Päiväkirjamerkintä 25.03.2017, kirjoittanut omistaja

Alkuvuodelle odoteltiin lähes kymmentä uutta Tuiskulavarsaa, joiden jokaisen syntymää hämmästeltiin kuin kyseessä olisi ollut kasvattajatädin ensimmäiset varsat. Olkia kului varsomiskarsinoissa siihen tahtiin, että lähialueen karjatilalliset soittelivat huolissaan ja ihmettelivät, millä he eläimensä kuivittavat koko lopun pitkän vuoden! Unet ovat myös jääneet melko vähäisiksi, kun tallissa on saanut rampata katsomassa tilanteiden kehittymistä ja varsomiskameran tarkkuudessa ja kuvanlaadussa on hieman havaittu puutteita. Ja nyt näin maaliskuun loppupuolella ollessa, tallissa on kasvamassa yhdeksän toinen toistaan lupaavampaa varsaa, joiden kanssa on nähty myös melkoinen värien kirjo. Ilman eläinlääkäriäkin selvittiin suurimmassa osassa tapauksista.

Vuoden 2017 kuudes varsa oli yhdistelmästä Riiviöiden Roomeo – Villahaan Aamu. Tässä varsassa yhdistyy mielestäni kivasti vähän vanhemmat ja uudemmat sukulinjat. Isä on uskomaton löytö Alegresta ja luultavasti Tuiskulan ensimmäinen ja viimeinen I-palkinnolla kantakirjattu suomenhevonen. Orin aiemmat kaksi varsaa ovat jo vanhempia ja oikein kivan oloisia, joten odotukset olivat taas korkealla. Emä on suoraan kasvattajalta meille viime syksynä muuttanut ja sen kanssa on keskitytty lähinnä kilpailemiseen. Varsa oli emän ensimmäinen ja vaikka itse varsominen sujuikin hyvin, oli jälkeisten kanssa ongelmia. Jälkeiset eivät nimittäin meinanneet millään irrota ja jouduimmekin soittamaan eläinlääkärin paikalle. Vakilääkärimme oli naapurikunnassa lehmätilalla hoitamassa kriittisessä tilassa olevaa potilasta, mutta onneksi saimme toisen lääkärin kiinni ja hän pääsi paikalle nopeasti. Oksitosiinihoidon avulla jälkeiset irtosivat ja hengenvaaralliselta myrkytystilalta selvittiin! Varsan vointi oli koko ajan hyvä ja lopulta niin myös tammankin.