Estevalmennus 4. joulukuuta 2016, valmentaja Miivi

Päivän viimeiseen valmennukseen felissa marssi rinnallaan Lenni, komea rautias kenttäori. Valmennuksen lajina olisivat esteet, ja olin koonnut kentälle jo päivän ensimmäisestä valmennuksesta tutun sarjan ja kavaletit kaarevalle linjalle sarjasta nähden niin sarjan alkuun kuin loppuunkin. Felissa sai alkuun herätellä hieman Lenniä, ennen kuin ori ymmärsi, että nyt piti tehdä töitä eikä vain löntystellä päämäärättömästi esteiden yli, kuten ori teki verryttelyssä ratsukon ylittäessä kavaletteja. Kun Lenni reipastui ja siirtyi oikein mukavaan suoritusmoodiin, siirtyi ratsukko päivän varsinaisen tehtävän pariin. Heidän suorittamisensa näytti oikein mukavalta, Lenni eteni hyvässä ja reippaassa laukassa eteenpäin ja hyppäsi nätisti ja huolellisesti. Felissa oli hyvin tehtäviensä tasalla, osasi auttaa oriaan lähestymisissä ja oli itse hyvin hypyissä mukana - valmennus meni siis oikein mukavasti.

Päiväkirjamerkintä 8. marraskuuta 2016, kirjoittanut Miltsu

Rautias suomenhevosori Lenni möllötti liikkumattomana omassa tarhansa perällä, kun saavuin tarhan portille. Tuiskulan kärsiessä työntekijävajeesta, ystäväni felissa oli hälyttänyt minut apuun ja nyt olin saanut tehtäväkseni laittaa Lennin ratsastusta varten kuntoon.

Pujahdin sisään tarhaan ja astelin hiljaa hevosen, joka oli aivan kuin ei olisi minua huomannutkaan, luokse. Kiinnittäessäni riimunarun orin riimuun, kuulin sen puhisevan kuin mielenosoitukseksi. Lennin tympääntyneestä ilmeestä välittämättä lähdin taluttamaan oria kohti tarhan porttia, tai niin olisin tehnyt, jos hevonen olisi liikkunut johonkin. Kun pieni narusta nykäisy ja maiskutteleminen ei auttanut, koitin huiskutella riimunarun päällä hieman orin takaosaa kohti. Ei reaktiota, mitäs minä nyt tekisin?

Hetken tuumailtuani yritin taas uudelleen huiskutella narulla ja maiskuttaa saadakseni hevosen liikkeelle. Vihdoin Lenni otti muutaman laahaavan askeleen eteenpän, jes! Nyt en kyllä päästäisi hevosta enää pysähtymään, tuumin ja jatkoin päättäväisesti kohti tarhan porttia, hevosen löntystäessä perässäni. Helpotuksekseni tarhan jäätyä taakse, myös Lenni alkoi kävellä hieman reippaammin. Vilkuiltuani hieman orin liikkeitä, totesin hevosen kävelevän ainakin omaan silmääni puhtaasti, joten ehkäpä äskeinen jumitus oli vain Lennin tapa ilmaista mieltään.

Talliin päästyäni vein Lennin suoraan pesupaikalle, jossa saatoin alkaa nyppiä orin pörröisestä talvikarvasta hillittömän kokoisia lumipaakkuja. Ilmeisesti ori oli jossain välissä piehtaroinut lumessa, sillä lumipaakkuja oli aivan kaikkialla.Kun märkä lumi oli saatu pois hevosen turkista, saatoin aloittaa hevosen harjaamisen. Lumen poistoon oli mennyt yllättävän pitkään ja Lenni alkoikin jo turhautua paikoillaan seisomiseen. En jaksanut välittää orin muutamista sivuaskeleista, vaan jatkoin hevosen harjaamista määrätietoisesti.

Orin varustaminen oli varsin vaivatonta, eikä aikaakaan kun Lenni oli valmis ratsastettavaksi. Nappasin tarhasta hakutilanteeseen nähden paljon pirtsakammalta näyttävän orin mukaani ja lähdin taluttamaan sitä kohti Tuiskulan maneesia, jossa felissan piti aikataulujen perusteella olla lopettelemassa valmennustaan.