Dianaia Efrain

Lue Dianan hoitajan kirjoittamaa päiväkirjaa täällä.

Estevalmennus 20.2.2012, valmentajana Jaana K.

Stacey talutti Dianan maneesiin ja kertoi, että haluaisi irtohypyttää ponia. Kasasimme esteitä pitkin maneesia ja esteitä oli seuraavanlaisesti: kaksi pystyä, kaksi okseria, kaksi ristikkoa ja kaksi trippeliä. Kaikki oli rakennettu uralle ja sidoimme esteiden välille naruja, jottei Diana pääsisi kiertämään esteitä. Stacey lämmitteli Dianaa taluttamalla sitä käynnissä ja ravissa. Tyttö päästi Dianan myös laukkaamaan itsekseen pitkin maneesia. Sitten olikin jo irtohypytyksen vuoro. Diana hyppäsi jokaisen esteen reippaasti ja myös ilmavaraa jäi reilusti. Tammasta kehkeytyy varmasti todella hieno esteponi.

Estevalmennus 9.8.2012, valmentajana Tinja

Aloitimme valmennuksen hyvissä merkeissä kevyen tuulenvireen pyyhkiessä kenttää. Olin rakentanut sinne suurinpiirtein metrin korkuisia esteitä ja omistajan toiveesta aiheena olisivat lähestymiset. Oli selvää, että Dianan ja weemin tapauksessa ponille tulisi rakentaa selkeitä teitä ja hyvä pohja lähestymisiin. Ensin Diana sai kävellä pari kierrosta pitkin ohjin. Käynnin ei tarvinnut vielä olla erikoista, mutta kierros kierrokselta ohjia kerättiin paremmin käteen ja Dianan askeliin tavoiteltiin reippautta ja kuuliaisuutta. Weem kokosi ponia hiljattain ja kokeilimme vähän kevyitä ympyräharjoituksia ennen raviin siirtymistä. Diana sai ravata puolipitkin ohjin, mutta vaadimme kuitenkin matkaavoittavia askeleita ja hyvää tempoa. Pian weem otti ohjat kunnolla käteen ja alkoi vaatia Dianalta kunnon ravia, ympyröitä ja ylityksiä varmistaakseen, että poni on kuulolla ja vertynyt ennen hyppäämistä.

Ensimmäiseksi weemin tuli nostaa laukka pitkältä sivulta, laukata reippaassa vauhdissa, kääntyä pituushalkaisijalle ja vaihtaa laukka sen keskellä hieman ennen maapuomia. Puomi oli asetettu näkyvästi keskelle halkaisijaa, ja Diana ylitti sen reippaassa laukassa pää ylhäällä. Jokaisella kerralla tehtiin suunnanvaihto, mutta edelleen harjoitus oli ja pysyi. Otimme mukaan yhden ristikon pitkältä sivulta. Weemin tuli hakea sopiva kuolaintuntuma ja pitää Diana hallinnassa ennen ja jälkeen esteen. Helpottamiseksi laukka tuli nostaa tahtipuomin päältä, joten Dianan mahdollinen varautuminen lähestymiseen nopeassa vauhdissa päästiin ennakoimaan ja korjaamaan. Laukka nousi joka kerta oikeassa paikassa, ja weem sai jatkaa muutamalle muulle esteelle. Vuorossa olikin siis reilun korkuinen pysty suuntapuomeilla. Dianan kiemurtelu tehtiin selväksi, ja tammalta vaadittiin ehdottoman suoraa linjaa ja ratsastajalta suoraan eteenpäin suuntautuvaa katsetta. Se onnistui melko hyvin, kun Dianan reaktio ennakoitiin ja korjattiin aina reippailla laukka-avuilla ennen ja jälkeen esteen. Kun Dianan huomio kiinnittyi toisaalle ja sen tuli keskittyä apuihin, lähestyminen parani huomattavasti. Pyysin hyppäämään radan ja laskemaan askelvälejä sekä oikeaan että vasempaan laukkaan. Weem ratsasti Dianaa kaiken kaikkiaan hyvin ja tammakin totteli sopivin avuin. Suuntapuomit auttoivat harjoittelussa huomattavasti, joten reiluilla avuilla ja tamman keskittymisen kiinnittämisellä muualle homma hoitui siististi. Kiitos!

20.10.2012 Kouluvalmennus, ratsastajana Nilluri, valmentajana Billy De Witt

Saavuin B Poniesiin puoli yhdeksältä. Kävin vaihtamassa ratsastuskamat tallituvassa päälle ja menin Dianan luo karsinalle. Harjasin sen ja hain varusteet varustehuoneesta. Sain hoidettua Dianan äkkiä ja ongelmitta.

Koska valmennus pidettiin isossa maneesissa, talutin Dianan sinne. Laskin jalustimet, tarkistin satulavyön kireyden ja nousin selkään. Säädin jalustimet itselleni sopivaksi ja kiristin satulavyötä. Diana seisoi ihan kiltisti paikallaan, eikä noukkuillut paikasta toiseen. Annoin Dianalle pohkeita ja se lähti käyntiin. Kello alkoi olla jo melkein yhdeksän. Maneesiin saapui ruskeapäinen, hontelo mies. "Hei! Mnä olen Billy De Witt", mies esitteli itsensä. Mekin esittelimme itsemme hänelle. Billy käski nostaa kevyen ravin, tehdä pysähdyksen ja jatkaa käynnissä. Billy kehotti kaikkia rauhalliseen ja elettömään ratsastukseen. Välillä Billy huomautteli minulle kantapäistäni. Sen jälkeen meidän piti nostaa kevyt ravi ja tehdä pääty-ympyröitä. Diana kulki hyvin allani ja rentouduin paremmin sen liikkeisiin. Teimme pysähdyksiä ja pääty-ympyröitä vielä pari kertaa ennen kuin aloitimme virallisen valmennuksen. Billy käski nostaa harjoitusravi. Diana teki pienen loikan ja se yllätti minut. Istuin syvemmälle satulaan, mutta pidin ryhtini. Jatkoimme harjoitusravissa loivia kiemuroita. Billy kehotti meitä kaikkia: "Muista taivuttaa ja asettaa kaarteen suuntaan!" Diana taipui hyvin, mutta Billy sanoi minulle, että nojasin eteenpäin joissain välissä. "Ajattele, että olet narusta kiinni katossa ja se on koko ajan kireellä", Billy kehotti. Hymyilin nyökäten tälle. Kaikilla alkoi kiemurat onnistua ja nostimme yksitellen päädystä laukan ja laukkasimme pääty-ympyrän. Lähdin toisena ja kun annoin Dianalle laukkamerkit, Diana hämmentyi hiukan. "Anna Dianalle selvät merkit, mutta tee se silti eleettömästi", Billy neuvoi heti. Kokeilin uudestaan ja Diana nosti hyvin. Ilon tunne tulvi mieleni. Päädyssä laukkasimme pääty-ympyrän ja Diana totteli ja taipui hyvin. Billy neuvoi kaikkia loiva kiemuraura vastalaukassa. Diana totteli ja kulki paremmin kuin ravissa, mitä olimme tehneet kiemurauraa. "Älä mieti asetuksen säilymistä, vaan keskity siihen, että tie on kunnossa ja poni taipuu kaarteessa", Billy ohjeisti. Teimme kiemurauran vielä kerran ja Billy kehui kaikkia hyvästä suorituksesta. Teimme vastalaukka-tehtävän vielä kerran ja se alkoi onnistua. Billy keskittyi jokaiseen kerrallaan ja ohjeisti heitä. Minun kohdallani Billy huomautteli vielä hiukan siitä, että kantapääni eivät pysyneet koko ajan alhaalla, mutta vaikutti muuten tyytyväiseltä suoritukseemme. Sitä seurasi pieni hengähdystauko ja ratsastimme kierroksen pitkillä ohjilla. Tauon jälkeen vaihdoimme suuntaa täyskaarroksella ja toistettiin harjoitus vasemmassa kierroksessa. Se onnistui aika hyvin kaikilta, koska kaikki oli tehty jo oikeassa kierroksessa.

Kun kaikilla onnistui, Billy käski meidät kaikki suurelle keskiympyrälle ja otetaan rennot laukat molempiin suuntiin. "Hae poni kuuliaiseksi, ja aina välillä voit vähän asettaa sitä ulospäin. Muista säilyttää laukan tahti, vaikka vähän kokoatkin!" Billy ohjeisti maneesin laidalta. Laitoin Billyn neuvot korvani taakse ja keskitin kaikkeni Dianaan - muistin pitää kantapääni alas, joten Billyn ei tarvinnut muistutella minua niistä. Diana kulki vapautuneesti, mutta se kulki minun ohjauksessa. Kokosin hiukan ohjia, Diana meinasi hidastaa, mutta annoin sille hiukan ohjia ja pohkeita, ettei se hidastaisi. Ja Diana pysyi samassa tahdissa. Billy oli tarkastellut kaikkia vuoron perään ja päästi jokaisen yksitellen loppuverryttelylle. Hidastin Dianan vauhtia harjoitusraviin ja istuin syvälle satulaan. "Nilluri, muista kantapäät!" Billy huomautti heti. Naurahdin ja hymyilin miehelle. Vahdin kantapäitäni, että ne pysyisivät alhallaa - samalla kun tein Dianan kanssa ympyröitä ja voltteja. Diana kulki kuuliaisena allani ja minulla oli hyvä tuntuma siihen. Ympyrät ja voltit olivat kaikilla pyöreitä, joten Billy päästi meidät loppukäynneille ja annoimme hevosille pitkät ohjat. Billy kiitti meitä valmennuksesta ja päästi meidät pois. Ohjasin Dianan kaartoon ja laskeuduin alas. Nostin jalustimet ja löysäsin satulavyötä. Talutin Dianan talliin. Vein varusteet paikalleen ja harjasin Dianan hiestä. Vein sen talliin ja putsasin varusteet.

Estevalmennus 10.11.2012, ratsastajana Nilluri, valmentajana Elde Tronnes

Olin työskennellyt Dianan kanssa ennenkin ja tiesin jo ennen valmennuksen alkua suurin piirtein millainen poni oli kyseessä. Dianan ratsastajasta, Nillurista, minulla taas ei ollut minkäänlaista mielikuvaa. Verryttelyssä ratsukko antoi jo osaavan kuvan itsestään ja sormiani syyhytti päästä katsomaan heidän todellista työskentelyään. Kutsuessani heitä radalle kiinnittyi huomioni ensimmäisenä ratsastajan hyvään istuma-asentoon, toisaalta, Diana näytti ponilta joiden askelia oli helppo myötäillä. Sama se, aloin kuitenkin selittämään tälle ylväälle ratsukolle ensimmäistä harjoitusta. 1. ja 2. esteen suora lähestyminen ei muuttanut mielikuvaani ratsukosta. Hypyt olivat harkittuja ja arvokkaita, joskin minulle tuli suorituksesta mieleen enemmänkin olympiatasoinen kouluratsastus kuin ponitallin estevalmennus. Vihjasin Nillurille että hän voisi koettaa motivoida Dianaa ja verrytellä sitä enemmän este- kuin kouluratsastusta silmälläpitäen. Nilluri nyökkäsi ja lähti toteuttamaan pyyntöäni pääty-ympyrälle.

Kymmenisen minuuttia myöhemmin pyysin ratsukon uudelleen radalle. Tällä kertaa Diana pursui hyppyintoa. En tiedä, mitä nainen oli sille tehnyt, mutta poni oli aivan kuin uusi. En kauaa selitellyt vaan pyysin heidät suorittamaan kaarevan uran harjoitustehtävän. Ponnistusvoima mikä Dianasta lähti, oli suurenmoinen. Vaikka este olikin vain 90cm korkea, olisi Dianan hyppy ylittänyt helposti jopa yli metrisen puomirykelmän. Kehuin ratsukkoa ja selostin heille radan hyppyjärjestyksen. Nilluri nyökytteli tasaista tahtia ja halusi aloittaa saman tien. Suoritus oli kerrassaan mainio, ja kehotin heitä jatkamaan suoraan uusintaan. Uusinnasta minulle ei todellakaan jäänyt mitään torumisen varaa. Mahtavaa työskentelyä, Nilluri ja Diana!

Maastossa 24.11.2012, ratsastajana Nilluri

Herätyskelloni alkoi piristä puoli kahdeksan aikaan. Heräsin siihen ja nousin sängystä. Mieleeni muistui tämänpäiväinen maastoretki, jota odotin innoissani. # Kenetköhän saisin ratsuksi? # mietin. Puin päälleni lämpimästi ja söin aamupalaa. Puin jo ratsastuskamat päälle, ettei niitä tarvitsisi ruveta vaihtamaan tallin vessassa. Nappasin ratsastuskassini mukaan ja lähdin odottelemaan bussia pysäkille.

Hyppäsin bussin kyydistä pois tallin edustaisella pysäkille ja kiirehdin tallin pihaan, vaikka kello näytti puoli yhdeksää. Tupa oli vielä aika tyhjä, mutta heitin kamani omaan kaappiini ja menin ilmoitustaulun luo toimiston puolelle. Etsin oman nimeni listalta ja kohdallani luki Diana. Ajatus sai minut hymyilemään. Tavallaan olin kokoajan toivonut, että saisin Dianan ja nyt olin saanut sen. Palasin tupaan odottelemaan muita ja laitoin kuumaa vettä kiehumaan.

Puoli kymmenen aikaan tupa oli täynnä porukkaa. Menin Dianan luo karsinalle ja aloin laittaa sitä valmiiksi. Siirsin Dianan käytävälle kiinni ja aloin harjata sitä - tein samalla perustarkastuksen ja putsasin kaviot. Minun onnekseni Diana ei ollut millään tuittupäällä. "Muistakaa sitten ottaa heijastinliivit päälle ja poneillekin jotain heijastavaa", Wendy kävi huikkaamassa. Nyrpistin hiukan nenääni, kun ajattelin, että pitäisi laittaa heijastinliivi päälle, mutta tiesin, että se oli turvallisuuskysymys. Varustin Dianan ja hain tuvasta heijastinliivin ja kypäräni. Talutin Dianan pihalle, missä Wendy ja joitain muita odotti jo. Kymmenen aikaan koko porukka oli ulkona valmiina. Nousimme poniemme selkiin ja olimme valmiit aloittamaan ihanan maastoretken. Wendy tarkisti, että koko porukka oli mukana. Muodostimme jonon Wendyn taakse.

Kun pääsimme maastoon, etenimme ensimmäiseksi rauhallisesti käynnissä. Diana liikkui hieman levottomasti, kun kaniperhe pomppi siinä missä ne pomppi. Sain tamman rauhoitettua, vaikka se vaatikin keskittymistäni. Sen jälkeen nostettiin ravi ja laukattiinkin muutama pätkä. Diana nosti innoissaan laukan ja se oli ohittaa Wendyn ja Sussun, mutta yritin pidättää ja Diana pidätti vauhtia. Saavuimme nummelle ja annoin Dianalle hiuman ohjia. Tamma ryntäsi matkaan ja yritti Sussun ohi, mutta pidätin tammaa istumalla syvälle satulaan ja vedin ohjia hieman taaksepäin. Yritin varoa labradorinnoutajaa Benjamia, joka juoksi Sussun ja Wendyn perässä.

Siirryimme nummelta tielle ja hidastimme raviin. "Käynti!" Wendy huudahti, kun näki lähestyvän kuorma-auton. Diana totteli minua hyvin ja se pidätti heti merkistäni. Takanapäin joku poni oli säpsähtänyt kuorma-autoa ja se sai Dianankin vähän hermostuneeksi. Tamma kulki jännittyneenä ja välillä tuntui, että tamma tanssi ilmassa. Sain Dianan rentoutumaan ja sitä myötä rauhoittumaan.

Seurasimme Wendyä metsään, josta menimme kesämaastoon ja tutulle lammelle, vaikka en ollut kuin ratsastanut lammen ohi. Bill odotteli meitä siellä nuotion äärellä. Huomasin sivusilmällä, että nuoremmat ponit eivät olleet varmoja savun takia, kun taas Diana oli täysrauhallisuus. Kiinnitimme ponimme puomiin - löysäsin tamman satulavyötä ja nostin jalustimet. Billin autossa oli kuumaa mehua, kaakaota ja teetä, joista valitsin kaakaon. Nappasin autosta mukaani kaksi makkataa, jotka lämmitin makkaratikussa nuotion lämmössä. Jälkiruoaksi oli nuotiossa kypsennettyjä vaahtokarkkeja. Juttelimme nuotion äärellä ja joku keksi leikin, jota leikimme.

Nousimme takaisin ponien selkiin ja jatkoimme retkeä. Etenimme ravissa ja Diana kulki tasaisesti ryntäilemättä. Kun tutut maisemat ilmestyivät silmiin, Wendy käski hidastaa käyntiin ja antaa poneille pitkät ohjat. Jotkut alkoivat haukotella, mutta minä olin omasta mielestäni virkeä kuin peipponen - silti itseänikään ei huvittanut jutella, joten kaikki hoitivat poninsa pois alta. Vilkaisin kelloa ja se näytti neljää. # Aika vähän #, ajattelin. Kun pääsin tallitupaan, siellä oli tarjolla keksejä ja torttuja sekä juotavana kahvia, teetä ja mehua. Nappasin itselleni tortun ja mukiin teetä. Lysähdin niiden kanssa sohvalle. Wendy kiitti jokaista ja toivoi saavansa retkestä pienet muistot.

7.1.2013 Estevalmennus, ratsastajana Nilluri, valmentajana Wendy Bairfort

Hyppäsin bussin kyydistä ulos bussin kyydistä ja kiiruhdin tallin pihaan. Kello oli vasta kolme, ja valmennus alkoi neljältä. Kävin kurkkaamassa Dianaa tammasiivessä, joka rentona mutusteli heiniä. Pikkuinenkin oli vähän kasvanut ja siellä se kyyhötti emässään kiinni. Jätin kaksikon rauhaan ja menin tallitupaan kuluttamaan aikaani. Ajankulukseni luin lehtiä, joita löytyi pöydältä.

Kello alkoi näyttää lähemmäksi neljää, joten vaihdoin vaatteet. Nappasin varustehuoneesta mukaani satulan ja suitset. Diana nosti päätään hiukan hämmestyneenä, kun tallustin kamojen kanssa sen karsinaa kohden. Sen musta varsakin yritti kurkkia laidan yli, mutta se ei nähnyt mitään - se sai minut hymyilemään. Laitoin Dianan käytävälle kiinni ja hyökkäsin sen kimppuun harjojen kanssa. Varsa jäi hiukan avuttomana karsinaan yksinään, mutta tyytyi kohtaloonsa. Vetelin Dianan karvan puhtaaksi nopein, rennoin liikkein. Tarkistin sen kaviot ja raaputin kaviokoukulla ylimääräiset pois, vaikka kaviot olivat aika puhtaat. Puunattuani tamman valjastin sen, ja Dianakin vähän innostui, kun se pääsisi taas kunnolla liikkumaan varsan jälkeen. Dianan innostus tarttui minuunkin ja kaikki olikin pian valmista. Vein harjat paikalleen ja nappasin Dianan mukaani.

Talutin Dianaa kohti isoo maneesia. Jotkut olivat jo maneesissa odottamassa. Löysin Dianalle ja minulle paikat ja laskin jalustimet alas. Kiristin satulavyötä vielä varmuuden vuoksi, vaikka se ei mennytkään normaaliin reikään. Laitoin jalkani vasemman puoleiselle jalustimelle ja ponkaisin selkään. Dianan selkä tuntui taas mukavalta vähästä aikaa. Tarkistin satulavyön, ennen kuin ohjasin Dianan uralle. Valmennus aloitettiin yhteisellä alkuverryttelyllä, johon koostui pääty-ympyröitä ja loiva kiemuraura, kiemurauran reitillä oli verryttellyesteenä melko matala pysty. Annoin Dianalle pienesti pohkeita, joka nosti ravin. Diana painoi koko ajan kuolaimelle ja yritti pyrkiä eteenpäin. Jouduin pidättelemään tammaa, joka olisi halunnut rynnätä laukkaan. Pääty-ympyrällä sain Dianaa hiukan koottua, ja se ei enää yrittänyt ryntäillä, mikä sai minut rentoutumaan. Kuolaimellekin painaminen loppui, kun Dianakin rentoutui. Kiemurauralla nostin laukan, ja kun Diana huomasi pystyn, se oli vähällä katketa raajoistaan. Sain sen kuitenkin pidettyä hallinnassani, ja kiemuraurat pysyivät loivina, eivätkä muuttuneet suoriksi. Esteen kohdalla Diana liitoksissaan ponkasi turhan kaukaa, ja sen takia korkeus jäi matalaksi - kuitenkin pääsimme toiselle puolelle pudottamatta puomia.

Wendy käski meidän ottaa välikäynnit, kun ponitytöt rakensivat sillä aikaa neljä estettä. Kun tuli minun ja Dianan vuoro tuli, aloitimme hyppäämisen päädystä olevalla pystyllä. Pidätin Dianaa hiukan ennen estettä. Diana hidasti hiukan ja ponkaisi oikealta kohdalta pystyn yli. Dianan tahdissa oli vielä vähän korjattavaa, ja minä en saanut tuntumaa Dianaan. Uuden yrityksen jälkeen se meni paremmin, ja minullakin oli tuntuma Dianaan. Saimme Wendyltä hiukan kehuja, joka sai minut hymyilemään. Seuraavaksi siirryimme okserille, jossa Wendyn kertoman mukaan laukka piti saada vaihtumaan esteen päällä.

Vuorollani nostin Dianalla kevyen laukan. Diana lähestyi estettä hiukan vinossa, ja se pilasikin kaiken - vaihdosta ei tullut mitään, ja istuntani tökki. Wendy käski minun tarkkailla Dianan menosuuntaa tarkemmin, ja saimme yrittää uudelleen. Diana nosti laukan, ja tarkkailin Dianan askelia. Esteen päällä keskityin asentooni ja tasapainoni. Kaikki taisivat sujua ihan hyvin, kun Wendy ei käskenyt korjaamaan mitään. Tein kaikkeni vaihdon takia, ja Diana vaihtoi laukkaa. Huokaisin helpotuksesta ja taputin tammaa kiitokseksi kaulalle. Okserin jälkeen vaihdoimme sarjaesteellä. Annoin Dianalle pohkeita, ja tamma nosti laukan. Ensimmäinen este meni hyvin, eikä tullut virheitä. Diana yritti saada väliin mahtumaan kaksi askelta, joten ponnistuskohta oli hieman hakusessa, ja ylin puomi kolahti maahan. Toisen kerran jälkeen ponnistukset menivät kohdalleen, ja selviydyimme hypyistä ilman pudotuksia.

Lopuksi hyppäsimme esteet vielä ratana. Kun tuli meidän vuoromme, annoin Dianalle laukkapohkeet. Ensimmäisenä hyppäsimme päädyssä olevan pystyn, jonka yli selvisimme kepposesti. Okserikin meni hyvin, ja Diana oli hyvin liikkeessä sekä minä Dianan selässä. Tuli suunnan vaihdos, ja uudestaan pystyn yli. Diana kulki estettä kohti liian lujaa, mutta annoin tammalle puolipidätteen. Diana totteli, mutta vauhti jäi liian hiljaiseksi esteen edessä - pääsimme kuitenkin vain pienellä hipaisulla esteen yli. Viimeisenä oli pitkän sivun sarja. Laskin tamman askelia ja yritin summia niitä esteisiin. Diana ponnisti ensimmäisen esteen yli helposti, ja liisimme pian takaisin alas. Diana aikoi ahdata esteiden väliin kaksi askelta, mutta jarrutin tamman vauhtia, saadakseni se hyppäämään. Diana ymmärsi merkkini ja ponnisti, vaikka vähän turhankin kaukaa. Pääsimme silti esteen yli ja olin iloinen Dianan ja minun saavutuksiin.

Valmennus lopeteltiin loppuverryttelyyn, jossa kaikki tekivät omaan tahtiinsa voltteja ja ympyröitä. Otin pienen välimatkan edessä menevään. Aluksi kuljimme ravissa, ja kevensin tahdissa. Pikkuhiljaa kevyt ravi muuttui harjoitusraviksi. Sain Dianan tekemään pyöreitä ympyröitä, eivätkä ne olleet soikeita kananmunia. Hiljensimme ponimme raviin ja jatkoimme ympyröiden tekoa. Diana rentoutui joka hetki yhä enemmän, ja pian molemmat olimme ihan velttoina. Lopuksi Wendy käski taluttaa poneja vielä jäähdyttelyksi.

Talutin Dianan karsinansa luo ja laitoin sen käytävälle kiinni. Purin tamman varusteista ja harjasin sen tarkistaen kaviot. Harjauksen jälkeen pyyhin hien pyyhkeeseen ja tein tarkastuksen. Tamma oli ihan kunnossa, joten päästin sen varsansa luo karsinaan.