11.-12.10.2019 Lokavaellus Korpiluodossa (kirjoittanut omistaja)
Kiireisen ja muutoksentäyteisen kesän jälkeen kaipasin vähän irtiottoa omista nurkista. Mikään pitkä ulkomaanmatka ilman hevosia ei tullut kysymykseenkään, mutta viikonloppuvaellus Korpiluodossa kuulosti juuri sopivalta. Paikka oli tullut jo vähän tutuksi, kun käytiin osallistumassa avajaiskilpailuihin ja tallityöntekijä lupasi tyttöjen kanssa huolehtia tallista viikonlopun ajan, joten ei muuta kuin sopivaa vaellusratsua miettimään. Tallini on täynnä toinen toistaan kivampia hevosia, mutta vaellusratsuksi valitsin luotettavimman ja varmajalkaisimman tupsujalkani Onnin.

Kun kotona oli tallivuorot ja hevosten liikutukset saatu järjestettyä ihanille tuuraajilleni, pääsin vihdoin lähtemään Onnin kanssa reissuun. Matka Korpiluotoon sujui tuttuun tapaan mukavasti ja perillä olimme ajoissa, ihan ensimmäisten joukossa. Sofia ja oppaat ottivat meidät pirteästi vastaan tallinpihalla ja neuvoivat, mihin mukaan tulevat tavarat saa laittaa. Ja sitä tavaraahan tuntui olevan aika paljon.. Olin varautunut tapani mukaan aivan liian monella vaatekerrastolla sekä loimella, ja jouduinkin vielä viime hetkellä tekemään inventaariota ja jättämään osan autooni. Kyse on kuitenkin vain yhdestä yöstä, mutta lämpötila saattaa muuttua yön aikana melko viileäksi..

Vihdoin vaeltajia ratsuineen alkoi valua tallinpihalle ja katsoin epäuskoisena sinne muodostuvaa jonoa. Suokki, puokki, suokki, puokki, .. Ja minun tupsujalkainen Onni. Onneksi porukka vaikutti mukavalta, eikä ulkopuolisuuden tunteesta ollut tietoakaan! Lähdimme pientä metsätieto pitkin matkaan ja nautiskelimme luonnosta sekä kelistä, vaikka hevosilla tuntuikin olevan aika paljon virtaa. Etenimme kuitenkin kaikessa rauhassa. Ohittaessamme ison suoalueen edellämme sivuloikkia tekevä puoliverinen aiheutti pieniä kauhun tunteita, kun reitin ulkopuolella olevista upottavista alueista ja suonsilmistä oli varoiteltu niin kovasti. Ilman vaaratilanteita kuitenkin selvittiin yöpymispaikkaamme ja heti kun hevoset oli hoidettu, täyttyi laavu grillaajista. Nukkumaanmeno venyi venymistään viettäessämme mukavaa iltaa laavulla nuotion äärellä. Kävin illalla viimeisenä vielä hoitopuomilla kurkkaamassa hevosia, mutta ne lepäsivät kaikessa rauhassa heinää mutustellen.

Lauantaiaamu valkeni ja meren ylle nouseva aurinko oli uskomattoman kaunis. Nuotiolla keitetty pannukahvi maistui paremmalta kuin koskaan ja hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava lähteä taas ratsaille. Vaelluksen toisena päivänä oli tarkoitus ratsastaa myös noin kuusi tuntia, mutta tänään mukana oli vähän reippaampia pätkiäkin. Onnikin innostui letkassa oikein pukkilaukkaan, mitä ei olekaan aikuistuneelta ruunalta nähty pitkiin aikoihin. Tuhannet kiitokset vaelluksen järjestämisestä! Reitti oli suunniteltu hyvin, eväät olivat maistuvia ja tunnelma mitä mahtavin.