Päiväkirjamerkintä 25.03.2017, kirjoittanut omistaja

Alkuvuodelle odoteltiin lähes kymmentä uutta Tuiskulavarsaa, joiden jokaisen syntymää hämmästeltiin kuin kyseessä olisi ollut kasvattajatädin ensimmäiset varsat. Olkia kului varsomiskarsinoissa siihen tahtiin, että lähialueen karjatilalliset soittelivat huolissaan ja ihmettelivät, millä he eläimensä kuivittavat koko lopun pitkän vuoden! Unet ovat myös jääneet melko vähäisiksi, kun tallissa on saanut rampata katsomassa tilanteiden kehittymistä ja varsomiskameran tarkkuudessa ja kuvanlaadussa on hieman havaittu puutteita. Ja nyt näin maaliskuun loppupuolella ollessa, tallissa on kasvamassa yhdeksän toinen toistaan lupaavampaa varsaa, joiden kanssa on nähty myös melkoinen värien kirjo. Ilman eläinlääkäriäkin selvittiin suurimmassa osassa tapauksista.

Vuoden 2017 kuudes varsa oli yhdistelmästä Riiviöiden Roomeo – Villahaan Aamu. Tässä varsassa yhdistyy mielestäni kivasti vähän vanhemmat ja uudemmat sukulinjat. Isä on uskomaton löytö Alegresta ja luultavasti Tuiskulan ensimmäinen ja viimeinen I-palkinnolla kantakirjattu suomenhevonen. Orin aiemmat kaksi varsaa ovat jo vanhempia ja oikein kivan oloisia, joten odotukset olivat taas korkealla. Emä on suoraan kasvattajalta meille viime syksynä muuttanut ja sen kanssa on keskitytty lähinnä kilpailemiseen. Varsa oli emän ensimmäinen ja vaikka itse varsominen sujuikin hyvin, oli jälkeisten kanssa ongelmia. Jälkeiset eivät nimittäin meinanneet millään irrota ja jouduimmekin soittamaan eläinlääkärin paikalle. Vakilääkärimme oli naapurikunnassa lehmätilalla hoitamassa kriittisessä tilassa olevaa potilasta, mutta onneksi saimme toisen lääkärin kiinni ja hän pääsi paikalle nopeasti. Oksitosiinihoidon avulla jälkeiset irtosivat ja hengenvaaralliselta myrkytystilalta selvittiin! Varsan vointi oli koko ajan hyvä ja lopulta niin myös tammankin.

18. joulukuuta 2016 Kouluvalmennus II, kirjoittanut kasvattaja

Villahaan kouluvalmennuspäivän ensimmäinen ryhmä työskenteli lisättyjen askellajien ja siirtymien parissa. Käytimme treenissä hyväksemme keskihalkaisijaa ja kokorataleikkaata, jotka mahdollistivat samaan aikaan sekä hevosen ylläpitämisen suorassa että siirtymä- ja temponmuutosharjoitukset. Keskihalkaisijalla tehtävää varioitiin askellajien lisäksi myös pysähdysten muodossa, jotta tehtäviin saatiin vaihtelua. Pitkille sivuille ratsastettiin aktiivisesti myös voltteja, jotta treeni ei mennyt vain suoria linjoja viilatessa. Loistitte Aamun kanssa kirkkaana tähtiratsukkona koko valmennuksen läpi. Treenasimme selkeästi Aamulle helppoja liikkeitä ja sinä tiesit selässä miten juuri tätä hevosta pitää ratsastaa. Teillä ei ole ainakaan siirtymien suhteen erityisiä sudenkuoppia, joten itsevarma saat olla tämän osa-alueen puitteissa. Ehkä suoristaminen ja suorana linjalla eteneminen tasapainossa oli se kohta, johon jouduin eniten puuttumaan, mutta senkin osalta tilanne parani toistojen myötä. Ehdin muistuttaa sinulle muutaman kerran käsivarsista ja ohjan linjasta, joka nousi herkästi turhan korkealle tamman ollessa kuitenkin kokoajan hyvin herkkä ja vastaanottavainen. Kun rentoutat käden, saat vielä entistä paremman yhteyden hevoseen.

18. joulukuuta 2016 Kouluvalmennus I, kirjoittanut felissa

Lähdin erittäin innoissani valmentautumaan Aamun kasvattajan luokse Villahakaan. Olisi todella mukavaa taas tavata kasvattajaa ja nähdä miltä tamman vanhemmat nykyään näyttävät. Aamukahvin juontini hieman venähti, joten aamusta tuli todella kiireinen, mutta ehdimme onneksi Villahakaan ajoissa. Uppe oli tietysti kovin kiinnostunut kasvattiensa tavoitteista, joten kerroin hänelle tavoitteenamme ensikaudelle olevan kenttäkilpailuiden kiertäminen, nyt kun este- ja koulusijoituksia on kertynyt mittavat määrät. Saavuttuani Villahakaan huomasin heti sen ihanan jouluisen tunnelman. Uppe oli nähnyt selvästi paljon vaivaa tallipihan koristelussa, tai sitten käskenyt tallityöt hommiin. Jouduimmekin lähes pujottelemaan trailerilta maneesille lyhtyjä ja muita koristeitä väistellen. Maneesin ovella oli vielä valosarja, jota Aamu eiolisi millään suostunut ohittamaan. – Valmennuksen loputtua olin väsynyt, mutta niin oli tammakin. Teimme nimittäin todenteolla töitä eikä Uppe päästänyt meitä helpolla tietäessään että kasvateissaan on kyllä potentiaalia. Olin todella tyytyväinen Aamuun ja siihen, että mahduimme valmennusryhmään mukaan!