sh-t. Koistilan Milviina
|
Virallinen nimi: Koistilan Milviina, "Milli" Syntymäaika, paikka: 13.03.2013, Suomi ☆ Rotu, sukupuoli: Suomenhevonen, tamma Säkäkorkeus, väri: 158cm, rautias Rek. nro: VH13-018-1350 |
Omistaja: Yogi, VRL-00072 Kotitalli: Joogin Suomalaiset Kasvattaja: Vibaja, VRL-00727 Painotuslaji: Estepainotteinen Koulutustaso: re 110cm |
☆ KTK-III palkinto saavutettu 05.12.2013 ☆
☆ SV-II palkinto saavutettu 15.06.2013 ☆
☆ 105 ERJ:n alaista sijoitusta ☆
☆ 2x irtoSERT ☆
☆ Tavoitteena ainakin SLA:n ja ERJ:n laatuarvostelut ☆
Luonnekuvaus
Koistilan Milviina on jo toinen Vibajan kasvattama suomenhevonen, joka asustaa Joogin Suomalaisissa. Kaksi irl vuotta aikaisemmin syntynyt edeltäjänsä Koistilan Taikavirna, on yksi kaikkien aikojen rakkaimmista hevosistani. Olin siis innoissani kun talliin oli taas tulossa Koistilalainen, odotukseni uuden tamman suhteen ovat olleet korkealla alusta alkaen. Se että Milviina on luonteeltaan yhtä miellyttävä ja yhteistyönhaluinen kuin Taikavirna, tuli minulle positiivisena yllätyksenä. Oliko se puhdasta sattumaa, vai onko se vain niin, että Vibajalla on jokin maaginen kosketus varsojensa kasvattamisessa?
Koistilan Milviinaa kutsutaan meillä Joogin Suomalaisissa lyhyesti ja ytimekkääksi Milliksi. Milli on varsasta lähtien ollut sellainen helppo ja harmiton hevonen, jolta ei enään edes osaisi odottaa mitään sen kummempia konnuuksia. Jo tutustuessani varsaan kasvattajansa luona sen ollessa vuoden vanha, huomasin miten reipas ja rohkea se kuitenkin oli, rauhallisuudestaan huolimatta. Se ei koskaan hätiköi tai hermostu, vaan suhtautuu omituisempiinkin asioihin luottavaisin mielin. Sitä katsellessani ja sen kanssa toimiessani, en voi muuta kuin ihailla tätä perisuomalaista rotuamme. Nyt minä todellakin ymmärrän miten sota-ajan uskolliset hevossankarimmekin toimivat, auttaessaan sotilaita pommienkin keskellä. Voin sieluni silmin nähdä Millin kantamassa haavoittunutta sotilasta rauhallisesti, vaikka ympärillä lentelisikin jos jonkinlaisia vaaroja. Noniin.. se siitä historisoinnista, mutta huomaatte varmaan minkälaisia isänmaallisia tunteita tämä upea ratsu minussa herättää? Toivon ettei Milli koskaan joudu kokemaan kuvailemiani kauhuja, mutta voin kyllä sanoa, että uskoisin luottavaisin mielin itseni tämän tamman kavioihin, koska tiedän ettei se koskaan poistuisi viereltäni.
Palataksemme hieman arkisempiin kuvioihin, voisin kuvailla millainen Milli on hoitaa ja käsitellä. Ei niin että minä olisin sitä aina näkemässä, sillä tälle tammalle löytyy aina vino pino innokkaita hoitajia. Myös ne kokemattomammat hoitajamme uskaltavat käsitellä ja kuljettaa Milliä, sillä se osaa aina olla sen verta siivosti. Sen ollessa varsa opetin sen niinkuin kaikki muutkin varsani, kunnioittamaan käsittelijänsä tilaa. Varakeinona käytetään yleensä käskystä peruuttamista jos hevonen tuppaa tulla päälle tai lähteä taluttajan edelle, mutta Millin kanssa ei ole ollut mitään tarvetta ylimääräiseen kikkailuun. Se kulkee taluttajansa vierellä ihmisen määräämää tahtia, joskin toisinaan sitä saa hieman hoputtaa jos se jää uneksimaan. Tarhasta se on helppo noutaa, sillä se tulee vieraampienkin ihmisten luokse jos vain näillä on jokin mukava houkutin mukanaan. Se antaa myös helposti laittaa riimun päälleen ulkonakin, joten se saa olla ilman riimua tarhassa. Kannattaa kuitenkin ihan rauhassa pukea sille se riimu ja varoa sen korvia, sillä ne ovat varsin herkät. Muina helppoina toimenpiteinä mainittakoot traileriin lastaus ja sieltä purku, sekä myös eläinlääkärinkäynnit ja kengitykset. Milli ei ole näistä moksiskaan, kunhan ihminenkin muistaa pysyä rauhallisena.
Hoidettaessakin Millille kelpaa kuka vain hoitajaksi, sillä eihän tuolla naamataululla niin väliä, kunhan neiti saa rentouttavan hoitonsa. Harjatessa Milliä sitä saa hinkata oikein kunnolla, varsinkin kyljistä, sillä siitä se nauttii oikein kaula ja ylähuuli pitkänä. Neiti nauttii myös kovasti jos sen harjaa nyplätään ja letitellään, se ei tunnu ikinä saavan tarpeekseen tällaisesta kaunistautumistoimenpiteistä. Kaviot nousevat kopautuksesta ja varusteetkin on helppo pukea sen päälle. Tässäkin on taas varottava sen korvia kun suitsia tai loimea pukee päälle. Eihän tuo Milli ketään suihinsa syö vaikka homma ei menisi niin kuin Strömsössä, mutta kyllä siitä huomaa että sen korvia aristaa. Pesukarsinassa tamma on varmuuden vuoksi aina parempi laittaa kiinni, vaikka sitä ei muuten tarvitsisikaan edes käytävällä köyttää mihinkään. Milli saattaa nimittäin alkaa hivuttautumaan pois pesutilasta, jos hoitaja ei tajua suihkuttaa sitä tarpeeksi lämpimällä vedellä. Eli hieman hienohelman piirteitä tästä "maalaisrouvasta" myös löytyy. Kun ollaan lähdössä ratsastamaan, voi ratsastaja helposti nousta ratsaille jo heti tallin ulkopuolella. Milli on nimittäin kuitenkin sen verta rauhallista sorttia, että ei se siitä mihinkään pinkaise.
Ratsuna Milli ei sitten ehkä olekaan niin suosittu kuin hoidettavana, sillä se osaa olla todella laiska toisinaan. Se tuntuu ajattelevan, että "mikäs kiire tässä ollessa, kaikki aikanaan". Tämä saakin siis malttamattomammat ratsastajat kaikkoamaan, mutta he eivät sitten koskaan pääse näkemään sitä, miten upea ja rohkean innokas ratsu Milviinasta kuoriutuu esteradoilla. Esteet tuntuvatkin olevan ainoa asia jotka oikeasti saavat tämän pomminvarman mussukan syttymään, mutta kuitenkin hyvän maun rajoissa. Liikkeitäkin on kuitenkin myös treenattava, mutta se voi olla todella hermoja raastavaa kun Milliin ei saa vauhtia. Kouluratsastuksessa onkin siis oltava tarpeeksi haastetta ja ratsastajallakin hyvä ja menevä fiilis, jotta Milli jaksaa reipastua. Parhaimpina päivinä Milli esittää laajaa ja suurta raviaan kuin kouluratsu konsanaan ja tanssahtelee kuin balleriina, mutta silloin yleensä epäilen että joku on syöttänyt sille jotakin epämääräistä. Kun pakollisesta koulutuuppaamisesta on kuitenkin päästy, onkin aika siirtyä esteiden pariin. Millin koko olemus muuttuu kun se pääsee esteille, korvat kääntyvät höröön ja katsekin kirkastuu. Tammalla on oikein mukava ja napakka laukka, jossa askelten pituus on helposti säädeltävissä estevälien mukaan. Esteet neiti ylittää yleensä hieman turhan niukalla ilmavaralla, mutta silti se pärjää useimmiten hienosti ilman mitään pudotuksia. Korkeammat hypyt olisivat kuitenkin kova sana tämän tamman kanssa, mutta mikäs sen tyylissä, niin kauan kun yli mennään. Sen pitkät ja matalat hypyt saattavatkin olla avain sen todella hyviin rata-aikoihin, sillä ehkä se juuri niiden avulla säästää sekunnin jos toisenkin. Maastossakin Milli hyppää rohkeasti luonnonesteitä, ja siellähän sen vasta huomaakin, miten varmajalkainen ratsu Milli onkaan.