Tuiskulan talli

Virtuaalihevonen | A SIM-game horse

Ponipalleron Mintti


Lempinimi Mintti Rotu, skp Suomenhevonen, ori
Syntymäaika 14.03.2017 Suomi | ikä M Layouts / raitatossu.net/mayflower Väri voikko
Säkäkorkeus 154 cm Omistaja felissa VRL-04000
Rekisterinumero VH17-018-0895 Kotitalli Tuiskulan talli
PainotusKenttäratsastus: CIC1 Kasvattaja Ponipallero
Kantakirjakelpoinen

Luonnekuvaus

Ponipalleron MIntti, tuo ihanan mutkaton herrasmies. Tai onhan Mintti vähän outo. Pääasiassa ori käyttäytyy täysin ongelmitta, arki pyörii eikä muiden hevostenkaan kanssa ole ongelmia, ori ei haasta turhaan riitaa, muttei anna kyllä pompottaakaan itseään. Mutta Mintti tuijottaa, Mintti tuijottaa kaikkea uutta ja erilaista. Tuntuu, että koko muu maailma pysähtyy, kun Mintti näkee tallille hankitun mönkijän. Tai kun mennään ihan uuteen paikkaan. Ori jähmettyy ja tuijottaa, vähän aikaa tuijotettuaan se pystyy taas liikkumaan, yleensä se viedään tutustumaan uuteen asiaan ja sitten tilanne laukeaa itsestään. Joskus se kestää pidempään, joskus lyhyemmän aikaa. Ori ei tunnu pelkäävän mitään uusista asioista, ellei sitä ala väkisin patistaa liikkeelle. Kun sen antaa katsoa aikansa, kaikki on taas kuin ei mitään. Nykyään ori kyttää yhä vähemmissä määrin, iän ja elämänkokemuksen myötä se on nähnyt jo niin paljon, ettei pienestä hetkahda, mutta edelleen näitä välillä tulee.

Hoitaessa Mintti on helppo tapaus, paitsi ettei sitä voi sitoa kiinni. Ei sillä, ei sitä tarvitsekaan, sillä ori pysyy kyllä hoitotoimenpiteiden ajan karsinassaan, vaikka ovi välillä unohtuisikin auki. Minttiä saa jynssätä vaikka tuntikausia eikä sitä haittaa. Kaikki erikoisemmatkin toimenpiteet, kengitykset, pesut ja letitykset sujuvat. Varusteet nähdessään Mintti voi vähän havahtua rennosta koomastaan, mutta varustaminenkin sujuu yleensä rauhallisissa merkeissä. Liian nopea satulavyön kiristäminen aiheuttaa vähän happamia ilmeitä, mutta kenellepä ei.

Ratsuna Mintti on yllättäen varsinkin alkuun vähän hätäinen. Se ei aina malta seistä paikallaan ja alkukäynnit menevät joskus puolihölkäksi. Mintille pitää vain antaa vähän aikaa, niin se rauhoittuu kyllä itsekseen. Viimeistään muutaman kierroksen ravattuaan se alkaa jo kuunnella ratsastajaansa paremmin. Mintillä on hyvin miellyttämisenhalua, mutta se tarvitsee määrätietoisen ratsastajan, jotta se olisi parhaimmillaan. Ori yrittää kyllä parhaansa, kunhan ratsastaja tietää mitä tekee. Epävarmat tai -selvät avut saavat sen vain hermostumaan. Kun Mintin on saanut verryteltyä hyvin, on se hyvin tasainen työmyyrä, joka jaksaa keskittyä pitkiäkin aikoja samaan tehtävään. Maastossa ori on aikalailla samanlainen, toki maastossa on yleensä kyttäysobjekteja huomattavasti useammin kuin oman kentän laidalla. Kilpalaukoissa ori kuumuu ja voi jopa pukitella, mutta pysyy yleensä hyvin hallinnassa.

Esteillä kaikki on kiinni verryttelystä ja ensimmäisistä hypyistä. Jos Mintin päästää sen kaahotus-mielentilaan, on peli jo vähän menetetty. Sen kanssa on hyvä tehdä vähän kuuliaisuusharjoituksia, esimerkiksi siirtymiä, ennen esteille menoa, jotta ori on varmasti avuilla. “No kyllä se tässä vertyy hypätessä”-ajatusmalli ei päde Minttiin. Parhaimmillaan Mintti on kuitenkin reaktiivinen ja säpäkkä esteratsu: se kuumuu, mutta kuuntelee. Orilla on voimakas, pyöreä hyppy, eikä sitä voi kyllä ponnistusvoimankaan puutteesta syyttää. Erikoisesteetkin sujuvat yleensä hyvin, kun se ehtii katsoa niitä aikaisemmin. Maastoesteillä on joskus ongelmia, kun kaikkia esteitä ei olla nähty etukäteen, mutta mitä enemmän Mintin kanssa on kierretty kisoja, sitä varmempi se nykyään on.

© Hapero

Sukutaulu

i. Sairaannopee KERJ-I ERJ-I VVJ-I KRJ-II SLA-I
VH17-018-0198
tprt 154 cm
ii. Nopsajalka evm
tprt 158 cm
ie. Sairaanmakee evm
tprt 154 cm
e. Kaapparin Minerva
VH16-018-2419
vkk skrj 155 cm
ei. Veijjari evm
rnvkk 156 cm
ee. Kaapparin Rebekka evm
prt skrj 155 cm

Jälkeläiset

rotu varsa syntymäaika emä omistaja
Suomenhevonen, tamma Tuiskulan Tuliminttu 21.04.2018 Vähäpellon Tulihumu Natalia
Suomenhevonen, tamma Tuiskulan Minttumaia 01.06.2018 Varismäen Vilmiira Ninni H.

Kilpailutulokset

23.05.2018 - VSN - 4/12 RCH
KERJ -sijoituksia 40 kpl
13.09.2017 - Vaalama - Helppo - 1/30
07.10.2017 - Teilikorpi - CIC1 - 5/40
08.10.2017 - Teilikorpi - CIC1 - 3/40
08.10.2017 - Hengenvaara - CIC1 - 1/15
02.11.2017 - Team J&K - CIC1 - 5/40
03.11.2017 - Helmwald - CIC1 - 2/30
07.11.2017 - Helmwald - CIC1 - 5/30
09.11.2017 - Helmwald - CIC1 - 3/30
22.11.2017 - Team J&K - CIC1 - 5/40
04.12.2017 - Kievarinkuja - CIC1 - 5/40

06.12.2017 - Kievarinkuja - CIC1 - 5/40
07.12.2017 - Kievarinkuja - CIC1 - 4/40
01.02.2018 - Hengenvaara - CIC1 - 6/54
09.02.2018 - Hengenvaara - CIC1 - 6/54
12.02.2018 - Devilsfair - CIC1 - 6/40
14.02.2018 - Devilsfair - CIC1 - 5/40
15.02.2018 - Kievarinkuja - CIC1 - 2/40
15.02.2018 - Turmeltaja - CIC1 - 6/40
18.02.2018 - Turmeltaja - CIC1 - 6/40
02.03.2018 - Gealán - CIC1 - 7/50
22.04.2018 - Rósgarður - Helppo - 3/39
07.05.2018 - Kk Stewart - Helppo - 1/30
09.05.2018 - Duán Stables - CIC1 - 3/50
10.05.2018 - Duán Stables - CIC1 - 1/50
14.05.2018 - Kk Stewart - Helppo - 4/30
15.05.2018 - Kaihovaara - CIC1 - 7/50
17.05.2018 - Duán Stables - CIC1 - 3/50
19.05.2018 - Kaihovaara - CIC1 - 1/50
30.05.2018 - Kk Stewart - Helppo - 5/30
30.05.2018 - Kaihovaara - CIC1 - 7/50

06.06.2018 - Jeili - Helppo - 4/30
10.06.2018 - Koistila - Helppo - 4/30
13.06.2018 - Koistila - Helppo - 3/30
14.06.2018 - Jeili - Helppo - 1/30
18.06.2018 - Jeili - Helppo - 3/30
24.06.2018 - Koistila - Helppo - 2/30
24.06.2018 - Jeili - Helppo - 4/30
25.06.2018 - Jeili - Helppo - 2/30
27.06.2018 - Koistila - Helppo - 3/30
30.06.2018 - Koistila - Helppo - 4/30

Päiväkirja ja valmennukset

29.04.2018 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Hapero

Koitti lauantai ja aivan järkyttävän hirveä olo teki tuloaan. Migreeni ilmoitteli olemassaolostaan ja hetken silti painiskelin sen suhteen, että menisinkö ratsastamaan Mintillä vai en. Päädyin kuitenkin lopulta kilauttamaan felissalle, lukittautumaan pimeään huoneeseen lääkevarastoineni ja nukkumaan sunnuntaihin. Fiksuja päätöksiä, ajattelin, kun sunnuntaiaamuna oloni oli liki ennallaan. Vauhdilla talliin!

"Mä vähän ajattelin, että te voisitte hypätä tänään", felissa ilmoitti ensitöikseen, kun kuuli oloni olevan, jos ei erinomainen, niin olosuhteisiin nähden yllättävän hyvä. "Ei!", ilmoitin lyhykäisyydessään, mutta jostain syystä huomasin verrytteleväni Minttiä esteiden keskellä. "Ei todellakaan", toistin uudelleen, mutta felissa vain tokaisi, että annapa sen nyt vaan ravata ihan normaalitahtia ja lakkaa hissuttelemasta. Oma hevoseni oli enemmän eteenpäinpotkittavaa sorttia, joten tällainen reippaasti eteenpäin liikkuva hevonen oli vähän shokki. "Mä sanon sitten kun...siis jos! se alkaa kaahata, nyt se liikkuu ihan sille normaaliin tapaan, ihan niin kuin eilenkin." Ensimmäiselle esteelle ohjaaminen jännitti suunnattomasti, mutta Mintti ylitti maahankaivetun puomin rennon tyytyväisesti eikä vastoin pelkojani lähtenyt kuskaamaan minua ympäri kenttää. Tajusin ratsastuksen loppupuolella, että olin kyllä pelännyt ihan turhaan. Mintti oli todella taitava hyppääjä, se yritti tosissaan ja kun itsekin muistin ratsastaa, niin Mintti kyllä kuunteli todella tarkasti mitä pyysin ja toteutti apujani parhaansa mukaan. Toisaalta, jos itse epäröin, ei Mintti välittänyt siitä tuon taivaallista vaan kuljetti meidät onnistuneesti jopa metrisistä radoista yli. Vaikka yksi ratsastuspäivä jäikin väliin, en voisi olla tyytyväisempi näihin kahteen päivään.

27.04.2018 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Hapero

"Kyllä sä pärjäät sen kanssa ihan hienosti, Mintti on ihan herrasmies!" felissa hymyili jännitykselleni ja jatkoi: "se on kotioloissa niin rento ja lepposa, kun olla ja voi, maastossa se voi toki vähän kyttäillä, mutta kunhan et liikaa painosta, niin sä pärjäät sen kanssa siellä varmasti." Minua vähän jännitti, sillä olin puuhaillut viime aikoina lähinnä vain oman, tutun ratsuni kanssa, ja nyt todella pitkästä aikaa tarjoutui mahdollisuus ratsastaa viikonlopun ajan vieraalla hevosella. Tiesin itsekin, että yksi pahimmista virheistä on jäädä ratsastamaan vain omaa hevostaan vuodesta toiseen, joten nyt tartuttaisiin härkää sarvista ja hypättäisiin täysin vieraan hevosen kelkkaan. Tai ei kyllä hypättäisi, ihan pysyttäisiin sileän työskentelyssä!

Mintti antoi itsensä felissalle tarhasta kiinni muitta mutktita ja se seurasi meitä tyynen rauhallisena talliin. Ei tietoakaan mistään omistajansa mainitsemista kyttäilyistä. Ei tietenkään, mehän oltiin sen kotona, ajattelin itsekseni ja pidin itseäni vähän hölmönä. Harjailin siinä Minttiä ja felissa putsaili toisessa päässä tallia karsinoita. Mintti vaikutti todella kivalta tapaukselta ja olihan se nyt ihan suunnattoman söpökin, voikot hevoset olivat aina. Varustin Mintin samaa kyytiä, kiskoin vermeet myös omaan niskaani ja sitten suuntasimmekin jo kentälle.

Felissa oli lupautunut tulla vilkaisemaan alkuun, että pärjäämme varmasti. "Ei sillä, Mintti pärjää varmasti, joten etköhän säkin", tallin omistaja nauroi ja istahti kentän laidalle aurinkoon. Ponnistin itseni Mintin selkään ja kannustin sen uralle rentoon käyntini. Mintti oli vähän kevätpäissään ja tarjosi aktiivisesti ravia, mutta kun felissan neuvoin annoin sen sitten hölkätä muutaman kierroksen, malttoi se lopulta kävellä alkukäynnitkin. Ratsastin tänään ihan perusjuttuja, ihan vain tutustuaksemme toisiimme. Huomenna sitten jotain hauskempaa, ajattelin ja nostin pääty-ympyrällä laukan. Mintti otti aika vauhdikkaat laukannostot ja olin jo kommentoimassa niitä felissalle, kun tajusin, että nainen oli livahtanut tiehensä! "Rontti, ties vaikka oltaisiin kuoltu tänne!" mutisin itsekseni, mutta keskityin taas olennaiseen. Kaikki askellajit verryteltyäni kokeilin vähän pohkeenväistöä ja avotaivutusta, ne olivat itselleni helpoimmat liikkeet ja tuntuivat sujuvan Mintiltäkin hyvin. Se oli ehdottomasti parhaimmillaan laukassa ja ennen loppuraveja annoinkin sen päästellä vähän reippaammassa tempossa ympäri kenttää. "Hyvin me pärjättiin", hymyilin.


Hevosen kuvat © Narien vapaat | Muu © Tuiskulan talli