reippampi kuin Boni ja Blanna. Muutaman kierroksen jälkeen pidätteet alkoivat upota energisen ponini kalloon, ja laukasta alkoi tulla parempi tahtista.
- Nyt näyttää paremmalle Melina. Bonille äkkiä pohkeet! Fizz tuntui älyttömän kivalta.
- Nyt näyttää aika hyvälle tahdille, keskittykää vielä hyvään tuntumaan ja - istuntaan. Nojasin hieman enemmän taakse.
- Melina rentouttaa jälleen kädet, Bonilla pohkeet lähemmäs ja Blannan ratsastaja kääntää nyrkit pystyyn. Pian alkoi näyttää paremmalle. Kaikki keskittyivät täysillä omaan "ongelmaansa".
- Blanna saa jatkaa pois ympyrältä. Blannan ratsastaja ratsasti mun mielestä aika hyvin, ja se pääsikin ekana pois ympyrältä.
- Okei, Melina ja Fizz saa jatkaa pois ympyrältä. Ilahtuneena käänsin ponin pois ympyrältä. Siirryimme käyntiin, ja taputin Fizziä kaulalle:
- Olet unelma! kuiskasin sille.

Pian Bonikin oli päässyt ympyrältä, ja kaikki olivat antaneet poneilleen pitkät ohjat.
- Seuraavaksi harjoittelemme pituushalkaisialla, Billy selitti. Tehtävä vaikutti kivalta, ja sopivan tasoiselta. Pian pääsimme aloittamaan.

Ohjasin Fizzin keskeltä lyhyttä sivua suoraan kohti seuraavaa päätyä. Tamman käynti oli edelleen reipasta, muttei nyt liian kovaa. Aluksi suoristin kunnolla, ja sitten aloitin asettamalla oikealle. Pidin oikean ohjan tiukkana, ja käytin oikeaa pohjetta, jottei poni kääntynyt oikealle. Suoristus, asetus vasempaan.
- Melina, pidä paljon vahvempi ulko-ohjan tuki, Fizz kulkee nyt ihan banaanin muotoisena, jolloin suoraan kulkemisesta ei tule mitään! Katsoin reittiäni, ja tajusin tosiaan tulevani aivan liikaa vasemmalle. Jatkoin oikealle. Suoristuksen kanssa tuli kiire, joten rupesin hieman säheltämään. Billy käski lopettaa sähellyksen, joka huvitti minua. Hengitin syvään odotellessani seuraavaa vuoroani. Ohjasin ponin paljon tarkemmin tällä kertaa, asetin kevyemmin ja pidin pohkeillani ponin suorassa.
- Näin, kaikki voivat siirtyä raviin! Billy hymyili minulle, joten luultavimmin olimme onnistuneet.

Ravissa asetukset eivät tuntuneet juurikaan hankalemmilta, tosin jouduin ensin hidastamaan Fizziä aika tavalla! Asetuksista ei tullut tolkkuakaan, kun en ehtinyt tehdä niitä tarpeeksi pitkinä.
- Muille riittää, Melina vielä kerran. Otin kunnolla pidätteitä ja ratsastin yhden voltin ennen pituushalkaisialle siirtymistä. Fizz oli nyt huomattavasti rauhallisempi, ja asetuksetkin onnistuivat kohtuullisesti.

Laukkasin ponilla kohti toista päätyä, suoristus ja asetus vuorostaan oikeaan. Monen askeleen asetuksia en ehtinyt tekemään, koska laukka oli reipasta. Billy sanoi kuitenkin asetuksien olevan sopivia, ei niiden kuulemma pidempiä pätkiä tarvitsisikaan olla. Sain tulla vielä toisenkin kerran laukassa. Tällä kertaa nostin oikean laukan, ja ohjasin sitten pituushalkaisijalle. Suoristus, asetus oikeaan, suoristus, asetus vasempaan, suoristus, kääntyy vasemmalle. Nyt tunsin olevani unessa, Fizz oli muuttunut äärettömän kuuliaiseksi - se kulki jota kuinkin peräänannossa ja kuunteli myös niitä pidättäviä apuja herkkänä.

Olin älyttömän tyytyväinen siirtyessäni loppuraveille. Aluksi Fizzin ravi oli turhan kovaa, mutta muutaman ison ympyrän jälkeen alkoi löytyä rennompaa askellusta. Annoin heti vähän enemmän ohjaa, jottei Fizzin tarvinnut enää kulkea niin muodossa. Tein loivia- ja kolmikaarisia kiemurauria sekä paljon erikokoisia ympyröitä.

Kaikki olivat kävelemässä jo, mukaan lukien minä ja Fizz. Pidin huolen, jotta poni sai ansaitsemansa kiitokset. Huomasin myös, että poni käveli paljon rauhallisemmin loppukäynneissä. Olin tyytyväinen, että aktiviteettiä oli riittänyt koko valmennuksen ajan, joten Fizz ei ollut ruvennut kyttäilemään.

Tallissa harjasin Fizzin huolella, suihkutin jänteet kylmällä vedellä sekä loimitin ponin ohuella verkkoloimella. Rapsuttelin ponia siinä hetken, Fizzin katse oli kovin hellyttävä. Harmikseni aikaa ei ollut paljoa, joten menin kiireellä puhdistamaan varusteet sekä laittamaan tamman ruoat karsinan eteen valmiiksi.

Tarinan kommentti: Hienoa Melina! Todella mukava tarina. Yhteistyönne Fizzin kanssa kuulostaa sujuneen erittäin hyvin, ja onhan se poni aikamoinen unelma. Muistathan liikuttaa sitä monipuolisesti, niin kentällä, maastossa kuin juoksuttamalla.

24.5.2012 kouluvalmennus, ratsastajana Caro, valmentajana Wendy Bairfort

Kello näytti viittä, joten viskasin terveystiedon kirjan satulahuoneen pöydälle ja hyppelin innoissani hakemaan hoitoponiani. Huippua päästä välillä tekemään jotain muutakin kuin kouluhommia! Lisäksi minua inspiroi valmentajan neuvot: saisin varmasti hyviä niksejä vauhdikkaan Fizzin ratsastukseen. Pyörittelin riimunvartta kädessäni ja hyräilin iloisesti. Tammani antoi kiinni tänään hienosti, kaiketi se kaipasi liikuntaa. Juttelin ja raptuttelin ponia hetken, olimmehan olleet liian pitkään erossa. Fizz tutki kaikki taskuni huolella, mutta joutui pettymään. - Mokomakin, katsellaan sitten valmennuksen jälkeen tuota ruokapuolta!

Tamma hypähteli ja kipitti koko matkan tallille, mutta olin liian hyvällä tuulella välittääkseni siitä. Olin repinyt toistaiseksi hienoja numeroita kokeista, joten kaiketi ansaitsin tallihetkenkin! Käänsin Fizzin lopulta karsinaansa ja päästin sen irti. Aloitin huolellisen harjauksen ja tarkastuksen, koska halusin ponin olevan priimakunnossa. Kahdenkymmenen minuutin puunailun jälkeen olin vasta tyytyväinen: ponin karva kiilsi, kaviot olivat hyvin puhdistetut, harja ja häntä siistityt sekä olin todennut kaverini olevan terve kuin pukki. Kiinnitin suojat huolella sopivan kireälle.

Tarkistin viimeisen kerran kaiken olevan kunnossa - suitsien remmit olivat sopivan tiukalla ja satula oikealla kohdalla. Painoin kypärän päähäni Fizzin tökkiessä minua selkään turvallaan. Lopulta otin ohjat jalustimen takaa käsiini ja lähdimme matkaan. Huomasin ilokseni muutaman ponitytön olevan maneesissa. En olisi siis yksin. Fizz ei oikein malttanut seisoa paikoillaan kaarrossa minun kiristäessä satulavyötä ja laskiessa jalustimia alas. Wendy tuli kuitenkin pian apuun napaten ponin ohjista kiinni hymyillen.

Päästyäni selkään aloitimme alkukäynnit. Fizzin askel oli hyvin matkaavoittavaa, joten jouduin kääntämään sen muutaman kerran radan poikki, lähestyessämme edellistä ratsukkoa. Kanssamme valmennuksessa oli kaksi ponityttöä, joiden nimiä en tiennyt. Noin viiden minuutin kävelyn jälkeen otimme ohjat ja aloitimme verryttelyt. Wendy neuvoi minua useasti rentouttaa kädet ja olla säheltämättä liikaa. Kaiketi keksin ponille liikaa hommia samaan aikaan, koska Fizz tuntui jossain kohti hämmentyneeltä ja hermostuneelta. Lopulta pääsimme rennohkoon raviin.
- Caro, sisäpohje kiinni ja vie Fizz laajemmalle ympyräuralle, koita aktivoida myös ulko-ohja, koska teet nyt hommia pelkällä sisäohjalla ja -pohkeella. Muista myös myödätä sisäohjalla, kun se menee oikein. Purin hammasta ja koitin toteuttaa ohjeita parhaani mukaan. Tamma rentoutui paljon paremmin, kun en jäänyt sisäohjaan kiinni. Vaihdoimme suuntaa ja jatkoimme verryttelyä. Fizz hypähteli ja sävähteli maneesin varjoja, ratsukoita ja kaikkea muuta, mitä nyt keksikään.
- Pidä ponisi työnteossa Caro, se rupeaa kyttäilemään tylsistyessään! Koitin työstää Fizziä enemmän, mutta se tuntui tavallista hankalemmalta kuin yleensä. Kaiketi se johtui siitä, etten ollut ratsastanut hoitoponillani vähään aikaan.

Siirryimme hetkeksi käynnille ja Weem selitti pikaisesti seuraavan tehtävän. Tehtävä oli onnekseni yksinkertainen ja tuttu, joten uskoin pärjääväni kohtalaisesti. Fizz ravasi reippaasti keskihalkaisijalle. Juuri kun olin keskittymässä itseeni ja käsiini, poni hypähti sivuun. Tasapainoni horjahti, mutta korjasin sen pikaisesti. Voltilla Fizz puri kuolainta ja asettui liikaa.
- Meidän pitää saada Fizz rennoksi, se on nyt hermostunut, joka johtaa kyttäilyyn ja kärsimättömyyteen. Wendy neuvoi minua valmiiksi seuraavalle kerralle. Kun vuoroni tuli uudestaan, tulimme ehkä hieman rauhallisempaa ravia keskelle, josta lähti voltti vasemmalle. Tamma oli lähdössä oikealle ja minä vasemmalle, joten keskihalkaisijalle tuli mukavan kokoinen mutka.
- Valmistaudu voltille paremmin, muuten oli jo parempi.

Seuraavaksi rupesimme ratsastamaan kahdeksikkoa. Reitit onnistuivat jo paremmin, vaikka poni oli edelleen jännittynyt.
- Pyöräytä Caro hartioita taaksepäin, se voisi auttaa noihin sinun käsiisi. Ei muillakaan ratsukoilla onneksi täydellisesti mennyt, mutta en ehtinyt keskittyä heihin paljoakaan. Minun oli keskityttävä joka sekunti räjähdynsalttiiseen poniini. Tuntui siltä, että jos hellittäisin hetkeksikin, se lähtisi käsistäni. Wendy kuitenkin sanoi, että minun olisi päästävä hellittämään ohjasta enemmän, jos halusin Fizzin rentoutuvan. Asetukset olivat reittejen lisäksi varmaan ainoat hyvin onnistuneet asiat tässä tehtävässä...

Siirryimme pääty-ympyröille: Dale omalle ympyrälleen ja minä ja Fizz sekä Dacy samalle. Dacyn ratsastaja pääsi nostamaan lyhyeltä sivulta ensin laukan: siirtyminen oli täydellisesti ajoitettu ja muutenkin hyvä. Päätin tehdä vähintään yhtä hyvän siirymisen Fizzin kanssa. Asetin tamman huolella ja hain tuntumaa pidättein. Poni puri kuolaimeen kiinni ja myödätessäni ohjasta laukalle se nykäisi päänsä ylös ja singahti kovaan laukkaan. Fizzin hermot tuntuivat pettäneen ja se laukkasi päin Dacy-parkaa. Huomasin sen laukkaavan kohti Dacya, joten koitin hidastaa vimmatusti ja väistää oikealle. Fizz oli kuitenkin ehdottoman eri mieltä: se väisti Dacya viime hetkellä vasemmalle ja minä putosin oikealle.

Katsoin hämmentyneenä Fizzin laukkaa ympäri maneesia. Wendy kysyi sattuiko minuun, mutta olin ihan kunnossa. Saimme Weemin kanssa yhteistoimin Fizzin kiinni ja pääsin takaisin satulaan. Kävelin hetken tamman kanssa rauhallisesti, kunnes Dalen- ja Dacyn ratsastajat olivat saaneet poneihinsa hyvän tuntuman laukassa. Lopulta he jatkoivat toiseen päätyyn loppuverryttelyjä ja minä ratsastin vapaaseen päätyyn.
- Hae rauhassa hyvä ympyrän reitti käynnissä, niin että pystytte rentoutumaan molemmat, ei kiirettä! Weem rauhoitti. Ratsastin Fizziä isolla ympyrällä ja pääsin hakemaan asetustakin. Meni hetki aikaa, ennen kuin sain ponin rennommaksi. Saimme luvan siirtyä raviin.
- Siirrä heti käyntiin, jos se kiihdyttää. Rauhassa vain, niin että sinä hallitset Fizzin koko ajan. Tamma tuntui rauhoittuneen hieman ja saimme ravin rauhalliseksi.
- Okei hyvä, kokeilkaa seuraavan kerran päädystä laukannostoa. Istuin rauhassa satulaan ja rentoutin käteni. Pidätteen jälkeen laukka nousi hyvin. Fizz oli reipas ja ihana itsensä - tämän ponin minä tunsin ja pystyin rentoutumaan sen kanssa. Suoritimme muutaman pehmeän laukkasiirtymisen, kunnes siirryimme kokonaan laukalle. Tunsin rennon, liitävän laukan allani. Yhtäkkiä kaikki alkoi sujua. Minäkin olin päässyt rennoksi ja pystyin työstämään pikkutarkkoja juttuja.
- Oikein hyvä! Laukatkaa vielä kierros. Olisin voinut jatkaa tätä laukkaa vaikka maailman ääriin. Siirsin kuitenkin ponin raville, taputuksien kera tietysti. Ratsastimme voltteja ja ympyröitä harjoitusravissa. Säätelin tempoa hitaammaksi ja ratsastin pyöreitä, hyvin asetettuja voltteja ja -ympyröitä.
- Hienoa, nyt näyttää jo aivan toiselle Caro!

Jatkoimme loppukäynneille. Wendy kertasi tunnin ja antoi palautteen kaikille. Sain palautetta viimeisenä ja olin pääosin samaa mieltä kuin Weem - alkutunti oli mennyt täysin penkin alle, mutta putoaminen oli herättänyt minut. Pääasia oli, että lopussa löysimme oman yhteisen sävelemme.
- Toivottavasti ratsastuksesi Fizzin kanssa ei ole aina tuon alkutunnin näköisiä! Wendy naureskeli. Minä vakuuttelin nauraen, että ne olivat yleensä paremman näköisiä.

- Olit aikamoinen poni! naureskelin. Fizz pärskähteli tyytyväisenä: kylmä vesi viilensi sen jalkoja kivasti. Tamma oli huolella harjattu ja varusteet purettu. Päästin ponin karsinaansa. Unohduin rupattelemaan Fizzille - se oli ihana laskiessaan päänsä olkapäälleni. Mokoma taisi nauttia ansaituista rapsutuksistaan. Hoidin varusteet satulahuoneeseen odotellessani ruokinta-aikaa.

Joe antoi minulle Fizzin heinät ja sain ruokkia ponini muutenkin. Heinän lisäksi ponille tuli ainakin kauraa ja jotain Joen antamaa seosta. Ainakin näytti maistuvan... Katselin tovin hoitoponini syömistä ja naureskelin putoamiselleni. Kukapa olisi arvannut, että tulen alas Weemin valvovan silmän alla. Kävin vielä kiittämässä valmennuksesta ennen kuin lähdin omille teilleni.

Estevalmennus 15.6.2012, ratsastajana Caro, valmentajana Alesha Ryder

Viimein kello läheni viittä, ja sain lähteä maneesille. Fizz oli tapansa mukaisesti kovin energisellä tuulella. Hyvä, kun sain sen edes pysymään paikoillaan, noustessani ratsaille. Olimme ensimmäisiä maneesissa, mikä ei yllättänyt minua lainkaan. Taisimme olla aika höntyilijöitä kumpainenkin, minä ja poni. Säädin Fizzin jalustimet käynnissä, koska tammalla oli kova meno päällä. Muutaman kierroksen kävelyn jälkeen, maneesiin ilmestyi Alesha, Annika ja Kiley.

- No niin, ohjat tuntumalle ja alkakaa verryttelemään ponejanne ravissa ja laukassa. Taivuttelut, pysähdykset ja temmon muutokset olisivat ainakin suotavia, napakka nainen totesi. Keräsin ohjat helpottuneina - alkukäynnit pitkin ohjin, ponin hölkkäillessä malttamattomana, eivät olleet lemppareitani. Fizz oli lähdossä raville, ennen kuin sain ohjat edes kunnolla käsiini. Jouduin hieman hillitsemään hoitoponini menohaluja. Kun se malttoi kävellä ryntäilemättä, puristin varovaisesti pohkeillani. Ratsastin alkuun keskiympyrällä, koska siinä minun oli helppo hallita vallatonta poniani. Tein älyttömän paljon puolipidätteitä ja epäilen, että osa niistä meni jopa perille asti! Kun sain ravin sopivaksi, ratsastin muitakin reittejä: kiemuraurat, erikokoiset ympyrät ja - voltit toimivat verryttäjinä. Annika ja Kiley laukkasivat jo. Ohjasin Fizzin pääty-ympyrälle ja nostin laukan painolla. Tamma reagoi salamana ja alkoi heti laukkaan päästyään pärskymään. Ratsastin ensin ympyrällä laukkaa, tempoa muunnellen. Lopulta ohjasin ponin pitkälle sivulle ja nousin kevyeen istuntaan. Pitkän sivun jälkeen siirsin ponin ravin kautta käynnille, ja taputin sitä kaulalle. Vaihdoimme Annikan kanssa yhtäaikaa suuntaa.

Toisenkin suunnan verryttelyyn kuului ensin ravissa erilaiset tiet, temmon vaihtelut ja pysähdykset. Kun poni mielestäni kuunteli, otin laukkatyöskentelyä oikeaankin kierrokseen. Alesha ilmoitti, että valkovihreä pysty olisi nyt käytössä. Fizz laukkasi allani reippaasti.
- Este! huusin ja lähestyin samalla pystyä. Fizz kiihdytti innoissaan ja liisi esteen yli kepoisasti, vaihtaen samalla laukan vasempaan. Alesha komensi tulemaan estettä hieman rauhallisemmin, alusta alkaen. Annikan ja Kileyn jälkeen ohjasin Fizzin uudelleen esteelle. Otin kädelle kunnolla, mutta Fizz senkuin hermostui ja kiihdytti tempoaan. Este sujui jopa kovemmassa tahdissa kuin edellinen.
- Annikalle riittää, Caro vielä kerran. Nyt muista myödätä, vetäminen ei auta mitään! Alesha neuvoi. Fizz puri ensimmäisellä pidätteellä vimmatusti kuolaimeen, mutta rauhoittui minun myödätessä. Tällä kertaa ylitimme esteen hallitusti.

Välikäyntien aikana Alesha selitti seuraavan tehtävän. Tunsin ymmärtäväni harjoituksen, ja pääsinkin aloittamaan. Ratsastimme hyvää, eteenpäin pyörivää laukkaa päätyyn. Ratsastin ympyrän okserin ympäri, ja jatkoin sarjalle. Fizz innostui hyppäämään pitkän hypyn ensimmäiseltä, jonka myötä, se ei ehtinyt ottaa yhtään kunnon laukka-askelta ennen seuraavaa pystyä.
- Uudestaan, heti! Kokoa sitä ponia, näytä minulle, että teet siellä selässä jotakin! Huokaisten jatkoin laukassa sarjaa kohti uudelleen.
- Pidäte ja muista myödätä, mietin mielessäni. Sain Fizzin hyppäämään kootummin.
- Hyvä Fizzille ja Carolle riittää. Katselin vielä Annikan ja Kileyn suoritukset, ennen kuin vaihdoimme suuntaa. Toiseen suuntaan selvitimme sarjan mallilla kaksi kertaa, minkä jälkeen Alesha antoi meidän kävellä.

Ohjasin Fizzin valkovihreälle pystylle ehtimättä lainkaan suoristaa. Urhea ponini hyppäsi täysin vinosti esteen, pudottaen sen ja jatkoi jotain kummallista ristilaukkaa okserille.
- Hyvänen aika, Caro kierrä nyt ihmeessä ensimmäinen lila este ja _suorista_ se poni! Alesha suurin piirtein karjui. En voinut peittää virnistystäni. Ei ihme, että oli tuntunut vaikealta suoristaa... Kiersin esteen laukassa ja ratsastin huolellisesti valkovihreälle esteelle. Juuri ponin ponnistaessa hyppyyn johdin vasemmalla ohjalla ja katsoin jo okserille. Fizz pärskähti tyytyväisenä ja vaihtoi esteen päällä laukan. Liisimme okserinkin yli mallilla. Annikan ja Kileyn jälkeen tulimme tehtävän vielä kerran yhtä mallikkaasti.

Viimein rataa, jee! Pääsimme aloittamaan. Olin päättänyt tehdä tiet huolella, jotta miellyttäisin Aleshaa. Ratsastin sarjalle, ponini suoritti sen nätisti. Kiersimme okserin aivan sen vierestä ja kokoamisen jälkeen hyppäsimme kaarevan uran kolmella laukalla. Ohjasin huolella Fizzin vihreälle pystylleja muistin johtaa vasemmalla. Vasemmassa laukassa lähestyimme okseria ja sen jälkeen vielä sarjaa. Fizz oli super molemmilla kerroilla, se meni reippaasti, mutta malttoi kuunnella apujani.

Sain rauhoitella Fizziä aika tavalla loppuraveissa. Poni oli kuin vieläkin rataa hyppäämässä. Ratsastin sitä eteen ja alas rauhallisessa ravissa. Menikin melko kauan aikaa, ennen kuin tamma meni rentoa ravia ohjeideni mukaisesti. Valmennuksen loppupalaute vastasi odotuksiani. Kehitettäviä asioita meillä ratsukkona oli rauhallisuus ja maltti. Minun pitäisi miettiä etukäteen, mistä ratsastaisin ja kuinka kovaa. Laukanvaihdot ja muut olivat menneet hyvin, kunhan tulimme tarpeeksi rauhallisessa temmossa.

Fizz pärskyi onnellisena, saadessaan kunnon harjauksen. En ollutkaan ehtinyt hoitaa sitä aikoihin, joten oli ihanaa vaihteeksi puunata se kunnolla. Viimein ponin karvasta olisi voinut nähdä oman peilikuvansa. Tunnustelin sen jalat varmuuden vuoksi. Vaikkeivat ne olleetkaan lämmenneet, pistin jalkavaivoja ehkäisevää linimenttiä säästelemättä.

Maastoretki 14.7.2012, ratsastajana Caro

Istuin Fizzin selässä hihitellen, tästä tulisi parasta! Voinet lienee arvata, että olin hoitoponini paljaassa selässä, vain bikinit päällä. Lähdimme viimein matkaan käynnissä, Elicen ja Wendyn johdolla. Onnekseni Fizzin arkuutta oli ajateltu, ja meidät oli sijoitettu keskelle hevosjonoa. Näin tammakin pystyi rentoutumaan. Nauraen muistelin viime hoitokertaamme, kun poni oli hypännyt kentän laidan yli! Mitähän tämäkin retki vielä tuottaisi Weemin päänmenoksi?

Heti Elicen perässä (tai rinnalla) kulki minulle vieras amerikanravuri. Tammalla tuntui olevan virtaa näin kuumallakin säällä ja se olisi mielellään ohittanut vetäjäratsukon. Tyttö sen selässä tuntui pitävän hyvin pintansa. Heidän perässään ja meidän edellämme kulki Star ja Miia, jos nyt oikein muistan. Miian kanssa juttelinkin jo ennen maastoretken alkua ja oikein mukavalta hän vaikuttikin.
- Star tuntuu kivan pirteältä tänää, tämä onkin hyvää vaihtelua meille, Miia hymyili.

Fizz tuntui ihanan vilkkaalta ravipätkien aikana. "Joko laukataan?" - se tuntui kysyvän jokaisten pohkeiden koskiessa sen kylkiä. Nauraen pidättelin vauhtihirmua.
- Nostan mäen alla laukan ja laukataan se ylös saakka! Wendy huusi. Pian sanojensa jälkeen näin Elicen kirmaavan kovaa kyytiä eteenpäin. Olin juuri tekemässä puolipidätettä, kun tunsin Fizzin jo laukkaavan allani. Annoin ponille ohjaa ja nojauduin eteenpäin. Star ja Miia olivat kadonneet näkyvistä, mutta Fizz kuroi väliä kovaa kyytiä kiinni. Mäen päällä olimmekin jo aivan ratsukon hännässä. Pidätin puuskuttavaa poniani. Hengähdystauolla Fizz oli koko ajan menossa ja pysyi tuskin paikallaan. Bponiesin tallialue näytti hienolta näin ylhäältä katsottuna. Jatkoimme matkaa järven suuntaan, ja pian olikin maastoesteitä luvassa. Olimme hirveän innoissamme, Fizz sekä minä. Muutamat eivät hypänneet, mutta minä ja uljas hoitoponini olimme ensimmäisinä hyppäävien listoilla.

- No niin, Miia ja Star voitte mennä, Wendy sanoi. Pian holstein kiisikin jo laukkaa ja katosi mutkan taakse. Muutaman minuutin odotus tuntui pitkästyttävältä, kun Fizz kävi raskaaksi edestä.
- Caro ja Fizz, voitte mennä, mutta olkaakin varovai... - loppu lause hukkui tuulen ja vauhdin sekaan. Fizz paineli täyttä kyytiä eteenpäin ja liisi tukkien ylitse. Rakastin ponini tasapainoisia hyppyjä: unohdin suorastaan kokonaan ettei minulla ollut satulaa. En ehtinyt edes kauhistella edessä häämöttävää hannoverinhautaa, kun olimmekin jo toisella puolen. Hidastin hengästyneenä ponini ja siirryimme muiden luokse odottelemaan viimeisiä.
- Fizz oli loistava! hehkutin toisille.

Edettyämme vielä jonkun kilometrin ravaillen ja laukkaillen, saavuimme rantaan. Fizzin pahin energia oli palanut, ja se alkoi rauhoittua.
- Moi Billy! hihkaisin. Monet rupesivat vaihtelemaan uikkareita, mutta minä ohjastin Fizzin suoraan viilentävään järviveteen. Poni ravasi innoissaan vedenäärelle, mutta sävähti ensimmäistä vedenkosketusta. Ponitamma hyppelehti sinne tänne tietämättä, pitikö vettä pelätä vaiko nauttia siitä. Sen etujalat nousivat muutaman kerran ilmaan, mutta sitten se jo polskuttelikin täyttä päätä vedessä. Nauraen sirryin ponin vierelle uimaan. Petra ja Keanna saavuttivat meitä.
- Eikö olekkin ihanan raikasta?! hihkaisin riemuissani. Pian muutkin yltyivät hauskanpitoon.

Pohkeeni kävivät kuin ompelukone ja maiskutin suullani, minkä kerkesin. Fizz oli liimannut kavionsa vedenpohjaan, eikä suostunut millään liikkumaan. Lopulta heittäydyin ponin selästä, ja jouduin taluttamaan kimon prinsessan rannalle.
- Olet sinäkin aikamoinen, ensin et meinaa mennä veteen ja sitten et tule sieltä millään pois!

Eväät maistuivat minulle mainiosti. Syödessä jokainen tyttö kertoi tarinoita ratsustaan ja siitä, miten se oli käyttäytynyt. Minäkin kerroin innoissani säpäkästä hoitoponistani kaikista jännimmät ja parhaimmat tarinat. Fizz ei suinkaan ollut ainoa, joka pakotettiin vedestä pois väkisin...
- No niin tytöt, lähdetäämpäs takaisin päin! Wendy patisteli. Hyppäsin innoissani Fizzin nihkeälle selälle. Poni hätyytteli kärpäsiä ympäriltään varsin kimpaantuneena. Märkä tamma olisi halunnut hirveästi piehtaroida, mutta ei tietenkään pystynyt totetuttamaan haavettaan.

Loppu matkasta pystyin juttelemaan muiden kanssa, koska Fizz oli rauhoittunut. Tamma tuntui nauttineen retkestämme täysin siemauksin ja pärskyikin aika tavalla loppukäynneillä. Retki oli ollut antoisa, parempaa en olisi voinut kuvitellakkaan!

Tallissa sidoin Fizzin käytävälle ja riisuin siltä suitset. Tamman pyöriessä malttamattomana köysissä, vedin kuivuneiden bikineiden päälle shortsit ja löysän t-paidan. Avojaloin ei ollut myöskään kiva tarhata poneja, joten tuikkasin jalkoihini räsyiset tennarit.
- Rauhoituhan siellä, kohta pääset tarhaan, yritin turhaan. Onneksi Fizzkin oli kuivunut matkan aikana hyvin, joten minun ei tarvinnut kuin harjata se huolella, ennen tarhaan vientiä.

Maastoestevalmennus 16.9.2012, ratsastajana Caro, valmentajana Wendy Bairfort

Tarkkuusesteillä Fizz oli ollut loistava, joten odotin innokkaana ja itsevarmana alashyppyjä. Poni tuntui kuumalta ja sähäkältä allani - alastulohyppypaikalle ravaillessamme se säpsyi tuon tuostakin jotakin. Olin kuitenkin liian iloinen välittääkseni siitä.
- Pysy vain rentona Caro, niin kyllä se Fizzkin tuosta rauhoittuu, Wendy totesi. Vilkaisin edessämme näkyviä alashyppyesteitä. Tulimme esteitä kohti takaapäin, joten näimme niiden takana olevat tasanteet.
- Olisipa kiva tippua tollaselle tasanteelle, hihitti Juulia.
- Sanos muuta, komppasi Minttu.
- Olisi ihan mun tyylistä, totesin puolestani minä.

Wendy selitti meille pääkohdat alashypyistä ja lähti sitten esimerkkisuoritukselle. Saimme hyvät naurut konkari-Even innostuessa ja varastaessa juuri ennen estettä. Wendyn ilme oli näkemisen arvoinen!
- Otetaan mallia Fizz! tirskuin. Weem tyytyi nauramaan innokkaalle ratsulleen. Hän suoritti heti perään uuden, mallikkaamman suorituksen.
- No niin tytöt, nyt lakkasi hauskanpito! Ensimmäisenä Caro ja Fizz, nainen komensi. Wendy tuntui merkanneen juuri minut ensimmäiseksi, koska nauroin eniten! Purin hammasta, ja nostin laukan: minähän tekisin sen mallisuorituksen. Fizz reagoi napakkaan laukka-apuuni voimakkaasti ja kiihdytti kovaan laukkaan.
- Caro, hiljenn... - juuri sillä hetkellä Fizz säikähti ohi juoksevaa metsäjänistä ja hypähti täydestä vauhdista sivuun, juuri ennen estettä! Minä puolestani tömähdin pyllylleni kovalle tasanteelle. Seurasi säikähtänyt hiljaisuus, tippumiseni oli mahtanut näyttää pahalle. Minä (yllätysyllätys) laukaisin hiljaisuuden purskahtamalla nauruun. Oli siinä minullakin mallisuoritus!
- Se parhaiten nauraa, joka viimeisenä nauraa, totesi voitonriemuinen Wendy, tajuttuaan ensin ettei minuun sattunut.

Meillä menikin mukava tovi Fizziä metsästäessä. Tame kävi myös hieman kierroksilla tapahtuneen jälkeen. Kaikessa hädässään Fizz palasi onneksi hevoskavereidensa luokse, oltuaan ensin kymmenisen minuuttia kateissa. Juulia ja Minttu ravailivat poniensa kanssa aukiolla, saadakseen ne takaisin vetreiksi pitkän seisonnan jälkeen. Wendy puolestaan passutti minut uudelleen esteelle. Sain laukata monta keskittynyttä kierrosta ympäri aukeaa, kunnes Fizz rauhoittui ja alkoi oikeasti kuuntelemaan minua.

- Hyvä Caro, nyt niin hidasta laukkaa kuin ikinä pystyt ratsastamaan esteelle, ja anna sen pari askelta ennen vähän kiihdyttää, Weem ohjeisti. Kimo laukkasi sulavaa, koottua laukkaa kohti estettä, mutta juuri ennen sitä muisti sen järkyttävän metsäjäniksen, eikä kiihdyttänytkään minun päästäessä ohjasta. Sen sijaan se jähmettyi esteen eteen kankeana. Keikahdin ponin kaulalle, mutten kuitenkaan pudonnut maahan asti. Annoin ponille pohkeita ja maiskutin vimmatusti, jotta se jatkaisi matkaansa. Vauhdin sijaan tunsin ponin etukavioiden nousevan hieman ilmaan. Poni alkoi keulia ja minulla ei ollut jalustimia!
- Rauhoita sitä ponia Caro, käännä se voltille vaikka väkisin! kuulin Wendyn huudon. Koitin saada tasapainoni siihen kuntoon, että sain vedettyä toisesta ohjasta. Sain kuin sainkin Fizzin voltille. Juttelin tärisevälle ponille, joka pomppi hassusti koko ajan poispäin esteestä.

- Sitten viimeinen mäkilaukka, otetaan kaikki loppu niistä poneista irti! Wendyn sanojen seurauksena ponit kiidähtivät laukalle. Onnekseni Fizz oli taas ennallaan ja suhteellisen rauhassa. Tilanteen rauhoittamiseen oli tosin tarvittu Wendyn läpiratsastus ja muutama harjoitteluhyppy, ennen kuin minä pääsin uudelleen satulaan. Nainen halusi itse ratsastaa jo hieman vaaralliseksi käyneen ponin järkiinsä, ennen kuin uskalsi päästää minut ratsaille. Ellen ja Tame olivat hypänneet kohtuullisesti, mutteivat nekään täysin nappisuoritusta olleet tehneet pitkän seisomisen ja shokkitilanteiden jälkeen. Nyt kuitenkin nautin laukasta täysin siemauksin. Liian pian olimme mäen päällä ja Wendyn ääni kajahti korviini:
- Raviin ja pikku hiljaa kävelemään! Loppu matka sujui maireasti naureskellen ja laulellen. Menimme rauhallista ravia ja käyntiä.
- Miksiköhän minä olen aina se, joka putoaa? ihmettelin ääneen.
- Niin no, annas kun mietin, Minttu heitti kikattaen.

Maastokävely 6.10.2012, taluttajana Caro

Lähdimme taluttamaan jonossa ponejamme maastoon. Maastolenkistä tuli vauhdikas, vaikkemme poniemme selässä istuneetkaan. Heti alkuun Wendy sai huomauttaa siitä, miten tärkeää maastossakin oli pitää välimatkat. Lisäksi puolet porukasta (mukaan lukien minä) olimme unohtaneet hanskat tallille, joten meidän piti palata turvallisuussyistä hakemaan kunnolliset varustukset mukaamme. Halukkaat saivat ottaa ravipätkiä, mikä oli tietysti paljon kivempaa kuin pelkkä käveleminen. Maiskuttamalla saimme laiskimmatkin ponit hereille ravipätkän aikana.