31.03.2018 Kouluvalmennus, valmentajana Sylvi Ojanne (VRL-14586)

Vähäpellon Tulihumu sekä omistajansa Felissa olivat saapuneet Loitsulaan kahden päivän valmennuskuurille. Näin ensialkuun vuorossa oli työskentelyä sileällä, tumma tamma käveli alkukäynneillä verkkaisesti pitkin kaviouraa. Se vaikutti hieman uneliaalta tyypiltä, ratsastajan kanssa raataillessani sainkin kuulla sen olevan enemmän hidasta sorttia, mutta silti miellyttämisenhaluinen ja kovinkin yritteliäs.

Tästä oli hyvä aloittaa, ratsastaja keräsi ohjat käteensä ja homma aloitettiin suurilla pääty-ympyröillä ensin käynnissä. Tutkiskelin ratsukon yhteispeliä käyntiharjoituksella; Humu-tamma oli letkeä ja asettui kauniisti, vaikka ympyrät hieman söivätkin sen vauhtia. Samaa rentoa verryttelyä jatkettiin ravissa, pitkillä sivuilla hieman eteen ratsastaen Humun herättelyksi. Tamma pakersi menemään hyvässä muodossa, alkukankeuden jälkeen sai ratsastaja sen myös liikkumaan piirun verran aktiivisemmin. Pääty-ympyröillä otettiin alkuun myös rentoa laukkaa, joka rullasi eteenpäin kauniisti. Humun takaosaa sai vähän muistutella liikkumaan, jotta takajalatkin nousisivat laukkaan mukaan täydellä teholla. Kun askellajit oli käyty läpi ja ratsastaja sekä hevonen verrytelty lämpimiksi, pidettiin pieni käyntipaussi.

Humun takajalkojen aktivoinniksi sekä temmon ylläpitämiseksi ohjelmassa olivat perinteiset pohkeenväistöt. Muutama sellainen tultiin ensin käynnissä pois uralta väistäen, keskihalkaisijalla suoristaen ja sitten väistämällä takaisin uralle. Humu astui kauniisti ristiin ratsastajansa merkistä, ja sitä kehuttiin vuolaasti tyylipuhtaista suorituksista. Muistutin kuitenkin, että vaikka pohkeenväistö ei saa olla kiireinen, on temmon silti pysyttävä tasaisena ja askeleen ripeänä.

Raviväistöt eivät tuottaneet ratsukolle harmaita hiuksia sen enempää kuin käyntitehtäväkään, Humu otti hienoja ristiaskelia.

“Muista pitää tahtia yllä! Se ei saa alkaa hipsutella, vaikka ristiaskelia ottaakin.” muistuttelin Felissaa, joka taas muistutteli ratsuaan käyttämällä raippaa kevyesti pohkeen taakse. Tällainen pieni raipalla hipsuttelu saikin kuin saikin tammaa hieman keräämään takajalkojaan, mikä toi raviin sekä väistöön aivan uutta puhtia.

Laukkatehtävällä pyörittiin ympyrällä, ideana oli väistää hevosen takapäätä pikkuriikkisen ulos ympyrältä. Tällainen harjoitus toisi laukkaan lisää poljentavoimaa ja pitäisi tamman hereillä ja laukan rullaavana. Ratsukko hoksasikin nopeasti miten homma toimii.

“Hienosti, tunnet kun se väistää eikö niin? Voit antaa edestä vielä ihan vähän enemmän tilaa, nyt kun laukka on saatu hyväksi niin oletetaan, että se pysyy kyllä kasassa.” hienosäädin ratsukon kulkua vielä pikkuriikkisen. Molemmat osapuolet olivat rentoja ja tyytyväisiä, ja meno näytti uskomattoman helpolta. Loppuverryttelyillä käänneltiin isoja voltteja sekä ympyröitä, tamma oli hionnut työnteosta ja kevätauringosta. Annoin Felissalle luvan siirtää käyntiin kun ravi tuntui omasta mielestä hyvältä, loppukäynneillä ratsukko suuntasi ulos kentältä rauhalliselle kylätielle.

01.04.2018 Estevalmennus, valmentajana Sylvi Ojanne (VRL-14586)

Toisen tehotreenipäivän valmennuksessa hypättiin jumppasarjaa. Raahasin estetolppia ja puomeja kentälle Felissan ja Humun verrytellessä itsenäisesti kaikissa kolmessa askellajissa. Kokosin pitkälle sivulle viiden esteen jumppasarjan, lempitehtäväni. Alkuverryttelyt pidettiin lyhyinä, sen verran että ehdin saada sarjan pystyyn. Juttelin ratsastajan kanssa jumppasarjan ideasta “Tällainen sarja on omiaan hevosille, jotka saattavat ottaa vähän liikaa kierroksia hypyistä. Tuttu juttu, eikö niin?” naureskelin.

Jumppa alkaa kahdella innarivälin ristikolla, jotka houkuttelevat hevosen hyppäämään keskeltä estettä. Näiden jälkeen on yhdellä laukalla okseri, yksi laukka ja samanlaiset ristikot kuin aluksikin.

“Tehtävälle on löydettävä oikea tempo, joka on pidettävä” saarnasin. Pohjatyö ja laukan ratsastaminen on tehtävä hyvissä ajoin ennen sarjaa, viimeisillä askelilla ei enää auta tarrata ohjaan kiinni - silloin homma karahtaa kivikolle, koska askeleet eivät menekkään tasan.

“Ensimmäinen kerta menee aina vähän miten sattuu, kun hevonen vasta näkee tehtävän. Nyt saa suorittaa!” totesin, ja ratsukko nosti laukan. Humu näytti innokkaalta, se oikein ampaisi eteenpäin nähdessään jumppasarjan, juuri niinkuin olin odottanutkin tamman tekevän. Jotenkin ihmeen lailla Humu otti okserin jälkeen kaksi laukkaa, ja kalautti viimeiset ristikot alas.

“Ihan hienosti meni! Jäit pidättämään okserilla, sen takia se otti nuo pikkuaskeleet. Ei haittaa, uudestaan!” neuvoin kipaistessani nostamaan ristikot takaisin. Humu porskutti menemään jalat viuhuen, ja ohjeistin Felissaa ratsastamaan ison pääty-ympyrän ennen jumppasarjaa, jotta laukan tahti tasoittuisi.

Toisella kerralla jumpan ylitys menikin jo paljon paremmin, ja vaikka Humu laukkasikin kuin myrskytuuli, se selvitti tiensä sarjan yli ketterästi. Ratsastajaakaan ei näyttänyt hirvittävän, oikeastaan meno näytti aivan mainiolta. Kun oikea tempo oli hallussa jo ensimmäisille ristikolle tullessa, vei sama tahti ratsukon yli muistakin esteistä, ja puomit pysyivät kannattimillaan. Humu väläytteli sujuvaa laukkaa ja varmoja hyppyjä, se sai paljon kehuja niin valmentajalta kuin sen selässä napottavalta omistajaltaankin.

Hienojen suoritusten jälkeen pikkupakkasessa höyryävä musta tamma taivuteltiin rennoksi loppuraveilla, eteen ja alas ratsastaen. Tyytyväisen näköinen Humu oli hypännyt oikein hienosti, se sai reilut taputukset vielä ennen käyntiin siirtymistä ja pitkiä loppukäyntejä.

30.10.2016 Tarinakoulukilpailut, sijoitus 5/19

Tehtävänanto: Lyhyt kirjoitustehtävä. Hevosesi ei suostu astumaan traileriin, kun on aika lähteä kisapaikalle. Mitä sanot hevoselle lastaustilanteessa? Muodosta lause, jonka jokainen sana alkaa hevosesi kutsumanimen ensimmäisellä kirjaimella.

Suoritus: Hyppää heti hevosautoon hajavarpainen hännän hankaaja, harkitsen hylkääväni huutokauppaan..