sh-t. Joogin Savunsini
|
Virallinen nimi: Joogin Savunsini, "Sini" Syntymäaika, paikka: 09.09.2012, Suomi ☆ Rotu, sukupuoli: Suomenhevonen, tamma Säkäkorkeus, väri: 153cm, rautias Rek. nro: VH12-018-1249 |
Omistaja: Yogi, VRL-00072 Kotitalli: Joogin Suomalaiset Kasvattaja: Yogi, VRL-00072 Painotuslaji: Este- ja kenttäratsastus Koulutustaso: re 110cm / CIC1 |
☆ SV-I palkinto saavutettu 15.11.2012 ☆
☆ 111 ERJ:n alaista sijoitusta ☆
☆ 41 KERJ:n alaista sijoitusta ☆
☆ Tavoitteena ERJ:n, YLA:n sekä SLA:n laatuarvostelut ☆
Luonnekuvaus & historiikki
Kun upeaakin upeampi suomenpienhevosori Kahlitun Savumerkki muutti Joogin Suomalaisiin, en aikaillut hetkeäkään sen jälkikasvun suhteen. Halusin heti reippaan kisaratsuni Wilma&Wilhelmiinan kantavaksi tästä orista, jotta voisimme odottaa ensimmäistä Savumerkkiläistä syntyväksi jo seuraavan kesän alussa. Wilma oli siitä hyvä valinta Samun morsioksi, että sillä oli korkeutta ja pitkää raajaa, siinä missä pienhevoskokoisella Samulla oli jytky runko ja töppänät jalat. Komea tuo ori oli ja erittäin hienorakenteinen, sitä ei käynyt kieltäminen, mutta toivoin että saisin siitä hevoskokoisen menopelin kanssani kilparadoille. Myös sukujensa yhteensopivuuden puolesta Samun ja Wilman luonteet täydensivät toisiaan. Esimerkiksi, siinä missä Samu osasi olla hieman turhan leppoisa rukkanen, Wilmalla oli asennetta ja mielen lujuutta vaikka muille jakaa.
Wilma tiinehtyikin heti ensimmäisestä yrityksestä ja siitä alkoi pitkä ja jännittävä odotus. Samu sai lisäksi samana kesänä pari muuta tammaa kantavaksi, mutta alkukesästä syntyneestä Sinistä tuli kuitenkin isänsä ensimmäinen jälkeläinen, ollen samalla kokeneen emänsä neljäs varsa. Maitovarsana Sinillä oli lyhyt kaula, tanakka rakenne ja aavistuksen lyhyet jalat. Olin kuitenkin vakuuttunut siitä, että se pääsisi hevosen mittoihin. Lempeäluonteinen tammavarsa kehittyi ikäistään hitaammin, mutta varmasti. Kolmivuotiskesänään sen säkäkorkeus ylitti pienhevosmitan ylärajan ja huokaisin salaa helpotuksesta. Tamma kuitenkin jatkui venymistään vielä hetken, hämähtäen lopulta 153cm mittoihin. Sinistä kehittyi lopulta täydellinen sekoitus vanhempiaan, niin rakenteellisesti kuin luonteeltaankin. Parempaa kilpakumppania en olisi rinnalleni voinut toivoa.
Hevoslaumassamme Sini on selvästi siellä kärkikastissa, yhdessä tiukan ja pomottelevan emänsä kanssa. Siinä missä Sinin emä osaa olla ilkeäkin toisinaan, on Sini kuitenkin aina ystävällinen. Se on päättäväinen ja ilmaisee mielipiteensä, mutta ei koskaan turhaan ilkeile muille tai tarraa hampaillaan kenenkään peffaan. Sini tulee hyvin toimeen muun lauman kanssa, saaden osakseen kunnioitusta johdonmukaisella käytöksellään. Toisinaan se intoutuu jopa leikkimään nuorempien tammojen kanssa, mutta yleensä se tyytyy mukaviin rapsutteluhetkiin vanhempien tammojen kanssa. Kaviokkaiden lisäksi Sini tulee myös hyvin toimeen ihmisten kanssa, eikä juurikaan valikoi kaksijalkaisiaan. Se ei turhia vetkuile tai testaile, ollen asiallinen ja hyvin käsiteltävä, mutta mielipiteensä se osaa kuitenkin ilmaista.
Hoidettavana Sini on rauhallinen ja ystävällinen, mutta se kannattaa silti hoitaa käytävällä molemmin puolin sidottuna. Tamma ei nimittäin pidä siitä että sen karsinaan tunkeudutaan, jolloin se saattaa käydä silminnähden levottomaksi. Se ei kuitenkaan ole vaaraksi hoitajalleen tässäkään tilanteessa, mutta tamman oman viihtyvyyden takia se on parempi hoitaa karsinan ulkopuolella. Siniä saa harjata mistä vain reippain vedoin, eikä se kaihda hieman tottumattomammankaan harjaajan epätasaisia vetoja. Kaviot nousevat kopautuksesta ja varusteet sille saa puettua näppärästi. Kuolaimet on kuitenkin lämmitettävä talvisin, muuten ne tulevat vauhdikka ulos neidin suusta. Muut perustoimenpiteet kuten pesut ja erikoisvarusteiden pukemiset sujuvat mallikkaasti rauhallisen tamman kanssa.
Talutettavana ollessaan Sini seuraa hyvin ihmisen vierellä - se ei ryntäile eikä jää jälkeen. Orit eivät sitä juurikaan kiinnosta, joten tämä hienostunut daami ei näitä huomioi sen kummemmin, vaikka nämä vähän perään huutelisivatkin. Kisapaikalla sitä pitää tietenkin taluttaa kuolaimet suussa, mutta kotona tätä varotoimenpidettä ei tarvita. Muutenkin Sini on varsin fiksu käsitellä, myös haastavissa tilanteissa kuten kengityksessä, hampaiden raspauksessa ja eläinlääkärin vieraillessa. Tietenkin tämäkin riippuu tilanteesta, sillä kyllä Sini osaa tarvittaessa hanttiin pistää jos eläinlääkäri sitä ihan hurjasti kiusaa. Onneksi nämä tilanteet ovat harvassa. Trailerista ulos lastatessa saa kuitenkin olla tarkkana, sillä Sinillä on huono tapa yrittää kääntää päätään menosuuntaan, jolloin perä meinaa pudota rampin laidan yli. Traileriin Sini on kuitenkin helppo lastata ilman sen kummempia houkuttimia.
Ratsuna Sini on rauhallinen ja kuuliainen, mutta ei kuitenkaan mikään automaatti. Kyllä se eteenpäin liikkuu vaikka heinäsäkki selässään, mutta mitään se ei anna ilmaiseksi. Hyvän ratsastajan alla Sini on sopivan reipas ja reagoi nopeasti kevyisiin apuihin. Sillä on luonnostaan melko lyhyt askel, mutta taitava ratsastaja saa tammaa venytettyä suurempaan ja ryhdikkäämpään liikkeeseen. Erityisesti esteillä Siniä on todella ratsastettava, jotta esteistä mentäisiin yli. Jos se aistii ettei ratsastaja ole mukana liikkeessä, se kyllä hyppää, mutta laiskanlaisesti. Parhaimmillaan se on kuitenkin herkkä ja nopea esteratsu, jonka hypyt eivät huimaa korkeudessaan mutta kompensoivat tarkkuudessaan. Maastossa Sini on luotettava ja varmajalkainen menijä, jota ei möröt tai hirviöt pelota. Sen kanssa voi hyvin lähteä pimeälläkin maastoon ja ilman kaveria, sillä neiti on niin hurmoksessa maastolenkeistä, ettei se varmaan edes huomaa onko sillä seuraa vai ei.